Tarinoita on ja tulee aina olemaan, mutta tämä tarina on tosi, kuten murmurin tarinat yleensä. Henkilöt tosin vaihtuvat eikä tunnistus syistä nimiä mainita, mutta tarina elää, kasvaa ja kehittyy, jotenkin "muljautuu" kirjoittamisen arvoiseksi.
Kuumana kesäpäivänä eräskin mummi odotti jälkikasvuaan ruokapatojen ääreen, kiirettä piti, mutta kiirekin on hyvästä, hyvää kannattaa odottaa.
Kuten kuuluu kaikki hyvin suunniteltu ei läheskään aina mene odotetusti, ei ainakaan jos jännittää lapsenlapsen uutta poikaystävää.
No uuden poikaystävän tulosta ilmoitettiin noin tuntia ennen h-hetkeä, joten ei muuta kuin kattausta korjailemaan.
Nyt pitäisi siis antaa hyvä kuva suvusta, voi luoja ihan vatsassa väänsi, olisi ruoka edes hyvää.
Mummeja löytyy joka lähtöön, on tyylikkäitä ja viisaita, jokunen kaunotarkin, mutta harvemmin epäonnisia joille aina sattuu ja tapahtuu.
Tottakai myös tapahtui, ei maistunut nuorelle miehelle ruoka. Huolissaan tarjoilun onnistumisesta mummi kyseli ruoka-aine allergiasta tai piilevästä sairaudesta.
Mitään vikaa nuoressa miehessä ei ollut, joten tarjoilussa täytyi olla jotain pahasti pie-
lessä.
Kasvikset herneineen ja marjoineen oli tuoreita ja torilta vartavasten hankittuja, broile-
pata hyvää Marion Rungin reseptin mukaan valmistettu (ohje otettu ohjelmasta Neljän Tähden Illallinen). Mutta kun ei maistu niin ei maistu.
No kakku sentään taitaisi maistua, lohdutti mummi itseään, mutta lopputulos saman-
moinen vei uskon ruuanlaittoon mummiparalta.
Jos kaikki jäisikin huonoon ruokaan voisi mummirukka huokaista helpotuksesta, mutta epäonnella on tapana kertautua, joten tapahtui se mitä ei koskaan saisi tapahtua nimit-
täin " Viipurin pamaus".
Vatsa kiersi ja mummi yritti kiireesti mutta paikat pinkeänä ehtiä wc:n suojaan, ja ehtihän mummi, vielä ovi tuli suljettua. Mutta sitten jysähti, ei mikään pikku sutaisu vaan kunnon pamaus. Tuo se varmasti kuului olohuoneeseen asti tuskaili mummi posket punoittaen, ja kuuluihan se näki mummi nuorison kasvoilta huoneeseen palattuaan. Kukaan ei suoraisesti nauranut, mutta katseet lattialle suunnattuna jokainen yritti parhaansa. Mutta nauru eli sisällä ja pinnan alla, mummilla oli tilanne kyky tal-
lella ja lohdutteli että ehti sentään wc:n ennen kunnon jysäystä. Mutta ukki räjäytti potin omalla rauhallisella tyylillään, tietämättömänä tapahtuneesta poimi keittiötilan lattialle pudonneen herneen ja totesi mummilla hieman valskanneen. Silloin vahvinkin naurun pidättelijä epäonnistui joten naurua riitti melkeinpä kyyneliin asti.
Muuten jos joku ei sattumalta tiedä niin pieru ( Lat. flatus) on nisäkkäiden ruuansula-
tuksessa elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen suolikaasua.
Maailmanhistoria tuntee monia pierun aiheuttamia tapahtumia. Esimerkiksi 1500 luvun Englannissa Edward De Vere, muuten Oxfordin Jaarlilla tapahtui nk. vahingonlaukaus vannoessaan uskollisuuttaan Kuningatar Elisabet 1:lle. Tämän katastrofin jälkeen Jaarli
Edward lähti omatoimisesti maanpakoon seitsemäksi vuodeksi. Palattuaan Kuningatar totesi melkein unohtaneensa koko tapauksen.
Muuten Viipurin pamaus liittyy kansantarinaan josta on tiedossa ainakin 2 tai 3 erilais-
ta versiota.
Kyseinen pamaus on tarinan mukaan tapahtunut 30. marraskuuta 1495 Viipurissa puolustusta johtaneen Knut Possen aikaansaamana.
Toisen version mukaan taivaalla olisi nähty valoilmiö joka olisi muistuttanut Pyhän Andrean ristiä ( X:n muotoinen).
Joten tiedä häntä mikä on se todellinen pamaus kun tarinasta kertoo myös Kalevalamittainen kansarunokin.
Joten olisikohan tämän erään mummin pitänyt myös vaipua maanpakoon seitsemäksi vuodeksi vai syyttäisikö Viipurin pamausta.
Mutta naurua ja sattumia riittää elämään, onneksi.
Kirjoitellaan taas kun tulee asiaa, hyvää päivän jatkoa.
Kuumana kesäpäivänä eräskin mummi odotti jälkikasvuaan ruokapatojen ääreen, kiirettä piti, mutta kiirekin on hyvästä, hyvää kannattaa odottaa.
Kuten kuuluu kaikki hyvin suunniteltu ei läheskään aina mene odotetusti, ei ainakaan jos jännittää lapsenlapsen uutta poikaystävää.
No uuden poikaystävän tulosta ilmoitettiin noin tuntia ennen h-hetkeä, joten ei muuta kuin kattausta korjailemaan.
Nyt pitäisi siis antaa hyvä kuva suvusta, voi luoja ihan vatsassa väänsi, olisi ruoka edes hyvää.
Mummeja löytyy joka lähtöön, on tyylikkäitä ja viisaita, jokunen kaunotarkin, mutta harvemmin epäonnisia joille aina sattuu ja tapahtuu.
Tottakai myös tapahtui, ei maistunut nuorelle miehelle ruoka. Huolissaan tarjoilun onnistumisesta mummi kyseli ruoka-aine allergiasta tai piilevästä sairaudesta.
Mitään vikaa nuoressa miehessä ei ollut, joten tarjoilussa täytyi olla jotain pahasti pie-
lessä.
Kasvikset herneineen ja marjoineen oli tuoreita ja torilta vartavasten hankittuja, broile-
pata hyvää Marion Rungin reseptin mukaan valmistettu (ohje otettu ohjelmasta Neljän Tähden Illallinen). Mutta kun ei maistu niin ei maistu.
No kakku sentään taitaisi maistua, lohdutti mummi itseään, mutta lopputulos saman-
moinen vei uskon ruuanlaittoon mummiparalta.
Jos kaikki jäisikin huonoon ruokaan voisi mummirukka huokaista helpotuksesta, mutta epäonnella on tapana kertautua, joten tapahtui se mitä ei koskaan saisi tapahtua nimit-
täin " Viipurin pamaus".
Vatsa kiersi ja mummi yritti kiireesti mutta paikat pinkeänä ehtiä wc:n suojaan, ja ehtihän mummi, vielä ovi tuli suljettua. Mutta sitten jysähti, ei mikään pikku sutaisu vaan kunnon pamaus. Tuo se varmasti kuului olohuoneeseen asti tuskaili mummi posket punoittaen, ja kuuluihan se näki mummi nuorison kasvoilta huoneeseen palattuaan. Kukaan ei suoraisesti nauranut, mutta katseet lattialle suunnattuna jokainen yritti parhaansa. Mutta nauru eli sisällä ja pinnan alla, mummilla oli tilanne kyky tal-
lella ja lohdutteli että ehti sentään wc:n ennen kunnon jysäystä. Mutta ukki räjäytti potin omalla rauhallisella tyylillään, tietämättömänä tapahtuneesta poimi keittiötilan lattialle pudonneen herneen ja totesi mummilla hieman valskanneen. Silloin vahvinkin naurun pidättelijä epäonnistui joten naurua riitti melkeinpä kyyneliin asti.
Muuten jos joku ei sattumalta tiedä niin pieru ( Lat. flatus) on nisäkkäiden ruuansula-
tuksessa elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen suolikaasua.
Maailmanhistoria tuntee monia pierun aiheuttamia tapahtumia. Esimerkiksi 1500 luvun Englannissa Edward De Vere, muuten Oxfordin Jaarlilla tapahtui nk. vahingonlaukaus vannoessaan uskollisuuttaan Kuningatar Elisabet 1:lle. Tämän katastrofin jälkeen Jaarli
Edward lähti omatoimisesti maanpakoon seitsemäksi vuodeksi. Palattuaan Kuningatar totesi melkein unohtaneensa koko tapauksen.
Muuten Viipurin pamaus liittyy kansantarinaan josta on tiedossa ainakin 2 tai 3 erilais-
ta versiota.
Kyseinen pamaus on tarinan mukaan tapahtunut 30. marraskuuta 1495 Viipurissa puolustusta johtaneen Knut Possen aikaansaamana.
Toisen version mukaan taivaalla olisi nähty valoilmiö joka olisi muistuttanut Pyhän Andrean ristiä ( X:n muotoinen).
Joten tiedä häntä mikä on se todellinen pamaus kun tarinasta kertoo myös Kalevalamittainen kansarunokin.
Joten olisikohan tämän erään mummin pitänyt myös vaipua maanpakoon seitsemäksi vuodeksi vai syyttäisikö Viipurin pamausta.
Mutta naurua ja sattumia riittää elämään, onneksi.
Kirjoitellaan taas kun tulee asiaa, hyvää päivän jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti