Kalpea mies seisoo jouluaattona kerrostalonpihamaalla, pienet lapsen kädet kaulallaan, kuin turvaa hakien. Toisen kädet puristaa molemmin käsin reidestä, silmät kyynelissä. Päällysvaatteet ovat kiireessä jääneet laittamatta päälle, ulkona pieni pakkanen. Miehen kalpeilla kasvoilla asuu surun lisäksi myös häpeän tunne. Näinkö tässä taas kävi.
Porraskäytävän ovesta kaksi jämerää sinipukuista miestä taluttaa vastaan rimpuilevaa naista siniseen autoon, mustaan maijaan.
En jää seuraamaan tilannetta, jatkan matkaa, ulkoilutan koiraa.
Itken, kyyneleet valuvat estoitta poskilleni, itken lasten surua, pelkoa, isän ahdistunutta katsetta ja häpeää jota yrittää peittää..
En tunne perhettä, en tiedä edes nimeä ja kuitenkin meitä yhdistää jouluna 84 suru, joka on yhteinen, kuitenkin eri. On ensimmäinen joulu eron jälkeen, ensimmäinen joulu yksinhuoltajana, ensimmäinen joulu jolloinka poikani pystytti kuusen.
Kyyneleeni sekoittuvat naapurin suruun, omaani.
En vielä tähän päivään mennessä ole saanut selville kumpaa itkin enemmän.
Muistan yhä nuoren isän valkean kauluspaidan pienet kädet kaulallaan, lasten pelon, takertumisen ja itkuiset silmät jotka viestivät hätää, pelkoa.
Tälläisiä tosi tarinoita joulusta löytyy yhä ja tulee aina löytymään, kuitenkin jokainen isä ja äiti toivoo lapsilleen kultaista joulua.
Anna lapsellesi joulu, ilman kyyneliä.
Hyvää joulua ja parempaa vuotta 2012.
Porraskäytävän ovesta kaksi jämerää sinipukuista miestä taluttaa vastaan rimpuilevaa naista siniseen autoon, mustaan maijaan.
En jää seuraamaan tilannetta, jatkan matkaa, ulkoilutan koiraa.
Itken, kyyneleet valuvat estoitta poskilleni, itken lasten surua, pelkoa, isän ahdistunutta katsetta ja häpeää jota yrittää peittää..
En tunne perhettä, en tiedä edes nimeä ja kuitenkin meitä yhdistää jouluna 84 suru, joka on yhteinen, kuitenkin eri. On ensimmäinen joulu eron jälkeen, ensimmäinen joulu yksinhuoltajana, ensimmäinen joulu jolloinka poikani pystytti kuusen.
Kyyneleeni sekoittuvat naapurin suruun, omaani.
En vielä tähän päivään mennessä ole saanut selville kumpaa itkin enemmän.
Muistan yhä nuoren isän valkean kauluspaidan pienet kädet kaulallaan, lasten pelon, takertumisen ja itkuiset silmät jotka viestivät hätää, pelkoa.
Tälläisiä tosi tarinoita joulusta löytyy yhä ja tulee aina löytymään, kuitenkin jokainen isä ja äiti toivoo lapsilleen kultaista joulua.
Anna lapsellesi joulu, ilman kyyneliä.
Hyvää joulua ja parempaa vuotta 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti