Sinäkö se olet joka keikuttaa venettä ja tietenkin eri tahtiin, ei pysy vene suorassa, ei kulje luistavasti, voimat liikkumiseen ja tasapainoon on tasattava huolella, jokaisella on oltava oma paikkansa ja omat tehtävänsä.
Näinhän todettiin jo kirkkoveneessä missä airopareja oli vaikka muille jakaa. Miksi siis
sama ei päde työyhteisössä. Ei päde ei, kun joka työpaikasta löytyy omat Rätynsä ja omat herra Hakkaraisensa sekä omat vastarinnan kiiskensä ja löytyyhän sieltä myös omat "saksanseisojansa".
Erilaisuutta tulee arvostaa, mutta entä kun erilaisuus onkin työilmapiiriä rikkovaa, kenellä oikeastaan on oikeus pilata työyhteisön yhteishenkeä, kenellä loukata, alistaa ja aliarvioida.
Suomen ja myös Turun kaupungin talous on kuralla, tätä on toitotettu jo pitemmän aikaa.
Ennen puhuttiin juustohöylästä kun etuja karsittiin, nyt käytetään ronskisti leikkuria.
Leikataan ja karsitaan, työpaikkoja häviää yleiseen etuun vedoten.
Mutta millä ihmeellä sitä rahaa riittää Turun apulaiskaupunginjohtajan kuukausipalkan reippaaseen korotukseen, siis 2099.40 euroa. Tämä korotushan on enemmän kuin keskiverto kaupungin työläinen ansaitsee koko kuussa. Jos työilmapiiriä joku huonontaa niin eriarvoisuus.
Entäs Finnairin sotkut, työntekijät olivat yhteisrintamassa kun Finnairilla meni huonosti, mutta niin huonosti ei voinut mennäkkään ettei johtoryhmä olisi saanut optioitaan, joten kuka sai ja mitä, ja mistä silloin puuttuvat eurot löydettiin.
VR on sitten taas jo ihan oma lukunsa, ei voi kuin hymy huulilla odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Entäs ihmemies Nokian Stephen Elop, mikä oli työnlaatu ja kriteerit, tuhansia menetti työpaikkansa säästökuurin takia. Palkittiin kuitenkin optioilla ja miljoonapalkalla.
Joten voiko enää puhua työilmapiirin laadusta ja sen kohottamisesta?
Kun on kerran virka saatu niin siinä pysyy ja vanhenee, näin on, ainakin kunta-tai valtionsektorilla. Mikä muuttaa ahkeruuden vetelyyteen, mikä yhteistyön kehittämisen
ajatukseen, näin on aina ennenkin tehty. Työn ilo, mikä se olikaan kun tähän työhön tulin ja opiskelin, mikä vei palon jonka voimalla jaksoin suunnitella ja nauttia olemassa
olostani, olenhan työpaikalla suuren osan ajastani.
Kuitenkin se ilo on, pinnan alla piilossa, se tulisi kaivaa esiin, rohkaista. Aika muuttuu ja me sen mukana, kysymys onkin pysymmekö kärryillä vai putoammeko penkiltä jo ensimmäisessä mutkassa, mutkia elämässä riittää, eikä niissä voi oikaista, ne on elettävä.
Hyvää kevättä, kevät keikkuen tulevi, soudetaan ja keikutaan kuitenkin samassa tahdissa, ainakin työelämässä.
Kirjoitellaan t. murmur
Näinhän todettiin jo kirkkoveneessä missä airopareja oli vaikka muille jakaa. Miksi siis
sama ei päde työyhteisössä. Ei päde ei, kun joka työpaikasta löytyy omat Rätynsä ja omat herra Hakkaraisensa sekä omat vastarinnan kiiskensä ja löytyyhän sieltä myös omat "saksanseisojansa".
Erilaisuutta tulee arvostaa, mutta entä kun erilaisuus onkin työilmapiiriä rikkovaa, kenellä oikeastaan on oikeus pilata työyhteisön yhteishenkeä, kenellä loukata, alistaa ja aliarvioida.
Suomen ja myös Turun kaupungin talous on kuralla, tätä on toitotettu jo pitemmän aikaa.
Ennen puhuttiin juustohöylästä kun etuja karsittiin, nyt käytetään ronskisti leikkuria.
Leikataan ja karsitaan, työpaikkoja häviää yleiseen etuun vedoten.
Mutta millä ihmeellä sitä rahaa riittää Turun apulaiskaupunginjohtajan kuukausipalkan reippaaseen korotukseen, siis 2099.40 euroa. Tämä korotushan on enemmän kuin keskiverto kaupungin työläinen ansaitsee koko kuussa. Jos työilmapiiriä joku huonontaa niin eriarvoisuus.
Entäs Finnairin sotkut, työntekijät olivat yhteisrintamassa kun Finnairilla meni huonosti, mutta niin huonosti ei voinut mennäkkään ettei johtoryhmä olisi saanut optioitaan, joten kuka sai ja mitä, ja mistä silloin puuttuvat eurot löydettiin.
VR on sitten taas jo ihan oma lukunsa, ei voi kuin hymy huulilla odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Entäs ihmemies Nokian Stephen Elop, mikä oli työnlaatu ja kriteerit, tuhansia menetti työpaikkansa säästökuurin takia. Palkittiin kuitenkin optioilla ja miljoonapalkalla.
Joten voiko enää puhua työilmapiirin laadusta ja sen kohottamisesta?
Kun on kerran virka saatu niin siinä pysyy ja vanhenee, näin on, ainakin kunta-tai valtionsektorilla. Mikä muuttaa ahkeruuden vetelyyteen, mikä yhteistyön kehittämisen
ajatukseen, näin on aina ennenkin tehty. Työn ilo, mikä se olikaan kun tähän työhön tulin ja opiskelin, mikä vei palon jonka voimalla jaksoin suunnitella ja nauttia olemassa
olostani, olenhan työpaikalla suuren osan ajastani.
Kuitenkin se ilo on, pinnan alla piilossa, se tulisi kaivaa esiin, rohkaista. Aika muuttuu ja me sen mukana, kysymys onkin pysymmekö kärryillä vai putoammeko penkiltä jo ensimmäisessä mutkassa, mutkia elämässä riittää, eikä niissä voi oikaista, ne on elettävä.
Hyvää kevättä, kevät keikkuen tulevi, soudetaan ja keikutaan kuitenkin samassa tahdissa, ainakin työelämässä.
Kirjoitellaan t. murmur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti