sunnuntai 29. tammikuuta 2012
murmurin muistelot: Ei tullut karhu / tuli susi
murmurin muistelot: Ei tullut karhu / tuli susi: Susipa hyvinkin, töppi paremmin sanottuna, nimittäin Impivaaran uimahallin remontti. Että näin taas pääsi käymään, näin meil Turus, voi lu...
Ei tullut karhu / tuli susi
Susipa hyvinkin, töppi paremmin sanottuna, nimittäin Impivaaran uimahallin remontti.
Että näin taas pääsi käymään, näin meil Turus, voi luoja, sanoo jo murmurikin.
Peruskorjauksen pääurakoitsijan mielestä on toimittu oikein ja kaikkien rakennusmää-
räysten mukaan.
Mutta mitä ja kuka teki kuitenkin väärin tai jätti peräti tekemättä, tai tekikö liiankin hyvin. Työ kuulemma täyttää kaikki määräykset, lopputulos on vastaan otettu ja hyväksytty. Mutta kuka hyväksyi? Kuka uskaltaa kantaa vastuun? Onko Turku todella tilannut uimahallin jonka puhdistus ja puhtaana pito on melkeinpä mahdoton suoritus pitemmän päälle.
Jaa ah, tottakai epoksilaasti on yleisesti uimahalleissa käytetty ja hyväksi todettu, mutta ainoastaan saumoissa, jos sitä menee laattojen päälle se olisi heti tuoreeltaan poistettava, ennen sen jämähtämistä. Mutta kuinkas sitten kävikään, onpa käytetty liian voimakasta puhdistusainetta ja hangattukin on liian lujaa, joten siitä se "soppa" vielä parani.
Eihän tämä epoksi kuivattuaan enää henkäisyllä lähde, jämähtänyt, mikä jämähtänyt.
Joten lopputulos susi, siitä ei pääse mihinkään. Taas voi kysyä kuka teki ja mitä?
Laattojen pinnalla olevan epoksin ansiosta lika kiinnittyy tiukasti ja luo samalla hyvän kasvualustan kosteassa muhiville bakteereille. Joten mitä nyt eteen.
Remontilla on 2 vuoden takuu, joten toivotaan rakennusliikkeen korjaavan tilanteen.
Tällä hetkellä seuraan pelolla tapahtumien kulkua, väkisinkin muistuu mieleen Myllysilta, sitäkin nostettiin ja nostettiin, kunnes koko sillan pelättiin romahtavan.
Ettemme vaan olisi pian uutta uimahallia rakentamassa, lämpimässä ja kosteassa on helppo lisääntyä, sen tietää bakteerikin, ja silloin puuttuukin asiaan jo terveysviranon-
omainen, joka laittaakin sitten lapun luukulle.
Laskusta voi tulla joka tapauksessa kallis, mutta jaksetaanhan me maksaa.
Vai mitä mieltä on kansa, antaa kansan puhua.
Muistakaa kuitenkin äänestää presidenttiä sunnuntaina, meillä on siihen lain antama oikeus.
Demokratiassa on kaikki mahdollista, jopa se ettei oma kannattaja pärjää, mutta haittaako se ?
Ei aina voi voittaa.
Että näin taas pääsi käymään, näin meil Turus, voi luoja, sanoo jo murmurikin.
Peruskorjauksen pääurakoitsijan mielestä on toimittu oikein ja kaikkien rakennusmää-
räysten mukaan.
Mutta mitä ja kuka teki kuitenkin väärin tai jätti peräti tekemättä, tai tekikö liiankin hyvin. Työ kuulemma täyttää kaikki määräykset, lopputulos on vastaan otettu ja hyväksytty. Mutta kuka hyväksyi? Kuka uskaltaa kantaa vastuun? Onko Turku todella tilannut uimahallin jonka puhdistus ja puhtaana pito on melkeinpä mahdoton suoritus pitemmän päälle.
Jaa ah, tottakai epoksilaasti on yleisesti uimahalleissa käytetty ja hyväksi todettu, mutta ainoastaan saumoissa, jos sitä menee laattojen päälle se olisi heti tuoreeltaan poistettava, ennen sen jämähtämistä. Mutta kuinkas sitten kävikään, onpa käytetty liian voimakasta puhdistusainetta ja hangattukin on liian lujaa, joten siitä se "soppa" vielä parani.
Eihän tämä epoksi kuivattuaan enää henkäisyllä lähde, jämähtänyt, mikä jämähtänyt.
Joten lopputulos susi, siitä ei pääse mihinkään. Taas voi kysyä kuka teki ja mitä?
Laattojen pinnalla olevan epoksin ansiosta lika kiinnittyy tiukasti ja luo samalla hyvän kasvualustan kosteassa muhiville bakteereille. Joten mitä nyt eteen.
Remontilla on 2 vuoden takuu, joten toivotaan rakennusliikkeen korjaavan tilanteen.
Tällä hetkellä seuraan pelolla tapahtumien kulkua, väkisinkin muistuu mieleen Myllysilta, sitäkin nostettiin ja nostettiin, kunnes koko sillan pelättiin romahtavan.
Ettemme vaan olisi pian uutta uimahallia rakentamassa, lämpimässä ja kosteassa on helppo lisääntyä, sen tietää bakteerikin, ja silloin puuttuukin asiaan jo terveysviranon-
omainen, joka laittaakin sitten lapun luukulle.
Laskusta voi tulla joka tapauksessa kallis, mutta jaksetaanhan me maksaa.
Vai mitä mieltä on kansa, antaa kansan puhua.
Muistakaa kuitenkin äänestää presidenttiä sunnuntaina, meillä on siihen lain antama oikeus.
Demokratiassa on kaikki mahdollista, jopa se ettei oma kannattaja pärjää, mutta haittaako se ?
Ei aina voi voittaa.
perjantai 27. tammikuuta 2012
Kuka teki / mitä teki kun tuli hometalo
On homejuusto ja on hometalo, joista ainakin juusto jakaa mielipiteitä, sitä joko rakastaa tai vihaa.
Mutta hometalo, sairauden aiheuttaja ja rakenteiden surma, yleinen puheenaihe ja kallis
asukkaalle sekä joissakin tapauksessa myös yhteiskunnalle.
Teknologia ja materiaalit kehittyvät mutta mitä tapahtuu rakentajalle, taapertaa takapa-
juisessa maailmassaan, tai mitenkä muuten voidaan edes selittää tapahtunutta.
Mihin hävisivät esi-isien opit? mihin taito ja huolellisuus?
Joka tapauksessa vika kosteus ongelmaan löytyy useimmiten rakentajan viitseliäisyy-
destä tai nk. "korvien välistä" miten asiaa milloinkin tulkitsee, rakentaminenhan
on myös taito laji, jossa ei ole kiellettyä käyttää päätään.
Onko oppi ja huolellisuus kadoksissa kun materiaalin annetaan kostua sateessa, entä kun hieman fuskataan ( helpotetaan omaa työtä ).
Olen kuullut ja lukenut erinäisistä selityksistä sattuneeseen vahinkoon, kaiken huip-
puna pidän erään kunnan vastaavan rakennusmestarin mielipidettä.
Mielipiteenä kun oli syytös asiakasta kohtaan, asiakkaan olisi kuulemma pitänyt valvoa
piirustuksen noudattamista.
Peruskorjaus ja talon laajennus oli tilattu rakennusliikkeeltä jonka omistaja toimi työ-
maalla myös vastaavana mestarina. Määrätyn vaiheen jälkeen yrittäjä otti yhteyttä kunnanrakennusmestariin joka saapui paikalle tarkastuskierrolle.
Ja taas jatkettiin rakentamista, mieli kirkkaana, mutta piirustukset on piirustuksia eikä
aina hotsita noudattaa niitä, ei vaikka palkka maksettaisiin tuntityönä. Urakassa vielä hosumisen jotenkin ymmärtäisi, palkka kun kasvaa sitä mukaa kun aikaa kuluu.
Kun "tatteja" uuden kodin nurkkaan ilmestyi ja emännän hengitys alkoi vaikeutua, to-
tuus alkoi hahmottua. Vakuutusyhtiö pesi odotetusti kätensä rakennusvirheen löytyes-
sä, joten ei muuta kuin seuraava piste josta oletettiin löytyvän apua. Mutta eipä lohduttanut kunnan rakennusmestari, olisi asiakkaan pitänyt valvoa paremmin. Haukottuaan henkeä ihmeissään, asiakas kertoo olevansa erimieltä.
Palvelut on ostettu yrittäjältä, jonka tietotaidoista on maksanut yrittäjän kirjoittaman laskun mukaan. Sekä miten asiakas voi valvoa leikkaustaan jos on nukutetussa tilassà?
Entä hammaslääkärissä käynnit?
Ei kerrostalon kaksion tai kolmion ostajakaan voi olla vastuussa rakentajan virheistä?
Joten selityksiä ja syyttelyjä pyöriteltiin, ja yllätys yllätys, syyllinen löytyi.
Yrittäjä oli kuin olikin hieman oikaissut piirrustuksia, maata oli hupsista tullut laitettua
vähän liikaa ja niin vanha hirsiseinä jätettiin maata vasten ja hieman allekin. Joten 2 vuotta ja uusi hieno koivulattia revittiin talon lattialta, vanhoja hirsiä purettiin n. 30 sentin korkeudelta.
Muutto odotti talon väkeä, onneksi kylästä löytyi yhteishenkeä, apua jaettiin pyyteet-
tömästi.
Nykyaika on nykyaika, yli 100 vuotta olivat hirret suojelleet 5 sukupolven asukkaita kylmältä ja sateelta, nyt yhden kirvesmiehen virhe ja homeesta tuli kutsumaton vieras.
Eikä näy olevan homeettomia koulut tai virastotkaan, voisi melkein kysyä kuka teki tai mitä, tai ainakin jätti tekemättä. Onko ammattitaito hukassa, materiaalit huonoja vai eikö enää hotsita, joten hieman oikastaan.
Mutta hometalo, sairauden aiheuttaja ja rakenteiden surma, yleinen puheenaihe ja kallis
asukkaalle sekä joissakin tapauksessa myös yhteiskunnalle.
Teknologia ja materiaalit kehittyvät mutta mitä tapahtuu rakentajalle, taapertaa takapa-
juisessa maailmassaan, tai mitenkä muuten voidaan edes selittää tapahtunutta.
Mihin hävisivät esi-isien opit? mihin taito ja huolellisuus?
Joka tapauksessa vika kosteus ongelmaan löytyy useimmiten rakentajan viitseliäisyy-
destä tai nk. "korvien välistä" miten asiaa milloinkin tulkitsee, rakentaminenhan
on myös taito laji, jossa ei ole kiellettyä käyttää päätään.
Onko oppi ja huolellisuus kadoksissa kun materiaalin annetaan kostua sateessa, entä kun hieman fuskataan ( helpotetaan omaa työtä ).
Olen kuullut ja lukenut erinäisistä selityksistä sattuneeseen vahinkoon, kaiken huip-
puna pidän erään kunnan vastaavan rakennusmestarin mielipidettä.
Mielipiteenä kun oli syytös asiakasta kohtaan, asiakkaan olisi kuulemma pitänyt valvoa
piirustuksen noudattamista.
Peruskorjaus ja talon laajennus oli tilattu rakennusliikkeeltä jonka omistaja toimi työ-
maalla myös vastaavana mestarina. Määrätyn vaiheen jälkeen yrittäjä otti yhteyttä kunnanrakennusmestariin joka saapui paikalle tarkastuskierrolle.
Ja taas jatkettiin rakentamista, mieli kirkkaana, mutta piirustukset on piirustuksia eikä
aina hotsita noudattaa niitä, ei vaikka palkka maksettaisiin tuntityönä. Urakassa vielä hosumisen jotenkin ymmärtäisi, palkka kun kasvaa sitä mukaa kun aikaa kuluu.
Kun "tatteja" uuden kodin nurkkaan ilmestyi ja emännän hengitys alkoi vaikeutua, to-
tuus alkoi hahmottua. Vakuutusyhtiö pesi odotetusti kätensä rakennusvirheen löytyes-
sä, joten ei muuta kuin seuraava piste josta oletettiin löytyvän apua. Mutta eipä lohduttanut kunnan rakennusmestari, olisi asiakkaan pitänyt valvoa paremmin. Haukottuaan henkeä ihmeissään, asiakas kertoo olevansa erimieltä.
Palvelut on ostettu yrittäjältä, jonka tietotaidoista on maksanut yrittäjän kirjoittaman laskun mukaan. Sekä miten asiakas voi valvoa leikkaustaan jos on nukutetussa tilassà?
Entä hammaslääkärissä käynnit?
Ei kerrostalon kaksion tai kolmion ostajakaan voi olla vastuussa rakentajan virheistä?
Joten selityksiä ja syyttelyjä pyöriteltiin, ja yllätys yllätys, syyllinen löytyi.
Yrittäjä oli kuin olikin hieman oikaissut piirrustuksia, maata oli hupsista tullut laitettua
vähän liikaa ja niin vanha hirsiseinä jätettiin maata vasten ja hieman allekin. Joten 2 vuotta ja uusi hieno koivulattia revittiin talon lattialta, vanhoja hirsiä purettiin n. 30 sentin korkeudelta.
Muutto odotti talon väkeä, onneksi kylästä löytyi yhteishenkeä, apua jaettiin pyyteet-
tömästi.
Nykyaika on nykyaika, yli 100 vuotta olivat hirret suojelleet 5 sukupolven asukkaita kylmältä ja sateelta, nyt yhden kirvesmiehen virhe ja homeesta tuli kutsumaton vieras.
Eikä näy olevan homeettomia koulut tai virastotkaan, voisi melkein kysyä kuka teki tai mitä, tai ainakin jätti tekemättä. Onko ammattitaito hukassa, materiaalit huonoja vai eikö enää hotsita, joten hieman oikastaan.
tiistai 10. tammikuuta 2012
murmurin muistelot: Harja-Tarja ja erämaan kulkijat
murmurin muistelot: Harja-Tarja ja erämaan kulkijat: Kylmä kangistaa, näin on, mutta minkäs teet. Töppi mikä töppi, kuka käski jäädä ihailemaan maisemia, ja vielä ilman lapasia. Navigointikin ...
Harja-Tarja ja erämaan kulkijat
Kylmä kangistaa, näin on, mutta minkäs teet. Töppi mikä töppi, kuka käski jäädä ihailemaan maisemia, ja vielä ilman lapasia.
Navigointikin taisi jäädä lapsen kenkiin. Hermostuttaa tuo ainainen räpsiminen, eikö nuo Turkulaiset ole ennen ulkomaan elävää nähnyt. Bongataan ja bongataan. Eikö tuossa jo vähempikin riittäisi.
Bongattu ja bongattu melkeinpä kuoliaaksi tämä harjalintu (Upupa epops).
Turun Laukkavuoresta eläinhoitolaan pelastettu lintu huomasi kuolon olevan melkeinpä harjan noston päässä, mutta sisukas kun oli on jo piristymään päin.
Onkohan tämä etelän elävä ollut toisessa elämässään suomalainen, tulee vain mieleen tuosta sisusta. Pistihän Paavokin puolet petäjäistä ja puurti puurtamistaan, eipä tiedä?
Niin ja onhan meillä vieläkin sisukkaita Paavoja, kannattaa katsoa vaikka presidentti peliä.
No joka tapauksessa tämä Harja- Tarjaksi nimetty töyhtö syö jo mallikkaasti jauhomatoja, " kiroilee vääriä karttakoordinaatiotaan" ( vapaa suomennus ääntelystään, jota ei parhaalla tahdollakaan voi nimittää linnunlauluksi) sekä tuijottaa lumisia, hyisiä maisemia.
Mutta mitä tapahtuu kun erikoinen matkailija on muutto valmis, siinäpä taas pähkinä purtavaksi.
Saharan eteläpuolelle pitäisi päästä, kuka maksaisi lentolipun, mistä saattaja.
No, ajattelin minä, jospa saisin lottovoiton, lähtisimme yhdessä seuramatkalle minä ja
Harja-Tarja, tuliskohan tuo mies myös mukaan.
Mieheni suoritti juuri hampaiden pesua kylpyhuoneessa, jotenka sinne ja samantien esittämään tätä suunnitelmaa.
Olisittepa nähneet mieheni ilmettä, kuuli ensin väärin ja tokaisi että Kanadaanko?
Ei vaan Saharaan, korjasin.
Et voi olla tosissasi,,,, sinne hiekan keskelle, totesi mies.
Onhan siellä paljon muutakin, kaupunkeja esimerkiksi, puolustelin näkökantaani.
Kameleillako meillä on tarkoitus ratsastaa hiekkadyynien päällä, nauroi mieheni.
Joten jään sittenkin odottelemaan lotto- tai arpajaisvoittoa, ei minua ja ajatustani vielä ole kokonaan tyrmätty. On se kuitenkin tylsää ettei yhtä huonosti navigoivaa lintua onnistu pelastamaan ilman kunnon voittopottia, nyt olisi lampunhenki tarpeen.
Mutta kun oikein ajattelin tuli mieleen kysymys, onkohan tämä lintu todella naaras, jospa se onkin uros.
Linnun ollessa uros, asia olisi nk. pihvi ja voisimme nimetä sen Harjakaiseksi, kaimansa
Timo Harjakaisen mukaan.
Tämän jälkeen pannaan vaan firman piikkiin, niin eiköhän se järjesty, nimittäin se saharan reissu.
Muuten kaikille tiedoksi Timo Harjakainen oli v. 2011 tv ohjelma Putous eräs sketsi hahmo. Joten firman piikkiin, kyllä se siitä.
Navigointikin taisi jäädä lapsen kenkiin. Hermostuttaa tuo ainainen räpsiminen, eikö nuo Turkulaiset ole ennen ulkomaan elävää nähnyt. Bongataan ja bongataan. Eikö tuossa jo vähempikin riittäisi.
Bongattu ja bongattu melkeinpä kuoliaaksi tämä harjalintu (Upupa epops).
Turun Laukkavuoresta eläinhoitolaan pelastettu lintu huomasi kuolon olevan melkeinpä harjan noston päässä, mutta sisukas kun oli on jo piristymään päin.
Onkohan tämä etelän elävä ollut toisessa elämässään suomalainen, tulee vain mieleen tuosta sisusta. Pistihän Paavokin puolet petäjäistä ja puurti puurtamistaan, eipä tiedä?
Niin ja onhan meillä vieläkin sisukkaita Paavoja, kannattaa katsoa vaikka presidentti peliä.
No joka tapauksessa tämä Harja- Tarjaksi nimetty töyhtö syö jo mallikkaasti jauhomatoja, " kiroilee vääriä karttakoordinaatiotaan" ( vapaa suomennus ääntelystään, jota ei parhaalla tahdollakaan voi nimittää linnunlauluksi) sekä tuijottaa lumisia, hyisiä maisemia.
Mutta mitä tapahtuu kun erikoinen matkailija on muutto valmis, siinäpä taas pähkinä purtavaksi.
Saharan eteläpuolelle pitäisi päästä, kuka maksaisi lentolipun, mistä saattaja.
No, ajattelin minä, jospa saisin lottovoiton, lähtisimme yhdessä seuramatkalle minä ja
Harja-Tarja, tuliskohan tuo mies myös mukaan.
Mieheni suoritti juuri hampaiden pesua kylpyhuoneessa, jotenka sinne ja samantien esittämään tätä suunnitelmaa.
Olisittepa nähneet mieheni ilmettä, kuuli ensin väärin ja tokaisi että Kanadaanko?
Ei vaan Saharaan, korjasin.
Et voi olla tosissasi,,,, sinne hiekan keskelle, totesi mies.
Onhan siellä paljon muutakin, kaupunkeja esimerkiksi, puolustelin näkökantaani.
Kameleillako meillä on tarkoitus ratsastaa hiekkadyynien päällä, nauroi mieheni.
Joten jään sittenkin odottelemaan lotto- tai arpajaisvoittoa, ei minua ja ajatustani vielä ole kokonaan tyrmätty. On se kuitenkin tylsää ettei yhtä huonosti navigoivaa lintua onnistu pelastamaan ilman kunnon voittopottia, nyt olisi lampunhenki tarpeen.
Mutta kun oikein ajattelin tuli mieleen kysymys, onkohan tämä lintu todella naaras, jospa se onkin uros.
Linnun ollessa uros, asia olisi nk. pihvi ja voisimme nimetä sen Harjakaiseksi, kaimansa
Timo Harjakaisen mukaan.
Tämän jälkeen pannaan vaan firman piikkiin, niin eiköhän se järjesty, nimittäin se saharan reissu.
Muuten kaikille tiedoksi Timo Harjakainen oli v. 2011 tv ohjelma Putous eräs sketsi hahmo. Joten firman piikkiin, kyllä se siitä.
maanantai 9. tammikuuta 2012
murmurin muistelot: Rikas, rakas, köyhä, varas / mikä onkaan paras?
murmurin muistelot: Rikas, rakas, köyhä, varas / mikä onkaan paras?: Nyt se on oikein tutkittu ja väitöskirjalla todettu, no vastaus on tietenkin sala- varakas. Jos olet oikeasti varakas sinä syyllistyt talo...
Rikas, rakas, köyhä, varas / mikä onkaan paras?
Nyt se on oikein tutkittu ja väitöskirjalla todettu, no vastaus on tietenkin sala-
varakas.
Jos olet oikeasti varakas sinä syyllistyt talouden hyydyttämiseen. Näin on marjat
koska tutkimuksen mukaan tulojen liikakasvu ei suosi talouskasvua.
Sen sijaan pieni-ja keskituloisten lisätulot menevät elintason kohentamiseen.
Mutta mitä tapahtuukaan varakkaiden vaurastumiselle, koska on jo kaikkea,
VARAT
mitä suurimmassa määrin sijoitetaan " tyynyn alle".
Useiden presidentti ehdokkaiden puheissa esiintyvä nk. solidaalivero, jossa va-
rakkaille asetettaisiin ylimääräistä maksettavaa tulojen mukaan, kuulostaa hyvälle mutta totuus paistaa kuitenkin pussin pohjalta. Koskapa rikkaiden joukko
on ja pysyy pienenä, tulos ei kasvata paljonkaan valtionkassaa.
Mutta nyt kaikki pien- ja keskituloiset meidän on aika röyhistää rintamme, me pyöritämme suurella joukollamme kansantaloutta, elikä markkinatalous ei pyöri
ilman meidän tukeamme. Niin luitte ihan oikke, me olla jottai, me ihan oikiasti pyöritetään tätä hyvinvointi taloutta.
Tämäkin on todistettu 1960 luvulla että oikein mitoitettu sosiaaliturva tukee
talouskasvua, nyt pitäisi saada päättäjät ymmärtämään matematiikan plus ja miinuslaskut.
Valtion talous pitää kuitenkin olla tasapainossa, iloista maksajaa valtio rakas-
taa, joten lopetetaan turhat nurinat.
Tähän iloisuuteen ja ilolla suorittamiseen apu löytyykin, yllätys, yllätys urheilun parista, kemiallista dopingia ei tarvita (unohda Alko). Tulokset onkin mahdollista saada parantumaan ilon avulla. Me mitä ilmeisemmin tarvitsemme valmentajaa. Aurinko tuntuu paistavan liian harvoin, sataa, tai tuulee, rahat ei riitä, mies kiukuttelee, ja sitä rataa.
Jos verot ja maksut tuntuvat vievän ilon elämästäsi, ota yhteyttä henkilökohtai-
seen psyykkiseen valmentajaan, joka auttaa sinua tunnistamaan ongelmasi.
Valmentajan avulla pystyt ehkä vielä parantamaan tulostasi, ja se jos mikä saa
ilon silmään ja kotimarkkinat kukoistamaan. Ajatella jos se saisi vielä velatkin tuntumaan lottovoitolta, olishan se jo vaikka mitä.
Joten siskot meissä on todellakin voimaa, meidän pitää vain löytää se....
Kyllä se sieltä löytyy kun oikein puristaa.
Jos nyt kuitenkin rikastuisin (syystä tai toisesta) olen päättänyt tehdä sen niin salaisesti etten edes vahingossa hyydytä valtiontalouden kasvua.
Joten mikä paras, rikas, rakas, köyhä, varas?
varakas.
Jos olet oikeasti varakas sinä syyllistyt talouden hyydyttämiseen. Näin on marjat
koska tutkimuksen mukaan tulojen liikakasvu ei suosi talouskasvua.
Sen sijaan pieni-ja keskituloisten lisätulot menevät elintason kohentamiseen.
Mutta mitä tapahtuukaan varakkaiden vaurastumiselle, koska on jo kaikkea,
VARAT
mitä suurimmassa määrin sijoitetaan " tyynyn alle".
Useiden presidentti ehdokkaiden puheissa esiintyvä nk. solidaalivero, jossa va-
rakkaille asetettaisiin ylimääräistä maksettavaa tulojen mukaan, kuulostaa hyvälle mutta totuus paistaa kuitenkin pussin pohjalta. Koskapa rikkaiden joukko
on ja pysyy pienenä, tulos ei kasvata paljonkaan valtionkassaa.
Mutta nyt kaikki pien- ja keskituloiset meidän on aika röyhistää rintamme, me pyöritämme suurella joukollamme kansantaloutta, elikä markkinatalous ei pyöri
ilman meidän tukeamme. Niin luitte ihan oikke, me olla jottai, me ihan oikiasti pyöritetään tätä hyvinvointi taloutta.
Tämäkin on todistettu 1960 luvulla että oikein mitoitettu sosiaaliturva tukee
talouskasvua, nyt pitäisi saada päättäjät ymmärtämään matematiikan plus ja miinuslaskut.
Valtion talous pitää kuitenkin olla tasapainossa, iloista maksajaa valtio rakas-
taa, joten lopetetaan turhat nurinat.
Tähän iloisuuteen ja ilolla suorittamiseen apu löytyykin, yllätys, yllätys urheilun parista, kemiallista dopingia ei tarvita (unohda Alko). Tulokset onkin mahdollista saada parantumaan ilon avulla. Me mitä ilmeisemmin tarvitsemme valmentajaa. Aurinko tuntuu paistavan liian harvoin, sataa, tai tuulee, rahat ei riitä, mies kiukuttelee, ja sitä rataa.
Jos verot ja maksut tuntuvat vievän ilon elämästäsi, ota yhteyttä henkilökohtai-
seen psyykkiseen valmentajaan, joka auttaa sinua tunnistamaan ongelmasi.
Valmentajan avulla pystyt ehkä vielä parantamaan tulostasi, ja se jos mikä saa
ilon silmään ja kotimarkkinat kukoistamaan. Ajatella jos se saisi vielä velatkin tuntumaan lottovoitolta, olishan se jo vaikka mitä.
Joten siskot meissä on todellakin voimaa, meidän pitää vain löytää se....
Kyllä se sieltä löytyy kun oikein puristaa.
Jos nyt kuitenkin rikastuisin (syystä tai toisesta) olen päättänyt tehdä sen niin salaisesti etten edes vahingossa hyydytä valtiontalouden kasvua.
Joten mikä paras, rikas, rakas, köyhä, varas?
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
murmurin muistelot: Mikään ei ole niin varmaa ettei sitä voisi kumota ...
murmurin muistelot: Mikään ei ole niin varmaa ettei sitä voisi kumota ...: Musta tuntuu, kuuluisi ilmeisesti aloittaa. Sillä nyt minusta todella tuntuu, jos en olisi niin........ siveellinen kertoisin millaiselta, ...
Mikään ei ole niin varmaa ettei sitä voisi kumota / tavalla tai toisella
Musta tuntuu, kuuluisi ilmeisesti aloittaa. Sillä nyt minusta todella tuntuu, jos en olisi niin........
siveellinen kertoisin millaiselta, mutta koska pelkään lapsenlapseni lukevan tätä, tyydyn vain ilmoittamaan että h.....ti.
Ojalan laskuopin mukaan eläkkeeni nousee 3.6 % , eli 38 euroa kuukaudessa, moni veti tässä kohdin varmasti pullan väärään kurkkuun, nyt valtiontalous kaatuu. Älä pelästy, pelastajaksi, melkeinpä viimeisillä metreillä ilmoittautui prinssi rohkea, varma ja luotettava koko kansan tunteva verovirasto ja kuinka ollakkaan veroprosenttini nousi 10.5 % ja niin kuukaudessa käteen jäävä osuus pienini 136 euroa.
Niin että kiitoksii vaan kauhiasti täst kaikest hyväst, näinhän Turun poika Tuntematto-
massa sotilaassa kiitteli, joten antaapi mennä samoin sanoin.
Kun isämme sotien jälkeen aloitti jälleen rakentamisen, sotakorvausten maksun, ja tämän suuren ikäluokan tekemisen, kaikki löivät varmaan käsiä yhteen onnesta. Kukaan
ei varoittanut Paavoa, elä hyvä mies tee niin paljon lapsia, niitä syntyy liikaa, niistä tullee suuret ikäluokat, ei niitä nuorempi polvi jaksa elättää. Silloin odotettiin maksu-
miehiä, tulevaisuuden rakentajia. ja rakentamisti riitti ja riitti.
Teollisuus kukoisti, työtä oli kaikille haluaville.
Hyvinvointi saatiin nousuun, nuoriso koulutettua, mutta miten sitten kävikään? Teollisuus ajettiin alas, hävisi elämän lähde, verorahojen sampo. Suuri ikäluokka,siis me, olemmekin nyt ongelma, aivan oikein. Tästä ongelmasta on kerrottu puheissa jo monen monta vuotta, mistään ei tunnu löytyvän varoja meidän hyysäämiseen.
Koskapa tämä indeksikorotuskin tuntuu olevan niin kovin raskas asia valtiontaloudelle toivoisinkin että se minun kohdallani unohdettaisiin, voisinkohan ilmoittaa etten huoli sitä.Voisinko silloin saada myös vanhan veroprosenttini takaisin, näin meitä olisi 2 onnellista valtio ja minä. Tai onkohan tämä taas uusi juoni meitä eläkeläisiä kohtaan, tarvitaanko meitä taas rahoittamaan valtion hupenevaa kassaa.Soitin viisaalle veljelleni harmistani joka taas auttoi kertomalla vastaavasta tapauksesta Ruotsin maalta.
Siinä mies, wc:n todellinen väärinkäyttäjä, repi velvoitteensa ja veti ne pöntöstä alas, oli kuitenkin sen verran reilu mies että veti myös kaikki tulonsa samasta reijästä, mahtohan todeta että fifti fifti.
Tai olisikohan parempi keino valtiolta jättää eläkkeet kokonaan maksamatta, silloinhan luonnollisen poistuman kautta vähitellen monet huolet suuren ikäluokan kohdalla helpottaisi.
Presidentti Halonen uudenvuodenpuheessaan totesi syrjäytymisen olevan nousussa ja samalla korosti että sitä vastaan tulisi taistella. Samat aseet ovat ottaneet käyttöönsä monet presidenttiehdokkaat, mutta kysynkin koska se taistelu oikein alkaa. Sekä koskeekohan se vain nuoria syrjäytyneitä?
Asuinkustannukset nousevat, elintarvikkeet, arvonlisäveron myötä kampaaja ym. palvelut, lääkekustannukset j.n.e. Onko tämä taistelua syrjäytymistä vastaan, Ojalan
laskuoppia taas lainatessani, nuorempi väki ei nyt hallitse yhteen- ja vähennyslaskua.
Joudummeko taas maksumieheksi? Meiltä eläkeläisiltä ei heru paljon, mutta ilmeisesti määrä korvaa laadun, meitä on ilmeisesti liikaa.
Emmekö me suuri ikäluokka olekaan maksaneet palkoistamme eläkekertymiä tulevaisuutemme varalle, kun niitä ei tunnu löytyvän mistään. Hukkako vei ja sijoitti eläkerahamme?
Näin on taas ja näillä mennään, mutta kyllä potuttaa...
siveellinen kertoisin millaiselta, mutta koska pelkään lapsenlapseni lukevan tätä, tyydyn vain ilmoittamaan että h.....ti.
Ojalan laskuopin mukaan eläkkeeni nousee 3.6 % , eli 38 euroa kuukaudessa, moni veti tässä kohdin varmasti pullan väärään kurkkuun, nyt valtiontalous kaatuu. Älä pelästy, pelastajaksi, melkeinpä viimeisillä metreillä ilmoittautui prinssi rohkea, varma ja luotettava koko kansan tunteva verovirasto ja kuinka ollakkaan veroprosenttini nousi 10.5 % ja niin kuukaudessa käteen jäävä osuus pienini 136 euroa.
Niin että kiitoksii vaan kauhiasti täst kaikest hyväst, näinhän Turun poika Tuntematto-
massa sotilaassa kiitteli, joten antaapi mennä samoin sanoin.
Kun isämme sotien jälkeen aloitti jälleen rakentamisen, sotakorvausten maksun, ja tämän suuren ikäluokan tekemisen, kaikki löivät varmaan käsiä yhteen onnesta. Kukaan
ei varoittanut Paavoa, elä hyvä mies tee niin paljon lapsia, niitä syntyy liikaa, niistä tullee suuret ikäluokat, ei niitä nuorempi polvi jaksa elättää. Silloin odotettiin maksu-
miehiä, tulevaisuuden rakentajia. ja rakentamisti riitti ja riitti.
Teollisuus kukoisti, työtä oli kaikille haluaville.
Hyvinvointi saatiin nousuun, nuoriso koulutettua, mutta miten sitten kävikään? Teollisuus ajettiin alas, hävisi elämän lähde, verorahojen sampo. Suuri ikäluokka,siis me, olemmekin nyt ongelma, aivan oikein. Tästä ongelmasta on kerrottu puheissa jo monen monta vuotta, mistään ei tunnu löytyvän varoja meidän hyysäämiseen.
Koskapa tämä indeksikorotuskin tuntuu olevan niin kovin raskas asia valtiontaloudelle toivoisinkin että se minun kohdallani unohdettaisiin, voisinkohan ilmoittaa etten huoli sitä.Voisinko silloin saada myös vanhan veroprosenttini takaisin, näin meitä olisi 2 onnellista valtio ja minä. Tai onkohan tämä taas uusi juoni meitä eläkeläisiä kohtaan, tarvitaanko meitä taas rahoittamaan valtion hupenevaa kassaa.Soitin viisaalle veljelleni harmistani joka taas auttoi kertomalla vastaavasta tapauksesta Ruotsin maalta.
Siinä mies, wc:n todellinen väärinkäyttäjä, repi velvoitteensa ja veti ne pöntöstä alas, oli kuitenkin sen verran reilu mies että veti myös kaikki tulonsa samasta reijästä, mahtohan todeta että fifti fifti.
Tai olisikohan parempi keino valtiolta jättää eläkkeet kokonaan maksamatta, silloinhan luonnollisen poistuman kautta vähitellen monet huolet suuren ikäluokan kohdalla helpottaisi.
Presidentti Halonen uudenvuodenpuheessaan totesi syrjäytymisen olevan nousussa ja samalla korosti että sitä vastaan tulisi taistella. Samat aseet ovat ottaneet käyttöönsä monet presidenttiehdokkaat, mutta kysynkin koska se taistelu oikein alkaa. Sekä koskeekohan se vain nuoria syrjäytyneitä?
Asuinkustannukset nousevat, elintarvikkeet, arvonlisäveron myötä kampaaja ym. palvelut, lääkekustannukset j.n.e. Onko tämä taistelua syrjäytymistä vastaan, Ojalan
laskuoppia taas lainatessani, nuorempi väki ei nyt hallitse yhteen- ja vähennyslaskua.
Joudummeko taas maksumieheksi? Meiltä eläkeläisiltä ei heru paljon, mutta ilmeisesti määrä korvaa laadun, meitä on ilmeisesti liikaa.
Emmekö me suuri ikäluokka olekaan maksaneet palkoistamme eläkekertymiä tulevaisuutemme varalle, kun niitä ei tunnu löytyvän mistään. Hukkako vei ja sijoitti eläkerahamme?
Näin on taas ja näillä mennään, mutta kyllä potuttaa...
maanantai 2. tammikuuta 2012
murmurin muistelot: Kun suonissa ei virtaa bensa vaan testossteroni
murmurin muistelot: Kun suonissa ei virtaa bensa vaan testossteroni: Nuo ihanat miehet testossteroidissaan, mutta rajansa silläkin. Näin vanhenpana naisena toivoisin sen jakaantuvan tasaisemmin, nimittäin tämä...
Kun suonissa ei virtaa bensa vaan testossteroni
Nuo ihanat miehet testossteroidissaan, mutta rajansa silläkin. Näin vanhenpana naisena toivoisin sen jakaantuvan tasaisemmin, nimittäin tämän testosteroidin. Kauppareissulla viimeistään pitää katsoa ensin vasenpaan, sitten oikeaan, samalla peläten onkohan liika ilmentymää näkyvissä. Ei silti että häiriintyisin mistään lähentelystä, pois se minusta. Ja muuten onhan se jo useinpien tiedossa ettei naista erota tapetista ainakaan sen jälkeen kun on 50 vuotta täyttänyt. Mutta miksi kirjoitan johtuu kaahailusta ja käsijarrukäännöksistä, minäkin jo mummi ikäinen hyppään melkeinpä metrin ilmaan pelkästä järkytyksestä.
Nuori mies, parhaassa hormooni toiminta iässään otti käsijarrulla käännöksen liukkaalla
kauppakeskuspihalla, ja mitä parasta minun edessäni. Kahdella pyörällä luistellen jatkoi täydelle pysäköintialueelle, jonne päästyään uusi käsijarrukäännös renkaat ulvoen,
tässä jos missä oli menoa ja meininkiä.
Mutta jos auto ei olisikaan pysynyt nk. käsissä vaan liukkaus tai vastaantulija olisi tehnyt tepposen, kuka olisikaan maksanut laskun.
Tuskinpa näin nuorella, melkeinpä juuri ajokortin saaneena olisi ollut varaa maksaa henkilö- tai esinevahinkoja, taitaisi isukki päästä maksumieheksi. Ei taitaisi olla mielissään.
Onhan tämä testosteroni hyväkin asia, ilman sitä miehiä ei erottaisi naisista, lapsia ei syntyisi ja jäisimme paljosta mukavasta paitsi. Mutta miten sen saisi jaettua tasaisem-
min, ei tulisi ukkotautia, kuumia aaltoja ja kiukun purkauksia, tämähän vaiva on diagnosoitu hieman vanhemmille urosherroille.
Muuten moniko tietää että elimistömme muodostaa testosteronia kolestorolista. Onneksi
minulle naisimmeiselle kaikki veressäni matkaava kolesteroli ei vielä ole muodostunut testosteroniksi, muutenhan räväkkänä ihmisenä voisin kilpailla käsijarrukäännöksillä nuorten miehenalkujen kanssa, olisi se näky, taitaisi pojatkin kalveta. Ja silloin jos koskaan tapahtuisi, minä en ole oppinut ajamaan, enkä opi, se on jo todistettu. Ajokortti on ja pysyy, en kuitenkaan ymmärrä kuinka se on minulle myönnetty. Nyt vaarat tietäen, kahta suuremmalla syyllä otan päivittäisen pillerini, samalla peläten parran kasvua, sen verran kolesteroliarvot jo kauhistuttavat.
Joten anna miehille jokapäiväinen ( ei kuitenkaan liiallinen) testosteroninsa ja jätä meidät naiset rauhaan, meille riittää vain kymmenesosa miehen tarpeesta. Näin erotumme toisistamme ja täytämme tämän maan. Meidäthän on luotu mieheksi ja naiseksi.
Nuori mies, parhaassa hormooni toiminta iässään otti käsijarrulla käännöksen liukkaalla
kauppakeskuspihalla, ja mitä parasta minun edessäni. Kahdella pyörällä luistellen jatkoi täydelle pysäköintialueelle, jonne päästyään uusi käsijarrukäännös renkaat ulvoen,
tässä jos missä oli menoa ja meininkiä.
Mutta jos auto ei olisikaan pysynyt nk. käsissä vaan liukkaus tai vastaantulija olisi tehnyt tepposen, kuka olisikaan maksanut laskun.
Tuskinpa näin nuorella, melkeinpä juuri ajokortin saaneena olisi ollut varaa maksaa henkilö- tai esinevahinkoja, taitaisi isukki päästä maksumieheksi. Ei taitaisi olla mielissään.
Onhan tämä testosteroni hyväkin asia, ilman sitä miehiä ei erottaisi naisista, lapsia ei syntyisi ja jäisimme paljosta mukavasta paitsi. Mutta miten sen saisi jaettua tasaisem-
min, ei tulisi ukkotautia, kuumia aaltoja ja kiukun purkauksia, tämähän vaiva on diagnosoitu hieman vanhemmille urosherroille.
Muuten moniko tietää että elimistömme muodostaa testosteronia kolestorolista. Onneksi
minulle naisimmeiselle kaikki veressäni matkaava kolesteroli ei vielä ole muodostunut testosteroniksi, muutenhan räväkkänä ihmisenä voisin kilpailla käsijarrukäännöksillä nuorten miehenalkujen kanssa, olisi se näky, taitaisi pojatkin kalveta. Ja silloin jos koskaan tapahtuisi, minä en ole oppinut ajamaan, enkä opi, se on jo todistettu. Ajokortti on ja pysyy, en kuitenkaan ymmärrä kuinka se on minulle myönnetty. Nyt vaarat tietäen, kahta suuremmalla syyllä otan päivittäisen pillerini, samalla peläten parran kasvua, sen verran kolesteroliarvot jo kauhistuttavat.
Joten anna miehille jokapäiväinen ( ei kuitenkaan liiallinen) testosteroninsa ja jätä meidät naiset rauhaan, meille riittää vain kymmenesosa miehen tarpeesta. Näin erotumme toisistamme ja täytämme tämän maan. Meidäthän on luotu mieheksi ja naiseksi.
murmurin muistelot: Tv-lupa / rötösherrat kiikkiin
murmurin muistelot: Tv-lupa / rötösherrat kiikkiin: No niin nyt se tapahtuu, maksukarkuruus lupamaksun osalta näkee määränpäänsä, hiphei hurraa. Olenkin jo pitkään naureskellen seurannut tila...
Tv-lupa / rötösherrat kiikkiin
No niin nyt se tapahtuu, maksukarkuruus lupamaksun osalta näkee määränpäänsä, hiphei hurraa.
Olenkin jo pitkään naureskellen seurannut tilannetta joka paikka paikoin muistuttaa suorastaan kerskailulta. Kaikille vähänkään kiinnostuneille kerrottaan kuin suurinta vitsiä mitä vastataan kun tarkastaja kyselee tv-lupaa, syitä löytyy useita miksi juuri meiltä ei tv-tä varmasti löydy.
Milloin syytettään ohjelman laatua, kiinnostuksen puutetta, hintavuutta, onpa syyksi kerrottu jopa uskonnollista herätystä, kaikkea ja siltä väliltä selityksiä on kuultu. Mutta hassuinta tuntuu olevan millä tavalla nämä kerrotaan ystäville ja sukulaisille, kuin kyseessä olisikin avoin kilpailu kuka paremmin pystyy jujuttamaan.
Ja kuitenkin useimmille kertojille maksun suorittamiseen olisi ollut varmasti varaa, into
ja halu vain uupuvat.
Maksun sijoittaminen verotukseen aiheuttaa kuitenkin eripuraa, onkohan taaskaan ajateltu pienituloisia kansalaisia. Entä jos tämän nyt jo pienituloisen elinpiirissä tapahtuu muutoksia kuluvan vuoden aikana. Tulee työttömyyttä, sairautta, kuoleman-
kaan vierailu ei ole pois suljettu asia, kysymyksiä olisi ja tulee olemaan vaikka kuinka paljon.
Miten maksu tulisi kansalaisten keskuudessa jakaa, näillä näkymin ei oikein hyvältä vaikuta. Välistä vetäjät nk. ilmaiset ratsastajat tulisi kuitenkin karsia tottakai, mutta
palkkahaitari jota lupamaksujen osalta tarjotaan ei tunnu suosivan pienpalkkalaisia.
Ainut parannus mitä odotan kohdistuukin nyt sitten itse ohjelman tarjoajiin, olemmehan
verovaroillamme kustantaneet tämän lystin.
Jääköhän uusinnat ohjelmissa nyt todella unholaan, onkohan mainoskatkojen osalta pitempiä taukoja? Kelloa seuraten huomaa helposti miten tunnin ohjelma on katkottu 10
minuutin pätkiin, mainoksia, mainoksien perään.
Kuitenkin mainosminuutit tuottavat ohjelmasta puuttuvan ajan moninkertaisesti, joten kalliiksi tulevat nämäkin minuutit katsojalle. Katsojat maksavat ja maksavat, mutta mistä haluaisimme maksaa.Tuskinpa mainoksista?
Siinäpä kysymys? Ilman tv-täkään kun en haluaisi olla.
Miten olisi jos saisimme nyt ohjelmaa koko rahan edestä, olemmehan kustantamassa
yhteisvoimin tätä tärkeää koko perheen hanketta.
Joten parempaa tv-ohjelmaa v. 2012, olisikohan tässä liikaa pyydetty. Palaan asiaan ensivuonna, katsotaan kirjoitanko tulikiven katkuja sisältävää vaiko kiittävää tekstiä, sen ratkaisee tuleva vuosi ja uudet kujeet.
Olenkin jo pitkään naureskellen seurannut tilannetta joka paikka paikoin muistuttaa suorastaan kerskailulta. Kaikille vähänkään kiinnostuneille kerrottaan kuin suurinta vitsiä mitä vastataan kun tarkastaja kyselee tv-lupaa, syitä löytyy useita miksi juuri meiltä ei tv-tä varmasti löydy.
Milloin syytettään ohjelman laatua, kiinnostuksen puutetta, hintavuutta, onpa syyksi kerrottu jopa uskonnollista herätystä, kaikkea ja siltä väliltä selityksiä on kuultu. Mutta hassuinta tuntuu olevan millä tavalla nämä kerrotaan ystäville ja sukulaisille, kuin kyseessä olisikin avoin kilpailu kuka paremmin pystyy jujuttamaan.
Ja kuitenkin useimmille kertojille maksun suorittamiseen olisi ollut varmasti varaa, into
ja halu vain uupuvat.
Maksun sijoittaminen verotukseen aiheuttaa kuitenkin eripuraa, onkohan taaskaan ajateltu pienituloisia kansalaisia. Entä jos tämän nyt jo pienituloisen elinpiirissä tapahtuu muutoksia kuluvan vuoden aikana. Tulee työttömyyttä, sairautta, kuoleman-
kaan vierailu ei ole pois suljettu asia, kysymyksiä olisi ja tulee olemaan vaikka kuinka paljon.
Miten maksu tulisi kansalaisten keskuudessa jakaa, näillä näkymin ei oikein hyvältä vaikuta. Välistä vetäjät nk. ilmaiset ratsastajat tulisi kuitenkin karsia tottakai, mutta
palkkahaitari jota lupamaksujen osalta tarjotaan ei tunnu suosivan pienpalkkalaisia.
Ainut parannus mitä odotan kohdistuukin nyt sitten itse ohjelman tarjoajiin, olemmehan
verovaroillamme kustantaneet tämän lystin.
Jääköhän uusinnat ohjelmissa nyt todella unholaan, onkohan mainoskatkojen osalta pitempiä taukoja? Kelloa seuraten huomaa helposti miten tunnin ohjelma on katkottu 10
minuutin pätkiin, mainoksia, mainoksien perään.
Kuitenkin mainosminuutit tuottavat ohjelmasta puuttuvan ajan moninkertaisesti, joten kalliiksi tulevat nämäkin minuutit katsojalle. Katsojat maksavat ja maksavat, mutta mistä haluaisimme maksaa.Tuskinpa mainoksista?
Siinäpä kysymys? Ilman tv-täkään kun en haluaisi olla.
Miten olisi jos saisimme nyt ohjelmaa koko rahan edestä, olemmehan kustantamassa
yhteisvoimin tätä tärkeää koko perheen hanketta.
Joten parempaa tv-ohjelmaa v. 2012, olisikohan tässä liikaa pyydetty. Palaan asiaan ensivuonna, katsotaan kirjoitanko tulikiven katkuja sisältävää vaiko kiittävää tekstiä, sen ratkaisee tuleva vuosi ja uudet kujeet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)