Viha ja pelko yhteensoppii /osa 7

Nyt jos koskaan on aika ottaa itseään niskasta ja soittaa poliisille, sen myös tein.
Keskus yhdisti minut talousrikostutkintaan, hyvä tuumasin mielessäni. Hetken kuluttua
ystävällis jämäkkä poliisimies kyseli, kuunteli ja ennen kuin huomasinkaan olin kertonut kaiken, mitään salaamatta ja mitään pois jättämättä.
Kyseli yrittäjäperheen nimet, puhelinnumerot, liikkeen nimen, sijainnin sekä yleensäkin kaiken mahdollisen ja mahdottoman väliltä.
Ja kaskummaa en tiennyt nimiä, en numeroita, en oikeastaan mitään. Liikkeen numeron tiesin, enhän olisi muuten pystynyt tilaamaan hoitoaikoja.
Tyttären etunimen tiesin samoin heidän lempinimensä, oikeat nimet olivat kuulemma suomalaisen vaikea ääntää?
Tyttären puhelinnumero oli jäänyt kännykkäni muistiin, minullehan oli viestitetty sitä kautta.
Kuitenkin minua oltiin leivottu mummiksi, mies nimitti jopa äidikseen. Aika hepposin perustein sitä mummiksi halutaan.  Minun odotettiin tallettavan tyttärensä tilille rahaa jolla hankittaisiin hänelle auto ja ajokortti.
Tytär kuulemma hoitaisi ja huolehtisi minusta kun olisin vanha. Tämä kuulemma todistaisi minun rakastavan häntä kuin omaa lapsenlastani, olinhan kustantanut hänelle nämä ylellisyydet.
Vanhemmat antaisivat minulle rahaa jonka minun tulisi tallettaa tyttären pankkitilille. Joten minusta outoa, olisivathan he pystyneet tähän itsekin, rahathan tulivat heiltä?
Vanha olen mutten seniili, kilttikin mutta en sentään onneksi niin kiltti.
Yhtäkaikki sain lohdukseni kuulla poliisimiehen ihmetyksen, hänestäkin juttu on outo, viittaisi veronkiertoon, tiedä häntä.
Tässä vaiheessa kerroin pelostani, pyysin myös ettei minua liitettäisi juttuun.
Olin halunnut vain jonkun tietävän, jos jotakin sattuu.
Poliisi tuntui ymmärtävän, varoitti etten saa antaa sekoittaa itseäni enempää.
Vihjaisi myös uuden hoitolan olevan paikallaan.
Illalla kerroin miehelleni kaiken, tyhmyyden, häpeän ja hyväksikäytetyn tunteen, pettymyksen kun luottamus rikotaan.
Tapaus jäi onneksi yritys asteelle, mutta entä jos ei??
Sanotaan, ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön, tämä leikki oli kuitenkin hevosen leikkiä jonka onneksi puhalsin poikki, poikki vielä kun kykenin.
Pelko jäi, yritin työntää sitä taka-alalle, mutta kun sitä ruokittiin.
Yrittänyttä ei helposti lannisteta, niinpä tyttärensä tekstiviesti ilmoitti koulun joulukalenterista jonka voisin noutaa äitinsä liiketilasta. Olinhan sen maksanut etukäteen leffareissulla, tiedustelipa vielä milloin sen noutaisin....
Joten leikki jatkuu....
Jatkuu viikon kuluttua, lukurauhaa siihen asti.
Kyllä se vielä joskus selviää FAKTAA tai FIKTIOTA.
Rakkaudella murmur.