Aina nuorison käyttäytymistä / pukeutumista on kauhisteltu, mutta tällä kertaa tapakasvatus tuntuu jääneen lapspuolen asemaan.
Miten selittää roskaamisen, julkisen kännäämisen, tupakointi kadulla on jo
asiaan kuuluvaa, mutta kuuluuko se?
Tuntuu olevan normaalia kulkea siideri, lonkero tai olut pullo kädessä, niitä siemaillaan kulkiessa, taitaapa olla janoista porukkaa, onkohan äiti tarjonnut silliä?
Juomahan tekee niin kutsutun ohimarssin ja kunnon munuaiset suorittavat tehtävän kiitettävästi, joten, siinä ei paljon paikkaa valita, onhan hätä suuri. Missä hätä siinä aina apu lähellä.
Ei ole väliä lorottaako kirjastonpihalle, Yliopistonkadun kukka asetelmiin, Humalistonkadun omenahotellin portinpieliin, hätä kun sanelee paikan. Yleisö on sivuseikka, onhan tämä jo tuttu näky, mitä tässä turhia kainostelemaan.
Onni onnettomuudessa on puhdistava armelias sade, nyt sitä on saatu jo melkeinpä kiusaksi asti.
Sateesta on kyllä hyötyäkin sehän toimii kuin kaupungin vettä sylkevä lakaisin kone.
Ilman sadetta hajuhaitat kaupunki alueella ovat mahtavat, joten voi turisti parkoja.
Olisikohan satamassa ja lentoasemilla syytä jakaa kuumaan ja kuivaan aikaan turisteille jonkin näköisiä kuonokoppia, näihin olisi hyvä suihkauttaa raikastinta, jokaiselle maun tai hajuaistin mukaan. Saisivat valita olisiko tänään raikas meri tuulahdus tai raikkaan koivumetsän tuoksu poikaa, hienohelmalle voisi tarjota kukkaistuoksua, Chanelin tuoksua todelle hienolle ja ylellisyyttä arvostavalle.
Leikki sikseen, oli kaunis keväinen sunnuntai aamupäivä. päätin lähteä nauttimaan ensimmäisistä aurinkoisista päivistä kaupunki kävelyn merkeissä.
Kävelin Humalistonkatua keskustaan päin, oli pidettävä vauhti rivakkana, ei tehnyt mieli pysähtyä ja ihailla liikkeiden näyteikkuna tarjontaa. Yöllä laskettu virtsa kiehui aamuauringon lämmössä ja haju oli sen mukainen, joten sillälailla sanoisi Tarvajärvi.
Eilen illalla olimme pukeutuneet parhainpiimme, oli tarkoitus mennä kesäteatteriin, nyt käyttäisimme apostolin kyydin sijaan ihan oikeaa linja-autoa. Jäimme istumaan eteen heti kuljettajan takana oleviin penkkeihin, mutta istuminen kannatti jättää väliin, virtsaa penkillä, eikä mitä tahansa, vaan sitä ainoaa ja oikeaa joka haisi vielä kolmen penkkirivin päähän.
Joten jos vielä suunnittelen meneväni linja-autoon otan laukkuuni riittävän kokoisen muovin pyllyni alle, joten tähän on tultu sanoi jo edesmennyt anoppini.
Eikö vanhemmat ja koulu enää opeta käytöstapoja tai onko nuoriso niin paksukalloista ettei oppi mene perille, tiedä häntä??
Toki täytyy korjata että nämä juopottelevat ja virtsaavat kaupunkisankarit ja -sankarittaret muodostavat pienen osan nuorisosta, mutta näissäkin on liikaa.
Ja onhan näitä pissiveikkoja vanhempiakin, kaikissa löytyy, herroissa ja narreissa.
Meitä kun sattuu joka lähtöön ja joka asemalle. Mutta sanonpa vanhan fraasin: ennen oli kaikki paremmin, näinhän me vanhat muistelemme, ei tuo aika entinen enää palaa.... Oliko siinä entisessä ajassakaan kaikki niin hyvin, muisti kun taitaa tehdä tepposia ja kruunata kuivan leivän kannikankin herkuksi.
Kirjoitellaan ... rakkaudella murmur
Miten selittää roskaamisen, julkisen kännäämisen, tupakointi kadulla on jo
asiaan kuuluvaa, mutta kuuluuko se?
Tuntuu olevan normaalia kulkea siideri, lonkero tai olut pullo kädessä, niitä siemaillaan kulkiessa, taitaapa olla janoista porukkaa, onkohan äiti tarjonnut silliä?
Juomahan tekee niin kutsutun ohimarssin ja kunnon munuaiset suorittavat tehtävän kiitettävästi, joten, siinä ei paljon paikkaa valita, onhan hätä suuri. Missä hätä siinä aina apu lähellä.
Ei ole väliä lorottaako kirjastonpihalle, Yliopistonkadun kukka asetelmiin, Humalistonkadun omenahotellin portinpieliin, hätä kun sanelee paikan. Yleisö on sivuseikka, onhan tämä jo tuttu näky, mitä tässä turhia kainostelemaan.
Onni onnettomuudessa on puhdistava armelias sade, nyt sitä on saatu jo melkeinpä kiusaksi asti.
Sateesta on kyllä hyötyäkin sehän toimii kuin kaupungin vettä sylkevä lakaisin kone.
Ilman sadetta hajuhaitat kaupunki alueella ovat mahtavat, joten voi turisti parkoja.
Olisikohan satamassa ja lentoasemilla syytä jakaa kuumaan ja kuivaan aikaan turisteille jonkin näköisiä kuonokoppia, näihin olisi hyvä suihkauttaa raikastinta, jokaiselle maun tai hajuaistin mukaan. Saisivat valita olisiko tänään raikas meri tuulahdus tai raikkaan koivumetsän tuoksu poikaa, hienohelmalle voisi tarjota kukkaistuoksua, Chanelin tuoksua todelle hienolle ja ylellisyyttä arvostavalle.
Leikki sikseen, oli kaunis keväinen sunnuntai aamupäivä. päätin lähteä nauttimaan ensimmäisistä aurinkoisista päivistä kaupunki kävelyn merkeissä.
Kävelin Humalistonkatua keskustaan päin, oli pidettävä vauhti rivakkana, ei tehnyt mieli pysähtyä ja ihailla liikkeiden näyteikkuna tarjontaa. Yöllä laskettu virtsa kiehui aamuauringon lämmössä ja haju oli sen mukainen, joten sillälailla sanoisi Tarvajärvi.
Eilen illalla olimme pukeutuneet parhainpiimme, oli tarkoitus mennä kesäteatteriin, nyt käyttäisimme apostolin kyydin sijaan ihan oikeaa linja-autoa. Jäimme istumaan eteen heti kuljettajan takana oleviin penkkeihin, mutta istuminen kannatti jättää väliin, virtsaa penkillä, eikä mitä tahansa, vaan sitä ainoaa ja oikeaa joka haisi vielä kolmen penkkirivin päähän.
Joten jos vielä suunnittelen meneväni linja-autoon otan laukkuuni riittävän kokoisen muovin pyllyni alle, joten tähän on tultu sanoi jo edesmennyt anoppini.
Eikö vanhemmat ja koulu enää opeta käytöstapoja tai onko nuoriso niin paksukalloista ettei oppi mene perille, tiedä häntä??
Toki täytyy korjata että nämä juopottelevat ja virtsaavat kaupunkisankarit ja -sankarittaret muodostavat pienen osan nuorisosta, mutta näissäkin on liikaa.
Ja onhan näitä pissiveikkoja vanhempiakin, kaikissa löytyy, herroissa ja narreissa.
Meitä kun sattuu joka lähtöön ja joka asemalle. Mutta sanonpa vanhan fraasin: ennen oli kaikki paremmin, näinhän me vanhat muistelemme, ei tuo aika entinen enää palaa.... Oliko siinä entisessä ajassakaan kaikki niin hyvin, muisti kun taitaa tehdä tepposia ja kruunata kuivan leivän kannikankin herkuksi.
Kirjoitellaan ... rakkaudella murmur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti