Viha ja pelko yhteensoppii

Viha, viha, viha, kaiken tappava, kaiken kestävä, sisältä kumpuava....
Odottaa vain noutajaansa, odottaa kunnes paineen on pakko purkautua.
Valitsee kohteensa, kasvaa kunnes kasvulle ei enää tilaa löydy.
Vihan siemen on kylvetty, ravinne lisätty, lapsuus pilattu.
Vaimo kertoo miehen kovasta lapsuudesta.
Pitää miestään pelastajana, pelastaja joka vei ravintolakierteestä, nosti kaidalta tieltä.
Kertoo miehensä olevan ruma, entinen mies oli kaunis, entinen petti, entinen jätti.
Eikö rakkauden sanota olevan sokea??
Vaimo kertoo miehensä vihaavan omaa sukuaan.
Äitiä, joka ei ostanut heidän tyttärelleen joululahjaa ( he olivat ostaneet äidille lahjan).
Isäpuoltaan, joka vihaa häntä.
Veljeään joka on homo, oli tullut käymään heillä miespuolisonsa kanssa.
Sisartaan, joka lupautui heidän kynsistudionsa hoitajaksi. Lupautui mutta perui kun kuuli palkkansa, palkka ei olisi vastannut suomen oloja.
Vihaa vihan perää ja nyt tuo viha on taas löytänyt uuden kohteen, minut....
Moneenko kohteeseen ennen minua tuo viha on pysähtynyt, en tiedä, en jaksa edes välittää.
Kuitenkin pelkään, sanoja ei ole lausuttu, ei tarvitse.
Viha paistaa kasvoista, kivettyneestä olemuksesta, kulmikkaista liikkeistä sen melkein haistaa.
Tein virheen, olen tyhmä, jälkeenjäänyt.
Entinen anoppini kuvaili minua pullossa kasvaneena.
Pullonkorkkia on ilmeisesti pidetty kauan suljettuna, koskapa avautuessaan häpeä tuntui melkeinpä kipuna.
Sen aukaisi tyttäreni, varoittamatta. Kerroin itkien hölmöilystäni ja sain ansaitsemani
oppitunnin.. Minä aikuinen nainen.
Kiellettiin olemasta hölmö ja luottavainen, miehelleni pitää kertoa ja tietenkin poliisille.
Häpeää läksytys ei poistanut, eikä pelkoa.
Pelon sain vieraakseni, kutsumatta, ei edes varoittanut tulostaan, se jäi vain asumaan, pitämään majaa.
Jos saisin valita pitäisin häpeän, häpeä on parempi kantaa kuin alistava pelko.
Tämä pelko annettiin minulle kun en suostunut rahanpesuun tai veronkiertoon!!
En suostunut raharengin osaan, en suostunut tallettamaan avioparin varoja tyttärelle avattuun tiliin......
Kertomus pelosta jatkuu ensi blogissa, pysy mukana.

Muuten yhteinen pelko on aina helpompi kestää, nyt olenkin jakanut pelkoni koko nettiyhteisölle ja tietenkin luotto poliisilleni.
Häpeän suostun jättämään itselleni, olen sen ansainnut.
Kuunnellaan ja katsellaan kesää rakkain terveisin murmur