Onko yleinen kauneuskäsite ahdas, mikä on pielessä jos itsetuntomme riippuu kuvasta jonka peili meille auliisti tarjoilee.
jo aikaisemmassa blogissani valotin kuvaa supernaisesta jota ei oikeasti ole edes olemassa, on vain tietokone harhaa, tietokoneella muokattu kuva naisen vartalosta.
Tämähän huomattiin kun esim. HM:n Norjan esitelehtisessä oli käytetty samaa tietokoneella paranneltua vartaloa useimmilla kasvoilla varusteltuna, joten edes valokuvamallit eivät täyttäneet kriteerejä kurvien tai kurvittomuuden osalta. Onneksi sentään kasvot kelpasivat, mutta niitähän onkin jo helpompi korjata, meikkejä, botoksia, irtoripsiä ja sopivasti varjostuksia, siitähän se lähtee.
Kun synnymme tähän kylmään ja valojen täyttämään synnytyssaliin emme varmasti tiedä mikä on kaunista ja mitä tulemme halajamaan, mutta jostakin se lähtee kytemään.
Se kytee ja roihuaa ja ennen kuin huomaamme olemme jo koukussa, ja siellä pysymme.
Mikä siellä on pysyessä, aamulla ensimmäisenä ajatuksissa ja illalla viimeksi.
Tällä kertaa syylliset löytyvät jo kaukaa historiasta, silmiä rajattiin mustalla, luomille levitettiin vihreää, kulmakarvat nypittiin ja tilalle maalattiin soikeat mustat kaaret, eikä säästyneet poskipäätkään, kynnet eikä kämmenet, ne punattiin okranpunaisella hennalla. Kasvojen iho valkaistiin jollakin puuterin tapaisella aineella, joten miten me poloiset olisimme tältä säästyneet, kun faaraoiden aikaan kaikki ehostivat itseään, miehet, naiset jopa lapset, faaraot käyttivät jopa tekopartaa vallanmerkkinään.
Rahalla saa ja hevosella pääsee on vanha sananlasku joka on aina pitänyt pintansa.
Mutta saako sillä ostettua itsetuntoa?
Kuitenkin 51% naisista voisi kuvitella menevänsä kauneusleikkaukseen, ja tähän joukkoon olisi helppo kuulua, myös murmurin (ilman sarvia ja hampaita kirjoitettu).
Ainahan meillä naisilla jotain pientä korjattavaa löytyy, leuankaarta, rintojen pienentämistä, rasvaimua, tästä luettelosta taitaakin tulla pitempi kuin luulin.
On myös iloisessa leikkauskierteessä olevia naisia ja miksei myös miehiä jotka eivät pidä leikkausta muita keinoja ihmeellisempinä.
Ylilyöntejäkin on ja tapahtuu kun kiristetään ja kiristetään ja botoksia pumpataan.
Pian lemmikit ja omistajattaret muistuttavat ulkonäöltään toisiaan enemmän kuin omat lapset.
Mutta kuten ruusussa voi toimenpiteessäkin piillä "piikkinsä". Niitä ei aina tiedosteta,
on infektioita, epäonnistumisia, tulos ei aina olekaan sitä mitä odotti tai oli luvattu.
Joten jos se elämä ei muutukaan paremmaksi leikkauksen jälkeen, olenko kärsinyt turhaan kivut ja rahan menetyksen.
Kynnys kauneusleikkaukseen laskee ihmeesti 40-50 vuotiaalle naiselle, kun maan vetovoima alkaa vetää puoleensa ja kasvot, rinnat, reidet, pylly ja vatsa antaa periksi. Siinä läski jyllää ja ilo katoaa. Tv:ssä ja lehdissä komeilee toinen toistaan kauniinpi missi ja muutenkin potuttaa, aurinkokaan ei paista.
Kun rinnan roikkuvuutta mitataan kynällä joka on roikunnan mitta niin joillakin saattaa pysyä koko penaali ja vielä naapurinkin penaali. ( Siis rinnan annetaan pudota vapaasti ja asetetaan kynä sen alle, jos pysyy, rinta roikkuu)
Joten miksi naiset eivät saisi hakea apua ongelmiinsa, jos sen itse maksaa eikä sitä kustanneta verovaroilla, sen ei luulisi olevan keneltäkään pois, ja jos se vielä parantaa naisen elämänlaatua.
Entä sinä?
Muuten käsi sydämelle, muuttuuko se elämä yhtään aurinkoisemmaksi, menestytkö työssäsi paremmin, saatko enemmän rakkautta mieheltäsi?
Mutta onhan se omakuva peilistä katsottuna kuitenkin ihan mukiin menevä kun lisätään väriä sinne ja toista tänne.
Kevättä rinnassa, kyllä se sieltä tulee, odotellaan.
jo aikaisemmassa blogissani valotin kuvaa supernaisesta jota ei oikeasti ole edes olemassa, on vain tietokone harhaa, tietokoneella muokattu kuva naisen vartalosta.
Tämähän huomattiin kun esim. HM:n Norjan esitelehtisessä oli käytetty samaa tietokoneella paranneltua vartaloa useimmilla kasvoilla varusteltuna, joten edes valokuvamallit eivät täyttäneet kriteerejä kurvien tai kurvittomuuden osalta. Onneksi sentään kasvot kelpasivat, mutta niitähän onkin jo helpompi korjata, meikkejä, botoksia, irtoripsiä ja sopivasti varjostuksia, siitähän se lähtee.
Kun synnymme tähän kylmään ja valojen täyttämään synnytyssaliin emme varmasti tiedä mikä on kaunista ja mitä tulemme halajamaan, mutta jostakin se lähtee kytemään.
Se kytee ja roihuaa ja ennen kuin huomaamme olemme jo koukussa, ja siellä pysymme.
Mikä siellä on pysyessä, aamulla ensimmäisenä ajatuksissa ja illalla viimeksi.
Tällä kertaa syylliset löytyvät jo kaukaa historiasta, silmiä rajattiin mustalla, luomille levitettiin vihreää, kulmakarvat nypittiin ja tilalle maalattiin soikeat mustat kaaret, eikä säästyneet poskipäätkään, kynnet eikä kämmenet, ne punattiin okranpunaisella hennalla. Kasvojen iho valkaistiin jollakin puuterin tapaisella aineella, joten miten me poloiset olisimme tältä säästyneet, kun faaraoiden aikaan kaikki ehostivat itseään, miehet, naiset jopa lapset, faaraot käyttivät jopa tekopartaa vallanmerkkinään.
Rahalla saa ja hevosella pääsee on vanha sananlasku joka on aina pitänyt pintansa.
Mutta saako sillä ostettua itsetuntoa?
Kuitenkin 51% naisista voisi kuvitella menevänsä kauneusleikkaukseen, ja tähän joukkoon olisi helppo kuulua, myös murmurin (ilman sarvia ja hampaita kirjoitettu).
Ainahan meillä naisilla jotain pientä korjattavaa löytyy, leuankaarta, rintojen pienentämistä, rasvaimua, tästä luettelosta taitaakin tulla pitempi kuin luulin.
On myös iloisessa leikkauskierteessä olevia naisia ja miksei myös miehiä jotka eivät pidä leikkausta muita keinoja ihmeellisempinä.
Ylilyöntejäkin on ja tapahtuu kun kiristetään ja kiristetään ja botoksia pumpataan.
Pian lemmikit ja omistajattaret muistuttavat ulkonäöltään toisiaan enemmän kuin omat lapset.
Mutta kuten ruusussa voi toimenpiteessäkin piillä "piikkinsä". Niitä ei aina tiedosteta,
on infektioita, epäonnistumisia, tulos ei aina olekaan sitä mitä odotti tai oli luvattu.
Joten jos se elämä ei muutukaan paremmaksi leikkauksen jälkeen, olenko kärsinyt turhaan kivut ja rahan menetyksen.
Kynnys kauneusleikkaukseen laskee ihmeesti 40-50 vuotiaalle naiselle, kun maan vetovoima alkaa vetää puoleensa ja kasvot, rinnat, reidet, pylly ja vatsa antaa periksi. Siinä läski jyllää ja ilo katoaa. Tv:ssä ja lehdissä komeilee toinen toistaan kauniinpi missi ja muutenkin potuttaa, aurinkokaan ei paista.
Kun rinnan roikkuvuutta mitataan kynällä joka on roikunnan mitta niin joillakin saattaa pysyä koko penaali ja vielä naapurinkin penaali. ( Siis rinnan annetaan pudota vapaasti ja asetetaan kynä sen alle, jos pysyy, rinta roikkuu)
Joten miksi naiset eivät saisi hakea apua ongelmiinsa, jos sen itse maksaa eikä sitä kustanneta verovaroilla, sen ei luulisi olevan keneltäkään pois, ja jos se vielä parantaa naisen elämänlaatua.
Entä sinä?
Muuten käsi sydämelle, muuttuuko se elämä yhtään aurinkoisemmaksi, menestytkö työssäsi paremmin, saatko enemmän rakkautta mieheltäsi?
Mutta onhan se omakuva peilistä katsottuna kuitenkin ihan mukiin menevä kun lisätään väriä sinne ja toista tänne.
Kevättä rinnassa, kyllä se sieltä tulee, odotellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti