torstai 1. joulukuuta 2011

Paavojen maa

Paavojen valtakausi isänmaassamme
Voisin kertoa että olen tavannut Paavon / ja millaisen.
Tuntuu etteivät Suomen adjektiivit riitä kuvaamaan ihastukseni kohteen ulkonäköä, sosiaalisuutta sekä yhteistyöhalukkuutta arkisissakin päivän tapahtumissa.
Paavoni on nuori iältään mutta hallitsee jo hurmurin elkeet käsisuudelmineen.
- Poskisuudelmatkin onnistunut toisinaan.
Voi luoja tuota tumman puhuvaa katsetta minkä saan kun seuraan hänen
kulkuaan lattian poikki.
Suurin Paavo ei vie vertoja vaikka iskikin minulle silmää vappukulkueessa
muutamia vuosia sitten, silloin kyllä tunsin maan keinuvan allani.
Muitakin Paavoja on Suomi kantanut,mm. Paavo Ruotsalainen, Paavo Nurmi,
sekä muutama muu Paavo Suomen politiikasta.
Olemmehan Paavojen luvattu maa jossa jokaista tarvitaan.
Mutta pienin, ihanin, terhakoin, hän on vienyt sydämeni ja saa ääneni.
Paavoni niska on miehekkään leveä samoin selkä, joten ulkonäkö kriteeritkin täyttyvät. Leuan jykevyys ja tumma sävytys nostavat miehekkyyden huippuunsa.
Entäs ruokailutottumukset? Paavoni ymmärtää kaikkien tarpeen ja jakaa mielellään omastaan, tälläinen on Paavojen Paavo.
Minun pitää valitettavasti jakaa Paavoni toisen naisen kanssa, mutta se ei haittaa.
Toivon toisen naisen ymmärtävän suuren ihastukseni ja antavan meidän jatkaa hyvin alkanutta seurustelusuhdetta. Eihän sen luulisi olevan keneltäkään pois jos Paavo kaikessa ihanuudessaan moiskauttaa minuakin ohi kulkiessaan.
Paavo luovutetaan kilpailijalleni hieman ennen joulua ,niinkuin joululahjaksi.
Ensin lääkärin tarkastus ja tarvittavat rokotukset ja niin Paavon julkinen elämä voi alkaa.
Muuten jos asia ei tullut selväksi niin kyseinen ihanuus on pieni Chihuahuan pentu. Mutta uskon ja toivon rakkautemme kestävän ja jatkuvan toisesta naisesta huolimatta joka sattuu olemaan rakas ystäväni.
Eikö ystävyydenkin ole aika kestää myös jakaminen, ainakin Paavon kohdalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti