murmurin muistelot: Miten eroittaa komissaarin ja sairaanhoitajan: No viimeistään eläkkeestä. Kun EU:ssa viisi vuotta työskennellyt komissaari jää 65 vuotiaana eläkkeelle hän on oikeutettu vähintään 51069 e...
lauantai 11. lokakuuta 2014
Miten eroittaa komissaarin ja sairaanhoitajan
No viimeistään eläkkeestä. Kun EU:ssa viisi vuotta työskennellyt komissaari jää 65 vuotiaana eläkkeelle hän on oikeutettu vähintään 51069 euron eläkkeeseen. Eikä murmuri puhu nyt vuodesta vaan kuukausieläkkeestä.
Kyllä nyt ottaa pattiin, olisi nuorempana miettinyt tarkemmin. Mutta kun se ääni sisuksissa huuteli vaan sairaanhoitajan rooliin. Ei silloin miettinyt palkan suuruutta, ei hankalia työaikoja, ei olosuhteita, eikä varsinkaan noita likaisen työn hajuhaittoja.
Ei sinne oli päästävä.
Kun olisi saanut edes kunniotusta, piikana pitivät. Taitavat pitää vieläkin, ei tuo kunnioitus pahemmin loista edes eläkepäivinä.
Yli kolmekymmentä vuotta tuli työtä tehtyä ja yhä sitä rakastan. On se kumma...
Lohduttelen vaan ajatuksella että täytyyhän jonkun olla pohjan pohjimmaisena, ei sitä muuten komissaarin eläkkeitä maksella.
Mutta on se kumma tämä maailma, toiselle ei maksettaisi edes sitä pientä eläkettä minkä on vuosien saatossa tienannut, herrat vaan rutisevat että tullaan kalliiksi.
Mutta mites sitten suu pannaan kun joka viiden vuoden jälkeen komissaari täyttää 65 vuotta ja näitä komissaaria tulee riittämään pilvin pimein.
Mistäs mahtavat Eu:ssa nämä mammutti eläkkeet pieraista, ei noita alvejakaan loputtiin voi nostaa.
Murmurista tuntuu että nyt viimeistään tulisi ottaa järki käteen, ei sitä rahaa loputtomiin riitä, vaikka EU:ssa ollaankin.
Vai käykö kuten monessa hyväntekeväisyys kampanjassa joissa suurin osa keräyksestä päätyy palkkakuluihin ym. toimitus kuluihin...
Olisi sittenkin pitänyt ajatella järjellä eikä sydämellä, vai olisiko.
Kyrsiihän se, jos ei muuta niin ruokakaupassa senttejä venytellessä.
Täytyyhän sitä jonkun olla pienemmällä, ei sitä muuten obtioita eikä suuria eläkkeitä maksella, jostakin se raha on nyhjäistävä.
Rutinat sikseen, nosta rinta rottingille ja katso peilistä. Voit olla ylpeä itseesi, sinä se olet joka edesautat komissaarin eläkkeen maksussa. Sinä pienipalkkainen eläkeläinen olet oikeastaan kansallissankari, hurraa...
Hyvää syksyä, anteeksi taas rutinat, tuli vaan luettua näistä eläkeasioista.
Tietoa ei ole vedetty karvahatusta eikä villapiposta vaan oikein päivälehden jutusta, joten kyllä nyt kyrsii...
Rakkain terveisin kuitenkin murmur
Kyllä nyt ottaa pattiin, olisi nuorempana miettinyt tarkemmin. Mutta kun se ääni sisuksissa huuteli vaan sairaanhoitajan rooliin. Ei silloin miettinyt palkan suuruutta, ei hankalia työaikoja, ei olosuhteita, eikä varsinkaan noita likaisen työn hajuhaittoja.
Ei sinne oli päästävä.
Kun olisi saanut edes kunniotusta, piikana pitivät. Taitavat pitää vieläkin, ei tuo kunnioitus pahemmin loista edes eläkepäivinä.
Yli kolmekymmentä vuotta tuli työtä tehtyä ja yhä sitä rakastan. On se kumma...
Lohduttelen vaan ajatuksella että täytyyhän jonkun olla pohjan pohjimmaisena, ei sitä muuten komissaarin eläkkeitä maksella.
Mutta on se kumma tämä maailma, toiselle ei maksettaisi edes sitä pientä eläkettä minkä on vuosien saatossa tienannut, herrat vaan rutisevat että tullaan kalliiksi.
Mutta mites sitten suu pannaan kun joka viiden vuoden jälkeen komissaari täyttää 65 vuotta ja näitä komissaaria tulee riittämään pilvin pimein.
Mistäs mahtavat Eu:ssa nämä mammutti eläkkeet pieraista, ei noita alvejakaan loputtiin voi nostaa.
Murmurista tuntuu että nyt viimeistään tulisi ottaa järki käteen, ei sitä rahaa loputtomiin riitä, vaikka EU:ssa ollaankin.
Vai käykö kuten monessa hyväntekeväisyys kampanjassa joissa suurin osa keräyksestä päätyy palkkakuluihin ym. toimitus kuluihin...
Olisi sittenkin pitänyt ajatella järjellä eikä sydämellä, vai olisiko.
Kyrsiihän se, jos ei muuta niin ruokakaupassa senttejä venytellessä.
Täytyyhän sitä jonkun olla pienemmällä, ei sitä muuten obtioita eikä suuria eläkkeitä maksella, jostakin se raha on nyhjäistävä.
Rutinat sikseen, nosta rinta rottingille ja katso peilistä. Voit olla ylpeä itseesi, sinä se olet joka edesautat komissaarin eläkkeen maksussa. Sinä pienipalkkainen eläkeläinen olet oikeastaan kansallissankari, hurraa...
Hyvää syksyä, anteeksi taas rutinat, tuli vaan luettua näistä eläkeasioista.
Tietoa ei ole vedetty karvahatusta eikä villapiposta vaan oikein päivälehden jutusta, joten kyllä nyt kyrsii...
Rakkain terveisin kuitenkin murmur
lauantai 23. elokuuta 2014
Menee se viisaskin vipuun
Jos lukee aamulla lehdestä ja silti töppää, niin ei siinä muita voi syyttää kuin itseään. Menin yksinkertaisena ja pullossa kasvaneena nostamaan maahan pudonnutta 5 euron seteliä, eipä soinu hälytyskellot, ei päässä, ei korvissa. Voi äiti minkä teit kun kasvatit rehelliseksi.
No turha tässä kuollutta äitiään on syyttää kun itse töppää.
Lehti varoitti rahaa pudottavista miehistä ja auttamaan rientävistä vanhuksista, mutta enhän minä sitä muistanut, ei tullut mieleenkään, enhän minä nyt niin vanha ole. Onhan tuo harva hiuslaatu harmaa, mutta kuitenkin.
No joka tapauksessa humalainen "nuorimies" ehkä n. 30 vuotias heilui Humalistonkadulla edessäni pudotellen kukkarostaan katukäytävälle seteleitä. Paikalle riensi oitis hieman saman ikäinen nuorimies. Tämä nuorimies edusti ihon ja hius väriltään enemmänkin näitä romaniasta tulleita lähimmäisiään.
No minä rehellisenä mummuna tietysti menen nostamaan tämän tumman miehen jalkojen juuressa lojuvan 5 eurosen ja ojennan sen setelin pudottaneelle "humalaiselle" hieman vaaleammalle mieshenkilölle. Mutta tummamies pitää tiukasti 5 kymppistä kädessään. Tämä mummu ei peräänny, tuijottaa seteliä ja miestä vuoron perään. Kumpikaan ei peräänny, mies katsoo ja katsoo, mummun kiukku alkaa nousta. Kunnes lopulta heikompi luovuttaa, mies luovuttaa setelin "humalaiselle".
Romanian mustalaismies kiittää suomea murtaen, miksi, ihmettelin mielessäni, rahathan olivat " humalaisen".
Nyt vasta katson "humalaista" tarkemmin, vaaleaksi värjätyt hiukset, samaa kaliberia kuin kaverinsa, sama maa, sama valuutta.
Jään katsomaan jälkeensä, humalainen on kokenut ihme selvennyksen ja kaverukset jatkavat matkaansa Humalistonkatua rautatieasemalle päin.
Aamulla juuri luin vastaavista rahan pudottamisista, mutta niin vain menin ansaan.
Lehti varoitti kaveruksista jotka nappaavat vanhuksien avaimia tämän taskusta. Käyttävät avaimia sitten ryöstö tarkoituksessa. Toinen on vahdissa porraskäytävässä kun toinen tekee " tupatarkastusta" uhrin asunnolla.
Odottavat kadulla uhrejaan joten näkevät mistä ulko-ovesta uhri astuu kadulle.
Onneksi taskussani oli vain vähän käytetty nenäliina, elikä roisto työnsi kätensä, ei nyt siihen itteensä mutta niistämisen jälkeiseen nessuun.
Kaikeksi onneksi en edes asu Humalistonkadulla, joten siinäpä poijilla olisi ollut kokeilemista mihin reikään se avain oikein sopii.; olin näet poistumassa Palvelukoti Otsosta.
Tässä kyrsii ainoastaan oma tyhmyys ja ymmärryksen vähyys. Minä yritän puolustaa olemattoman " humalaisen" kylvämiä rahoja ja puolustuksen kohde ja kaverinsa yrittävät ryöstää minua, voi ihmisen mieli sentään.
Kyllä ne keksii, onkohan niillä joukossaan joku todellinen koneaivo, jonka ainoana tehtävänä on keksiä uusia keinoja rahan keräämiseen.
Mutta tyhmä se on joka antaa itseään huijata, joten pitäisi tämän ikäisen jo jotakin oppia.
Mutta kuitenkin hyvää syksyä kaikille.
Rakkaudella murmur
Muuten niin hienosti taskuihin mennään ettei sitä tämä mummu edes huomannut, jättijät sentään nenäliinan. Sinne sen laitoin kun en kadullekkaan kehdannut heittää...
No turha tässä kuollutta äitiään on syyttää kun itse töppää.
Lehti varoitti rahaa pudottavista miehistä ja auttamaan rientävistä vanhuksista, mutta enhän minä sitä muistanut, ei tullut mieleenkään, enhän minä nyt niin vanha ole. Onhan tuo harva hiuslaatu harmaa, mutta kuitenkin.
No joka tapauksessa humalainen "nuorimies" ehkä n. 30 vuotias heilui Humalistonkadulla edessäni pudotellen kukkarostaan katukäytävälle seteleitä. Paikalle riensi oitis hieman saman ikäinen nuorimies. Tämä nuorimies edusti ihon ja hius väriltään enemmänkin näitä romaniasta tulleita lähimmäisiään.
No minä rehellisenä mummuna tietysti menen nostamaan tämän tumman miehen jalkojen juuressa lojuvan 5 eurosen ja ojennan sen setelin pudottaneelle "humalaiselle" hieman vaaleammalle mieshenkilölle. Mutta tummamies pitää tiukasti 5 kymppistä kädessään. Tämä mummu ei peräänny, tuijottaa seteliä ja miestä vuoron perään. Kumpikaan ei peräänny, mies katsoo ja katsoo, mummun kiukku alkaa nousta. Kunnes lopulta heikompi luovuttaa, mies luovuttaa setelin "humalaiselle".
Romanian mustalaismies kiittää suomea murtaen, miksi, ihmettelin mielessäni, rahathan olivat " humalaisen".
Nyt vasta katson "humalaista" tarkemmin, vaaleaksi värjätyt hiukset, samaa kaliberia kuin kaverinsa, sama maa, sama valuutta.
Jään katsomaan jälkeensä, humalainen on kokenut ihme selvennyksen ja kaverukset jatkavat matkaansa Humalistonkatua rautatieasemalle päin.
Aamulla juuri luin vastaavista rahan pudottamisista, mutta niin vain menin ansaan.
Lehti varoitti kaveruksista jotka nappaavat vanhuksien avaimia tämän taskusta. Käyttävät avaimia sitten ryöstö tarkoituksessa. Toinen on vahdissa porraskäytävässä kun toinen tekee " tupatarkastusta" uhrin asunnolla.
Odottavat kadulla uhrejaan joten näkevät mistä ulko-ovesta uhri astuu kadulle.
Onneksi taskussani oli vain vähän käytetty nenäliina, elikä roisto työnsi kätensä, ei nyt siihen itteensä mutta niistämisen jälkeiseen nessuun.
Kaikeksi onneksi en edes asu Humalistonkadulla, joten siinäpä poijilla olisi ollut kokeilemista mihin reikään se avain oikein sopii.; olin näet poistumassa Palvelukoti Otsosta.
Tässä kyrsii ainoastaan oma tyhmyys ja ymmärryksen vähyys. Minä yritän puolustaa olemattoman " humalaisen" kylvämiä rahoja ja puolustuksen kohde ja kaverinsa yrittävät ryöstää minua, voi ihmisen mieli sentään.
Kyllä ne keksii, onkohan niillä joukossaan joku todellinen koneaivo, jonka ainoana tehtävänä on keksiä uusia keinoja rahan keräämiseen.
Mutta tyhmä se on joka antaa itseään huijata, joten pitäisi tämän ikäisen jo jotakin oppia.
Mutta kuitenkin hyvää syksyä kaikille.
Rakkaudella murmur
Muuten niin hienosti taskuihin mennään ettei sitä tämä mummu edes huomannut, jättijät sentään nenäliinan. Sinne sen laitoin kun en kadullekkaan kehdannut heittää...
tiistai 17. kesäkuuta 2014
murmurin muistelot: Nyt ottaa pannuun elikä kupoliinKun murmur suutt...
murmurin muistelot: Nyt ottaa pannuun elikä kupoliin
Kun murmur suutt...: Nyt ottaa pannuun elikä kupoliin Kun murmur suuttuu sen näkee ja varsinkin kuulee, mummi kun ei peittele, ei osaa... Näin se meni, nimit...
Kun murmur suutt...: Nyt ottaa pannuun elikä kupoliin Kun murmur suuttuu sen näkee ja varsinkin kuulee, mummi kun ei peittele, ei osaa... Näin se meni, nimit...
Nyt ottaa pannuun elikä kupoliin
Kun murmur suuttuu sen näkee ja varsinkin kuulee, mummi kun ei peittele, ei osaa...
Näin se meni, nimittäin tämän päivän kiehahtaminen.
Aurinko yrittää paistaa pilvien lomasta, ei se mitään vaikkei paistaisikaan, mutta tämä järjetön tuuli. Jos mummin elopaino ei olisi se mitä se on niin olisi vaarana joutua tuulen viemäksi.
Kun kädessä painona olivat vielä ostoskassit niin pääsihän sitä kotiin, tosin mutkan kautta. Olin viereisen talon pihamaalla ihastelemassa uusia kukkaistutuksia, ihastelin ja ihmettelin miten ne ( siis ahkerat naapurit) ovat ehtineet tehdä kukkamaan, istuttaa ja vieläpä kastella, ja kaikki tuo työ sinä aikana kun minä laiskuri pyörin "metsästässä" siis alennusmyynneissä.
Kaikki olisi ollut ihan ok, mutta piha oli naapurin, olin kulkenut ajatuksissani naapurin tontille, siis viereisen talon kukkamaata ihastelemaan... Ketä tässä siis syyttelemään, omaa päätä tai rakennuttajaa kun rakensi 4 samanlaista taloa. Siinä nämä tiilirotiskot seisovat ripirinnan jonossa, jopa pihat samankokoisina neliöinä. Nyt tosin erotan naapurin kukkamaan, se on se kauniinpi. Siinä kukkivat siniset ja valkoiset kukkaset, reunoilla punaiset...
Jos kaikki olisikin jäänyt tähän, mutta kotiin tullessa puhelin ilmoitti olemassa olostaan. Vastasin ja sain korvan täyteen onnitteluja suuresta onnesta joka on melkeinpä minulle tarjolla, siis 50000 euroa, huom. melkein. Arvonta suoritetaan kahden kuukauden kuluttua.
Samalla saisin ilmaisia Me-Naiset lehden numeroita niin ja niin kauan, Lumene meikkejä, iltalaukun ym, ym. Vasta kun tätä onnen toivottelua ja lahjojen runsautta oli ihmetelty aikansa ilmoitettiin että tämä 240 euron arvoinen paketti maksaisi minulle ainoastaan 38 euroa. Ajatella saisin kaiken näin edullisesti.
Olin tässä vaiheessa vielä suhtkoht maltillinen ja kohtelias, kiitin hyvästä tarjouksesta mutta kieltäydyin näinkin hyvästä "lahjasta". Nuorimies luurin toisessa päässä vain ei ymmärtänyt kieltoani, vaan jatkoi ja jatkoi. Jatkoi kunnes minulla paloi nk. käämi, kun kolmasti kielletty asia ei mennyt perille löin epäkohteliaasti luurin korvaan ja toivotin hyvää kesää.
Mikä hiivatti noissa lehtimyyjissä on kun sana ei, ei mene perille.
Niin että tälläistä tällä kertaa, tekeväthän he vain työtään, mutta kuitenkin....
Hyvää kesää kaikille, nauttikaa toisistanne, auringosta ja hyvästä ruuasta.
Murmur nyt on vähän tälläinen, mutta eihän se kukkokaan käskien laula.
Rakkaudella murmur
Kun murmur suuttuu sen näkee ja varsinkin kuulee, mummi kun ei peittele, ei osaa...
Näin se meni, nimittäin tämän päivän kiehahtaminen.
Aurinko yrittää paistaa pilvien lomasta, ei se mitään vaikkei paistaisikaan, mutta tämä järjetön tuuli. Jos mummin elopaino ei olisi se mitä se on niin olisi vaarana joutua tuulen viemäksi.
Kun kädessä painona olivat vielä ostoskassit niin pääsihän sitä kotiin, tosin mutkan kautta. Olin viereisen talon pihamaalla ihastelemassa uusia kukkaistutuksia, ihastelin ja ihmettelin miten ne ( siis ahkerat naapurit) ovat ehtineet tehdä kukkamaan, istuttaa ja vieläpä kastella, ja kaikki tuo työ sinä aikana kun minä laiskuri pyörin "metsästässä" siis alennusmyynneissä.
Kaikki olisi ollut ihan ok, mutta piha oli naapurin, olin kulkenut ajatuksissani naapurin tontille, siis viereisen talon kukkamaata ihastelemaan... Ketä tässä siis syyttelemään, omaa päätä tai rakennuttajaa kun rakensi 4 samanlaista taloa. Siinä nämä tiilirotiskot seisovat ripirinnan jonossa, jopa pihat samankokoisina neliöinä. Nyt tosin erotan naapurin kukkamaan, se on se kauniinpi. Siinä kukkivat siniset ja valkoiset kukkaset, reunoilla punaiset...
Jos kaikki olisikin jäänyt tähän, mutta kotiin tullessa puhelin ilmoitti olemassa olostaan. Vastasin ja sain korvan täyteen onnitteluja suuresta onnesta joka on melkeinpä minulle tarjolla, siis 50000 euroa, huom. melkein. Arvonta suoritetaan kahden kuukauden kuluttua.
Samalla saisin ilmaisia Me-Naiset lehden numeroita niin ja niin kauan, Lumene meikkejä, iltalaukun ym, ym. Vasta kun tätä onnen toivottelua ja lahjojen runsautta oli ihmetelty aikansa ilmoitettiin että tämä 240 euron arvoinen paketti maksaisi minulle ainoastaan 38 euroa. Ajatella saisin kaiken näin edullisesti.
Olin tässä vaiheessa vielä suhtkoht maltillinen ja kohtelias, kiitin hyvästä tarjouksesta mutta kieltäydyin näinkin hyvästä "lahjasta". Nuorimies luurin toisessa päässä vain ei ymmärtänyt kieltoani, vaan jatkoi ja jatkoi. Jatkoi kunnes minulla paloi nk. käämi, kun kolmasti kielletty asia ei mennyt perille löin epäkohteliaasti luurin korvaan ja toivotin hyvää kesää.
Mikä hiivatti noissa lehtimyyjissä on kun sana ei, ei mene perille.
Niin että tälläistä tällä kertaa, tekeväthän he vain työtään, mutta kuitenkin....
Hyvää kesää kaikille, nauttikaa toisistanne, auringosta ja hyvästä ruuasta.
Murmur nyt on vähän tälläinen, mutta eihän se kukkokaan käskien laula.
Rakkaudella murmur
perjantai 16. toukokuuta 2014
murmurin muistelot: Vanhuksen ulkoiluttaminen, direktiivi lehmien ulko...
murmurin muistelot: Vanhuksen ulkoiluttaminen, direktiivi lehmien ulko...: Tv-uutiset menossa, katson syrjäsilmin, kunnes ääni ilosta saa katseeni nousemaan lehdestä. Suuri määrä lapsia ja heidän vanhempiaan on se...
murmurin muistelot: Vanhuksen ulkoiluttaminen, direktiivi lehmien ulko...
murmurin muistelot: Vanhuksen ulkoiluttaminen, direktiivi lehmien ulko...: Tv-uutiset menossa, katson syrjäsilmin, kunnes ääni ilosta saa katseeni nousemaan lehdestä. Suuri määrä lapsia ja heidän vanhempiaan on se...
tiistai 25. maaliskuuta 2014
murmurin muistelot: Vanhuksen ulkoiluttaminen, direktiivi lehmien ulko...
murmurin muistelot: Vanhuksen ulkoiluttaminen, direktiivi lehmien ulko...: Tv-uutiset menossa, katson syrjäsilmin, kunnes ääni ilosta saa katseeni nousemaan lehdestä. Suuri määrä lapsia ja heidän vanhempiaan on se...
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
murmurin muistelot: Elli ja Gunnar puutorin laidalla, kohtauspaikka h...
murmurin muistelot: Elli ja Gunnar puutorin laidalla, kohtauspaikka h...: Punaiset lyhdyt, Marilynin sensuellit kuvat seinillä ja musiikki, tuo ihana mukaan tempaava jytke, siinä EG-klubin valttikortit. Saipa sie...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)