Jos lukee aamulla lehdestä ja silti töppää, niin ei siinä muita voi syyttää kuin itseään. Menin yksinkertaisena ja pullossa kasvaneena nostamaan maahan pudonnutta 5 euron seteliä, eipä soinu hälytyskellot, ei päässä, ei korvissa. Voi äiti minkä teit kun kasvatit rehelliseksi.
No turha tässä kuollutta äitiään on syyttää kun itse töppää.
Lehti varoitti rahaa pudottavista miehistä ja auttamaan rientävistä vanhuksista, mutta enhän minä sitä muistanut, ei tullut mieleenkään, enhän minä nyt niin vanha ole. Onhan tuo harva hiuslaatu harmaa, mutta kuitenkin.
No joka tapauksessa humalainen "nuorimies" ehkä n. 30 vuotias heilui Humalistonkadulla edessäni pudotellen kukkarostaan katukäytävälle seteleitä. Paikalle riensi oitis hieman saman ikäinen nuorimies. Tämä nuorimies edusti ihon ja hius väriltään enemmänkin näitä romaniasta tulleita lähimmäisiään.
No minä rehellisenä mummuna tietysti menen nostamaan tämän tumman miehen jalkojen juuressa lojuvan 5 eurosen ja ojennan sen setelin pudottaneelle "humalaiselle" hieman vaaleammalle mieshenkilölle. Mutta tummamies pitää tiukasti 5 kymppistä kädessään. Tämä mummu ei peräänny, tuijottaa seteliä ja miestä vuoron perään. Kumpikaan ei peräänny, mies katsoo ja katsoo, mummun kiukku alkaa nousta. Kunnes lopulta heikompi luovuttaa, mies luovuttaa setelin "humalaiselle".
Romanian mustalaismies kiittää suomea murtaen, miksi, ihmettelin mielessäni, rahathan olivat " humalaisen".
Nyt vasta katson "humalaista" tarkemmin, vaaleaksi värjätyt hiukset, samaa kaliberia kuin kaverinsa, sama maa, sama valuutta.
Jään katsomaan jälkeensä, humalainen on kokenut ihme selvennyksen ja kaverukset jatkavat matkaansa Humalistonkatua rautatieasemalle päin.
Aamulla juuri luin vastaavista rahan pudottamisista, mutta niin vain menin ansaan.
Lehti varoitti kaveruksista jotka nappaavat vanhuksien avaimia tämän taskusta. Käyttävät avaimia sitten ryöstö tarkoituksessa. Toinen on vahdissa porraskäytävässä kun toinen tekee " tupatarkastusta" uhrin asunnolla.
Odottavat kadulla uhrejaan joten näkevät mistä ulko-ovesta uhri astuu kadulle.
Onneksi taskussani oli vain vähän käytetty nenäliina, elikä roisto työnsi kätensä, ei nyt siihen itteensä mutta niistämisen jälkeiseen nessuun.
Kaikeksi onneksi en edes asu Humalistonkadulla, joten siinäpä poijilla olisi ollut kokeilemista mihin reikään se avain oikein sopii.; olin näet poistumassa Palvelukoti Otsosta.
Tässä kyrsii ainoastaan oma tyhmyys ja ymmärryksen vähyys. Minä yritän puolustaa olemattoman " humalaisen" kylvämiä rahoja ja puolustuksen kohde ja kaverinsa yrittävät ryöstää minua, voi ihmisen mieli sentään.
Kyllä ne keksii, onkohan niillä joukossaan joku todellinen koneaivo, jonka ainoana tehtävänä on keksiä uusia keinoja rahan keräämiseen.
Mutta tyhmä se on joka antaa itseään huijata, joten pitäisi tämän ikäisen jo jotakin oppia.
Mutta kuitenkin hyvää syksyä kaikille.
Rakkaudella murmur
Muuten niin hienosti taskuihin mennään ettei sitä tämä mummu edes huomannut, jättijät sentään nenäliinan. Sinne sen laitoin kun en kadullekkaan kehdannut heittää...
No turha tässä kuollutta äitiään on syyttää kun itse töppää.
Lehti varoitti rahaa pudottavista miehistä ja auttamaan rientävistä vanhuksista, mutta enhän minä sitä muistanut, ei tullut mieleenkään, enhän minä nyt niin vanha ole. Onhan tuo harva hiuslaatu harmaa, mutta kuitenkin.
No joka tapauksessa humalainen "nuorimies" ehkä n. 30 vuotias heilui Humalistonkadulla edessäni pudotellen kukkarostaan katukäytävälle seteleitä. Paikalle riensi oitis hieman saman ikäinen nuorimies. Tämä nuorimies edusti ihon ja hius väriltään enemmänkin näitä romaniasta tulleita lähimmäisiään.
No minä rehellisenä mummuna tietysti menen nostamaan tämän tumman miehen jalkojen juuressa lojuvan 5 eurosen ja ojennan sen setelin pudottaneelle "humalaiselle" hieman vaaleammalle mieshenkilölle. Mutta tummamies pitää tiukasti 5 kymppistä kädessään. Tämä mummu ei peräänny, tuijottaa seteliä ja miestä vuoron perään. Kumpikaan ei peräänny, mies katsoo ja katsoo, mummun kiukku alkaa nousta. Kunnes lopulta heikompi luovuttaa, mies luovuttaa setelin "humalaiselle".
Romanian mustalaismies kiittää suomea murtaen, miksi, ihmettelin mielessäni, rahathan olivat " humalaisen".
Nyt vasta katson "humalaista" tarkemmin, vaaleaksi värjätyt hiukset, samaa kaliberia kuin kaverinsa, sama maa, sama valuutta.
Jään katsomaan jälkeensä, humalainen on kokenut ihme selvennyksen ja kaverukset jatkavat matkaansa Humalistonkatua rautatieasemalle päin.
Aamulla juuri luin vastaavista rahan pudottamisista, mutta niin vain menin ansaan.
Lehti varoitti kaveruksista jotka nappaavat vanhuksien avaimia tämän taskusta. Käyttävät avaimia sitten ryöstö tarkoituksessa. Toinen on vahdissa porraskäytävässä kun toinen tekee " tupatarkastusta" uhrin asunnolla.
Odottavat kadulla uhrejaan joten näkevät mistä ulko-ovesta uhri astuu kadulle.
Onneksi taskussani oli vain vähän käytetty nenäliina, elikä roisto työnsi kätensä, ei nyt siihen itteensä mutta niistämisen jälkeiseen nessuun.
Kaikeksi onneksi en edes asu Humalistonkadulla, joten siinäpä poijilla olisi ollut kokeilemista mihin reikään se avain oikein sopii.; olin näet poistumassa Palvelukoti Otsosta.
Tässä kyrsii ainoastaan oma tyhmyys ja ymmärryksen vähyys. Minä yritän puolustaa olemattoman " humalaisen" kylvämiä rahoja ja puolustuksen kohde ja kaverinsa yrittävät ryöstää minua, voi ihmisen mieli sentään.
Kyllä ne keksii, onkohan niillä joukossaan joku todellinen koneaivo, jonka ainoana tehtävänä on keksiä uusia keinoja rahan keräämiseen.
Mutta tyhmä se on joka antaa itseään huijata, joten pitäisi tämän ikäisen jo jotakin oppia.
Mutta kuitenkin hyvää syksyä kaikille.
Rakkaudella murmur
Muuten niin hienosti taskuihin mennään ettei sitä tämä mummu edes huomannut, jättijät sentään nenäliinan. Sinne sen laitoin kun en kadullekkaan kehdannut heittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti