Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Aijai mikä kauhea vanha sanonta, kuria kun löytyy niin henkistä kuin ruumillistakin. 
Ruumiillinen kun useimmin tarkoittaa pelkistetysti remmiä perseelle, eikä varsinaisesti kasvata edes persustan istuma lihaksia, nahasta puhumattakaan. Taitaa vaan opettaa ratkaisu mallin elämän patti tilanteeseen. Joten turpiin vaan ja onnea....


Entäs henkinen kuri, siinäkin kun saattaa käydä ohrasesti. Kuri kun helposti lipsahtaa alistamisen puolelle.
Alistettu koira puree, entäs alistettu nuori, pureeko, lyökö, tai jatkaako alistamisen mallia eteenpäin aina seuraavaan sukupolveen. 

Entäs kuritta kasvaminen, no sehän on tätä niin kutsuttua nykyaikaa, hippi aika kun tuli ja meni jo aikaa sitten.

Lapsuuden kodissani riitti, isän vihainen katse. Se taisi olla sitä auktoriteettia. Kuitenkin minusta tuli se mikä olen... 

Mutta rakkaus, säännöt, myötäeläminen, oikeastaan elämiseen opettaminen, teillä nuorilla äideillä ja isillä on siihen paremmat tiedot ja mahdollisuudet kuin meillä vanhoilla jäärillä. Meidät kasvatettiin, ei aina niinkään rakkaudella vaan vanhanaikaisilla ikiaikaisilla  säännöillä, elikä pelolla ja vaatimuksilla. 
Kirjaimellisesti siihen ei tarvittu ruumiillista kuria, pelko riitti. 
Siis kannusta ja rakasta lastasi, älä murskaa luita älä mieltä.
Jokaisessa kasvattajassa löytyy nuoren tulevaisuus.

Entäs säännöt, mikään yhteisö ei pärjää ilman kunnollisia pelisääntöjä, ei edes ihmiskunta. Meitä kun on monen kirjava joukko ja jokaisella omat mielipiteemme, eihän niistä ota selvää naapurin Eskokaan. Joten pakko meidän on olla mukana edes jonkinlaisessa kompromississa.

Hyvää kevättä, pitkästä aikaa.... Kirja lähti kustantamoon joten pelätään pahinta ja odotellaan, mihis tässä kiire on valmiissa maailmassa.
Rakkaudella murmur