Olisiko julkinen häpeä pahempi kuin silmä silmästä, hammas hampaasta, kumpi tai kampi, kumpi kuitenkin voitti.
Siinäpä kaksiteräinen miekka punnittavaksi.
Yhdysvallassa perheväkivallasta tuomittu sai valita viettääkö kuukauden vankilassa tai koirankopissa, valitsi koirankopin voidakseen pitää työpaikkansa.
Häpeä, voi usein olla suurin rangaistus ihmismieleen, mutta entä jos sitä ei tunne??
Jos tunnetaso ei kehitykkään normaaliin tapaan, taitaa silloin häpeäkin olla vieras elementti.
Tunneäly kehittyy jo varhaislapsuudessa, vauvaiästä lähtien.
Mutta mistä apu perheväkivaltaan, tunneköyhyyteen, koirankoppi ei voi olla ainoa ratkaisu.
Kuitenkin uutislähetyksiä katsoessa useimmat tappajat, raiskaajat, kavaltajat ja varkaat peittävät kasvonsa.
Joten rikollinen teko yksistään ei tuo mieleen häpeää, häpeä koetaan kasvojen paljastuessa.
Olisiko kasvojen paljastus rinnastettava häpeärangaistukseen.
Lakituvassahan tulee puhua totta, mitään salaamatta, sitä mitään muuttamatta ja lisäämättä, kuitenkin vankilaan joutuminen näyttää tuntuvan rikollisesta pienemmältä häpeältä.
Rinnastaako rikollinen mieli kasvojen näyttämisen kirkon jalkapuuhun??
Siinäpä kysymys jota näinkin pieni ihminen ei osaa selvittää.
Häpeärangaistuksesta näyttää löytyvän puolesta ja vastaan puhuvia, rangaistuksethan vetoavat ihmisen raadolliseen puoleen antaessaan välittömän tyydytyksen ainakin oikeudessa.
Ikiajan on mestauksista ja raipparangaistuksista saatu aikaan markkinat joihin kansa saapuu kuin olymppialaisiin konsanaan, metelin, musiikin ja tanssin pyörteissä sääli taisi olla viimeinen tunne jota tunnettiin.
Miksi kasvojen paljastaminen oikeudessa tunnetaan häpeänä??
Löytyisikö tästä julkisesta häpeästä apua??
Muuten miten saisi mummonpotkijat, käsilaukkuvarkaat, ahneet omaisiltaan kavaltajat ruotuun.
Entä asunnoissa nykyään pyörivä öinen kulkia, näitäkin kun nykyisin liikkuu kansalaisten makuuhuoneissa.
Mitähän tämänkin kulkijan päässä mahtaa liikkua, ja mitä kiksejä mahtaa saada öisillä peloittelu reissuillaan.
Ei jätä kulkia rauhaan edes miesasukkaan asuntoja, naisista puhumattakaan.
Avaimilla kulkee kuten kunnon kansalainen, asunnot vaan kun eivät ole omia. Ei ole ainakaan vielä ollut varkaissa, pelottelukin riittää unestaan heräävää.
Koti, turvasatama, lämmin, parhaalla lukolla varustettu, missä mättää?
Asukkaita pyydetään varustamaan ovensa varmuusketjulla, turvalukolla.
Miten rangaista yörauhan rikkojaa, olisiko tässä kasvon paljastus kohdallaan, entä keskellä toria toriaikaan jalkapuuhun??
Kunhan yökulkia paljastuu niin eiköhän oikeus päätä, tuomarit on sitä varten opiskelleet ja niillä on parempi palkka kuin rivisairaanhoitajalla.
Jopa kaupunginjohtajan kuukausipalkan korotus taitaa olla suurempi, joten näillä mennään ja muristaan.
Siitä huolimatta rakkaudella murmur
Siinäpä kaksiteräinen miekka punnittavaksi.
Yhdysvallassa perheväkivallasta tuomittu sai valita viettääkö kuukauden vankilassa tai koirankopissa, valitsi koirankopin voidakseen pitää työpaikkansa.
Häpeä, voi usein olla suurin rangaistus ihmismieleen, mutta entä jos sitä ei tunne??
Jos tunnetaso ei kehitykkään normaaliin tapaan, taitaa silloin häpeäkin olla vieras elementti.
Tunneäly kehittyy jo varhaislapsuudessa, vauvaiästä lähtien.
Mutta mistä apu perheväkivaltaan, tunneköyhyyteen, koirankoppi ei voi olla ainoa ratkaisu.
Kuitenkin uutislähetyksiä katsoessa useimmat tappajat, raiskaajat, kavaltajat ja varkaat peittävät kasvonsa.
Joten rikollinen teko yksistään ei tuo mieleen häpeää, häpeä koetaan kasvojen paljastuessa.
Olisiko kasvojen paljastus rinnastettava häpeärangaistukseen.
Lakituvassahan tulee puhua totta, mitään salaamatta, sitä mitään muuttamatta ja lisäämättä, kuitenkin vankilaan joutuminen näyttää tuntuvan rikollisesta pienemmältä häpeältä.
Rinnastaako rikollinen mieli kasvojen näyttämisen kirkon jalkapuuhun??
Siinäpä kysymys jota näinkin pieni ihminen ei osaa selvittää.
Häpeärangaistuksesta näyttää löytyvän puolesta ja vastaan puhuvia, rangaistuksethan vetoavat ihmisen raadolliseen puoleen antaessaan välittömän tyydytyksen ainakin oikeudessa.
Ikiajan on mestauksista ja raipparangaistuksista saatu aikaan markkinat joihin kansa saapuu kuin olymppialaisiin konsanaan, metelin, musiikin ja tanssin pyörteissä sääli taisi olla viimeinen tunne jota tunnettiin.
Miksi kasvojen paljastaminen oikeudessa tunnetaan häpeänä??
Löytyisikö tästä julkisesta häpeästä apua??
Muuten miten saisi mummonpotkijat, käsilaukkuvarkaat, ahneet omaisiltaan kavaltajat ruotuun.
Entä asunnoissa nykyään pyörivä öinen kulkia, näitäkin kun nykyisin liikkuu kansalaisten makuuhuoneissa.
Mitähän tämänkin kulkijan päässä mahtaa liikkua, ja mitä kiksejä mahtaa saada öisillä peloittelu reissuillaan.
Ei jätä kulkia rauhaan edes miesasukkaan asuntoja, naisista puhumattakaan.
Avaimilla kulkee kuten kunnon kansalainen, asunnot vaan kun eivät ole omia. Ei ole ainakaan vielä ollut varkaissa, pelottelukin riittää unestaan heräävää.
Koti, turvasatama, lämmin, parhaalla lukolla varustettu, missä mättää?
Asukkaita pyydetään varustamaan ovensa varmuusketjulla, turvalukolla.
Miten rangaista yörauhan rikkojaa, olisiko tässä kasvon paljastus kohdallaan, entä keskellä toria toriaikaan jalkapuuhun??
Kunhan yökulkia paljastuu niin eiköhän oikeus päätä, tuomarit on sitä varten opiskelleet ja niillä on parempi palkka kuin rivisairaanhoitajalla.
Jopa kaupunginjohtajan kuukausipalkan korotus taitaa olla suurempi, joten näillä mennään ja muristaan.
Siitä huolimatta rakkaudella murmur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti