keskiviikko 29. helmikuuta 2012
murmurin muistelot: Pulmapäev Keski-Suomessa / kaikkea sattuu ja tapah...
murmurin muistelot: Pulmapäev Keski-Suomessa / kaikkea sattuu ja tapah...: Ja kyllä siinä kaikkea tapahtuikin, anoppi käytettiin terveyskeskuksessa, mustamaija vei hääparin kesken juhlien, kyökki Leena sammui keitt...
Pulmapäev Keski-Suomessa / kaikkea sattuu ja tapahtuu
Ja kyllä siinä kaikkea tapahtuikin, anoppi käytettiin terveyskeskuksessa, mustamaija vei hääparin kesken juhlien, kyökki Leena sammui keittiöön ja rippikoululainen vessaan.
Mutta jotta kaikki selviäisi aloitetaan alusta, kaikki todella tapahtui näin.
No ensinnäkin pulmapäev on viroa ja on suomeksi hääpäivä.
Pulmia saattaa tulla itsekullekin häiden järjestämisessä ja entäs elo uuden siipan kanssa, se jos mikä saattaa muodostua pulmalliseksi.
Hääjärjestelyt menivät mallikkaasti, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka pidot olivat suuret. Emäntä oli pannut parastaan ja vanha puutarha kaunis ja romanttinen paikka häiden järjestelyyn.
Sääkin suosi rakastunutta paria, aurinko paistoi täydeltä taivaalta, linnut lauloi ja tuntui ettei mikään voisi mennä vinoon.
Kaunis metsäkirkko oli valittu häitä juhlistamaan ja nuorikkokin oli juuri rippikoulun suorittanut, joten häät voi alkaa.
Muuten nuorikko suoritti rippikoulun vasta 23vuotiaana, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Mutta ne hyttyset, ei se että ne inisevät mutta kun ne vielä purevat, eivät erottele vanhaa nuorista kaikki kelpaa. joten tietenkin anoppia joka sattuu olemaan niille allerginen. Anopin kaula alkoi turvota ja turvota joten ei muuta kuin terveyskeskukseen, häiden alkuun oli tunti, joten kiireettä pukkaa. Onneksi apu hoitui kortisonilla ja adrenaliinilla ja häät voi alkaa.
Hääpari soudettiin kirkkoveneellä metsäkirkosta häätaloon, miehet toimivat soutajina, joten voiko ihanammin yhteiseloa aloittaa.
Kaikki ei kuitenkaan käy kuin elokuvissa vaikka morsian oli kaunis ja sulhanen komea.
Hääjuhla alkoi mallikkaasti ja jatkuikin kunnes palkattu apu kyökki Leena alkoi osoit-
taa hieman outoa käytöstä, koska en tuntenut kyseistä henkilöä entuudestaan laitoin unohtelun ja nukahtelun omituisuuksien joukkoon, jälkikäteen kuulin rouvan simahta-
neen. Joten tästä syyttäkäämme kuningas alkoholia, voi minkä taas teit.
Tämä ei kunnon juhlia haitannut eikä edes hidastanut, bestman piti puheen (ylpeänä saamastaan luottamuksesta), anopit ryöstettiin sekä myös tietenkin palautettiin kunniakkaasti.
Mutta kaiken ilon keskelle kuin tyhjästä ajoi paikalle mustamaija eli poliisiauto valot vilkkuen ja pillit soiden, häävieraat vilkuilivat toisiaan epäuskoisina, ei voi olla totta.
Mutta olihan se, kaksi raamikasta konstaapelia kuljetti hiljaisen nuorenparin kuuluste-
luihin, autoon vaan ja ovet kiinni.
Kirkonkylään, minnekä muuallekaan, lähtiessään sulhanen katsoi sukuaan ja äitiään posket kalvenneina, mietti varmaan mielessään mitä on tullut tehtyä ja missä. Kuten yleensä selityksiä ei kysytty eikä vastauksia annettu.
Kun auto kaartoi puutarhasta maantielle, alkoi tilanne saada melkeinpä kaaottisen tunnelman, katseltiin ja kyseltiin mitä oli voinut tapahtua?
Asioillahan on tapana järjestyä, joten Jason, morsiammen siskon mies kertoi miten oli edellispäivänä humalapäissään ajanut mopoa ja jäänyt kiinni.
Lain mukainen rangaistus määrättiin mutta jotenkin subliikki Kanadan kansalainen oli saanut järjestettyä konnankoukun hääjuhlien iloksi, nuoripari oli kuin olikin kuljetettu hotellin häähuoneeseen viettämään hääyötään, joten maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Juhlapaikka jätettiin ja siirryttiin hotelliin jatkoille, ilo jatkui kunnes valomerkki ilmoitti viimeisillekin häiden olevan tältä illalta ohi, tosin nuoriso taisi jatkaa aamuun asti.
Aamuaurinko paljasti lopulta karun totuuden itsekullekin myös rippikoulutytöille, kokeilu ja harjoittelu kannattaa, mutta maltti on aina valttia harjoittelussakin.
Yhtäkaikki onnistuneet ikimuistoiset häät, järjestelyt onnistuivat täydellisesti, ruoka ja tarjoilu oli täydellistä, joten kiitos.
Eläessä tapahtuu ja kommellukset tekevät elämästä täydellisen ja antoisan.
Kirjoitellaan ja muistellaan, hyvää ja aurinkoista kevättä, kyllä se sieltä tulee.
Mutta jotta kaikki selviäisi aloitetaan alusta, kaikki todella tapahtui näin.
No ensinnäkin pulmapäev on viroa ja on suomeksi hääpäivä.
Pulmia saattaa tulla itsekullekin häiden järjestämisessä ja entäs elo uuden siipan kanssa, se jos mikä saattaa muodostua pulmalliseksi.
Hääjärjestelyt menivät mallikkaasti, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka pidot olivat suuret. Emäntä oli pannut parastaan ja vanha puutarha kaunis ja romanttinen paikka häiden järjestelyyn.
Sääkin suosi rakastunutta paria, aurinko paistoi täydeltä taivaalta, linnut lauloi ja tuntui ettei mikään voisi mennä vinoon.
Kaunis metsäkirkko oli valittu häitä juhlistamaan ja nuorikkokin oli juuri rippikoulun suorittanut, joten häät voi alkaa.
Muuten nuorikko suoritti rippikoulun vasta 23vuotiaana, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Mutta ne hyttyset, ei se että ne inisevät mutta kun ne vielä purevat, eivät erottele vanhaa nuorista kaikki kelpaa. joten tietenkin anoppia joka sattuu olemaan niille allerginen. Anopin kaula alkoi turvota ja turvota joten ei muuta kuin terveyskeskukseen, häiden alkuun oli tunti, joten kiireettä pukkaa. Onneksi apu hoitui kortisonilla ja adrenaliinilla ja häät voi alkaa.
Hääpari soudettiin kirkkoveneellä metsäkirkosta häätaloon, miehet toimivat soutajina, joten voiko ihanammin yhteiseloa aloittaa.
Kaikki ei kuitenkaan käy kuin elokuvissa vaikka morsian oli kaunis ja sulhanen komea.
Hääjuhla alkoi mallikkaasti ja jatkuikin kunnes palkattu apu kyökki Leena alkoi osoit-
taa hieman outoa käytöstä, koska en tuntenut kyseistä henkilöä entuudestaan laitoin unohtelun ja nukahtelun omituisuuksien joukkoon, jälkikäteen kuulin rouvan simahta-
neen. Joten tästä syyttäkäämme kuningas alkoholia, voi minkä taas teit.
Tämä ei kunnon juhlia haitannut eikä edes hidastanut, bestman piti puheen (ylpeänä saamastaan luottamuksesta), anopit ryöstettiin sekä myös tietenkin palautettiin kunniakkaasti.
Mutta kaiken ilon keskelle kuin tyhjästä ajoi paikalle mustamaija eli poliisiauto valot vilkkuen ja pillit soiden, häävieraat vilkuilivat toisiaan epäuskoisina, ei voi olla totta.
Mutta olihan se, kaksi raamikasta konstaapelia kuljetti hiljaisen nuorenparin kuuluste-
luihin, autoon vaan ja ovet kiinni.
Kirkonkylään, minnekä muuallekaan, lähtiessään sulhanen katsoi sukuaan ja äitiään posket kalvenneina, mietti varmaan mielessään mitä on tullut tehtyä ja missä. Kuten yleensä selityksiä ei kysytty eikä vastauksia annettu.
Kun auto kaartoi puutarhasta maantielle, alkoi tilanne saada melkeinpä kaaottisen tunnelman, katseltiin ja kyseltiin mitä oli voinut tapahtua?
Asioillahan on tapana järjestyä, joten Jason, morsiammen siskon mies kertoi miten oli edellispäivänä humalapäissään ajanut mopoa ja jäänyt kiinni.
Lain mukainen rangaistus määrättiin mutta jotenkin subliikki Kanadan kansalainen oli saanut järjestettyä konnankoukun hääjuhlien iloksi, nuoripari oli kuin olikin kuljetettu hotellin häähuoneeseen viettämään hääyötään, joten maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Juhlapaikka jätettiin ja siirryttiin hotelliin jatkoille, ilo jatkui kunnes valomerkki ilmoitti viimeisillekin häiden olevan tältä illalta ohi, tosin nuoriso taisi jatkaa aamuun asti.
Aamuaurinko paljasti lopulta karun totuuden itsekullekin myös rippikoulutytöille, kokeilu ja harjoittelu kannattaa, mutta maltti on aina valttia harjoittelussakin.
Yhtäkaikki onnistuneet ikimuistoiset häät, järjestelyt onnistuivat täydellisesti, ruoka ja tarjoilu oli täydellistä, joten kiitos.
Eläessä tapahtuu ja kommellukset tekevät elämästä täydellisen ja antoisan.
Kirjoitellaan ja muistellaan, hyvää ja aurinkoista kevättä, kyllä se sieltä tulee.
maanantai 27. helmikuuta 2012
murmurin muistelot: Vahingonlaukaus, häpeä vai helpotus
murmurin muistelot: Vahingonlaukaus, häpeä vai helpotus: Tarinoita on ja tulee aina olemaan, mutta tämä tarina on tosi, kuten murmurin tarinat yleensä. Henkilöt tosin vaihtuvat eikä tunnistus syis...
Vahingonlaukaus, häpeä vai helpotus
Tarinoita on ja tulee aina olemaan, mutta tämä tarina on tosi, kuten murmurin tarinat yleensä. Henkilöt tosin vaihtuvat eikä tunnistus syistä nimiä mainita, mutta tarina elää, kasvaa ja kehittyy, jotenkin "muljautuu" kirjoittamisen arvoiseksi.
Kuumana kesäpäivänä eräskin mummi odotti jälkikasvuaan ruokapatojen ääreen, kiirettä piti, mutta kiirekin on hyvästä, hyvää kannattaa odottaa.
Kuten kuuluu kaikki hyvin suunniteltu ei läheskään aina mene odotetusti, ei ainakaan jos jännittää lapsenlapsen uutta poikaystävää.
No uuden poikaystävän tulosta ilmoitettiin noin tuntia ennen h-hetkeä, joten ei muuta kuin kattausta korjailemaan.
Nyt pitäisi siis antaa hyvä kuva suvusta, voi luoja ihan vatsassa väänsi, olisi ruoka edes hyvää.
Mummeja löytyy joka lähtöön, on tyylikkäitä ja viisaita, jokunen kaunotarkin, mutta harvemmin epäonnisia joille aina sattuu ja tapahtuu.
Tottakai myös tapahtui, ei maistunut nuorelle miehelle ruoka. Huolissaan tarjoilun onnistumisesta mummi kyseli ruoka-aine allergiasta tai piilevästä sairaudesta.
Mitään vikaa nuoressa miehessä ei ollut, joten tarjoilussa täytyi olla jotain pahasti pie-
lessä.
Kasvikset herneineen ja marjoineen oli tuoreita ja torilta vartavasten hankittuja, broile-
pata hyvää Marion Rungin reseptin mukaan valmistettu (ohje otettu ohjelmasta Neljän Tähden Illallinen). Mutta kun ei maistu niin ei maistu.
No kakku sentään taitaisi maistua, lohdutti mummi itseään, mutta lopputulos saman-
moinen vei uskon ruuanlaittoon mummiparalta.
Jos kaikki jäisikin huonoon ruokaan voisi mummirukka huokaista helpotuksesta, mutta epäonnella on tapana kertautua, joten tapahtui se mitä ei koskaan saisi tapahtua nimit-
täin " Viipurin pamaus".
Vatsa kiersi ja mummi yritti kiireesti mutta paikat pinkeänä ehtiä wc:n suojaan, ja ehtihän mummi, vielä ovi tuli suljettua. Mutta sitten jysähti, ei mikään pikku sutaisu vaan kunnon pamaus. Tuo se varmasti kuului olohuoneeseen asti tuskaili mummi posket punoittaen, ja kuuluihan se näki mummi nuorison kasvoilta huoneeseen palattuaan. Kukaan ei suoraisesti nauranut, mutta katseet lattialle suunnattuna jokainen yritti parhaansa. Mutta nauru eli sisällä ja pinnan alla, mummilla oli tilanne kyky tal-
lella ja lohdutteli että ehti sentään wc:n ennen kunnon jysäystä. Mutta ukki räjäytti potin omalla rauhallisella tyylillään, tietämättömänä tapahtuneesta poimi keittiötilan lattialle pudonneen herneen ja totesi mummilla hieman valskanneen. Silloin vahvinkin naurun pidättelijä epäonnistui joten naurua riitti melkeinpä kyyneliin asti.
Muuten jos joku ei sattumalta tiedä niin pieru ( Lat. flatus) on nisäkkäiden ruuansula-
tuksessa elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen suolikaasua.
Maailmanhistoria tuntee monia pierun aiheuttamia tapahtumia. Esimerkiksi 1500 luvun Englannissa Edward De Vere, muuten Oxfordin Jaarlilla tapahtui nk. vahingonlaukaus vannoessaan uskollisuuttaan Kuningatar Elisabet 1:lle. Tämän katastrofin jälkeen Jaarli
Edward lähti omatoimisesti maanpakoon seitsemäksi vuodeksi. Palattuaan Kuningatar totesi melkein unohtaneensa koko tapauksen.
Muuten Viipurin pamaus liittyy kansantarinaan josta on tiedossa ainakin 2 tai 3 erilais-
ta versiota.
Kyseinen pamaus on tarinan mukaan tapahtunut 30. marraskuuta 1495 Viipurissa puolustusta johtaneen Knut Possen aikaansaamana.
Toisen version mukaan taivaalla olisi nähty valoilmiö joka olisi muistuttanut Pyhän Andrean ristiä ( X:n muotoinen).
Joten tiedä häntä mikä on se todellinen pamaus kun tarinasta kertoo myös Kalevalamittainen kansarunokin.
Joten olisikohan tämän erään mummin pitänyt myös vaipua maanpakoon seitsemäksi vuodeksi vai syyttäisikö Viipurin pamausta.
Mutta naurua ja sattumia riittää elämään, onneksi.
Kirjoitellaan taas kun tulee asiaa, hyvää päivän jatkoa.
Kuumana kesäpäivänä eräskin mummi odotti jälkikasvuaan ruokapatojen ääreen, kiirettä piti, mutta kiirekin on hyvästä, hyvää kannattaa odottaa.
Kuten kuuluu kaikki hyvin suunniteltu ei läheskään aina mene odotetusti, ei ainakaan jos jännittää lapsenlapsen uutta poikaystävää.
No uuden poikaystävän tulosta ilmoitettiin noin tuntia ennen h-hetkeä, joten ei muuta kuin kattausta korjailemaan.
Nyt pitäisi siis antaa hyvä kuva suvusta, voi luoja ihan vatsassa väänsi, olisi ruoka edes hyvää.
Mummeja löytyy joka lähtöön, on tyylikkäitä ja viisaita, jokunen kaunotarkin, mutta harvemmin epäonnisia joille aina sattuu ja tapahtuu.
Tottakai myös tapahtui, ei maistunut nuorelle miehelle ruoka. Huolissaan tarjoilun onnistumisesta mummi kyseli ruoka-aine allergiasta tai piilevästä sairaudesta.
Mitään vikaa nuoressa miehessä ei ollut, joten tarjoilussa täytyi olla jotain pahasti pie-
lessä.
Kasvikset herneineen ja marjoineen oli tuoreita ja torilta vartavasten hankittuja, broile-
pata hyvää Marion Rungin reseptin mukaan valmistettu (ohje otettu ohjelmasta Neljän Tähden Illallinen). Mutta kun ei maistu niin ei maistu.
No kakku sentään taitaisi maistua, lohdutti mummi itseään, mutta lopputulos saman-
moinen vei uskon ruuanlaittoon mummiparalta.
Jos kaikki jäisikin huonoon ruokaan voisi mummirukka huokaista helpotuksesta, mutta epäonnella on tapana kertautua, joten tapahtui se mitä ei koskaan saisi tapahtua nimit-
täin " Viipurin pamaus".
Vatsa kiersi ja mummi yritti kiireesti mutta paikat pinkeänä ehtiä wc:n suojaan, ja ehtihän mummi, vielä ovi tuli suljettua. Mutta sitten jysähti, ei mikään pikku sutaisu vaan kunnon pamaus. Tuo se varmasti kuului olohuoneeseen asti tuskaili mummi posket punoittaen, ja kuuluihan se näki mummi nuorison kasvoilta huoneeseen palattuaan. Kukaan ei suoraisesti nauranut, mutta katseet lattialle suunnattuna jokainen yritti parhaansa. Mutta nauru eli sisällä ja pinnan alla, mummilla oli tilanne kyky tal-
lella ja lohdutteli että ehti sentään wc:n ennen kunnon jysäystä. Mutta ukki räjäytti potin omalla rauhallisella tyylillään, tietämättömänä tapahtuneesta poimi keittiötilan lattialle pudonneen herneen ja totesi mummilla hieman valskanneen. Silloin vahvinkin naurun pidättelijä epäonnistui joten naurua riitti melkeinpä kyyneliin asti.
Muuten jos joku ei sattumalta tiedä niin pieru ( Lat. flatus) on nisäkkäiden ruuansula-
tuksessa elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen suolikaasua.
Maailmanhistoria tuntee monia pierun aiheuttamia tapahtumia. Esimerkiksi 1500 luvun Englannissa Edward De Vere, muuten Oxfordin Jaarlilla tapahtui nk. vahingonlaukaus vannoessaan uskollisuuttaan Kuningatar Elisabet 1:lle. Tämän katastrofin jälkeen Jaarli
Edward lähti omatoimisesti maanpakoon seitsemäksi vuodeksi. Palattuaan Kuningatar totesi melkein unohtaneensa koko tapauksen.
Muuten Viipurin pamaus liittyy kansantarinaan josta on tiedossa ainakin 2 tai 3 erilais-
ta versiota.
Kyseinen pamaus on tarinan mukaan tapahtunut 30. marraskuuta 1495 Viipurissa puolustusta johtaneen Knut Possen aikaansaamana.
Toisen version mukaan taivaalla olisi nähty valoilmiö joka olisi muistuttanut Pyhän Andrean ristiä ( X:n muotoinen).
Joten tiedä häntä mikä on se todellinen pamaus kun tarinasta kertoo myös Kalevalamittainen kansarunokin.
Joten olisikohan tämän erään mummin pitänyt myös vaipua maanpakoon seitsemäksi vuodeksi vai syyttäisikö Viipurin pamausta.
Mutta naurua ja sattumia riittää elämään, onneksi.
Kirjoitellaan taas kun tulee asiaa, hyvää päivän jatkoa.
torstai 23. helmikuuta 2012
murmurin muistelot: Rahanpesu / tunnustan olen syyllistynyt tähän riko...
murmurin muistelot: Rahanpesu / tunnustan olen syyllistynyt tähän riko...: Jaa että miten minä kunniallinen vanharouva olen tälläiseen sotkeutunut, tarina on pitkä. Mutta kertomisen arvoinen. Muutamia vuosia sitt...
Rahanpesu / tunnustan olen syyllistynyt tähän rikokseen
Jaa että miten minä kunniallinen vanharouva olen tälläiseen sotkeutunut, tarina on pitkä.
Mutta kertomisen arvoinen.
Muutamia vuosia sitten, pesukoneemme teki oharit, elikä lopetti toiminnan, piti veden sisällään ei huuhdellut ei lingonnut, elikä tosi kakka juttu.
Koska taloyhtiössä oli loistava vanhanaikainen pesutupa, tulin siihen tulokseen etten hanki uutta konetta, tähän tietenkin vaikutti suurelta osilta myös sen hetkinen rahatilanteemme joka ei ollut laisinkaan kaksinen.
Kaikki toimi loistavasti, pesutupa oli ihaninta mitä olin kokenut pitkään aikaan.
Oli tilaa ja välineitä, iso kone ja mankeli.
Mutta olihan joskus hieman ongelmia pyykin kantamisessa viidennestä kerroksesta pohjakerrokseen ja tupa vuoron sovittamista vuorotyöläisen arkeen, mutta pyykki tuli puhtaaksi, ja tämä jos mikä paikkasi pienet ongelmat.
No minulla on hieno ja toimelias tytär, ja pian meille kiikutettiin isoa ja todella painavaa pesukonetta.
Hänen ystävistään joku oli ostanut talon jossa tämä saksan ihme jäi syrjään, kun paikalle tuotiin kunnon pesutorni.
Joten tuumasta toimeen tytär järjesti kuljetuksen ja apuun riensi vävypoika ystävänsä kanssa.
Joten ei sitten muuta kuin pesemään, mutta eihän tuo pessyt tämäkään ihme.
Mies sitten ryhtyi korjaajaksi ja löytyihän se vika.
Niin yksinkertainen, mutta kuitenkin tukkiva, eli rahaa ja yhä rahaa. Siinä oli nukkasihti kyllä suoriutunut tehtävästään kiitettävästi ja niin käteemme jäi puhtaita kiiltäviä kolikoita muutaman euron edestä. Emme ilmoittaneet löydöstämme verotoimistoon, joten tunnustan syyllistyneemme rahanpesun lisäksi myös veronkieroon.
Eipä taida rahanpesu aina olla näin puhdasta hommaa, mutta että siihen sekoitetaan jo urheilu, siinä mennään jo liian pitkälle.
Tuntuu ettei mikään ole enää pyhää.
Ei riitä dopingit, ei verensiirrot, plasmalaajentajista puhumattakaan. Nyt käytetään rahaa, elikä ostetaan sopiva tulos. Vedonlyöntiä vedonlyönnin jälkeen.
Eli likaista pyykkiä sanoisin, ei se raha muutu puhtaaksi vaikka kuinka moneen kertaa pesisi ja valkaisisi.
Puhtaampia aikoja odotellessa.
Kirjoitellaan jos tulee asiaa. Terveisin murmur, melko tavallinen pyykkäri
Mutta kertomisen arvoinen.
Muutamia vuosia sitten, pesukoneemme teki oharit, elikä lopetti toiminnan, piti veden sisällään ei huuhdellut ei lingonnut, elikä tosi kakka juttu.
Koska taloyhtiössä oli loistava vanhanaikainen pesutupa, tulin siihen tulokseen etten hanki uutta konetta, tähän tietenkin vaikutti suurelta osilta myös sen hetkinen rahatilanteemme joka ei ollut laisinkaan kaksinen.
Kaikki toimi loistavasti, pesutupa oli ihaninta mitä olin kokenut pitkään aikaan.
Oli tilaa ja välineitä, iso kone ja mankeli.
Mutta olihan joskus hieman ongelmia pyykin kantamisessa viidennestä kerroksesta pohjakerrokseen ja tupa vuoron sovittamista vuorotyöläisen arkeen, mutta pyykki tuli puhtaaksi, ja tämä jos mikä paikkasi pienet ongelmat.
No minulla on hieno ja toimelias tytär, ja pian meille kiikutettiin isoa ja todella painavaa pesukonetta.
Hänen ystävistään joku oli ostanut talon jossa tämä saksan ihme jäi syrjään, kun paikalle tuotiin kunnon pesutorni.
Joten tuumasta toimeen tytär järjesti kuljetuksen ja apuun riensi vävypoika ystävänsä kanssa.
Joten ei sitten muuta kuin pesemään, mutta eihän tuo pessyt tämäkään ihme.
Mies sitten ryhtyi korjaajaksi ja löytyihän se vika.
Niin yksinkertainen, mutta kuitenkin tukkiva, eli rahaa ja yhä rahaa. Siinä oli nukkasihti kyllä suoriutunut tehtävästään kiitettävästi ja niin käteemme jäi puhtaita kiiltäviä kolikoita muutaman euron edestä. Emme ilmoittaneet löydöstämme verotoimistoon, joten tunnustan syyllistyneemme rahanpesun lisäksi myös veronkieroon.
Eipä taida rahanpesu aina olla näin puhdasta hommaa, mutta että siihen sekoitetaan jo urheilu, siinä mennään jo liian pitkälle.
Tuntuu ettei mikään ole enää pyhää.
Ei riitä dopingit, ei verensiirrot, plasmalaajentajista puhumattakaan. Nyt käytetään rahaa, elikä ostetaan sopiva tulos. Vedonlyöntiä vedonlyönnin jälkeen.
Eli likaista pyykkiä sanoisin, ei se raha muutu puhtaaksi vaikka kuinka moneen kertaa pesisi ja valkaisisi.
Puhtaampia aikoja odotellessa.
Kirjoitellaan jos tulee asiaa. Terveisin murmur, melko tavallinen pyykkäri
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
murmurin muistelot: Mikä avuksi kun suksi ei luista
murmurin muistelot: Mikä avuksi kun suksi ei luista: Sama vika taitaa olla Rahikaisella ja ainakin Suomen hiihtojoukkueella. Vaikka onhan tämä tilanne toki parempi kuin vuosia sitten jolloinka...
Mikä avuksi kun suksi ei luista
Sama vika taitaa olla Rahikaisella ja ainakin Suomen hiihtojoukkueella. Vaikka onhan tämä tilanne toki parempi kuin vuosia sitten jolloinka Suomen tytön ja - pojan sukset luisti vähän liikaakin, silloin huomattiin mitalin tulleen ja mitalin menneen. Mutta ne oli niitä aikoja Lahdessa meinaan.
Muistan pienenä tyttönä kun suksi ei luistanut, no eihän se luista kun siteen alla oli n.3 senttiä lunta, siinä sitten pieni tyttö yritti posket punaisena lykkiä oikein olan takaa. Toisinaan ylämäkeä mentäessä piti ottaa sukset kainaloon kun ainut vauhti oli takaperin meno. No ei tullut minusta hiihtäjää, yritystä kyllä oli vaikka toisille jakaa.
Puiset Karhu oli niihin aikaan kova sana, isä hoiteli voitelun. Ei tainnut tuo voitelu aina mennä nappiin yleensä niin viisaalla miehellä.
Onhan se suksien voitelu nykyäänkin kuin salatiedettä, siinä taitaa tavallinen sunnun-
taihiihtäjä nostaa kätensä ylös jo alkumetreillä. Onneksi on keksitty internetti josta apua saa jo hieman tumpelokin voitelija.
Eipä taida tuo suksi luistaa aina päättäjilläkään kun pieneläjää yritetään auttaa, mutta miten siinä sitten kävikään. Ei ainakaan niin kuin oli tarkoitus.
Työttömyyskorvaus nousi 120 euroa kuussa, toimeentulotuki taas laski tämän koro-
tuksen joten käteen jäi 40 euroa enemmän kuukautta kohden, joten suo siellä vetelä täällä.
En ole koskaan ymmärtänyt päättäjien laskentatapaa, mutta näin on ja näillä moni taas joutuu menemään.
Ei ole hurraamista eläkkeessä, mutta taitaa tulla vielä kerran kuussa kunnes toisin päätetään. Mikään kun ei ole kirkossa kuulutettu, paitsi avioliitto.
Työtä pitäisi saada tekijöille, kunnon voiteet yrittäjille. Eihän työttömyys poistu eläkeikää nostamalla, senhän tajuaa jo lapsikin, sehän on kuin hölmöläisen täkin piden-
nys. Työttömyys maksaa eikä siihen auta kaunistelu, joten miten saada luistoa ja liukua
työmarkkinoille. Yrittäminen Suomessa tulisi tehdä kannattavaksi, mutta miten?
Miten saada teollisuus jäämään Suomeen?
Kyllä menee vaikeaksi tämä yhtälö, tietää mikä olisi oikein ja kannattavaa mutta ratkaista ei taida osata kukaan.
Taidan jättää näinkin vaikeat asiat viisaampien ratkaistavaksi, niillä on isompi pää ja isompi palkka.
Joten kannattaa ostaa kunnon voiteet alle jos ladulle tekee mieli, ainakin lunta on riittämiin.
Muuten varo liukasta jos liikut ilman suksia, siellä voi kaatua.
Muistan pienenä tyttönä kun suksi ei luistanut, no eihän se luista kun siteen alla oli n.3 senttiä lunta, siinä sitten pieni tyttö yritti posket punaisena lykkiä oikein olan takaa. Toisinaan ylämäkeä mentäessä piti ottaa sukset kainaloon kun ainut vauhti oli takaperin meno. No ei tullut minusta hiihtäjää, yritystä kyllä oli vaikka toisille jakaa.
Puiset Karhu oli niihin aikaan kova sana, isä hoiteli voitelun. Ei tainnut tuo voitelu aina mennä nappiin yleensä niin viisaalla miehellä.
Onhan se suksien voitelu nykyäänkin kuin salatiedettä, siinä taitaa tavallinen sunnun-
taihiihtäjä nostaa kätensä ylös jo alkumetreillä. Onneksi on keksitty internetti josta apua saa jo hieman tumpelokin voitelija.
Eipä taida tuo suksi luistaa aina päättäjilläkään kun pieneläjää yritetään auttaa, mutta miten siinä sitten kävikään. Ei ainakaan niin kuin oli tarkoitus.
Työttömyyskorvaus nousi 120 euroa kuussa, toimeentulotuki taas laski tämän koro-
tuksen joten käteen jäi 40 euroa enemmän kuukautta kohden, joten suo siellä vetelä täällä.
En ole koskaan ymmärtänyt päättäjien laskentatapaa, mutta näin on ja näillä moni taas joutuu menemään.
Ei ole hurraamista eläkkeessä, mutta taitaa tulla vielä kerran kuussa kunnes toisin päätetään. Mikään kun ei ole kirkossa kuulutettu, paitsi avioliitto.
Työtä pitäisi saada tekijöille, kunnon voiteet yrittäjille. Eihän työttömyys poistu eläkeikää nostamalla, senhän tajuaa jo lapsikin, sehän on kuin hölmöläisen täkin piden-
nys. Työttömyys maksaa eikä siihen auta kaunistelu, joten miten saada luistoa ja liukua
työmarkkinoille. Yrittäminen Suomessa tulisi tehdä kannattavaksi, mutta miten?
Miten saada teollisuus jäämään Suomeen?
Kyllä menee vaikeaksi tämä yhtälö, tietää mikä olisi oikein ja kannattavaa mutta ratkaista ei taida osata kukaan.
Taidan jättää näinkin vaikeat asiat viisaampien ratkaistavaksi, niillä on isompi pää ja isompi palkka.
Joten kannattaa ostaa kunnon voiteet alle jos ladulle tekee mieli, ainakin lunta on riittämiin.
Muuten varo liukasta jos liikut ilman suksia, siellä voi kaatua.
perjantai 17. helmikuuta 2012
murmurin muistelot: Vessa tai vessanavain
murmurin muistelot: Vessa tai vessanavain: Tällä kertaa mies valitsi kylän avustuksella vessan ja sai pitää uunituoreen vaimonsa. Tarina on tosi, intialainen vaimo jätti miehensä ja...
Vessa tai vessanavain
Tällä kertaa mies valitsi kylän avustuksella vessan ja sai pitää uunituoreen vaimonsa.
Tarina on tosi, intialainen vaimo jätti miehensä ja kotinsa vain muutama päivä häiden jälkeen vastalauseena wc:n puuttumiselle.
Vaimo nimeltä Anita Narre osoitti urheutta näinkin arkisessa mutta tärkeässä
vaateessa, ja voitti. Mies sai vaimonsa takaisin ja vaimo kaipaamansa saniteettilaitoksen.
Joten naisen tahto jyrää mutta vaatii ajoittain todella suurta uskoa itseensä, joten siskot luottakaa itseenne niin teitä palkitaan, saatte prinssin ja jos ei nyt puolta valtakuntaa niin ainakin vessan.
Avustusjärjestö Sulabh International luovutti 10000 dollaria eli noin 7500 euron palkinnon Anitalle hänen uskalluksestaan ja päättäväisyydestään. Joten joskus pitää olla myös rohkea ja pysyä uskollisena tahdolleen.
Anitan katsottiin nostaneen kylän puutteelliset saniteetti-olot julkisen keskustelun aiheeksi ja näin tuonut omalla toiminnallaan kohennusta kylän oloihin.
Ja saihan Anita kaipaamansa vessan. Mies Shivram sai avukseen muita kyläläisiä sekä paikalliset viranomaiset ja näin tarina sai onnellisen lopun kuten saduissa konsanaan, sillä eroin että tämä tarina on totta.
Yk:n vuonna 2010 tekemän arvion mukaan intialaisilla on useimmin käytössään kännykkä kuin vessa.
Joten kyllä nainen on viisas jopa tahtoessaan, tuskin siihen voi tällä kertaa muuta vastata.
Kirjoitellaan kun löytyy asiaa, tahtoa olisi kyllä aina, nimittäin kirjoittaa.
Tarina on tosi, intialainen vaimo jätti miehensä ja kotinsa vain muutama päivä häiden jälkeen vastalauseena wc:n puuttumiselle.
Vaimo nimeltä Anita Narre osoitti urheutta näinkin arkisessa mutta tärkeässä
vaateessa, ja voitti. Mies sai vaimonsa takaisin ja vaimo kaipaamansa saniteettilaitoksen.
Joten naisen tahto jyrää mutta vaatii ajoittain todella suurta uskoa itseensä, joten siskot luottakaa itseenne niin teitä palkitaan, saatte prinssin ja jos ei nyt puolta valtakuntaa niin ainakin vessan.
Avustusjärjestö Sulabh International luovutti 10000 dollaria eli noin 7500 euron palkinnon Anitalle hänen uskalluksestaan ja päättäväisyydestään. Joten joskus pitää olla myös rohkea ja pysyä uskollisena tahdolleen.
Anitan katsottiin nostaneen kylän puutteelliset saniteetti-olot julkisen keskustelun aiheeksi ja näin tuonut omalla toiminnallaan kohennusta kylän oloihin.
Ja saihan Anita kaipaamansa vessan. Mies Shivram sai avukseen muita kyläläisiä sekä paikalliset viranomaiset ja näin tarina sai onnellisen lopun kuten saduissa konsanaan, sillä eroin että tämä tarina on totta.
Yk:n vuonna 2010 tekemän arvion mukaan intialaisilla on useimmin käytössään kännykkä kuin vessa.
Joten kyllä nainen on viisas jopa tahtoessaan, tuskin siihen voi tällä kertaa muuta vastata.
Kirjoitellaan kun löytyy asiaa, tahtoa olisi kyllä aina, nimittäin kirjoittaa.
torstai 16. helmikuuta 2012
murmurin muistelot: Kun nainen tahtoo, siinä mies vikisee
murmurin muistelot: Kun nainen tahtoo, siinä mies vikisee: Näin on... asia on tutkittu ja todeksi havaittu. Jos nainen sattuu oikuttelemaan niin tutkimuksen mukaan naisella on uhmaikä. Eikä tämä uhm...
Kun nainen tahtoo, siinä mies vikisee
Näin on... asia on tutkittu ja todeksi havaittu. Jos nainen sattuu oikuttelemaan niin tutkimuksen mukaan naisella on uhmaikä. Eikä tämä uhma rajoitu pelkästään pieniin
lapsiin, joten voi vain sääliä mies ressuja jotka ovat meidät ristikseen ottaneet.
Nainen on uhmakas tahtonsa kanssa ainakin raskaana ollessaan, kolmekymppisenä,
nelikymppisenä,viisikymppisenä eikä tämä uhma ja tahtoaminen pysähdy edes eläkkeelle jäämiseen.
Lapsenlapsi saattaa haluta juuri ne minni sukkahousut jotka roikkuvat kuivumassa, eikä syödäkään voi muulla kuin sillä ainoalla muumilusikalla. Tämän sai eräskin ukki todeta paimentaessaan jälkikasvuaan. Mies kuvaili tilannetta räjähdysherkkänä jossa
sovittelijan taidot joutuivat koetukselle, tunsi itsensä kuulemma valtakunnansovitte-
lijaksi. Joten fiksuuteen ei välttämättä kasva eikä opiskella siihen synnytään.
Ruotsalainen psykologi Malin Alfven tietää ettei nainen oikuttele ilkeyttään vaan ollessaan uhmahkaassa iässä.
Viimeisillään raskaana oleva nainen ei välttämättä haluakaan lasta vaan abortin, kolmekymppistä saattaa tympiä työ ja aviomies, neli- ja viisikymppinen taistelee kaikki voittavaa vanhenemista vastaan. Mutta entäs meikäläinen seniili eläkeläinen, aina vaan tahtoaminen jatkuu ja jatkuu, tutkimuksen mukaan meitä vaivaa kuoleman pelko, voisin hieman korjata tutkijan lausuntoa. Emme varsinaisesti pelkää kuolemaa vaan ihmettelemme mihin se elämä meni, kysymys kuuluukin mitä tuli tehtyä ja tekikö riittävästi, jäikö tekemättä, olisiko voinut tehdä toisin, onko tahtonut oikeita asioita?
Tässäkin uhoamisessa kun on kysymys epävarmuudesta elikä kun naisen elämässä tapahtuu tarpeeksi muutoksia, niin eikös me tytöt laiteta kädet lanteille ja annetaan paukkua oikein olan takaa.
Koska uhmaikä kuulostaa jo sanana ikävältä ovat kasvatusalan ammattilaiset keksineet
sille mukavamman version, joten me olemmekin nyt TAHTOIÄSSÄ.
Mutta on sillä naisen tahtoamisella saatu hyvääkin aikaiseksi, ei tarvitse historian kirjaa avata. Ilman tahtoa on hankala saada muutoksia aikaan, maailma muuttuu ja siinä muuttumisessa on pysyttävä mukana. Päästäkseen eteenpäin on omattava tahtoa, jopa opinnot ja työelämä vaatii oman osansa, joten elämässä ei pärjää ilman tätä ihanaa mullistaa voimaa.
Tahto oppia saa kissanpojan puuhun ja lapsen jaloilleen, mutta eläkeläisen tahto muuttuvine rytmeineen onkin sitten jo eri asia.
Mitä tahtoo eläkenainen, siinä kysymys johon ei taida vastausta löytyä, olisiko se niinkin vaikea asia kuin oppia elämään.
Kai sitä oppii kun oikein haluaa, eläkeläisen työtähän on nyt eläminen kaikkine iloi-
neen ja suruineen.
Mutta onneksi suurin osa miehistä ymmärtää tai ainakin koettavat ymmärtää ettei nainen aina välttämättä tiedä mitä haluaa. Joten muista sisko mitään uutta ei tapahdu ellemme tahdo sitä riittävästi. Tahtoakin voi monella tapaa, usein kaunis pyyntö hymyn kera tehoaa paremmin kuin jalan polku ja äänen korottominen. Jos aikaa on niin kunnon järkiperäinen perustelu läpäisee tiukemmankin seulan, mutta väsyneenä tahtonainen on vain ihminen joka unohtaa kauniin käytöksen ja silloin jos koskaan mies saa kuulla elämän tosiasioita korvannipukat punaisina kuin liikennevaloissa konsanaan. Voi kun säilyisi maltti muuallakin kuin liikenteessä, tällä opilla pärjäisi melkeinpä missä ja milloinka tahansa. Mutta taitaa tuo maltti olla katoava luonnonvara liikenteessäkin jos on lehtiä uskominen, ei pelota liukkaus, ei nopeusrajoitus, nyt mennään kun meinataan, ja mennään kun on kiire. Ei taida ajaja muistaa ettei hosumal-
la synny kuin ....... Siis mistä järki liikkuvalle?
Yhteisrintamalla naisen tahto läpäisee vaikka harmaan kiven, joten siskot muistetaan tehdä yhteistyötä, paljon on saatu aikaan ja paljon on vielä tekemättä, mutta kyllä se siitä, kun tahtoa riittää, ja meillä sitä on. Olemme kuitenkin ihanan arvaamattomia oikkuinemme ja ikuisia arvoituksia miehillemme ehkä siinä piileekin se miehen ja naisen ihana ero. Ero joka ihanasti aiheuttaa jännitettä ja sähköä, ja jonka valitetta-
tavasti pitää myös välillä leimahtaa. Ei tainnut tietää mies mitä sai kun kyytiimme lähti, harva kylläkin valittaa valinnastaan. Eikä mieskään aina niin viaton ole, tai onko?
On tahtoa ja sitä kuuluukin olla, tehdään, ollaan ja nautitaan, tahdosta pursuaa halu elää. Nyt tahdon oppia Englannin passiivin, joten oppikirja käteen ja pänttäämään.
lapsiin, joten voi vain sääliä mies ressuja jotka ovat meidät ristikseen ottaneet.
Nainen on uhmakas tahtonsa kanssa ainakin raskaana ollessaan, kolmekymppisenä,
nelikymppisenä,viisikymppisenä eikä tämä uhma ja tahtoaminen pysähdy edes eläkkeelle jäämiseen.
Lapsenlapsi saattaa haluta juuri ne minni sukkahousut jotka roikkuvat kuivumassa, eikä syödäkään voi muulla kuin sillä ainoalla muumilusikalla. Tämän sai eräskin ukki todeta paimentaessaan jälkikasvuaan. Mies kuvaili tilannetta räjähdysherkkänä jossa
sovittelijan taidot joutuivat koetukselle, tunsi itsensä kuulemma valtakunnansovitte-
lijaksi. Joten fiksuuteen ei välttämättä kasva eikä opiskella siihen synnytään.
Ruotsalainen psykologi Malin Alfven tietää ettei nainen oikuttele ilkeyttään vaan ollessaan uhmahkaassa iässä.
Viimeisillään raskaana oleva nainen ei välttämättä haluakaan lasta vaan abortin, kolmekymppistä saattaa tympiä työ ja aviomies, neli- ja viisikymppinen taistelee kaikki voittavaa vanhenemista vastaan. Mutta entäs meikäläinen seniili eläkeläinen, aina vaan tahtoaminen jatkuu ja jatkuu, tutkimuksen mukaan meitä vaivaa kuoleman pelko, voisin hieman korjata tutkijan lausuntoa. Emme varsinaisesti pelkää kuolemaa vaan ihmettelemme mihin se elämä meni, kysymys kuuluukin mitä tuli tehtyä ja tekikö riittävästi, jäikö tekemättä, olisiko voinut tehdä toisin, onko tahtonut oikeita asioita?
Tässäkin uhoamisessa kun on kysymys epävarmuudesta elikä kun naisen elämässä tapahtuu tarpeeksi muutoksia, niin eikös me tytöt laiteta kädet lanteille ja annetaan paukkua oikein olan takaa.
Koska uhmaikä kuulostaa jo sanana ikävältä ovat kasvatusalan ammattilaiset keksineet
sille mukavamman version, joten me olemmekin nyt TAHTOIÄSSÄ.
Mutta on sillä naisen tahtoamisella saatu hyvääkin aikaiseksi, ei tarvitse historian kirjaa avata. Ilman tahtoa on hankala saada muutoksia aikaan, maailma muuttuu ja siinä muuttumisessa on pysyttävä mukana. Päästäkseen eteenpäin on omattava tahtoa, jopa opinnot ja työelämä vaatii oman osansa, joten elämässä ei pärjää ilman tätä ihanaa mullistaa voimaa.
Tahto oppia saa kissanpojan puuhun ja lapsen jaloilleen, mutta eläkeläisen tahto muuttuvine rytmeineen onkin sitten jo eri asia.
Mitä tahtoo eläkenainen, siinä kysymys johon ei taida vastausta löytyä, olisiko se niinkin vaikea asia kuin oppia elämään.
Kai sitä oppii kun oikein haluaa, eläkeläisen työtähän on nyt eläminen kaikkine iloi-
neen ja suruineen.
Mutta onneksi suurin osa miehistä ymmärtää tai ainakin koettavat ymmärtää ettei nainen aina välttämättä tiedä mitä haluaa. Joten muista sisko mitään uutta ei tapahdu ellemme tahdo sitä riittävästi. Tahtoakin voi monella tapaa, usein kaunis pyyntö hymyn kera tehoaa paremmin kuin jalan polku ja äänen korottominen. Jos aikaa on niin kunnon järkiperäinen perustelu läpäisee tiukemmankin seulan, mutta väsyneenä tahtonainen on vain ihminen joka unohtaa kauniin käytöksen ja silloin jos koskaan mies saa kuulla elämän tosiasioita korvannipukat punaisina kuin liikennevaloissa konsanaan. Voi kun säilyisi maltti muuallakin kuin liikenteessä, tällä opilla pärjäisi melkeinpä missä ja milloinka tahansa. Mutta taitaa tuo maltti olla katoava luonnonvara liikenteessäkin jos on lehtiä uskominen, ei pelota liukkaus, ei nopeusrajoitus, nyt mennään kun meinataan, ja mennään kun on kiire. Ei taida ajaja muistaa ettei hosumal-
la synny kuin ....... Siis mistä järki liikkuvalle?
Yhteisrintamalla naisen tahto läpäisee vaikka harmaan kiven, joten siskot muistetaan tehdä yhteistyötä, paljon on saatu aikaan ja paljon on vielä tekemättä, mutta kyllä se siitä, kun tahtoa riittää, ja meillä sitä on. Olemme kuitenkin ihanan arvaamattomia oikkuinemme ja ikuisia arvoituksia miehillemme ehkä siinä piileekin se miehen ja naisen ihana ero. Ero joka ihanasti aiheuttaa jännitettä ja sähköä, ja jonka valitetta-
tavasti pitää myös välillä leimahtaa. Ei tainnut tietää mies mitä sai kun kyytiimme lähti, harva kylläkin valittaa valinnastaan. Eikä mieskään aina niin viaton ole, tai onko?
On tahtoa ja sitä kuuluukin olla, tehdään, ollaan ja nautitaan, tahdosta pursuaa halu elää. Nyt tahdon oppia Englannin passiivin, joten oppikirja käteen ja pänttäämään.
tiistai 14. helmikuuta 2012
murmurin muistelot: Vapise naapuri nyt tehdään SUURTURKUA
murmurin muistelot: Vapise naapuri nyt tehdään SUURTURKUA: Nyt sitten tehdään eikä meinata, näin ainakin uhkaillaan, nimittäin sitä suurinta ja kauneinta Turkua. Kaiken näköistä tehdään säästöihin ...
Vapise naapuri nyt tehdään SUURTURKUA
Nyt sitten tehdään eikä meinata, näin ainakin uhkaillaan, nimittäin sitä suurinta ja kauneinta Turkua.
Kaiken näköistä tehdään säästöihin vedoten, mutta onkohan kukaan huomannut käyttää vanhaa luotettavaa Ojalan oppia laskuja tehdessään.
Ne säästöt ja jälleen kerran säästöt. Totta on että kuluja pitää alentaa, mutta kukaan ei kiellä käyttämästä järkeä.
Saadaankohan tästäkin kasvattamisesta muuta hyötyä kuin suuren suuri ankka.
Siinä jäi kuiva luu kaluajan käteen kun tehtiin suurSuomea, joten ei kannattaisi kurkottaa kuusta ettei kapsahtaisi katajaan.
Toki yhteistyö ja avunanto kunniaan periaatteella se maksaa joka tilaa, näin menot saataisiin tasattua eri kuntien välillä.
Sinisilmäisyys on kaunista, mutta ajatella sinisilmäisesti ei. Uskottiinko rikollisuuden vähenevän kun poliisin määrärahoja alennettiin, voi hyvä jyssäys sentään.
Viimeisten tietojen mukaan törkeä liikenteen vaarantaminen on lisääntynyt 13 %, melkeinpä samaan aikaan kun poliisien valvonta vähentynyt, joten sillä lailla sanoisi jo Tarvajärvikin.
Paljon on vettä virrannut Aurajoessa ja paljon on "susia" tehty lain nimessä, mutta eikö säästojä voisi harkita sieltä missä löysää löytyy. Poliisi, palokunta, koulu, terveyden-
huolto nehän ovat kulttuurin ohella tukipylväitä, näistähän koostuu sivistysvaltio.
Esivanhempamme rakensivat meille joskus taistellenkin hyvinvoinnin joka on vaikea rakentaa mutta helppo hävittää.
Tämä Suomi rakennettiin työllä ja pienellä rahalla, miten nyt? Ei taida enää löytyä rahaa sen yllä pitämiseksi.
Eläkeikää pitäisi saada nostettua, suuri ikäluokka näet menossa eläkkeelle. Mutta kukaan ei laske veroja suuren ikäluokan tekemästä työstä, taisivat mennä kaikki nuoremmen sukupolven koulutukseen, moottoriteihin, osa varmasti osinkojen maksamiseen ja muuhun. Joten raha tuli, raha meni, teki niin kutsutusti ohimarssin.
Toki yhteistä hyvääkin on rakennettu, mutta eipä taitanut päättäjä muistaa säästää tulevaa varten. Ei muistanut ettei "tervaskantokaan" ikuisesti työtä tee, ei tuota, syö vaan ja makoilee.
Mutta nyt se sitten toteutuu, nimittäin kun Turku kasvaa saamme kuuluisan "Maskun Rivieran", himoitun Myllyn kauppakeskuksen ja entäs sitten oma MUUMIMAA, siinä sitten olisi jo jotain turisteillekin mutta ennen laajennusta kannattaa kuitenkin pistää plussat ja miinukset riviin ja mielellään vieläpä allekkain.
Kysymys kuuluukin kuka haluaa ja mitä, sekä mitä ollaan valmiita tekemään yhteisen hyvän puolesta.
Hyvinvointikin on saavutettu etu, älkäämme pilatko sitä mikä rakentaa, suojelee ja kehittää, se on lahja ja tulevaisuus.
Kiitos taas tästä hetkestä jonka olen saanut viettää kansanne teille kirjoittaessani ja hyvää ystävänpäivää.
Ystävä on kultaa kalliinpi, ystävä tukee, hyväksyy, jakaa surut ja ilot, ystävyyttä ei voi ostaa, ei lahjoa, se annetaan ja saadaan lahjana, siitä ei voi valittaa, eikä sitä voi palauttaa kauppaan takaisin, se on ja pysyy, mutta sitä pitää ruokkia ja hoitaa, se on hauras kukka, ja kuitenkin sitkeä.
Kirjoitellaan taas kun tulee aihetta.
Kaiken näköistä tehdään säästöihin vedoten, mutta onkohan kukaan huomannut käyttää vanhaa luotettavaa Ojalan oppia laskuja tehdessään.
Ne säästöt ja jälleen kerran säästöt. Totta on että kuluja pitää alentaa, mutta kukaan ei kiellä käyttämästä järkeä.
Saadaankohan tästäkin kasvattamisesta muuta hyötyä kuin suuren suuri ankka.
Siinä jäi kuiva luu kaluajan käteen kun tehtiin suurSuomea, joten ei kannattaisi kurkottaa kuusta ettei kapsahtaisi katajaan.
Toki yhteistyö ja avunanto kunniaan periaatteella se maksaa joka tilaa, näin menot saataisiin tasattua eri kuntien välillä.
Sinisilmäisyys on kaunista, mutta ajatella sinisilmäisesti ei. Uskottiinko rikollisuuden vähenevän kun poliisin määrärahoja alennettiin, voi hyvä jyssäys sentään.
Viimeisten tietojen mukaan törkeä liikenteen vaarantaminen on lisääntynyt 13 %, melkeinpä samaan aikaan kun poliisien valvonta vähentynyt, joten sillä lailla sanoisi jo Tarvajärvikin.
Paljon on vettä virrannut Aurajoessa ja paljon on "susia" tehty lain nimessä, mutta eikö säästojä voisi harkita sieltä missä löysää löytyy. Poliisi, palokunta, koulu, terveyden-
huolto nehän ovat kulttuurin ohella tukipylväitä, näistähän koostuu sivistysvaltio.
Esivanhempamme rakensivat meille joskus taistellenkin hyvinvoinnin joka on vaikea rakentaa mutta helppo hävittää.
Tämä Suomi rakennettiin työllä ja pienellä rahalla, miten nyt? Ei taida enää löytyä rahaa sen yllä pitämiseksi.
Eläkeikää pitäisi saada nostettua, suuri ikäluokka näet menossa eläkkeelle. Mutta kukaan ei laske veroja suuren ikäluokan tekemästä työstä, taisivat mennä kaikki nuoremmen sukupolven koulutukseen, moottoriteihin, osa varmasti osinkojen maksamiseen ja muuhun. Joten raha tuli, raha meni, teki niin kutsutusti ohimarssin.
Toki yhteistä hyvääkin on rakennettu, mutta eipä taitanut päättäjä muistaa säästää tulevaa varten. Ei muistanut ettei "tervaskantokaan" ikuisesti työtä tee, ei tuota, syö vaan ja makoilee.
Mutta nyt se sitten toteutuu, nimittäin kun Turku kasvaa saamme kuuluisan "Maskun Rivieran", himoitun Myllyn kauppakeskuksen ja entäs sitten oma MUUMIMAA, siinä sitten olisi jo jotain turisteillekin mutta ennen laajennusta kannattaa kuitenkin pistää plussat ja miinukset riviin ja mielellään vieläpä allekkain.
Kysymys kuuluukin kuka haluaa ja mitä, sekä mitä ollaan valmiita tekemään yhteisen hyvän puolesta.
Hyvinvointikin on saavutettu etu, älkäämme pilatko sitä mikä rakentaa, suojelee ja kehittää, se on lahja ja tulevaisuus.
Kiitos taas tästä hetkestä jonka olen saanut viettää kansanne teille kirjoittaessani ja hyvää ystävänpäivää.
Ystävä on kultaa kalliinpi, ystävä tukee, hyväksyy, jakaa surut ja ilot, ystävyyttä ei voi ostaa, ei lahjoa, se annetaan ja saadaan lahjana, siitä ei voi valittaa, eikä sitä voi palauttaa kauppaan takaisin, se on ja pysyy, mutta sitä pitää ruokkia ja hoitaa, se on hauras kukka, ja kuitenkin sitkeä.
Kirjoitellaan taas kun tulee aihetta.
perjantai 10. helmikuuta 2012
murmurin muistelot: Työlaitos 3 kk sekä lisäksi julkinen ruoskaus mark...
murmurin muistelot: Työlaitos 3 kk sekä lisäksi julkinen ruoskaus mark...: Totta joka sana, Irlannin parlamentti antoi jo vuonna 1715 säännöt sairaanhoidossa ilmaantuneiden puutteiden vähentämiseen. Esimerkiksi hu...
Työlaitos 3 kk sekä lisäksi julkinen ruoskaus markkinapäivänä?
Totta joka sana, Irlannin parlamentti antoi jo vuonna 1715 säännöt sairaanhoidossa ilmaantuneiden puutteiden vähentämiseen.
Esimerkiksi huonosti käyttäytyneet sairaiden hoitajat joutuivat 3:ksi kuukaudeksi työlaitokseen, minkä lisäksi heitä ruoskittiin julkisesti markkinapäivinä.
Sairaiden hoito on kehityskaarensa aikana kokenut erinäisiä muutoksia, osa hyviä ja kehittäviä, osa turmioon tuomittuja jo syntyessään.
Länsimaisessa kulttuurissa kristinusko teki avun tarpeessa olevien hoivaamisesta yhteisöjen velvollisuuden.
2011- 2012 lukujen aikana velvollisuus taitaa olla lainausmerkkinen, eli "velvollisuus".
Suomen Peruspalveluministeri Maria Guzenina- Richardson tutustui melkeinpä tukka pystyssä raporttiin Ruotsin vanhustenhoidon tilasta, todeten "hyytävää luettavaa".
Jo vajaa viidennes naapurimaan hoivapalveluista on ulkoistettu, samalla hoivaamisesta on tehty yritys, ja yrityksen on tuotettava siihen sijoittaneelle voittoa.
Mutta kenen vastuulle jää tuon voiton tekeminen, potilaan, hoitajan ja loppupeleissä yhteisön.
Alkuseurakunnissa hoivatyön tekivät miehet, nk. diakonit, miesten lisäksi hoivatyöhön otettiin 60 vuotta täyttäneitä leskivaimoja, he kun olivat hoivatyöhön tottuneita.
Taitaa naapurimaan pääministeri olla hyvin historiaa tunteva ehdottaessaan eläkeiän nostoa 75 vuoteen.
Eikä ehdotus eläkeiän nostamisesta kohdistuisi yksin hoivatyöhön.
Kun ikää karttuu tulisi olla valmis uudelleen koulutukseen ja ammatin vaihtoon, opintotukeakin voisi tarvittaessa harkita. Meistä vanhoista kun tuleekin yhtäkkiä "työseksikkäitä" kun työnantaja voi luottaa ettemme ennen 75 ikävuotta edes suunnitte-
le eläkkeelle lähtöä.
Joten kaikki "työpuumat" kunniaan.
Mutta onkohan näinkään viisas mies ajatellut asiaa ihan loppuun. Työpaikkoja kun on
määrätty määrä, eikä uusiakaan muodostu kuin sieniä sateella, vaikka miten paljon sataisi.
Joten kun ympäri käydään niin taas yhteen tullaan, ketä voisi syyttää, ja kenen kuuluisi syyttää.
Tässäpä kysymys ja pähkinä purtavaksi.
Muuten on niitä omituisia lakeja Suomessakin väsätty,ei aina tarvitse mennä 1715 luvulle asti. Mutta kuka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään.
Kannan kuitenkin ylpeänä Kalevalan Tahdon asia riipusta, olen sen ansainnut!!!
Esimerkiksi huonosti käyttäytyneet sairaiden hoitajat joutuivat 3:ksi kuukaudeksi työlaitokseen, minkä lisäksi heitä ruoskittiin julkisesti markkinapäivinä.
Sairaiden hoito on kehityskaarensa aikana kokenut erinäisiä muutoksia, osa hyviä ja kehittäviä, osa turmioon tuomittuja jo syntyessään.
Länsimaisessa kulttuurissa kristinusko teki avun tarpeessa olevien hoivaamisesta yhteisöjen velvollisuuden.
2011- 2012 lukujen aikana velvollisuus taitaa olla lainausmerkkinen, eli "velvollisuus".
Suomen Peruspalveluministeri Maria Guzenina- Richardson tutustui melkeinpä tukka pystyssä raporttiin Ruotsin vanhustenhoidon tilasta, todeten "hyytävää luettavaa".
Jo vajaa viidennes naapurimaan hoivapalveluista on ulkoistettu, samalla hoivaamisesta on tehty yritys, ja yrityksen on tuotettava siihen sijoittaneelle voittoa.
Mutta kenen vastuulle jää tuon voiton tekeminen, potilaan, hoitajan ja loppupeleissä yhteisön.
Alkuseurakunnissa hoivatyön tekivät miehet, nk. diakonit, miesten lisäksi hoivatyöhön otettiin 60 vuotta täyttäneitä leskivaimoja, he kun olivat hoivatyöhön tottuneita.
Taitaa naapurimaan pääministeri olla hyvin historiaa tunteva ehdottaessaan eläkeiän nostoa 75 vuoteen.
Eikä ehdotus eläkeiän nostamisesta kohdistuisi yksin hoivatyöhön.
Kun ikää karttuu tulisi olla valmis uudelleen koulutukseen ja ammatin vaihtoon, opintotukeakin voisi tarvittaessa harkita. Meistä vanhoista kun tuleekin yhtäkkiä "työseksikkäitä" kun työnantaja voi luottaa ettemme ennen 75 ikävuotta edes suunnitte-
le eläkkeelle lähtöä.
Joten kaikki "työpuumat" kunniaan.
Mutta onkohan näinkään viisas mies ajatellut asiaa ihan loppuun. Työpaikkoja kun on
määrätty määrä, eikä uusiakaan muodostu kuin sieniä sateella, vaikka miten paljon sataisi.
Joten kun ympäri käydään niin taas yhteen tullaan, ketä voisi syyttää, ja kenen kuuluisi syyttää.
Tässäpä kysymys ja pähkinä purtavaksi.
Muuten on niitä omituisia lakeja Suomessakin väsätty,ei aina tarvitse mennä 1715 luvulle asti. Mutta kuka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään.
Kannan kuitenkin ylpeänä Kalevalan Tahdon asia riipusta, olen sen ansainnut!!!
perjantai 3. helmikuuta 2012
murmurin muistelot: Välillinen / välitön? voiko leipä olla välillinen?...
murmurin muistelot: Välillinen / välitön? voiko leipä olla välillinen?...: Päätin taas jälleen kerran olla kirjoittamatta, heikko luonne hävisi taistelun, joten kirjoitellaan kun tuntuu ettei siitä muutenkaan irti ...
Välillinen / välitön? voiko leipä olla välillinen?
Päätin taas jälleen kerran olla kirjoittamatta, heikko luonne hävisi taistelun, joten kirjoitellaan kun tuntuu ettei siitä muutenkaan irti pääse, siis kytemään jääneestä ajatuksesta.
Miten olisi voisiko jälleen kerran vedota Ojalan laskuoppiin ja marmattaa sielunsa tyhjäksi.
No katselin ja kuuntelin tässä eräänä iltana presidentti peliä ja kas kummaa, yleisöltä tuli kysymys joka jäi hiertämään mieltäni, mutta entäs sitten vastaus, joka tuli meinaan Niinistöltä: tehtaan siirrolla saadaan BKT nousemaan, ja tämä vaikuttaa välillisesti työttömän elämään.Välillisesti ja välillisesti, meniköhän tämä väli nyt niin nopeasti ohi ettei siihen mummin ymmärrys riitä.
Yritin joka googlettaa välillistä, mutta vastaus jäi yhä epäselväksi.
Tarjotaanko työttömäksi jääneelle nk. välirahaa, välipalaa tai välillistä tukea, välillinen vero ei ilmeisesti tule kysymykseen joten välillinen vaikuttaminen leivän saantiin jäi vielä epäselväksi.
Eiköhän tässä välillisyydessä kuitenkin suurin osa jää sijoittajien taskuun, kun tuotteen kustannuksia saadaan pienennettyä niin tottakai jää välillisesti enemmän taskuun laitettavaa. Kun useimmilla vielä sattuu olemaan veroparatiisi maassa pankkitili, niin
voi vain todeta että vällillisesti hyvinkin tämä tehtaan tuotto jää kaunistamaan tätä
emä- Suomen BTK:ta.
Joten mistä vastaus tähän välilliseen kysymykseen, mitä nyt kannattaa tehdä, meille kun kaikille on kuitenkin työ tärkeää, MITEN SAA TEOLLISUUDEN PYSYMÄÄN SUOMESSA. MIKÄ AVUKSI, välillisyys ei nyt tule kysymykseen. Muuten kyselin jo aiemmissa blogeissani kuka vei meiltä teollisuuden? Jos se nyt kuitenkin olisi lainassa, niin nyt olisi korkea aika sen palauttamiseen.
Muista vaikuttaa ja äänestä sunnuntaina, jokainen ääni on kannanotto demokratiaan.
Demokratiassa olemme kaikki samanarvoisia ja tärkeitä, jokainen ääni on samanarvoinen.
Miten olisi voisiko jälleen kerran vedota Ojalan laskuoppiin ja marmattaa sielunsa tyhjäksi.
No katselin ja kuuntelin tässä eräänä iltana presidentti peliä ja kas kummaa, yleisöltä tuli kysymys joka jäi hiertämään mieltäni, mutta entäs sitten vastaus, joka tuli meinaan Niinistöltä: tehtaan siirrolla saadaan BKT nousemaan, ja tämä vaikuttaa välillisesti työttömän elämään.Välillisesti ja välillisesti, meniköhän tämä väli nyt niin nopeasti ohi ettei siihen mummin ymmärrys riitä.
Yritin joka googlettaa välillistä, mutta vastaus jäi yhä epäselväksi.
Tarjotaanko työttömäksi jääneelle nk. välirahaa, välipalaa tai välillistä tukea, välillinen vero ei ilmeisesti tule kysymykseen joten välillinen vaikuttaminen leivän saantiin jäi vielä epäselväksi.
Eiköhän tässä välillisyydessä kuitenkin suurin osa jää sijoittajien taskuun, kun tuotteen kustannuksia saadaan pienennettyä niin tottakai jää välillisesti enemmän taskuun laitettavaa. Kun useimmilla vielä sattuu olemaan veroparatiisi maassa pankkitili, niin
voi vain todeta että vällillisesti hyvinkin tämä tehtaan tuotto jää kaunistamaan tätä
emä- Suomen BTK:ta.
Joten mistä vastaus tähän välilliseen kysymykseen, mitä nyt kannattaa tehdä, meille kun kaikille on kuitenkin työ tärkeää, MITEN SAA TEOLLISUUDEN PYSYMÄÄN SUOMESSA. MIKÄ AVUKSI, välillisyys ei nyt tule kysymykseen. Muuten kyselin jo aiemmissa blogeissani kuka vei meiltä teollisuuden? Jos se nyt kuitenkin olisi lainassa, niin nyt olisi korkea aika sen palauttamiseen.
Muista vaikuttaa ja äänestä sunnuntaina, jokainen ääni on kannanotto demokratiaan.
Demokratiassa olemme kaikki samanarvoisia ja tärkeitä, jokainen ääni on samanarvoinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)