keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Päivä potilaana


Herään ääniin, erilaisiin, onko pahin mitä olen pelännyt jo vuosikaudet toteutunut.

Kuka tulee huoneeseen, miksi tämä joku ei koputa, soita ovikelloa?
Kuka tulee kotiini ilman lupaa?, ilmoittamatta. Ai, tunnistankin tulijan, hoitajahan siinä lääkekierrolla, mutta kuitenkin millä kertoisin hänelle ja muille -tämä on minun yksityisyyttäni, minun kotini. Maksanhan tästä vuokraa, vai maksanko- en muista koska olisin poistunut tästä talosta, en aina edes tästä huoneesta. Täytyy kysyä ensikerralla lapsilta ovatko hoitaneet vuokrani, ettei vaan jäisi maksamatta - noloa.
Eteeni tuodaan aamupala, puuroa. Olen aina rakastanut velliä ja puuroa, mutta se on taas liian paksua. Minkähänlainen koulutus tarvitaan että saisin samanlaista, ihanaa sopivan löysää kaurapuuroa jota mieheni keitti minulle joka aamu. En koskaan oppinut tekemään sitä yhtähyvin ja niin meidän perheessä muodostui roolimalli, hän keitti aamupuuron ja-kahvin, minä hoidin muun ruuan teon.
Mutta aikoja ei saa takaisin.
Pelkään hieman ruokailuaikoja, nuoret eivät näytä ymmärtävän etten millään pysty syömään tukkipojan annoksia, näin oli ennen. Nyt tulee pahaolo jo suuren ruoka määrän nähdessänä.
Minulla olisi tänään suihkuvuoro, sen piti olla jo eilen, siirrettiin. Kerrottiin johtuvan työvoima poliittisista syistä, en ymmärrä miksi ei voi suoraan sanoa ainakin kolmen hoitajan olevan sairaana. Onkohan kyseessä joku epidemia?
Niinkuin meille kaikkea edes kerrottaisi. Viereisestä vuoteesta vietiin yöllä Elvi pois, meitä on huoneessa nyt ainoastaan kolme. Arvaamme, mutta meille ei kerrota, nuoret taitavat pelätä kuolemaa enemmän kuin me
-meillehän se on jo odotettu vieras.
En tiedä kumpi on pahempaa ummetus tai ylivilkkaasti toimiva suoli, naapurin vatsaa on yritetty toimittaa jo kolme päivää, laihoin tuloksin.
Voi kun saisi yhdistettyä nämä kaksi olomuotoa niin meidän molempien vatsa toimisi spontaanisti ja ilman laksatiivien apua.
Suurempaa pelkoa en tiedä kuin ulostaa housuihin, tai paremminkin vaippaan, tunnen itsekunnioitukseni rapisevan muru murulta. Ymmärrän ettei hoitajilla ole aikaa viedä minua wc:n heti kun se kauhistus ilmoittaa tulostaan. Mutta kuitenkin toivon vahingon tapahtuvan sen kiltin hoitajan ollessa työssä, loukkaa vielä enemmän kuulla että taasko sulla on paska housuissa. Juurihan vaippa vaihdettiin.
Onneksi suurin osa hoitajista ymmärtää hädän alaisen tilani ja saan useasti
jopa hyvää huomiota, hellyyttäkin,
Iloitsen jo etukäteen opiskelijoista, meille ei kerrottu heidän tulostaan, mutta kuulin hoitajien puhuvan siitä. Pääsen ulos! papiljotit päähän ja virkistystä jota uusi kasvo tarjoaa- joskus täälläkin voi odottaa jotakin. Onhan tietysti myös lapseni ja ystäväni, mutta kuitenkin arki täällä on joka päiväistä ja hallitsee elämääni . Arjessa piilee elämä..
Päivä meni ja minut autetaan lepäämään, ristin käteni, kiitän ja pyydän siunausta,
Mutta kuitenkin äiti miksi et ota syliin, minua pelottaa. Yö on pitkä ja pimeä.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Kotikaupunki kultturinkehtona

Synnyin ja vartuin täällä samoin kuin useimmat Turkulaiset,Wätsilän kupeeseen, työläisperheeseen. Mitään ei puuttunut, mutta ei ollut liikaakaan.Synnyin melkeinpä aateliin, Heidekenillä urheilupuiston vierustaan.
Koska kunnon asukaan syntyperä ja -paikka melkeinpä viitoittaa kuulumisesta siihen, elikä meitä voisi nimittää alkuperäisiksi Turkulaisiksi.
Oikeastaan olemme suojelukohteita, enää ei siellä synnytä. Nyt synnytään entiseen Lääninsairaalaan, muistaakohan kukaan enää tätä nimeä.
Alkuperäisiin kuuluvat myös harvat kulttuurikohteet, kuten kirjasto ja tietenkin myös taidemuseo.
Molemmat ovat muuttuneet ja uudistuneet, mutta ovat kuitenkin olemassa olevia.
Pienenä tyttönä ihailin kumpaakin, varsinkin Kirjasto rakennusta.
Mutta entäs nyt?. Aika on uudistunut, samoin kirjasto. Jota voi hyvällä omallatunnolla nimittää kulttuurinkehdoksi.
Nyt jos koskaan saan maksamilleni veroille vastineen, ja millaisen?.
Voin kuunnella musiikkia, esitelmiä, runoja ym. Kirjasto ei ole pelkästään enää yksinomaan nimensä määre, vaan paljon paljon enemmään.
Kun Suomenkansaa sivistettiin, aloitettiin se lukemaan opettaamalla.
Nyt sivistykseen vaaditaan jo paljon enemmän. Turku on ihan hyvä paikka asua ja syntyä, vaikka Helsinkiläinen ei sitä hevillä ymmärräkkään.
Meillä on sentään Matti, Teppo, Seppo ja useita muitakin kuten Esa Pasa, eli Salmisen Masa.
Mutta jotain purnattavaakin löytyy, teollisuus. Mitä on kaupunki ilman teollisuutta?.
Minne hävisi kukoistava teollisuus Turusta?
Varastiko sen joku?.
vai lainasiko, eikä muistanut palauttaa määräpäivään mennessä?.
Pystyäkseen hoitamaan velvoitteensa kaupunki tarvitsee veronmaksajia.
Joten teollisuuden häviämisestä jotain tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä allekirjoittaneeseen.
Hyvää päivän jatkoa ja sää varoitus, huomiseksi on luvattu sadetta ja myrskytuulia Turun suunnalle.




sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Ihanteen määrittely


Jokaisella meillä on tarve olla ainakin kerran elämässään ihannenainen.
Jo pienenä tyttönä tyttäreni katseli pinnasängyssä seisten missikisoja ja ilmoitti ihastuneella äänellä tulevansa isona missiksi, samoin poikanitytär neljä-viisi vuotiaana sovittaa mekkoa peilin edessä poseeraten ja ilmoittaa nuorelle myyjättärelle aikovansa isona julkkikseksi tai ainakin valokuva- malliksi. Myyjätteren pokka piti mutta jospa olisitte nähneet ilmeen?
Eipä silti tyttö on hyvin kaunis ja ulkonäkönsä puolesta voisi siihen ryhtyäkin ja samalla kuin sattumalta tulla myös jukkikseksi.
Mutta halu meillä naisilla on varmasti sama jo pikkutytöstä lähtien, olla kaunis ja kaikkien ihailema.
Mutta mistä ja kenenkä toimesta ihannenaisen kuva piirtyy jo pienen tytön haaveisiin.
Onkohan haave sisäsyntyistä ja geeneissä periytyvää vai jopa äidinmaidossa tarttunutta. Mutta totuus on ettei mediaa voi ainakaan tästä syyttää, kun olin pieni tyttö haaveilin jo kauneudesta ja kauniista vaatteista. Kodissamme ei näkynyt naistenlehtiä eikä tv:tä ollut vielä keksittykään; meille tuli Kansan Uutiset, kommunisti lehti. Minä työläisen tytär muistan ottaneeni äidin huulipuikon luvatta ja tietysti jäin kiinni,eihän kuusivuotiaan tytön huulet loista rubiininpunaisena edes elokuvissa.
Mistä sitten tämä ihana palo joka saa meidät naiset jo nuoresta iästä lähtien
halajamaan itsemme koristelua?
Meitähän kuvaillaan usein nk. kauniimmaksi sukupuoleksi.
Eläinmaailmassa naaras yrittää värityksellään sopeutua ympäröivään luontoon ja näin suojella jälkikasvuaan.
Onneksi ihminen ei tarvitse suojaväriä ja voin hyvillä mielin aloittaa tämänkin päivän puuteroimalla kasvoni ja meikata silmäni, voi tätä naisena olemisen riemua. Ihan käy sääliksi miehiä, jäävät ilman rakennekynsiä ja monta muuta ihanaa asiaa. Mutta saavathan kuitenkin katsella ja ihailla meitä pieniä kauniita vaimojaan, eli siis kummallekin jotakin.
Hyvää ja virkistävää sunnuntaita jokaiselle.

lauantai 26. marraskuuta 2011

300 miljoonan puhallus/ ja miten se tehdään

Nyt se on nähty, mihinkään ei auta uskominen. Nyt on ilmeisesti vallalla tämä valeboomi.Uusin ilmiö taitaa löytyä Liettuan ja Latvian alueelta. Kaksipa poikaa, ei kuitenkaan Kurikasta vaan toinen Liettuasta ja toinen tuosta naapurimaasta idän puolelta päättivät perustaa edellä mainittuihin maihin,  pankin, nousee mieleen ajatus olivatkohan kyseessä taas nk.valepankkiirit.
Joka tapauksessa molempien herrojen perustamia pankkeja uhkaa nyt konkurssi, joku tyhjensi kassakaapit rahoista, mutta kuka mahtoikaan olla asialla.
Liettuan pankista oli hävinnyt n.300 miljoonaa euroa ja Latvian pankista ilmeisestikin myös saman verran.
Kyseiset veijarit pidätettiin Lontoosta, mutta voiko kyseessä taas olla valepankkiirit, rikoshan vaikuttaa amatöörien puuhastelulta, kuten Suomen hiihtojoukkueen doping sotkussa.
Tuo idänpuolelta syntyisin oleva pankkiiri teki myös ostotarjouksen naapurimaamme lippulaivasta Saabin tehtaista, onneksi kauppaa ei lyöty lukkoon, eikä ostajien tarvitse pelätä ajavansa valesaabilla.
Liettuan valtio pystyy maksamaan ainakin osalle talletuksensa menettäneille, määrättyyn summaan asti, toisin kuin Latviassa.
Joten mihin tässä elämässä mennään kun mihinkään ei voi enää luottaa.
Meitähän on jo lapsesta asti opetettu elämään herran nuhteessa, luottamaan pankkiin, poliisiin ja oikeusvaltioon. Samoin kunnioittamaan enemmän ansaitsevaa ja johtavassa asemassa olevaa.
Joten taitaa maailmankirjat olla sekaisin, kukahan siivoaisi pöydän ja paluttaisi lapsen uskomme elämään.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Yhä vale- sitä ja vale-tätä jyllää

No niin nyt ei siis sihteerikkökään ole enää sitä mitä antaa ymmärtää.
Mikähän meitä Suomen kansalaisia  vaivaa kun yhä useimman ammatin harjoittajat haluavat olla jotain muuta ,yleensä jotain "hienonpaa".
Kaikki eivät tarvitse näköjään edes valetodistuksia päteäkseen, nyt jo sihteeriin voi ottaa yhteyttä jos halajaa lähetettä tutkimuksiin, röntgeniin tai erikoislääkärin vastaanotolle. Jos kyseessä ei olisi potilasturvallisuus,
asia olisi nk.pihvi. Näinhän oikeille lääkereille jää rutkasti aikaa paneutua meidän sairaiden ja vanhojen ongelmiin.
Ja entäs säästöt mikä tästä syntyy, kannattaa verrata sihteerin ja lääkärin palkkoja keskenään.
Samoin valelääkäri joka ilmeisesti viettää seuraavat vuotensa yhteiskunnan
rahoittamassa täysihoidossa voisi kustantaa oleskelunsa tehtailemalla erilaisia valetodistuksia maksua vastaan. Tästä pitäisi tietenkin maksaa vero valtiolle,samoin jos sattuisi avaamaan vastaanoton muurien suojassa.

Mutta miten saataisiin nämä vale-sairauslomatodistukset ruotuun, ja näitä kirjoittaa oikein kunnon lääkärit. Kun pieni kansalainen töppää, hänen odotetaan kestävän töppäilynsä ja jopa kulkevan pystypäin.Herää kysymys
ovatko jotkut töpeksijät vahvempia sielun elämältään, vai löytyykö ero kasvatuksessa tai kenties suvunperinnössä.
Melkeinpä jokainen julkkis töpeksiä jää sairauslomalle, ja senhän työnantaja ja yhteiskunta maksaa. Virheitä tapahtuu, niistä vaan täytyy oppia ja vastata kuin mies,tai vahva nainen.
Se on vaikeaa,ja aina vaikeampaa mitä korkeammassa virkamies asemassa palkkaa nautimme.  Kuitenkin päätä ei tulisi pistää pensaaseen kuin pupujussi, koska kaikkea ei voi piiloittaa loputtomiin.
Palataan asiaan kun pitää taas murista ja marista, ei tiedä onko ensi kerralla tartuttava sinun tekemisiisi. Elä kunnolla ja herran nuhteessa, tai ainakin uskalla tunnustaa jos se olit sinä joka tälläkertaa töpeksit.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Verotus,tarpeen kansakunnalle,riippa minulle

Kun oikein pinnistän, harmaat aivosoluni kertovat,ettei yksikään kansakunta tule toimeen ja pysty vastaamaan velvoitteestaan ilman alamaistensa tukea.
Verot ovat valtion tuloa joka pitäisi riittää ja riittää.Mutta joskus tuntuu ettei
kaikki ole aivan tarkkaan harkittua,vai mitä mieltä minä olen asiasta?
No laitoinpa tänään pienistä varoistani sähkölaskun maksuun ja mitä ihmettä,
minulta pyydetään kahta veroa samasta lukemamaksusta.Sähkövero siirtomaksusta ja alv koko loppusummasta.Yleensähän olen maksanut jo palkastani ansioveron joten tästä ihanasta valosta ja energiasta joudun maksamaan kolmasti veron.
Lukema tietoni toimitetaan kaukolukuna joten pieni aivokapasiteettini ei ymmärrä näitä suuria asioita,joten ei auta murista vaan maksaa.
Taitaapa asiat sittenkin olla tarkkaan harkittuja ja valtio tarvitsee minunkin pienen apua ettei käy kuin Kreikassa.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Taas Murmuri marisee ja osoittaa syyttävän sormensa
Vanhusten ja vammaisten hoito.Kuka huolehtisi omaishoitajasta ja hänen jaksamisestaan?
Viranomaisia puhuttavat enemmän säästöt,miten ja mistä aitaa voisi taas madaltaa,elikä pudottaa kustannuksia.Omaishoitajat taas muodostavat heikon kohteen kuten koko terveydenhoitolaitoskin.Näitä on helppo hieman "kurittaa".Hyvä hoitotapahtuma omaishoitajan osalta on hyvinkin tunnepitoinen.Omaa loppuunpalamista on vaikea tunnustaa tai edes huomata,ja pian potilaita onkin hoidettavana kaksi yhden asemasta.Hoito liikunta rajoitteisen parissa on raskasta,puhumattakaan henkisestä paineesta muistivammaisen kanssa.Näin melkeinpä huomaamatta yhteiskunta käyttää hyväkseen tunnetta arvokkainta,rakkautta.Sanassakin sanotaan ja suurin niistä on rakkaus... 


Koti on kuitenkin parasta mitä tiedämme,täällä olemme eläneet parhaat vuotemme.Rakastaneet,välillä riidelleet,kasvattaneet lapsemme,odottaneet yhteistä vanhuutta.Tämä pitää mielemme virkeänä ,siis annetaan auttava kä-temme ja kunnioituksemme niille jotka jaksavat yhä hoitaa ja rakastaa toisiaan.

Kehittämällä kotihoidon ja laitoshoidon yhteistyötä pystyisimme vaikuttamaan monen väsyneen omaishoitajan jaksamiseen ja luomaan yhteiskuntaamme myönteisemmän ajatusmallin.
Mutta ajatusmalli ei synny itsestään;se vaatii rahaa,hyvää tahtoa ja asiaan koko sielullaan paneutuneita päättäjiä.Kannattaa muistaa ettei yksikään selviä elämästä vammoitta,saatikka sitten nuorena ja kauniina.Kauniit ja rohkeat kuuluvat ainoastaan tv sarjaan.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Hyvää sunnuntaipäivää.Vaikka onko se nyt niin hyvä ?Taas olisi otettava järki käteen ;ai mistäkö syystä. Minä teen kirjoitus virheitä ja eräs pankkimme lopettaa käteisnostot pankin palvelutiskiltä.Ensivuoden alussa ei-
vät asiakkaat saa enää käteistä muuta kuin pankkiautomaatilta .Mutta ilmeisesti panot sentään onnistuvat (huh mikä lipsahdus ,melkeinpä seksiä tihkuva).Eihän pankki voi näin käyttäytyä ajatellaan,ainakin luulisi.Onkohan kyseessä lipsahdus joka voi edesauttaa kilpailevan pankin palvelujen piiriin nk. joukkopakoa.Entäs rikollisuus;pankkiautomaattien lähellä voi suorastaa alkaa tapahtua kun vanhus kaivaa ensin tunnuslukunsa ja yrittää suorittaa pakollisen käteisnostonsa.Kukahan voi päästää suustaan näin hölmön idean.Jo tällä hetkellä asiakas maksaa useasta itse tekemästään palvelusta.Ilmeisesti maksimaalisen voiton tavoittelussaan pankki käyttäytyy kuin hölmöläiset peittoa pidentäessään.Onneksi en asu Orimattilassa,Nastolassa,Hollolassa enkä Vääksyssä.Mutta odotan kauhulla tämän kaltaisen "viruksen"leviämistä.

Pitäisikö yrittää saada valelääkärit hyvän asian puolelle ja lyömään viisaat päänsä yhteen  taistelussa "virusta" vastaan.Löytyisikö jonkun näköinen antibiootti järjen juoksuun?

perjantai 18. marraskuuta 2011

Voi mikä rikollinen teko kansakuntaa kohtaan . Meitä kuuntelioita ja katselioita ei puolusta kukaan . Ensin saadaan meidät vauhkoiksi ja faneiksi
ja sitten vedetään matto alta . Aloitetaan sooloura ,jätetään fanit rannalle ruikuttamaan . Meistä ei huolehdi kukaan ,olemme kuin kaarnalaiva aallokossa. Ja kuitenkin hajoavalla yhtyeellä kannattaisi olla niin paljon itsesuojelu vaistoa ja tietoa saman tehneistä kanssa sisaristaan tai veljistään ;eihän näistä kukaan ole kyennyt enää samaan sooloillessaan . Näitä voisi nimetä maailman kuuluista Beetlesistä -Nightwiseen . Entä bändit jotka ovat villiinnyttäneet Suomen lavakansan . Kannattaisi edes ajatella tilipussin saldoa . Ehdotankin että näille eroaville bändeille laadittaisiin säännöt ja ehdot estämään ,tai ainakin hillitsemään moista sooloilumis halua . Mutta ilmeisesti kukaan ei välitä faneista eikä tuloista jotka menetetään .
Joten kuuntelen suru sydämessä The Phantom of the Opera ,ja arvaatte kai kenen esittämänä ,Tietenkin Tarja Turusen ja Nightwisen .
Voi kuka auttaisi meitä syyttömiä ,olemmehan kaikkemme tehneet idolimme eteen ja ostaneet pienillä varoillamme heidän levyjään .

torstai 17. marraskuuta 2011

Vale sitä ja vale tätä ,näilä mennään .

Ilmeisesti kun ihminen ei johonkin pysty ;aivokapasiitti tai energia ei riitä opiskeluun ,silloin käytetään oikopolkua . Oikopolku on helppo tapa ,mutta millaista on elää pelon kanssa ,paljastuminen odottaa joka päivä ja joka nurkan takana .Uskon tämän syövän "miestä ". Entä pystyykö oikopolkua käyttävä karkoittamaan pelon ettei hallitse aluetta mihin on ilman tarvittavaa tietoa itselleen todisteet ostanut . Vai kuuluuko hän nk. narsisteihin joka uskoo tietävänsä kaiken jo ilman koulutusta .Vale todistuksia ovat hankkineet eri tiedemiehet ,teatterineuvokset ,lääkärit ,sairaanhoitajat ,tieteentekijät ym . Tohtorin väitöskirjoihin on lipsastanut toisen tutkijan tuloksia jne. Entäs nk. haamukirjailijat ,on nostettu apurahoja väärin perustein kun ei ole edes itse kirjoittanut . Mutta hölmöimmän tittelin saa minun mielestäni kirjan oikea kirjoittaja joka vuosi kymmenen salailun jälkeen tunnustaakin kaiken ja haluaa nyt kirjoittaa omalla nimellään .
Entäs urheilussa dopingin käyttäjät ?nämäkin oikeastaan kuuluvat samaan kastiin . Milloin on talonmies pistänyt ,milloin joku taas tunnustaa A ja B näytteen sisältävän kasvuhormonia ,mutta kieltää nauttineensa mitään . Joten joko urheilija ei ole nauttinut ottaneensa sitä  tai jos se on pistetty niin tuntenut injektion kivuliaana . Joten eihän silloin voi sanoa nauttineensa . Mutta olen sitä mieltä että kannattaisi nyt todeta ,että otin jos otin .Siinäpä kysymys ja pähkinä selvitettäväksi viisaille lääketieteen harjoittajille.Mutta kannattaa tarkastaa Valviran kautta  lääketieteen harjoittajan olevan aito ja oikea .

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Aamu valeammattien joukossa

Valelääkäri, -hoitaja ,jopa -aviomies, mihin voi enää luottaa.Viimeisin löytö taisi olla valeaviomies. Mennessään täällä Suomessa avioliittoon unohti kertoa ettei ollut vielä eronnut Saksalaisesta avioliitostaan ,paperit ilmeisesti hukassa tai oliko ne jopa väärennetty .Salkkareissa Jenny vaihtoi vauvat synnytyksen jälkeen ,joten todellisuus ja fiktio on seurana tv:ssä ja elävässäkin elämässä . Totuutta ei aina voi uskoa edes viranomaisilta,erilaisia todistuksia pyörii ,eikä kukaan ehdi tai välitä todistaa niiden luotettavuutta . Valviira jonka pitäisi vastata kansalaisten terveydenhuollon tilasta ja luoda kansalaisille turvaa jättää tarkastamatta pätevän ylilääkärin epäillyt valelääkärin todistuksista . Ei oteta yhteyttä ,vaan epäily sijoitetaan mappi ööhön . Unohdettu tarkastus voisi luokitella rikolliseksi toiminnaksi ,tai ainakin huolimattomuudeksi . Unohduksella olisi voinut olla hyvinkin vaaralliset seuraamukset luottavaisille potilaille .Oikeastaan ketkä kuuluisivat syytettyjen penkille valelääkärin kanssa ;minusta myös Valviira ja sairaalan ylin johto uskoessaan sinisilmäisesti näihin nk."ostettuihin paperi todistuksiin ".

Eläkeläinen tänään

Tänään olen kruunattu eläkeläinen ,kaupungin päättävät antoivat käteen kiitos maininnan ja 120 euron lahjakortin . Hurraa nyt voin ostaa korun tai kellon joka on lahjakortin ehtona . Ihanaa voin hyvällä omallatunnolla ostaa sormuksen jota olen  haikaillut pitemmän aikaa ,mutta mihin rahat riittävät ja ehto on täytettävä . Voi luoja nyt pitää odottaa vain veronpalautusta ja sitten ei kun kauppaan . Onneksi on jotakin mitä odottaa . Työ oli antoisaa niin kauan kuin sitä kesti ,ainakin näin jälkeenpäin ajatellen . Palataan huomenna asiaan nyt kutsuu BB ja grillimakkara .