Panen niin kutsutusti pääni pensaaseen, uskon selvinneeni, en tulisi enää koskaan astumaan heidän liikkeeseensä, näin päätin, mutta miten sitten kävikään.
Aikaa kuluu ja yritän unohtaa, uskottelen ymmärtäneeni väärin. Samoin uskon yrittäjillä olevan kielellisiä ongelmia, eihän tälläista kukaan voisi edes suunnitella, utopistista kaikki tyynni.
Verkot on kuitenkin laskettu ja suunnitelma elää....
Vastaan puhelimeen pelotta, vaikka numero onkin vieras, lehtimyyjä oletettavasti päättelen.
Ei ole lehtimyyjä vaan heidän kymmenvuotias tyttärensä.
Pyytää minua kanssaan elokuvaa katsomaan, elokuva on kielletty alle kaksitoistavuotiaille, mutta aikuisen siis minun kanssani pääsisi sitä katsomaan, ymmärsin puheistaan vanhempiensa olevan estyneitä, joten lupaudun.
Eihän lapsi seurana ja päiväaikaan voi olla muuta kuin turvallista ja muutenhan olihan minua kielletty kertomasta edes heidän tyttärelleen kyseistä asiaa.
Mieheni ja minä ihmettelemme kutsua, mutta yhtäkaikki päätän lähteä kun kuva tuntuu olevan tytölle tärkeä.
Hetken kuluttua tekstiviesti ilmoittaa päivämäärän, ei kuitenkaan sovi minulle ja ilmoitan sen samantien. Ehdotan seuraavaa päivää, on sunnuntai. Seuraava viesti inttää kuitenkin edellisestä päivästä. Ilmoitan että antaa olla jätetään kuviin meno tulevaisuuteen.
Seuraava viesti kertookin sitten päivän sopivan, joten tapaaminen sovitaan teatterin eteen sunnuntaina hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua; liputkin kun pitää ostaa.
Ilma on marraskuuhun nähden mitä parhain, kuiva kuulakas ehkä pieni pakkasen poikanen tulisi punertamaan poskia. Valmistaudun hyvissä ajoin tapaamiseen teatterin edustalle, matkaan tulisi menemään aikaa hieman alle puolituntinen, olenhan tottunut liikkumaan.
Valmistautumiseni keskeyttää porraspuhelin, siellä tyttären äiti ilmoittaa tulostaan.
En avaa alaovea vaan menen vastaan.
Oli leiponut aamulla ja tuo minulle maistiaisia.
Tulee sisään avonaisesta ovesta ja seuraa minua asunnolle. Kun kuulee mieheni olevan kotona jää porraskäytävään odottamaan.
Pihalle ehdittyämme ihmettelen kun autoa ei näy, millä mahtaa olla liikenteessä.
Kertoo auton olevan kadulla kulman takana.
Katseilta piilossa kertoo hänellä olevan rahat....
Kauhistun...
Tarina jatkuu, totta vai tarua, lukija päättää. Palataan ensiviikolla, seuraathan mukana.
Rakkaudella murmur
Aikaa kuluu ja yritän unohtaa, uskottelen ymmärtäneeni väärin. Samoin uskon yrittäjillä olevan kielellisiä ongelmia, eihän tälläista kukaan voisi edes suunnitella, utopistista kaikki tyynni.
Verkot on kuitenkin laskettu ja suunnitelma elää....
Vastaan puhelimeen pelotta, vaikka numero onkin vieras, lehtimyyjä oletettavasti päättelen.
Ei ole lehtimyyjä vaan heidän kymmenvuotias tyttärensä.
Pyytää minua kanssaan elokuvaa katsomaan, elokuva on kielletty alle kaksitoistavuotiaille, mutta aikuisen siis minun kanssani pääsisi sitä katsomaan, ymmärsin puheistaan vanhempiensa olevan estyneitä, joten lupaudun.
Eihän lapsi seurana ja päiväaikaan voi olla muuta kuin turvallista ja muutenhan olihan minua kielletty kertomasta edes heidän tyttärelleen kyseistä asiaa.
Mieheni ja minä ihmettelemme kutsua, mutta yhtäkaikki päätän lähteä kun kuva tuntuu olevan tytölle tärkeä.
Hetken kuluttua tekstiviesti ilmoittaa päivämäärän, ei kuitenkaan sovi minulle ja ilmoitan sen samantien. Ehdotan seuraavaa päivää, on sunnuntai. Seuraava viesti inttää kuitenkin edellisestä päivästä. Ilmoitan että antaa olla jätetään kuviin meno tulevaisuuteen.
Seuraava viesti kertookin sitten päivän sopivan, joten tapaaminen sovitaan teatterin eteen sunnuntaina hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua; liputkin kun pitää ostaa.
Ilma on marraskuuhun nähden mitä parhain, kuiva kuulakas ehkä pieni pakkasen poikanen tulisi punertamaan poskia. Valmistaudun hyvissä ajoin tapaamiseen teatterin edustalle, matkaan tulisi menemään aikaa hieman alle puolituntinen, olenhan tottunut liikkumaan.
Valmistautumiseni keskeyttää porraspuhelin, siellä tyttären äiti ilmoittaa tulostaan.
En avaa alaovea vaan menen vastaan.
Oli leiponut aamulla ja tuo minulle maistiaisia.
Tulee sisään avonaisesta ovesta ja seuraa minua asunnolle. Kun kuulee mieheni olevan kotona jää porraskäytävään odottamaan.
Pihalle ehdittyämme ihmettelen kun autoa ei näy, millä mahtaa olla liikenteessä.
Kertoo auton olevan kadulla kulman takana.
Katseilta piilossa kertoo hänellä olevan rahat....
Kauhistun...
Tarina jatkuu, totta vai tarua, lukija päättää. Palataan ensiviikolla, seuraathan mukana.
Rakkaudella murmur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti