En koskaan pystynyt ansaitsemaan hyväksyntääsi en täyttämään kriteereitäsi, yritin, lopetin yrittämisen kun ymmärsin, en tule onnistumaan.
Elämä ei aina ole reilua, epäonnistuminen satuttaa ja kalvaa, tekee katkeraksi, miksi minä?Yritit varmasti parhaasi, sinun äidin mallisi ei vain kohdannut toiveitani.
Sain kodin, huolenpidon sekä hyvät opit selviytymiseen elämässä. Mutta rakkaus ja hyväksyntä se unohtui.....
Olit kyllä äitinä esimerkillinen, et juonut et käynyt ravintoloissa, olit hyvä emäntä ja täydellinen kokki.
Et suostunut olemaan kuten muut, nostit itsesi aina piirun verran ylöspäin.
Mikä tässä hiertää, minullahan oli aivan hyvä äiti ainakin eilen aamuun asti (jos kriteerinä käytetään kunnollisuutta) olisi voinut käydä hullumminkin.
Nyt minulla ei ole enää äitiä, lopetit hengittämisen eilen aamulla klo 6.30 Ruotsin aikaa.
Olithan Ruotsin kansalainen.
Emäntäkoulun käyneenä leivoit, paistoit ja pyykkäsit, olit varmasti aikaasi edellä.
Mutta ei yksin ahkeruudella ja taitavuudella kasvateta lasta, siihen tarvitaan myös rakkautta.
Kun vertaan nuoria äitejä itseeni tai omaan äitiini, voin vain pyytää lapsiltani anteeksi.
Minusta tuli myös äitini kaltainen suorittaja, olen kuitenkin aina rakastanut lapsiani ja toivon heidän saaneen edes hiukan hyvksyntää osakseen.
Elämä ei aina ole helppoa nuorille äideille, kun se taitaa olla vaikeaa vielä vanhanakin.
Kyllä koti täytyy "pyöriä" mutta kannattaa muistaa mikä lopultakin on tärkeintä elämässä.
Jos lapsi ei saa kaipaamaansa hyväksyntää hän hakee sitä lopun elämäänsä, kuten minä. Ymmärsin "yskän" vasta noin vuosi sitten ja lopetin. Ei se helppoa ollut, satutti ja inhotti koko hyväksynnän hakeminen, tunsi itsensä huonoksi.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa, pitää edelleen paikkansa.
En tiedä tällä hetkellä kumpaa ikävöin enemmän äitiä vai äidin hyväksyntää, kuitenkin itkettää.
Joten lainaan Juicen sanoja ELÄMÄ ON KUOLEMISTA.....ollaan hiljaa.
Kirjoitellaan terveisin murmur.
Elämä ei aina ole reilua, epäonnistuminen satuttaa ja kalvaa, tekee katkeraksi, miksi minä?Yritit varmasti parhaasi, sinun äidin mallisi ei vain kohdannut toiveitani.
Sain kodin, huolenpidon sekä hyvät opit selviytymiseen elämässä. Mutta rakkaus ja hyväksyntä se unohtui.....
Olit kyllä äitinä esimerkillinen, et juonut et käynyt ravintoloissa, olit hyvä emäntä ja täydellinen kokki.
Et suostunut olemaan kuten muut, nostit itsesi aina piirun verran ylöspäin.
Mikä tässä hiertää, minullahan oli aivan hyvä äiti ainakin eilen aamuun asti (jos kriteerinä käytetään kunnollisuutta) olisi voinut käydä hullumminkin.
Nyt minulla ei ole enää äitiä, lopetit hengittämisen eilen aamulla klo 6.30 Ruotsin aikaa.
Olithan Ruotsin kansalainen.
Emäntäkoulun käyneenä leivoit, paistoit ja pyykkäsit, olit varmasti aikaasi edellä.
Mutta ei yksin ahkeruudella ja taitavuudella kasvateta lasta, siihen tarvitaan myös rakkautta.
Kun vertaan nuoria äitejä itseeni tai omaan äitiini, voin vain pyytää lapsiltani anteeksi.
Minusta tuli myös äitini kaltainen suorittaja, olen kuitenkin aina rakastanut lapsiani ja toivon heidän saaneen edes hiukan hyvksyntää osakseen.
Elämä ei aina ole helppoa nuorille äideille, kun se taitaa olla vaikeaa vielä vanhanakin.
Kyllä koti täytyy "pyöriä" mutta kannattaa muistaa mikä lopultakin on tärkeintä elämässä.
Jos lapsi ei saa kaipaamaansa hyväksyntää hän hakee sitä lopun elämäänsä, kuten minä. Ymmärsin "yskän" vasta noin vuosi sitten ja lopetin. Ei se helppoa ollut, satutti ja inhotti koko hyväksynnän hakeminen, tunsi itsensä huonoksi.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa, pitää edelleen paikkansa.
En tiedä tällä hetkellä kumpaa ikävöin enemmän äitiä vai äidin hyväksyntää, kuitenkin itkettää.
Joten lainaan Juicen sanoja ELÄMÄ ON KUOLEMISTA.....ollaan hiljaa.
Kirjoitellaan terveisin murmur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti