Rakastaa, ei rakastaa, viha ja rakkaus, siinä vasta parii

Miksi mies lyö, miksi tappaa, mihin loppuu rakkaus?
Tämä ihana polttava, melkeinpä karrelle polttava rakkaus, mistä se oikeastaan alkoikaan?
Ei näe, ei kuule, ei haista eikä maista, vie vain jalat alta. Tätä on rakkaus kun rakkaus alkaa.
Onnen utuinen taivas ei ole loputtomiin pilvetön, ukkosta ja salamointia seuraa useimmiten kaatosade.
Mutta milloin rakkaus muuttuu tappavaksi, kaiken voittavaksi vihaksi. Rakkauden kestosta kun ei myönnetä takuuta eikä parasta ennen päivämäärä taida olla kenenkään tiedossa.
Ihminen on ihminen, heikko, mutta saako mies olla myös heikko, heikkoushan luetaan yleensä naisen määreeksi.
Miksi mies ei saa epäonnistua, miksi mies ei saa itkeä kun itkettää.
Jo 46 vuotta sitten lähipiiriini kuuluva naishenkilö kertoi kihlatustaan joka ase kädessä pakotti nuorikon kanssaan avioliittoon. Nuorikko halusi perua koko häätouhun, mutta sulho ei. Joten naimisiin mentiin ja mies jatkoi iloitteluaan " Peter Panina". Tapaus kuuluu taas murmurin muisteloihin ja on todella tapahtunut vuonna 1936.
Mies saa pettää ja jättää, mutta nainen, aijai sentään.
Uutiset seuraavat toisiaan, viha saa miehen kostamaan, ei säästy lapset ei omaiset.
Nainen pelkää, mutta kuka uskaltaa auttaa, tappaja on liikkeellä eikä häntä pysäytetä.
Kuka osaisi ennustaa, kuka varoittaa, ei rakkauden alkaessa edes usko, ei minun rakkaani.
Miksi miehen on niin vaikeaa hyväksyä sana ei.
Onko mies epävarma, kaataako tämä ei miehisen vetovoiman, romuttaako itsekunniotuksen.
Kunpa joku tämän "viruksen" löytäisi ja tunnistaisi, niin voitaisiin aloittaa hoito ja oikea lääkitys.
Nyt jo 80 kymppinen ampuu kun tuntee itsensä hylätyksi, missä mättää?
Onko vika kasvatuksessa?
Tai lapsuuden rakkaudettomuudessa, ahneudesta, jolloinka tunne kaikki minulle ja heti
valtaa järjen.
Ihminenhän on kuitenkin sanonnan mukaan toiselle susi, tämähän tulee ilmi useimmissa perintöasioissa, silloin sisaruuskin on ainoastaan este, kaikenhan pitäisi kuulua minulle.
Tämä ahneushan oli puheen aiheena jo presidentin vaalitilaisuudessa, jopa nykyinen istuva presidenttimme halusi puuttua asiaan.
Nyt jos koskaan hänellä olisi siihen mahdollisuus kun asuntokaupat, obtiot ja bonukset täyttävät uutiskynnyksen. Samoin päätä huimaava palkkaralli jyllää, korotuksethan ovat korkeimmat kuin tavallisen kansalaisen koko kuukauden ansio. Ei ole tässäkään järkeä, taisi nämäkin puheet ahneudesta silloisella ehdokkaalla olla vain näitä tuulen huminoita.
Onhan hänellä nuori ja kaunis rouva, mutta se ei nyt riitä.
NYT OLISI NÄYTÖN PAIKKA, puheistaan pitäisi myös vastata.
Hyvää kevättä, rakkaudella murmur

Näin meil Turuss / mites teill

Nyt pitää pestä suu saippualla, tulin kirjoittaneeksi uudesta Impivaaran uimahallista negatiivisesti jossakin blogissani. Lähempi tarkastelu halliin pyörsi mielipiteeni päälaelleen.
Uimahallihan on paljon enemmän kuin pelkkä uimahalli, sehän osoittautui melkeinpä kuntokeskukseksi, valoa ja hulppeaa tilaa riittää. Heti aulaan tultaessa nään lasiseinän takana suuren modernin kuntosalin eikä mikä tahansa kuntosali, vaan täynnä oman ikäisiä seniorikansalaisia, siinä jalkaa nousee ja kädet pumppaa, voi tätä ihmettä.
Klo on vaille 10 ja tuntuu että mummut ja papat ovat löytäneet arkeen juhlaa.
Eikä ihme lopu tähän, tämä ihanuus kuuluu samaan hintaan uit, saunot, kuntoilet, tai teet kaiken vaikka peräjälkeen.
Uimaan tänne on tultu joten matka jatkukoon.
Jos kuntosali veteraaneineen sai ihmetystä niin entäs sitten allasosasto. Tilaa oli eri-ikäisille, yhdessä nurkassa koululaiset, toisessa kuinkas ollakkaan seniorit.
Mutta miten tämä suuri joukko on saatu liikkeelle, mikä aiheutti  tämän lumivyöryn kaltaisen joukko marssin.
3-4 rataa oli varattu vesijuoksuun, juoksuvyöt vaan vyötärölle ja sitten menoksi ( vyöt
lainaa halli). Mutta liikennesäännöt ne on mummuillakin, saatika pappoilla. Oikean puoleinen liikenne on täällä kultaakin kalleinpaa, ja tosi on, ei kannata poiketa säännöistä, ilman sääntöjä kun aiheutuu usein turhia kahnauksia.
Saa nähdä muodostuuko hallista yhtä suosittu kuin uudesta pääkirjastosta.
Joten kyllä meillä Turussa osataan.
Meillä on jo saatu 2 " Turkulaisten olohuonetta" uimahalli ja kirjasto, eikä tässä vielä kaikki, ei pidä unohtaa Logomoa.
Eteenpäin on menty ja nyt suunnitellaan Terveydenhuollon uudistusta, joten vielä tuulee kunnes tapahtuu.
Onhan vanha aina vanha ja uudistusta tarvitaan, perustuuhan vanha terveydenhuolto 70 lukuun. Suunnitelmissa on ainakin minusta hyvä suunta.
Kotihoitoon ja kuntoutukseen panostetaan, pitkäaikaissairauden hoidossa tulee tapahtumaan suuriakin muutoksia, väläytetty sen lopettamistakin, no annetaan viisaiden miettiä.
Maailma muuttuu, tieto lisääntyy, kehitys ei kuitenkaan saa pysähtyä, siinä piileen kansakunnan voima, siitä on hyvä ponnistaa.
Mutta asiasta toiseen tietääkö kukaan missä sijaitsee harmin paikka, sellaista kun ei löydy ainakaan Suomen kartalta.
Asia tuli ajankohtaiseksi aamukeskustelussa mieheni kanssa.
Odotetaan ja kuulostellaan, pyörivä kivi ei sammaloidu.
Kehitys on uuden alku.
Rakkaudella murmur.

Lunta tupaan / kun oikein kyrsii

Ihan konkreettisesti, takatalvi. Piti alkaa kevät mutta miten sitten kävikään, tuli kunnon lumimyrsky huhtikuun alkumetreille.
Taisi tulla lunta tupaan myös Turkulaisille.
Noin 600 hoito- ja opetussalan ammattilaista sai nk."lottovoiton"säästötalkoisiin osallistumisesta, palkkaa hieman tarkastetaan, ei ylöspäin vaan laskusuuntaan.
Pikkukoululaisilta vietiin koulukyyti, nyt 7-8 vuotias kävelee jos matka on vähemmän kuin 5 km.
Pitkäaikaissairaiden lääkityksestä saamaa Kelakorvausta tarkastetaan, ja niin edelleen jono säästämisestä on loputon.
Turunsanomien yleisenosaston kirjoittaja ihmetteli mistä Turkulainen yleensä voi enää säästää.
No tuohon vastatakseen ei yliopistoa tai korkeakouluja käydä, tai onkohan niin ettei näinkin vaikeaan kysymykseen ihan heti osaa vastata.
Kun muualla säästetään niin johdon palkkioissa tai optiossa ei säästöjä synny eikä ilmeisesti tarvitsekaan syntyä.
Tai mitä tulee mieleen kun Kaupunginjohtajien palkkahaitari tuntuu venyvän ja venyvän ja suunta on nousujohteinen, kuinkas muuten.
No onhan se totta kun kaupungintulot ovat rajalliset niin saadakseen palkkansa nousuun pitää jostain tinkiä, mutta kun tämä tinkimisen kohde on jo ennestään pieni niin kyrsiihän se, nimittäin hoito-tai opetusalan ammattilaisen palkka.
Muutenkin asia on nurinkurinen, jos kaupungin johtaja tyrisi työssään elikä häntä kohtaan käynnistettäisiin luottamuspula ja hänet sen johdosta irisanottaisiin hän voisi saada 12 kuukauden palkan elikä 180000 euroa kipukorvauksina??
Herää kysymys kuka ne kipukorvaukset oikeastaan tarvitsevat, työntekija vai työnantaja?
Työntekijähän on nk. tehnyt työnsä huonosti, jos on aiheuttanut työllään tai muulla käytöksellään epäluottamus pulan.
Edellytys tämän kipukorvauksen saamiseen on kuitenkin että kaupunginjohtaja sanoutuisi irti työtehtävästään ennen valtuuston tekemää potkupäätöstä.
Tätä hyväveli järjestelmää voi vain ihmetellä tai sadatella, ei se kuitenkaan muuksi muutu.
On se kumma kun kunnallis- tai valtiollisessa vaalissa jokainen ehdokas lupaa edustavaa kuka vanhusten, lasten, työttömien ja pienpalkkaisten asiaa, mutta mitä sitten tapahtuukaan.
 Onko edustaminen eri asia kuin toimiminen, siinä kysymys johon ei taida ihan helposti löytyä vastausta.
Taitaa tuo oma napa olla kuitenkin lähinnä kun verotuloja pitäisi jakaa, miten sen oikeastaan muuten selittäisi.
Varoja on mutta miten se käytetään se onkin taas eri juttu.
Taitaa tämä hyvinvointivaltio kaatua omaan mahdottomuuteensa, tulevaisuus näyttää mihin ollaan menossa.
Jokainen voisi halutessaan googlata sivistysvaltion tunnusmerkit.
Odotellaan ja katsellaan minkälaisen yhdyskunnan jälkipolvillemme jätämme.
Täällä takatalven keskellä odotellaan kuitenkin kevättä.
Toivottavasti löydän ensikerralla jotain hauskempaa kirjoittamista, mutta elämä on tälläistä, siihen mahtuu niin monenlaista.
Rakkaudella murmur.