Nyt se on nähty, mihinkään ei auta uskominen. Nyt on ilmeisesti vallalla tämä valeboomi.Uusin ilmiö taitaa löytyä Liettuan ja Latvian alueelta. Kaksipa poikaa, ei kuitenkaan Kurikasta vaan toinen Liettuasta ja toinen tuosta naapurimaasta idän puolelta päättivät perustaa edellä mainittuihin maihin, pankin, nousee mieleen ajatus olivatkohan kyseessä taas nk.valepankkiirit.
Joka tapauksessa molempien herrojen perustamia pankkeja uhkaa nyt konkurssi, joku tyhjensi kassakaapit rahoista, mutta kuka mahtoikaan olla asialla.
Liettuan pankista oli hävinnyt n.300 miljoonaa euroa ja Latvian pankista ilmeisestikin myös saman verran.
Kyseiset veijarit pidätettiin Lontoosta, mutta voiko kyseessä taas olla valepankkiirit, rikoshan vaikuttaa amatöörien puuhastelulta, kuten Suomen hiihtojoukkueen doping sotkussa.
Tuo idänpuolelta syntyisin oleva pankkiiri teki myös ostotarjouksen naapurimaamme lippulaivasta Saabin tehtaista, onneksi kauppaa ei lyöty lukkoon, eikä ostajien tarvitse pelätä ajavansa valesaabilla.
Liettuan valtio pystyy maksamaan ainakin osalle talletuksensa menettäneille, määrättyyn summaan asti, toisin kuin Latviassa.
Joten mihin tässä elämässä mennään kun mihinkään ei voi enää luottaa.
Meitähän on jo lapsesta asti opetettu elämään herran nuhteessa, luottamaan pankkiin, poliisiin ja oikeusvaltioon. Samoin kunnioittamaan enemmän ansaitsevaa ja johtavassa asemassa olevaa.
Joten taitaa maailmankirjat olla sekaisin, kukahan siivoaisi pöydän ja paluttaisi lapsen uskomme elämään.
Joka tapauksessa molempien herrojen perustamia pankkeja uhkaa nyt konkurssi, joku tyhjensi kassakaapit rahoista, mutta kuka mahtoikaan olla asialla.
Liettuan pankista oli hävinnyt n.300 miljoonaa euroa ja Latvian pankista ilmeisestikin myös saman verran.
Kyseiset veijarit pidätettiin Lontoosta, mutta voiko kyseessä taas olla valepankkiirit, rikoshan vaikuttaa amatöörien puuhastelulta, kuten Suomen hiihtojoukkueen doping sotkussa.
Tuo idänpuolelta syntyisin oleva pankkiiri teki myös ostotarjouksen naapurimaamme lippulaivasta Saabin tehtaista, onneksi kauppaa ei lyöty lukkoon, eikä ostajien tarvitse pelätä ajavansa valesaabilla.
Liettuan valtio pystyy maksamaan ainakin osalle talletuksensa menettäneille, määrättyyn summaan asti, toisin kuin Latviassa.
Joten mihin tässä elämässä mennään kun mihinkään ei voi enää luottaa.
Meitähän on jo lapsesta asti opetettu elämään herran nuhteessa, luottamaan pankkiin, poliisiin ja oikeusvaltioon. Samoin kunnioittamaan enemmän ansaitsevaa ja johtavassa asemassa olevaa.
Joten taitaa maailmankirjat olla sekaisin, kukahan siivoaisi pöydän ja paluttaisi lapsen uskomme elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti