Rakkaus, sokaisee
Voi tätä ihmisen kevättä ja takatalvea, nyt se on sitten tapahtunut, roikun vieraan miehen kainalossa ja oma seisoo edessä.
Mieheni, siis tulevan mieheni kasvoista loistaa epäusko,ei tässä näin pitänyt käydä. Yhdessä tultiin ja nyt on tuossa, työntää vieraan miehen kainalossa ostoskärryjä, ei noita naisia ole uskominen, mikä lie lintu vai kala..... Kaikki..
Olimme tansineet koko kevään, ensimmäinen yhteinen yökin tuli vietettyä ja nyt vaihtoi lennossa....
Oli ensimmäinen yhteisen ruuanlaiton aika, siis juhlaruokaa päätin. En minä mikään kokki ole, koskaan ollut, on vaan näytettävä, kaikki peliin, yritettävä, siis pihviä ja siihen höysteet, tie miehen sydämeen kun sanotaan vievän vatsan kautta.
Suunnistimme juuri avattuun uuteen City- Markettiin, siihen suurimpaan ja kauniinpaan, vuosi taisi olla 1989 ja heinäkuu.....
Jätin miehen ja ostoskärryt odottamaan varmaan tunnistettuuun paikkaan, pakastealtaiden viereen, minun oli tarkoitus blokata, eli valita raaka-aineet 3 ruokalajin päivälliseen.
Olin hermostunut, jännitti, uusi ja kuitenkin tuttu mies, ihastunut, oikeastaan enemmänkin. Tanssittu koko kevään niin tangot kuin foksit, ei puhuttu, ei ennen kuin viime maanataina. Silloin sitten tapahtui kyllä muutakin, mutta jääköön se mainitsematta. Nyt ollaan jo ostamassa ensimmäisen yhteisen aterian raaka-aineita....
Lihatiskillä on jonotettu, tuolta vielä salaattiaineet, perunat gratiiniin ja kerma.
Jälkiruuan jäädyke aineet on jo ostoskärryssä, vielä leipätiskin kuuman rapeaa patonkia niin siinä se on..... Kyllä kävi ripeästi, miksei kävisi, on tässä kaupassa käyty ja ruokia tehty aiemminkin....
Tartun miestä käsikynkästä ja eiku menoksi.... Johdatan miestä kohti kassoja...
Ei voi olla totta, mies tulee vastaan ostoskärryjä työntäen tyrmistynyt ilme kasvoillaan.... KUKA ON TÄMÄ MIES MINUN KAINALOSSANI...
En jää katsomaan vaan ryntään kumppanini kainaloon, elikä vaihto ja lennossa.
Sinne jäi aterian ainekset ja hyvät pihvit.....
Jälkeen päin ihmettelin ja ihmettelen yhä miksi tämä mies oli hiljaa, seisoi kuin nauliintuneena paikallaan kun vieras nainen kantaa tavaraa kärryyn, eikä mitä lie tavaraa, odotti vaan hiljaa ja antaa vielä johdatella kassoja kohti.....
Nyt olen oppinut, ettei mieheni odota paikallaan ostoskärryjen kanssa, vaan menee kuin aropupu pisin käytäviä, joten tarkkana on oltava mihin kainaloon kätensä työntää ja ostoksensa asettelelee....
Kuumaa on tämä Suomen suvi, mutta ei parane rutista, kyllä se routa pian tulee, viimeistään ensi talvena.....
Rakkaudella murmur
Voi tätä ihmisen kevättä ja takatalvea, nyt se on sitten tapahtunut, roikun vieraan miehen kainalossa ja oma seisoo edessä.
Mieheni, siis tulevan mieheni kasvoista loistaa epäusko,ei tässä näin pitänyt käydä. Yhdessä tultiin ja nyt on tuossa, työntää vieraan miehen kainalossa ostoskärryjä, ei noita naisia ole uskominen, mikä lie lintu vai kala..... Kaikki..
Olimme tansineet koko kevään, ensimmäinen yhteinen yökin tuli vietettyä ja nyt vaihtoi lennossa....
Oli ensimmäinen yhteisen ruuanlaiton aika, siis juhlaruokaa päätin. En minä mikään kokki ole, koskaan ollut, on vaan näytettävä, kaikki peliin, yritettävä, siis pihviä ja siihen höysteet, tie miehen sydämeen kun sanotaan vievän vatsan kautta.
Suunnistimme juuri avattuun uuteen City- Markettiin, siihen suurimpaan ja kauniinpaan, vuosi taisi olla 1989 ja heinäkuu.....
Jätin miehen ja ostoskärryt odottamaan varmaan tunnistettuuun paikkaan, pakastealtaiden viereen, minun oli tarkoitus blokata, eli valita raaka-aineet 3 ruokalajin päivälliseen.
Olin hermostunut, jännitti, uusi ja kuitenkin tuttu mies, ihastunut, oikeastaan enemmänkin. Tanssittu koko kevään niin tangot kuin foksit, ei puhuttu, ei ennen kuin viime maanataina. Silloin sitten tapahtui kyllä muutakin, mutta jääköön se mainitsematta. Nyt ollaan jo ostamassa ensimmäisen yhteisen aterian raaka-aineita....
Lihatiskillä on jonotettu, tuolta vielä salaattiaineet, perunat gratiiniin ja kerma.
Jälkiruuan jäädyke aineet on jo ostoskärryssä, vielä leipätiskin kuuman rapeaa patonkia niin siinä se on..... Kyllä kävi ripeästi, miksei kävisi, on tässä kaupassa käyty ja ruokia tehty aiemminkin....
Tartun miestä käsikynkästä ja eiku menoksi.... Johdatan miestä kohti kassoja...
Ei voi olla totta, mies tulee vastaan ostoskärryjä työntäen tyrmistynyt ilme kasvoillaan.... KUKA ON TÄMÄ MIES MINUN KAINALOSSANI...
En jää katsomaan vaan ryntään kumppanini kainaloon, elikä vaihto ja lennossa.
Sinne jäi aterian ainekset ja hyvät pihvit.....
Jälkeen päin ihmettelin ja ihmettelen yhä miksi tämä mies oli hiljaa, seisoi kuin nauliintuneena paikallaan kun vieras nainen kantaa tavaraa kärryyn, eikä mitä lie tavaraa, odotti vaan hiljaa ja antaa vielä johdatella kassoja kohti.....
Nyt olen oppinut, ettei mieheni odota paikallaan ostoskärryjen kanssa, vaan menee kuin aropupu pisin käytäviä, joten tarkkana on oltava mihin kainaloon kätensä työntää ja ostoksensa asettelelee....
Kuumaa on tämä Suomen suvi, mutta ei parane rutista, kyllä se routa pian tulee, viimeistään ensi talvena.....
Rakkaudella murmur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti