murmurin muistelot: Mitä tapahtui kun mummi päätti seurata aikaansa.

murmurin muistelot: Mitä tapahtui kun mummi päätti seurata aikaansa.: No niin luomu on lyhennesana sanasta luonnonmukainen. Jos näin on niin mummi ei ole enää luomu, mummia on leikattu. On jotain poistettu ja ...

Mitä tapahtui kun mummi päätti seurata aikaansa.

No niin luomu on lyhennesana sanasta luonnonmukainen. Jos näin on niin mummi ei ole enää luomu, mummia on leikattu. On jotain poistettu ja jotain tietysti lisätty.
Miten tähän tultiin onkin sitten vähän pitempi ja monimutkaisempi juttu.
Kun sekä sisä- että ulkonäkö alkaa repsottaa niin ei siinä muu auta kuin ottaa kirurgiin yhteyttä. Eräänä marraskuunpäivänä marssin silmälääkärin juttusille ja sitten se oli menoa.
Nuori mukava, ammattinsa osaava herrasmies totesi oikean silmäni olevan lähes sokean.
Siltä seisomalta päädyin Tyksin kaihileikkausjonoon, jono on pitkä, mutta kyllä siinä sentään joskus tuli mumminkin vuoro.
Lohduttelin itseäni että onneksi se, nimittäin kaihi on vain oikeassa silmässä.
Mutta iloa ei koskaan kestä kauan, leikkauksen esitarkastuksessa löydettiin kaihi pirulainen vasemmastakin. silmästä.
Mutta tämän kaihin kypsymistä leikkauskuntoon saisin odottaa ja pitkään.
Mutta kyllä mummi keinot keksii.
Ennen kuin ensimmäistäkään kaihia alettiin häätää mummin silmästä mummi marssi Turkulaiseen Silmäsairaalaan ja tilasi leikkausajan.
Viikon välein makasin leikkaussaleissa jännittämässä.
Nyt minulla on itse koettu vertailukohde, julkinen/ yksityinen.
Julkiseen odotat kiltisti vuoroasi. Liukuhihna tunnelma odotushuoneessa.
Ystävällinen alan ammattilaisista koostuva henkilökunta, jokainen hoiti tehtävänsä miellyttävästi.
Kiireen tunne ei välittynyt potilaalle, vaikka kiirettä varmasti oli.
Rautainen ammattitaito loi luottamusta, jokainen potilas tunsi olevansa yksilö.
Leikkava kirurgi selosti leikkauksen aikana rauhallisesti leikkauksen kulkua. Muu henkilökunta oli hiljaa, potilas tunsi olevansa jos ei nyt sentään prinsessa, niin ainakin tärkeä ihminen.
Todella miellyttävä kokemus. Odotushuoneessa sait lopuksi vielä kahvia ja täytettyä sämpylää.

Yksityinen
Jos luksusta ihannoi niin sitä saa mitä tilaa.
Pääset milloin haluat, et joudu odottamaan kaihi pirulaisen kasvua.
Henkilökunta on myös osaavaa ja miellyttävää.
Kiireen tunnetta ei näe, ei edes koe.
Odotat leikkaus vuoroasi odotushuoneessa kiikkuen nahkaisessa keinutuolissa kuunnellen rauhoittavaa musiikkia. Jopa huoneen väritys on tarkkaan valittu, rauhoittavaa sinistä, ei liikaa, mutta kuitenkin.
Hoitaja käy silloin tällöin tiputtamassa silmätippoja.
Yksin ei ole mukavaa, muistelen julkisen odotushuoneen iloista mummujen ja pappojen pulinaa, nauruakin.
Onneksi melkein tuttu "sielunsisko"palaa leikkaussalista silmät suojattuna kuperilla muovisuojuksilla.
Ja sitten onkin jo oma vuoroni.
Ammattitaitoa riittää ja ystävällisyyttä, mutta kuitenkin...
Voi miten kaipaankaan julkisen puolen naiskirurgin selostavaa kerrontaa leikkauksen kulusta.

Talo tarjoili odotushuoneessa ykkösluokan konjakit kahvin kera, pari suklaakaramellia ja karjalanpiirakan. Ja niitä ei tarjoiltu kertakäyttämukista vaan ihka oikeista astioista.
Ennen kotiinlähtöä miellyttävä lääkäri mittasi vielä leikatun silmän paineen.
Sitten olikin jo maksun aika, voi jestas sentään ei se ilmaista ole.
Onneksi sai mukaansa Vip- kortin sielun haavoja voitelemaan. Siinä luvataan 50% alennus silmälaseista että linsseistä ja 30% alennus aurinkolaseista.
Ja minä tyttö kyllä ne käytän, molemmat. Tarvitsen yhä lukulasit ja aurinkolaseja on syytä käyttää vähänkin aurinkoisina päivinä. Mutta lukulaseja joudun odottamaan vähintäin puolitoista kuukautta, nämä leikatut silmät uusittuine tekomykiöineen  kun muuttuvat melkeinpä päivittäin.
Mutta minulla on aikaa, kai ne joskus rauhoittuu, silmät meinaa.

Joten molemmissa sekä julkisessa/ yksityisessä on hyvät puolensa, molemmissa sain erinomaista hoitoa. Kunhan unohtaa maksupolitiikan, siinä se ero piilee ja suuri sellainen.

Elikä mummi ei ole enää luomu, sillä on nyt eräänlaiset "implantit"

Kesän odotusta, kyllä se sieltä joskus tulee.
Rakkaudella murmur, kirjoitellaan kunhan on aihetta