Jos näin elät ja teet työsi, saat työstäsi muutakin kuin leivän ja voin. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, sen tiesi jo viisaat ikämiehet.
Tällä kannetulla vedellä eli obtioilla ja bonuksilla on yritetty viimevuosina kiinnittää johtavat yksilöt pysymään yhtiöissään, mutta mitä siinä loppujen lopuksi tapahtuikaan.
Eihän ostettu rakkauskaan tuota lopulta kuin pahan mielen ja pettymyksen, ei ihmisen sielua eli sitoutumista ostaa voi.
Sitoutumiseen tarvitaan muutakin kuin rahaa tai osakkeita.
Luu jää mankujan käteen kun yhtiöön sitoutumismääräaika umpeutuu, hellurei ja hellät tunteet saattaa jäädä lähtijästä muistoksi kun maantie kutsuu ja uudet tuulet puhaltavat.
Entä työpanos, tuskin ostettu lojaalisuus kantaa kaikkein parhainta hedelmää.
Työmoraalia ja omaan työhönsä sitoutumista tarvitaan muussakin kuin johtamisessa, tuskin hoitotyössäkään rakkaus työhönsä on pahitteeksi.
Opiskellessani sairaanhoitajaksi opettaja painotti hoitajan aseptista omatuntoa, minä lisäisin sosiaalisen välittämisen ja kunnioittamisen, tähän jos lisää vielä itsensä kehittämisen halun niin ollaan jo pitkällä.
Ei se leipä ilmaista ole hoitajallakaan joten, särpimeen tarvitaan myös palkkaa.
Mutta palkka yksinään ei tee ketään autuaaksi, nimittäin jos et arvosta työtäsi niin tuskin saat arvostusta muiltakaan.
Hoitajan työnmittari on aina potilas ja omaiset ja työyhteisö. Yksikin heikkolenkki kauniissa helmiketjussa saattaa pilata koko kaulanauhan yhtenäisen kauneuden.
Yhtenäiseen harmooniseen yhteistyöhön tarvitaan meitä jokaista, miten siihen päästään
onkin sitten jo vaikeampi juttu.
Rapatessa roiskuu ja meitä on moneksi, eikä kenkään ole huonompi toista.
Kunhan päästäisi tästä kansakuntaa vaivaamasta kateudesta, pahansuopaisuudesta, rasismista ja narsismista.
Kukaan ei näe malkaa omassa silmässään ja niin ollaan taas samassa pisteessä mistä juttua aloitettiin.
Kuitenkin oikea työnvalinta ja siihen sitoutuminen auttaa ihmeesti työssä viihtymiseen,
sillä työssäänhän pitää myös viihtyä, työ antaa meille kuitenkin paljon enemmän kuin palkan.
Se sitouttaa meidät elämään, kasvattaa itsetuntoa ja sosiaalista kanssa käymistä.
Työ vaatii tekijältään myös kehityksen mukana kulkemista, maailma kehittyy ja meidän on pysyttävä siinä mukana.
Ei se aina helppoa ole, vanhana paljon kokeneena huomaan sen melkeinpä joka päivä.
Mutta kärryillä kannattaa pysyä, muutosvastarinta kannattaa kuopata navetan taa, elä-
mä antaa paljon joten kannattaa ottaa vastaan. Muutoksilla ja yrityksillä on rakennettu terveydenhuolto ja tullaan vastedeskin rakentamaan, muutenhan ei päästä eteenpäin, ei kukaan takapajulassa halua elää.
Kevättä rintaan ja muista työ voi olla muutakin kuin jaksamista, se antaa ja ottaa.
Ilman rakkautta ei siitäkään kyllä selviä, nimittäin jos haluaa saada on myös pakko antaa, ja tämä koskee myös hyvää potilas suhdetta.
Kirjoitellaan t. murmur
Tällä kannetulla vedellä eli obtioilla ja bonuksilla on yritetty viimevuosina kiinnittää johtavat yksilöt pysymään yhtiöissään, mutta mitä siinä loppujen lopuksi tapahtuikaan.
Eihän ostettu rakkauskaan tuota lopulta kuin pahan mielen ja pettymyksen, ei ihmisen sielua eli sitoutumista ostaa voi.
Sitoutumiseen tarvitaan muutakin kuin rahaa tai osakkeita.
Luu jää mankujan käteen kun yhtiöön sitoutumismääräaika umpeutuu, hellurei ja hellät tunteet saattaa jäädä lähtijästä muistoksi kun maantie kutsuu ja uudet tuulet puhaltavat.
Entä työpanos, tuskin ostettu lojaalisuus kantaa kaikkein parhainta hedelmää.
Työmoraalia ja omaan työhönsä sitoutumista tarvitaan muussakin kuin johtamisessa, tuskin hoitotyössäkään rakkaus työhönsä on pahitteeksi.
Opiskellessani sairaanhoitajaksi opettaja painotti hoitajan aseptista omatuntoa, minä lisäisin sosiaalisen välittämisen ja kunnioittamisen, tähän jos lisää vielä itsensä kehittämisen halun niin ollaan jo pitkällä.
Ei se leipä ilmaista ole hoitajallakaan joten, särpimeen tarvitaan myös palkkaa.
Mutta palkka yksinään ei tee ketään autuaaksi, nimittäin jos et arvosta työtäsi niin tuskin saat arvostusta muiltakaan.
Hoitajan työnmittari on aina potilas ja omaiset ja työyhteisö. Yksikin heikkolenkki kauniissa helmiketjussa saattaa pilata koko kaulanauhan yhtenäisen kauneuden.
Yhtenäiseen harmooniseen yhteistyöhön tarvitaan meitä jokaista, miten siihen päästään
onkin sitten jo vaikeampi juttu.
Rapatessa roiskuu ja meitä on moneksi, eikä kenkään ole huonompi toista.
Kunhan päästäisi tästä kansakuntaa vaivaamasta kateudesta, pahansuopaisuudesta, rasismista ja narsismista.
Kukaan ei näe malkaa omassa silmässään ja niin ollaan taas samassa pisteessä mistä juttua aloitettiin.
Kuitenkin oikea työnvalinta ja siihen sitoutuminen auttaa ihmeesti työssä viihtymiseen,
sillä työssäänhän pitää myös viihtyä, työ antaa meille kuitenkin paljon enemmän kuin palkan.
Se sitouttaa meidät elämään, kasvattaa itsetuntoa ja sosiaalista kanssa käymistä.
Työ vaatii tekijältään myös kehityksen mukana kulkemista, maailma kehittyy ja meidän on pysyttävä siinä mukana.
Ei se aina helppoa ole, vanhana paljon kokeneena huomaan sen melkeinpä joka päivä.
Mutta kärryillä kannattaa pysyä, muutosvastarinta kannattaa kuopata navetan taa, elä-
mä antaa paljon joten kannattaa ottaa vastaan. Muutoksilla ja yrityksillä on rakennettu terveydenhuolto ja tullaan vastedeskin rakentamaan, muutenhan ei päästä eteenpäin, ei kukaan takapajulassa halua elää.
Kevättä rintaan ja muista työ voi olla muutakin kuin jaksamista, se antaa ja ottaa.
Ilman rakkautta ei siitäkään kyllä selviä, nimittäin jos haluaa saada on myös pakko antaa, ja tämä koskee myös hyvää potilas suhdetta.
Kirjoitellaan t. murmur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti