Totta joka sana, Irlannin parlamentti antoi jo vuonna 1715 säännöt sairaanhoidossa ilmaantuneiden puutteiden vähentämiseen.
Esimerkiksi huonosti käyttäytyneet sairaiden hoitajat joutuivat 3:ksi kuukaudeksi työlaitokseen, minkä lisäksi heitä ruoskittiin julkisesti markkinapäivinä.
Sairaiden hoito on kehityskaarensa aikana kokenut erinäisiä muutoksia, osa hyviä ja kehittäviä, osa turmioon tuomittuja jo syntyessään.
Länsimaisessa kulttuurissa kristinusko teki avun tarpeessa olevien hoivaamisesta yhteisöjen velvollisuuden.
2011- 2012 lukujen aikana velvollisuus taitaa olla lainausmerkkinen, eli "velvollisuus".
Suomen Peruspalveluministeri Maria Guzenina- Richardson tutustui melkeinpä tukka pystyssä raporttiin Ruotsin vanhustenhoidon tilasta, todeten "hyytävää luettavaa".
Jo vajaa viidennes naapurimaan hoivapalveluista on ulkoistettu, samalla hoivaamisesta on tehty yritys, ja yrityksen on tuotettava siihen sijoittaneelle voittoa.
Mutta kenen vastuulle jää tuon voiton tekeminen, potilaan, hoitajan ja loppupeleissä yhteisön.
Alkuseurakunnissa hoivatyön tekivät miehet, nk. diakonit, miesten lisäksi hoivatyöhön otettiin 60 vuotta täyttäneitä leskivaimoja, he kun olivat hoivatyöhön tottuneita.
Taitaa naapurimaan pääministeri olla hyvin historiaa tunteva ehdottaessaan eläkeiän nostoa 75 vuoteen.
Eikä ehdotus eläkeiän nostamisesta kohdistuisi yksin hoivatyöhön.
Kun ikää karttuu tulisi olla valmis uudelleen koulutukseen ja ammatin vaihtoon, opintotukeakin voisi tarvittaessa harkita. Meistä vanhoista kun tuleekin yhtäkkiä "työseksikkäitä" kun työnantaja voi luottaa ettemme ennen 75 ikävuotta edes suunnitte-
le eläkkeelle lähtöä.
Joten kaikki "työpuumat" kunniaan.
Mutta onkohan näinkään viisas mies ajatellut asiaa ihan loppuun. Työpaikkoja kun on
määrätty määrä, eikä uusiakaan muodostu kuin sieniä sateella, vaikka miten paljon sataisi.
Joten kun ympäri käydään niin taas yhteen tullaan, ketä voisi syyttää, ja kenen kuuluisi syyttää.
Tässäpä kysymys ja pähkinä purtavaksi.
Muuten on niitä omituisia lakeja Suomessakin väsätty,ei aina tarvitse mennä 1715 luvulle asti. Mutta kuka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään.
Kannan kuitenkin ylpeänä Kalevalan Tahdon asia riipusta, olen sen ansainnut!!!
Esimerkiksi huonosti käyttäytyneet sairaiden hoitajat joutuivat 3:ksi kuukaudeksi työlaitokseen, minkä lisäksi heitä ruoskittiin julkisesti markkinapäivinä.
Sairaiden hoito on kehityskaarensa aikana kokenut erinäisiä muutoksia, osa hyviä ja kehittäviä, osa turmioon tuomittuja jo syntyessään.
Länsimaisessa kulttuurissa kristinusko teki avun tarpeessa olevien hoivaamisesta yhteisöjen velvollisuuden.
2011- 2012 lukujen aikana velvollisuus taitaa olla lainausmerkkinen, eli "velvollisuus".
Suomen Peruspalveluministeri Maria Guzenina- Richardson tutustui melkeinpä tukka pystyssä raporttiin Ruotsin vanhustenhoidon tilasta, todeten "hyytävää luettavaa".
Jo vajaa viidennes naapurimaan hoivapalveluista on ulkoistettu, samalla hoivaamisesta on tehty yritys, ja yrityksen on tuotettava siihen sijoittaneelle voittoa.
Mutta kenen vastuulle jää tuon voiton tekeminen, potilaan, hoitajan ja loppupeleissä yhteisön.
Alkuseurakunnissa hoivatyön tekivät miehet, nk. diakonit, miesten lisäksi hoivatyöhön otettiin 60 vuotta täyttäneitä leskivaimoja, he kun olivat hoivatyöhön tottuneita.
Taitaa naapurimaan pääministeri olla hyvin historiaa tunteva ehdottaessaan eläkeiän nostoa 75 vuoteen.
Eikä ehdotus eläkeiän nostamisesta kohdistuisi yksin hoivatyöhön.
Kun ikää karttuu tulisi olla valmis uudelleen koulutukseen ja ammatin vaihtoon, opintotukeakin voisi tarvittaessa harkita. Meistä vanhoista kun tuleekin yhtäkkiä "työseksikkäitä" kun työnantaja voi luottaa ettemme ennen 75 ikävuotta edes suunnitte-
le eläkkeelle lähtöä.
Joten kaikki "työpuumat" kunniaan.
Mutta onkohan näinkään viisas mies ajatellut asiaa ihan loppuun. Työpaikkoja kun on
määrätty määrä, eikä uusiakaan muodostu kuin sieniä sateella, vaikka miten paljon sataisi.
Joten kun ympäri käydään niin taas yhteen tullaan, ketä voisi syyttää, ja kenen kuuluisi syyttää.
Tässäpä kysymys ja pähkinä purtavaksi.
Muuten on niitä omituisia lakeja Suomessakin väsätty,ei aina tarvitse mennä 1715 luvulle asti. Mutta kuka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään.
Kannan kuitenkin ylpeänä Kalevalan Tahdon asia riipusta, olen sen ansainnut!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti