Voi tätä mummi poloista kun aina käy huonosti.
Ei auta vaikka mitä tekisi, taitaa olla vika mummissa tai pikemminkin mummin päässä. Tällä kertaa riittäisi edes uusi tietokone, kun vanha ei toimi, se pätkii ja unohtuu välillä ihmettelemään maailman menoa .
Eihän sitä helposti löydä, nimittäin tietokonetta, ei ainakaan kun sen pitäisi miellyttää niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ja entäs hinta, kyllä sekin jotain sanelee. Oikeastaan hyvin paljonkin, jos niikseen tulee.
No, löytyihän se kone, kaunis valkoinen kaunotar, pieni ja kevyt, sopivan hintainenkin.
Se sitten ostettiin, ostettiin myös asennuspalvelu 79 euroa, eikä siinä vielä kaikki, täytyyhän siinä virustorjunta olla, eli taas 29 euroa. Kyllä tulee kalliiksi mietti mummi. Mutta minkäs teet jos haluut saada niin se pitää myös maksaa, ei tieto ilmaista ole
Asennus palvelua piti odottaa seuraavaan päivään.
Odottavan innokkaana mummi meni seuraavana päivänä liikkeeseen, ojensi asennuksen varauslapun myyjälle ja jäi odottamaan koneen noutoa.
Tulihan se asentaja lopulta, oltiin jo miehen kanssa ihmetelty että tehtaaltako sitä konetta haetaan kun niin pitkään kestää.
No mummi kantoi koneen kotiin sateessa ja myrskyssä.
Kone oli tietysti visusti suojattu, ei annettu aarteen kastua, eikä se sitten kastunutkaan, toisin kävi mummin.
Ensin mummi joi pakollisen päiväkahvin. Ei tosin millään olisi raaskinut hukata aikaa, kun kaunis kone vieressä hehkui ja houkutti.
Mutta mummi ei sorru, ei taivu tahdon vietäväksi, ensin kahvi ja maksamakkaraleipä, sitten vasta huvit.
Kun viimeinen tippa kahvista oli nielaistu päästiin asiaan.
Yritys oli täysi kymppi, mutta suoritus nolla.
Asentajan salasanalla pääsi kyllä aukaisemaan koneen, mutta ei sitten eteenpäin.
En oikeastaan ymmärrä mitä oli asennettu, kun mikään ei toiminut.
Ei vanhoja tietoja, ei facebookia, hotmailia, ei mikrosofftia, ei edes internettiä... Ja kuitenkin kauppoja tehtäessä varmistin myyjältä että kyllähän tähän asennuspakettiin, kaikki nämä skypen ohella kuuluvat. Ei näköjään kuulunut... Niin että mikä siihen oikeastaan kuului ?
Minä tietysti puhkuin punaista raivoa. Suututti. Niin vietävästi suututti.
Ei tämä raivo yksipuolista ollut; sääkin säesti ja antoi oman osansa elämän kurjuudesta. Tuuli puhkui ja ulvoi, kattopellit paukkui, sade hakkasi ikkunaa ja parvekelasit taisteli olemassa olostaan. Voi tätä ihmisen ja sään yhteistä riemua ja rallatusta.
Joten armaat kanssa sisaret, kun ostatte asennuspalvelun niin pyytäkää myyjän lupaukset mustaa valkoisella. Näin säästytte monelta kiukulta ja hampaitten kiristykseltä.
No, mitäs mummi sitten teki. Otti yhteyttä myymälän vastaavaan ja perui kaupat.
Niin että huomenissa sitten palautetaan tämä kaunis valkoinen mutta toimimaton vehje. Päätti että myyköt kenelle haluaa mutta mummi maksaa ainoastaan siitä mitä tilaa.
Onneksi tämä vanha kone kirjoittaa.
Ei se kaunis ole, ei edes valkoinen, ajoittain pätkii ja kiukuttelee. Samanlaisia molemmat mummi ja kone, vanhoja, vaivasia.
Maanantaina hankitaan uusi kaunis, otetaan yhteyttä luotto asentajaan ja pistetään elämä ranttaliksi. Onneksi sain tämän kiukun purettua, kyllä kirjoittaminen auttaa, sanokoot kuka mitä tahansa.
Saas nähdä miten huomenna käy kun mummi purjehtii pienenä, vanhana ja varmasti vihaisena palauttamaan sen kauniin, pienen, ja valkoisen. Mites sitten suu pannaan, ei mummia sama liike toista kertaa huiputa.
Rakkaudella murmur muristen. Saa sitä joskus suuttua, vai saako...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti