Näin on... asia on tutkittu ja todeksi havaittu. Jos nainen sattuu oikuttelemaan niin tutkimuksen mukaan naisella on uhmaikä. Eikä tämä uhma rajoitu pelkästään pieniin
lapsiin, joten voi vain sääliä mies ressuja jotka ovat meidät ristikseen ottaneet.
Nainen on uhmakas tahtonsa kanssa ainakin raskaana ollessaan, kolmekymppisenä,
nelikymppisenä,viisikymppisenä eikä tämä uhma ja tahtoaminen pysähdy edes eläkkeelle jäämiseen.
Lapsenlapsi saattaa haluta juuri ne minni sukkahousut jotka roikkuvat kuivumassa, eikä syödäkään voi muulla kuin sillä ainoalla muumilusikalla. Tämän sai eräskin ukki todeta paimentaessaan jälkikasvuaan. Mies kuvaili tilannetta räjähdysherkkänä jossa
sovittelijan taidot joutuivat koetukselle, tunsi itsensä kuulemma valtakunnansovitte-
lijaksi. Joten fiksuuteen ei välttämättä kasva eikä opiskella siihen synnytään.
Ruotsalainen psykologi Malin Alfven tietää ettei nainen oikuttele ilkeyttään vaan ollessaan uhmahkaassa iässä.
Viimeisillään raskaana oleva nainen ei välttämättä haluakaan lasta vaan abortin, kolmekymppistä saattaa tympiä työ ja aviomies, neli- ja viisikymppinen taistelee kaikki voittavaa vanhenemista vastaan. Mutta entäs meikäläinen seniili eläkeläinen, aina vaan tahtoaminen jatkuu ja jatkuu, tutkimuksen mukaan meitä vaivaa kuoleman pelko, voisin hieman korjata tutkijan lausuntoa. Emme varsinaisesti pelkää kuolemaa vaan ihmettelemme mihin se elämä meni, kysymys kuuluukin mitä tuli tehtyä ja tekikö riittävästi, jäikö tekemättä, olisiko voinut tehdä toisin, onko tahtonut oikeita asioita?
Tässäkin uhoamisessa kun on kysymys epävarmuudesta elikä kun naisen elämässä tapahtuu tarpeeksi muutoksia, niin eikös me tytöt laiteta kädet lanteille ja annetaan paukkua oikein olan takaa.
Koska uhmaikä kuulostaa jo sanana ikävältä ovat kasvatusalan ammattilaiset keksineet
sille mukavamman version, joten me olemmekin nyt TAHTOIÄSSÄ.
Mutta on sillä naisen tahtoamisella saatu hyvääkin aikaiseksi, ei tarvitse historian kirjaa avata. Ilman tahtoa on hankala saada muutoksia aikaan, maailma muuttuu ja siinä muuttumisessa on pysyttävä mukana. Päästäkseen eteenpäin on omattava tahtoa, jopa opinnot ja työelämä vaatii oman osansa, joten elämässä ei pärjää ilman tätä ihanaa mullistaa voimaa.
Tahto oppia saa kissanpojan puuhun ja lapsen jaloilleen, mutta eläkeläisen tahto muuttuvine rytmeineen onkin sitten jo eri asia.
Mitä tahtoo eläkenainen, siinä kysymys johon ei taida vastausta löytyä, olisiko se niinkin vaikea asia kuin oppia elämään.
Kai sitä oppii kun oikein haluaa, eläkeläisen työtähän on nyt eläminen kaikkine iloi-
neen ja suruineen.
Mutta onneksi suurin osa miehistä ymmärtää tai ainakin koettavat ymmärtää ettei nainen aina välttämättä tiedä mitä haluaa. Joten muista sisko mitään uutta ei tapahdu ellemme tahdo sitä riittävästi. Tahtoakin voi monella tapaa, usein kaunis pyyntö hymyn kera tehoaa paremmin kuin jalan polku ja äänen korottominen. Jos aikaa on niin kunnon järkiperäinen perustelu läpäisee tiukemmankin seulan, mutta väsyneenä tahtonainen on vain ihminen joka unohtaa kauniin käytöksen ja silloin jos koskaan mies saa kuulla elämän tosiasioita korvannipukat punaisina kuin liikennevaloissa konsanaan. Voi kun säilyisi maltti muuallakin kuin liikenteessä, tällä opilla pärjäisi melkeinpä missä ja milloinka tahansa. Mutta taitaa tuo maltti olla katoava luonnonvara liikenteessäkin jos on lehtiä uskominen, ei pelota liukkaus, ei nopeusrajoitus, nyt mennään kun meinataan, ja mennään kun on kiire. Ei taida ajaja muistaa ettei hosumal-
la synny kuin ....... Siis mistä järki liikkuvalle?
Yhteisrintamalla naisen tahto läpäisee vaikka harmaan kiven, joten siskot muistetaan tehdä yhteistyötä, paljon on saatu aikaan ja paljon on vielä tekemättä, mutta kyllä se siitä, kun tahtoa riittää, ja meillä sitä on. Olemme kuitenkin ihanan arvaamattomia oikkuinemme ja ikuisia arvoituksia miehillemme ehkä siinä piileekin se miehen ja naisen ihana ero. Ero joka ihanasti aiheuttaa jännitettä ja sähköä, ja jonka valitetta-
tavasti pitää myös välillä leimahtaa. Ei tainnut tietää mies mitä sai kun kyytiimme lähti, harva kylläkin valittaa valinnastaan. Eikä mieskään aina niin viaton ole, tai onko?
On tahtoa ja sitä kuuluukin olla, tehdään, ollaan ja nautitaan, tahdosta pursuaa halu elää. Nyt tahdon oppia Englannin passiivin, joten oppikirja käteen ja pänttäämään.
lapsiin, joten voi vain sääliä mies ressuja jotka ovat meidät ristikseen ottaneet.
Nainen on uhmakas tahtonsa kanssa ainakin raskaana ollessaan, kolmekymppisenä,
nelikymppisenä,viisikymppisenä eikä tämä uhma ja tahtoaminen pysähdy edes eläkkeelle jäämiseen.
Lapsenlapsi saattaa haluta juuri ne minni sukkahousut jotka roikkuvat kuivumassa, eikä syödäkään voi muulla kuin sillä ainoalla muumilusikalla. Tämän sai eräskin ukki todeta paimentaessaan jälkikasvuaan. Mies kuvaili tilannetta räjähdysherkkänä jossa
sovittelijan taidot joutuivat koetukselle, tunsi itsensä kuulemma valtakunnansovitte-
lijaksi. Joten fiksuuteen ei välttämättä kasva eikä opiskella siihen synnytään.
Ruotsalainen psykologi Malin Alfven tietää ettei nainen oikuttele ilkeyttään vaan ollessaan uhmahkaassa iässä.
Viimeisillään raskaana oleva nainen ei välttämättä haluakaan lasta vaan abortin, kolmekymppistä saattaa tympiä työ ja aviomies, neli- ja viisikymppinen taistelee kaikki voittavaa vanhenemista vastaan. Mutta entäs meikäläinen seniili eläkeläinen, aina vaan tahtoaminen jatkuu ja jatkuu, tutkimuksen mukaan meitä vaivaa kuoleman pelko, voisin hieman korjata tutkijan lausuntoa. Emme varsinaisesti pelkää kuolemaa vaan ihmettelemme mihin se elämä meni, kysymys kuuluukin mitä tuli tehtyä ja tekikö riittävästi, jäikö tekemättä, olisiko voinut tehdä toisin, onko tahtonut oikeita asioita?
Tässäkin uhoamisessa kun on kysymys epävarmuudesta elikä kun naisen elämässä tapahtuu tarpeeksi muutoksia, niin eikös me tytöt laiteta kädet lanteille ja annetaan paukkua oikein olan takaa.
Koska uhmaikä kuulostaa jo sanana ikävältä ovat kasvatusalan ammattilaiset keksineet
sille mukavamman version, joten me olemmekin nyt TAHTOIÄSSÄ.
Mutta on sillä naisen tahtoamisella saatu hyvääkin aikaiseksi, ei tarvitse historian kirjaa avata. Ilman tahtoa on hankala saada muutoksia aikaan, maailma muuttuu ja siinä muuttumisessa on pysyttävä mukana. Päästäkseen eteenpäin on omattava tahtoa, jopa opinnot ja työelämä vaatii oman osansa, joten elämässä ei pärjää ilman tätä ihanaa mullistaa voimaa.
Tahto oppia saa kissanpojan puuhun ja lapsen jaloilleen, mutta eläkeläisen tahto muuttuvine rytmeineen onkin sitten jo eri asia.
Mitä tahtoo eläkenainen, siinä kysymys johon ei taida vastausta löytyä, olisiko se niinkin vaikea asia kuin oppia elämään.
Kai sitä oppii kun oikein haluaa, eläkeläisen työtähän on nyt eläminen kaikkine iloi-
neen ja suruineen.
Mutta onneksi suurin osa miehistä ymmärtää tai ainakin koettavat ymmärtää ettei nainen aina välttämättä tiedä mitä haluaa. Joten muista sisko mitään uutta ei tapahdu ellemme tahdo sitä riittävästi. Tahtoakin voi monella tapaa, usein kaunis pyyntö hymyn kera tehoaa paremmin kuin jalan polku ja äänen korottominen. Jos aikaa on niin kunnon järkiperäinen perustelu läpäisee tiukemmankin seulan, mutta väsyneenä tahtonainen on vain ihminen joka unohtaa kauniin käytöksen ja silloin jos koskaan mies saa kuulla elämän tosiasioita korvannipukat punaisina kuin liikennevaloissa konsanaan. Voi kun säilyisi maltti muuallakin kuin liikenteessä, tällä opilla pärjäisi melkeinpä missä ja milloinka tahansa. Mutta taitaa tuo maltti olla katoava luonnonvara liikenteessäkin jos on lehtiä uskominen, ei pelota liukkaus, ei nopeusrajoitus, nyt mennään kun meinataan, ja mennään kun on kiire. Ei taida ajaja muistaa ettei hosumal-
la synny kuin ....... Siis mistä järki liikkuvalle?
Yhteisrintamalla naisen tahto läpäisee vaikka harmaan kiven, joten siskot muistetaan tehdä yhteistyötä, paljon on saatu aikaan ja paljon on vielä tekemättä, mutta kyllä se siitä, kun tahtoa riittää, ja meillä sitä on. Olemme kuitenkin ihanan arvaamattomia oikkuinemme ja ikuisia arvoituksia miehillemme ehkä siinä piileekin se miehen ja naisen ihana ero. Ero joka ihanasti aiheuttaa jännitettä ja sähköä, ja jonka valitetta-
tavasti pitää myös välillä leimahtaa. Ei tainnut tietää mies mitä sai kun kyytiimme lähti, harva kylläkin valittaa valinnastaan. Eikä mieskään aina niin viaton ole, tai onko?
On tahtoa ja sitä kuuluukin olla, tehdään, ollaan ja nautitaan, tahdosta pursuaa halu elää. Nyt tahdon oppia Englannin passiivin, joten oppikirja käteen ja pänttäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti