Minkä silmä näkee sen uskoo.
Voi minua sinisilmäistä hölmöä. Kyllä silmät siniset voi olla, mutta pitääkö katsoa kaikkea ruusun punaisten lasien takaa.
Minkä äiti opetti, sitä ei hevillä unohda. Hädän alaista ei jätetä, ei hyljeksitä, kaikki ovat samanarvoisia ihon väristä, sukupuolesta tai iästä huolimatta. Tätähän se äiti, mutta ennen oli ennen, nykyisin taas aivan muuta.
Ensimmäinen kerta antoi viitteitä, toinen kerta vain vahvistuksen. Viime vuoden heinäkuussa noin 6-7 Balkanin kerjäläistä oli kokoontunut Turun Ruotsalaisen Teatterin edustalle kuulemaan äkäistä "messuamista", aihe jäi vierestä kulkijalle epäselväksi, ohi kulkija kun ei ymmärtänyt käytettyä kieltä. Vihaiset ilmeet ja korotettu ääni kertoivat kuitenkin karua kieltään, työ ei oltu tehty kunnolla. Puhuja katseli pelokkaan näköistä kerjäläis joukkoa ympärillään ja antoi äänensä ja ilmeensä hallita.
Kuitenkin nämä ihmiset olivat istuneet torin reunostoilla, uhmaten kevään sateita, tuulia, kuumaa aurinkoa, ilman suojaa, resuiset vaatteet ympärillään, aamusta iltaan......
Puhuja, noin 35-40 vuotias mies, ei sääliä tuntenut.
Ei tuntenut eilenkään ja tämä eilinen oli noin vuoden päästä toukukuun kolmantena päivänä.
Nyt näin koko rahastuksen alusta loppuun....
Turun Kauppatorin Yliopistonkadun ja Aurakadun kulmassa on koko kevään istunut vanha mies rikkinäisissä vaatteissaan. Välillä on ollut pakkasta, välillä sadetta, tuulta, nyt viikon ajan polttavaa hellettä. Siinä tämä mies istuu, nojaten lyhtypylvääseen, ilman suojaa ja kerjää.....
Vanha laiha, raihnainen mies....
Eilen häntä taputteli hellästi samainen viime vuotinen "ärjyjä", taputteli ja otti kädestä.
Kaikki oli kuitenkin vain kulissia. Mies ei nähnyt minua, minua joka seisoin mieheni kanssa selkänsä takana.
Minua joka näki kerjäläisen ottavan liivinsä takaa esiin olkalaukun, laukun johon "räyhääjä" työnsi kätensä monta kertaa nyrkki täynnä kolikoita. Kolikot vaihtoivat omistajaa, jätti tosin muutaman kerjäläiselle, ojensi ne hänen oikeaan käteensä, kuin almun....
Ahneus näköjään tekee sokeaksi, seisoimme takanaan eikä nähnyt meitä.
Aina tästä on puhuttu, mutta eihän sitä usko, ennen kuin näkee..
Ja nämä sinisilmät näkevät, vaikka eivät aina haluaisi.
Ei taida pieni eläkkeeni enää Balkanin mafiaa rahoittaa.
Herää kysymys, miksi tähän ei puututa......
Hyvää kesää kuitenkin.....
Rakkaudella murmur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti