Kaksi tumpeloa ja Ikean kahdeksan laatikon piironki

Ei tullut risuaitaa, ei avioeroa, siitä tuli kuin tulikin täyspuinen piironki, jopa kaikkine kahdeksansine laatikkoineen. 

Mutta miten kaksi täysin tumpeloa, peukalo keskellä kämmentä olevaa tuli ryhtyneeksi moiseen varmasti avioeron aiheuttamaan riski hommaan.

Ei tainnut pakkasella järki olla lähimaisemissa, olisiko pipo puristanut.  

Kannattaa varmasti kertoa miten kaikki sai alkunsa.

Olimme jo pitkin vuotta olleet kyllästyneitä ylimääriseen pöytäämme. Ei siinä mitään vikaa ollut, päin vastoin. Täysi puinen ja jopa kirsikkaa, mutta mitä ihmettä kahden hengen talous tekee kahdella pöydällä, ei sitten yhtään mitään. 

No kauppasimme ( siis ilmaiseksi) sitä pitkään, kenellekkään ei kelvannut. Kunnes ikävän tapahtuman kautta, hyvän ystävän avioero vei naarmuuttoman hyvin palvelleen pöytämme kaikkine neljine tuolineen uuteen hyvään kotiin.

No sitten alkoikin rumba, jollaista harvoin näkee. Otettiin mietintä myssy käyttöön, mitä tilalle. Entinen nk. ruokailuhuone oli tyhjääkin tyhjempi, vuodesoffa siinä yksinään ihmetteli elämän kulkua. Tytär ehdotti huonetta työhuoneeksi,  mutta mitä tilalle makuuhuoneeseen jos kirjoituspöytä siirretään nk. tyhjään ruokahuoneeseen. Asiaa piti pehmittää mielessään, pehmittää ja fundeetata.

Lopulta päädyimme liinavaatekaappiin tai -piironkiin, mitä nyt sitten löytyisikään markkinoilta. Miehen vapaapäivänä marsimme mittoinemme Iskuun, Askoon, Sotkaan, Maskuun, netti oli jo kotona käyty läpi, mutta yllätykseksemme löysimme juuri sen ainoan oikean Ikeasta. Ei siinä paljon mietitty kun se joka kantilta oikea kaunotar singahteli, melkeinpä kutsui "seireeni laulullaan". Kaikki täsmäsi, ulkonäkö, väri, mitat ja tietenkin hinta. Ei siinä mietitty, ei kokoamista, ei oikeastaan yhtään mitään, se oli saatava.

Karvas totuus alkoi nostaa päätään kuljetusmiesten ehkä hienoisesta vihjailusta viikonlopun urakasta, ja olihan se totta Mooses urakka.

Oli nippeliä, nappelia, voi jessus sentään kun sitä päiviteltiin ( kaksi vanhaa tumpeloa) miten tälläiseen aviontappo urakkaan tuli ryhtyneeksi. Välillä hermostui emäntä, onneksi isännän hermot piti. Päätimme moneen kertaan ettei koskaan enää, ei tälläista, ei varsinkaan tälläisille tumpeloille.  Sitä kaappia todella koottiin kuin Iisakin kirkkoa, koko viikonloppu. Siellä se nyt seisoo makuuhuoneessa, ylväänä, kaikkine laatikkoineen, ne jopa toimii. Muutama ruuvi jäi ylitse, osa korvattiin miehen varastosta, mutta ilman poraa ei kunnon rakentaja remontoija pärjää, tuli näet sekoitettu pari rimaa keskenään, selkeistä ohjeista huolimatta. Ei ohjeissa vikaa ollut, tekijöissä enemmänkin. Välillä tuntui ettei tästä tule kuin risuaita naapurin nurmikolle, ilman luovuutta kun kaappia ei tällä järjellä olisi saanut koottua.

Avioliitto säilyi, nyt jo naurattaa. Mutta olisittepa vakoillut kärpäsenä katon rajassa kun koottiin "risuaitaa", siinä ei iloittu, naurusta puhuttu, se oli tiukkaa vääntöä. Niin että Ruonansuon malliin ajattelepa ite...

Rakkaudella murmur, kirjoitellaan taas kun tapahtuu.

Muuten kaappi on täydellinen, olisipa kokoaminen yhtä täydellistä. Eli kaiken se kestää näköjään, nimittäin avioliitto.