murmurin muistelot: Matka

murmurin muistelot: Matka:  Matka Lähtisitkö kanssani matkalle. Pysyisitkö rinnalla, vieressä, olisitko muistini ja turvani. Tänään saatan muistaa nimesi, huomenna...

Matka

 Matka
Lähtisitkö kanssani matkalle.
Pysyisitkö rinnalla, vieressä, olisitko muistini ja turvani.
Tänään saatan muistaa nimesi, huomenna ehkä kasvosi.
Pysytkö rinnalla vaikka jalkani ei kanna... Lusikka ei löydä suuta.
Autatko, olisitko saattaja, jonka joka kerran tapaan ensimmäisen kerran.
Olisitko saattaja joka ei tuomitse, kulkee rinnalla, jaksatko...
En paljoa vaadi. en paljoa odota, vain rinnalla kulkijaa, ymmärtäjää...
Hyväksyjää, armahtajaa...
Lähtisitkö saattajaksi matkalle... Juna odottaa, jäisit laiturille, saattaisit, silittäisit poskea, hiuksia... Olisit sinä.

Älä itke, kaikki on hyvin, minulla on rauha... Minua odotetaan !



Saattajia, myötäeläviä tarvitaan, yksinäisiä vanhuksia odottaa yksinäinen vanhuus.
Olisiko sinusta saattajaksi, rinnalla kulkijaksi...
Vapaaehtoistyö antaa enemmän kuin ottaa, meitä kaikkia tarvitaan.
Tartu haasteeseen, unohda ennakkoluulo, uskalla; tämä uskallus ei maksa.
Uskalla olla ihminen ihmiselle ! Kaikki vanhenemme, osa unohdettuina, yksinään...

 Rakkaudella murmur, muuten aloitin vapaaehtoistyön ja löysin harvinais laatuisen ystävyyssuhteen... Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Kirjoitellaan, hyvää kesää !

Kirjoitin tämän jo vuosia sitten, mutta runo tai pikemminkin runonen on yhä ajankohtainen. Teen yhä vapaaehtoistyötä, jopa ystäväni on sama. Ystävyytemme on lujittunut se jatkuu ja jatkuu, kunnes on aika nousta viimeiseen junaan, viimeiseltä pysäkiltä.
Meitä vapaaehtoisystäviä tarvitaan, sinua, minua. Kenenkään ei ole hyvä olla yksin. Kukaan ei halua lähteä yksin.

murmurin muistelot: Voi hypotalamus minkä teit

murmurin muistelot: Voi hypotalamus minkä teit: Onneksi olen syytön , siis viaton ja puhdas kuin pulm unen. Ei ole minun vikani että hiukseni harvenevat ja harmaantuvat , iho rypistyy ja...

Voi hypotalamus minkä teit

Onneksi olen syytön, siis viaton ja puhdas kuin pulmunen. Ei ole minun vikani että hiukseni harvenevat ja harmaantuvat, iho rypistyy ja rinnat roikkuu kuin kivityömiehen taskuläpät. Ei syyllinen on löytynyt, se on hypotalamus. Eikä tätä ihmettä löytäneetkään kuka tahansa vaan tämän nk. "vanhuudenlähteen" löysivät yhdysvaltalaiset tutkijat Yeshivan yliopistossa.
Hiiret sen todistivat jälleen kerran, nimittäin tutkimus osoitti että hypotalamus kontrolloi hiiren vanhenemiseen liittyviä muutoksia koko kehossa. 
Niinpä viisaat tutkijat päättelevät että samaisella aivojen hypotalamuksella olisi merkittävä rooli myös ihmisen vanhenemisessa. 

Ei siis tarvitse ostaa minihametta ja kalliita ryppyvoiteita. Entäs kiristykset ja botoksit, pitääkö nekin unohtaa, kysyn vaan, kun kerran mikään vippas konsti ei kuitenkaan auta. Ollaanko me naiset kuitenkin tämän kysyisen hypotalamuksen armoilla.
Ei auta puumailu nuoren lihan ja lihasten kanssa, ei mikään. Me yksinkertaisesti vanhenemme, ei auta edes hätähuuto ja puhelimen hätäpäivystys. Vanhuus tulee, oletko valmis....
Pitääkö vielä ikänaisen olla aina valmiina kuin partiolainen, ottaakseen vastaan hypotalamuksen ilkeä suunnitelma. 
Tehkää nyt ihmeessä enemmän töitä siellä tutkimus hommissa, maalaisjärjellä koko vanhuustutkimus voisi kääntää nurinpäin, jospa se nuoruuslähde sieltä löytyisi pulputtamaan eliksiiriä ainakin naisväelle.
On kahvoja ja kurveja ihan liiaksikin, koettakaa edes saada se hypotalamus johonkin aisoihin. Poistaisi edes tämän ikuisen himon hyvään ruokaan. Mutta ei houkutuksia vaan houkutusten perään....
Pitää alkaa laihis, siis rospuutto, ei tässä muukaan auta, kun häpeää katsoa tavaratalon peilistä itseään. Ei auta vaikka kuinka jättää hengityksen väliin ja yrittää kiristää olemattomia vatsalihaksiaan, siellä se pönöttää ja entäs kyljen kahvat. 
No katsotaan ja palaillaan, jos en nyt hetskohtisellaan niin paljon dementoidu etten tänne löytäisi, siis blogiin.
Kesän herkkuja odotellen, välillä paastoen...
Rakkaudella murmur............