torstai 26. heinäkuuta 2012
murmurin muistelot: Tuttu sanonta, mutta aika entinen ei enää palaa
murmurin muistelot: Tuttu sanonta, mutta aika entinen ei enää palaa: Aina nuorison käyttäytymistä / pukeutumista on kauhisteltu, mutta tällä kertaa tapakasvatus tuntuu jääneen lapspuolen asemaan. Miten selit...
Tuttu sanonta, mutta aika entinen ei enää palaa
Aina nuorison käyttäytymistä / pukeutumista on kauhisteltu, mutta tällä kertaa tapakasvatus tuntuu jääneen lapspuolen asemaan.
Miten selittää roskaamisen, julkisen kännäämisen, tupakointi kadulla on jo
asiaan kuuluvaa, mutta kuuluuko se?
Tuntuu olevan normaalia kulkea siideri, lonkero tai olut pullo kädessä, niitä siemaillaan kulkiessa, taitaapa olla janoista porukkaa, onkohan äiti tarjonnut silliä?
Juomahan tekee niin kutsutun ohimarssin ja kunnon munuaiset suorittavat tehtävän kiitettävästi, joten, siinä ei paljon paikkaa valita, onhan hätä suuri. Missä hätä siinä aina apu lähellä.
Ei ole väliä lorottaako kirjastonpihalle, Yliopistonkadun kukka asetelmiin, Humalistonkadun omenahotellin portinpieliin, hätä kun sanelee paikan. Yleisö on sivuseikka, onhan tämä jo tuttu näky, mitä tässä turhia kainostelemaan.
Onni onnettomuudessa on puhdistava armelias sade, nyt sitä on saatu jo melkeinpä kiusaksi asti.
Sateesta on kyllä hyötyäkin sehän toimii kuin kaupungin vettä sylkevä lakaisin kone.
Ilman sadetta hajuhaitat kaupunki alueella ovat mahtavat, joten voi turisti parkoja.
Olisikohan satamassa ja lentoasemilla syytä jakaa kuumaan ja kuivaan aikaan turisteille jonkin näköisiä kuonokoppia, näihin olisi hyvä suihkauttaa raikastinta, jokaiselle maun tai hajuaistin mukaan. Saisivat valita olisiko tänään raikas meri tuulahdus tai raikkaan koivumetsän tuoksu poikaa, hienohelmalle voisi tarjota kukkaistuoksua, Chanelin tuoksua todelle hienolle ja ylellisyyttä arvostavalle.
Leikki sikseen, oli kaunis keväinen sunnuntai aamupäivä. päätin lähteä nauttimaan ensimmäisistä aurinkoisista päivistä kaupunki kävelyn merkeissä.
Kävelin Humalistonkatua keskustaan päin, oli pidettävä vauhti rivakkana, ei tehnyt mieli pysähtyä ja ihailla liikkeiden näyteikkuna tarjontaa. Yöllä laskettu virtsa kiehui aamuauringon lämmössä ja haju oli sen mukainen, joten sillälailla sanoisi Tarvajärvi.
Eilen illalla olimme pukeutuneet parhainpiimme, oli tarkoitus mennä kesäteatteriin, nyt käyttäisimme apostolin kyydin sijaan ihan oikeaa linja-autoa. Jäimme istumaan eteen heti kuljettajan takana oleviin penkkeihin, mutta istuminen kannatti jättää väliin, virtsaa penkillä, eikä mitä tahansa, vaan sitä ainoaa ja oikeaa joka haisi vielä kolmen penkkirivin päähän.
Joten jos vielä suunnittelen meneväni linja-autoon otan laukkuuni riittävän kokoisen muovin pyllyni alle, joten tähän on tultu sanoi jo edesmennyt anoppini.
Eikö vanhemmat ja koulu enää opeta käytöstapoja tai onko nuoriso niin paksukalloista ettei oppi mene perille, tiedä häntä??
Toki täytyy korjata että nämä juopottelevat ja virtsaavat kaupunkisankarit ja -sankarittaret muodostavat pienen osan nuorisosta, mutta näissäkin on liikaa.
Ja onhan näitä pissiveikkoja vanhempiakin, kaikissa löytyy, herroissa ja narreissa.
Meitä kun sattuu joka lähtöön ja joka asemalle. Mutta sanonpa vanhan fraasin: ennen oli kaikki paremmin, näinhän me vanhat muistelemme, ei tuo aika entinen enää palaa.... Oliko siinä entisessä ajassakaan kaikki niin hyvin, muisti kun taitaa tehdä tepposia ja kruunata kuivan leivän kannikankin herkuksi.
Kirjoitellaan ... rakkaudella murmur
Miten selittää roskaamisen, julkisen kännäämisen, tupakointi kadulla on jo
asiaan kuuluvaa, mutta kuuluuko se?
Tuntuu olevan normaalia kulkea siideri, lonkero tai olut pullo kädessä, niitä siemaillaan kulkiessa, taitaapa olla janoista porukkaa, onkohan äiti tarjonnut silliä?
Juomahan tekee niin kutsutun ohimarssin ja kunnon munuaiset suorittavat tehtävän kiitettävästi, joten, siinä ei paljon paikkaa valita, onhan hätä suuri. Missä hätä siinä aina apu lähellä.
Ei ole väliä lorottaako kirjastonpihalle, Yliopistonkadun kukka asetelmiin, Humalistonkadun omenahotellin portinpieliin, hätä kun sanelee paikan. Yleisö on sivuseikka, onhan tämä jo tuttu näky, mitä tässä turhia kainostelemaan.
Onni onnettomuudessa on puhdistava armelias sade, nyt sitä on saatu jo melkeinpä kiusaksi asti.
Sateesta on kyllä hyötyäkin sehän toimii kuin kaupungin vettä sylkevä lakaisin kone.
Ilman sadetta hajuhaitat kaupunki alueella ovat mahtavat, joten voi turisti parkoja.
Olisikohan satamassa ja lentoasemilla syytä jakaa kuumaan ja kuivaan aikaan turisteille jonkin näköisiä kuonokoppia, näihin olisi hyvä suihkauttaa raikastinta, jokaiselle maun tai hajuaistin mukaan. Saisivat valita olisiko tänään raikas meri tuulahdus tai raikkaan koivumetsän tuoksu poikaa, hienohelmalle voisi tarjota kukkaistuoksua, Chanelin tuoksua todelle hienolle ja ylellisyyttä arvostavalle.
Leikki sikseen, oli kaunis keväinen sunnuntai aamupäivä. päätin lähteä nauttimaan ensimmäisistä aurinkoisista päivistä kaupunki kävelyn merkeissä.
Kävelin Humalistonkatua keskustaan päin, oli pidettävä vauhti rivakkana, ei tehnyt mieli pysähtyä ja ihailla liikkeiden näyteikkuna tarjontaa. Yöllä laskettu virtsa kiehui aamuauringon lämmössä ja haju oli sen mukainen, joten sillälailla sanoisi Tarvajärvi.
Eilen illalla olimme pukeutuneet parhainpiimme, oli tarkoitus mennä kesäteatteriin, nyt käyttäisimme apostolin kyydin sijaan ihan oikeaa linja-autoa. Jäimme istumaan eteen heti kuljettajan takana oleviin penkkeihin, mutta istuminen kannatti jättää väliin, virtsaa penkillä, eikä mitä tahansa, vaan sitä ainoaa ja oikeaa joka haisi vielä kolmen penkkirivin päähän.
Joten jos vielä suunnittelen meneväni linja-autoon otan laukkuuni riittävän kokoisen muovin pyllyni alle, joten tähän on tultu sanoi jo edesmennyt anoppini.
Eikö vanhemmat ja koulu enää opeta käytöstapoja tai onko nuoriso niin paksukalloista ettei oppi mene perille, tiedä häntä??
Toki täytyy korjata että nämä juopottelevat ja virtsaavat kaupunkisankarit ja -sankarittaret muodostavat pienen osan nuorisosta, mutta näissäkin on liikaa.
Ja onhan näitä pissiveikkoja vanhempiakin, kaikissa löytyy, herroissa ja narreissa.
Meitä kun sattuu joka lähtöön ja joka asemalle. Mutta sanonpa vanhan fraasin: ennen oli kaikki paremmin, näinhän me vanhat muistelemme, ei tuo aika entinen enää palaa.... Oliko siinä entisessä ajassakaan kaikki niin hyvin, muisti kun taitaa tehdä tepposia ja kruunata kuivan leivän kannikankin herkuksi.
Kirjoitellaan ... rakkaudella murmur
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
murmurin muistelot: Miten "savustaa" hankala naapuri, ilman että koko ...
murmurin muistelot: Miten "savustaa" hankala naapuri, ilman että koko ...: Kaikkia naapureita kun ei hyvällä tahdollakaan toivota tervetulleeksi, rinnakkaiselo kun jo ajatuksena ahdistaa. Naapurisopu kyseenalaistu...
Miten "savustaa" hankala naapuri, ilman että koko talo palaa? vaikea, vaikea kysymys...
Kaikkia naapureita kun ei hyvällä tahdollakaan toivota tervetulleeksi, rinnakkaiselo kun jo ajatuksena ahdistaa.
Naapurisopu kyseenalaistuu jo lemmikkien suhteen, nämä kun sattuvat olemaan jatkuvassa vaaravyöhykkeessä omalla reviirillään, ei siinä pieni kotikissa pärjää kun alakertalainen käyttää suurempaa kokoa ja voimaansa hyväkseen.
Entäs talo, alakertalainen kun näyttää käyttävän koko energiavarastonsa talon perustaan, eikä kyseessä ole uudisrakentaminen, ei parannustyöt, vaan järjestelmällinen tuhoaminen.
Alakertalainen kaivaa päivät ja yöt ulkoilee, siinä taitaa jonkinlainen metsästys olla käynnissä, tosin omistaako lain voimaista metsästyslupaa??
Kuka moiselle edes sellaista myöntäisi, karvaiselle turjakkeelle.
Mäyrä taitaa tuon muuttajan nimi olla, tosin metsäsiaksikin nimetty, suurin Suomessa elävä näätäeläin.
Kaikki suuri pelottaa, varsinkin kun talo saattaa kaatua monien käytävä labyranttien päällä, talo kun sijaitsee rinteessä.
Entäs kotikissat, pieniä ovat mäyrän rinnalla, metsästäjän joka keskimääräisellä pituudellaan ohittaa 80 cm.
Minkä menit tekemään, tekisi mieli sanoa että mäyrä p.....le, olisi tässä ympärillä ollut autiotaloja ja latoja, mutta menit sitten muuttamaan meidän talon alle!!
Mutta miten saisi sinut ymmärtämään ettet ole tervetullut, mistä puuttuva kieli, miten saisi painumaan sinne mistä tulitkin.
Luimme googlesta käytäviesi olevan pitkiä, jopa 100metriä... Käytävillä kun voi olla 5- 15 ulostulo aukkoa...
Joten pelko puserossa odottelen uusia sateita, rinnehän kun saattaa jo sateesta pehmetä, entäs käytävät?? Ei taida mäyrän käytävät ainakaan vahvistaa sitä. Voi mitä teit, kun tänne tulit.
No päätämme ainakin yrittää häätää sinua, ei taida uhkasakot tai häätökaavake auttaa, tarvitaan järeämpää kalustoa...
Auttaisiko meteli, kunnon hevirokki tai ooppera....
Koska musiikkimakuaan on vaikea paikantaa päätämme ottaa apuun vanhan radion, jonka veisimme talon alle.
Joten tuumasta toimeen ja tulosta odottelemaan, jospa "routa" elikä hevi ajaisi epätoivotun alivuokralaisen matkoihinsa.
Koska tehtävä on lopputulosta vailla jäämme kuulolle, kirjoitan kun varma tieto häädöstä on selvä.
Häätö, kun on aina hankalaa, kukapa nyt hyvästä järvenranta tontista luopuisi.
Joten tästä taitaa muodostua kestävyys laji, kumman hermot kestää pitempään heviä veljeni tai mäyrän.
Voi olla että veljelleni jää kuuntelun myötä hevirokki päälle, tiedä häntä, talo kun sattuu olemaan hänen.
Mutta odotellaan, kumpi kaatuu ensin talo tai mäyrän hermot.
Rakkaudella murmur
Naapurisopu kyseenalaistuu jo lemmikkien suhteen, nämä kun sattuvat olemaan jatkuvassa vaaravyöhykkeessä omalla reviirillään, ei siinä pieni kotikissa pärjää kun alakertalainen käyttää suurempaa kokoa ja voimaansa hyväkseen.
Entäs talo, alakertalainen kun näyttää käyttävän koko energiavarastonsa talon perustaan, eikä kyseessä ole uudisrakentaminen, ei parannustyöt, vaan järjestelmällinen tuhoaminen.
Alakertalainen kaivaa päivät ja yöt ulkoilee, siinä taitaa jonkinlainen metsästys olla käynnissä, tosin omistaako lain voimaista metsästyslupaa??
Kuka moiselle edes sellaista myöntäisi, karvaiselle turjakkeelle.
Mäyrä taitaa tuon muuttajan nimi olla, tosin metsäsiaksikin nimetty, suurin Suomessa elävä näätäeläin.
Kaikki suuri pelottaa, varsinkin kun talo saattaa kaatua monien käytävä labyranttien päällä, talo kun sijaitsee rinteessä.
Entäs kotikissat, pieniä ovat mäyrän rinnalla, metsästäjän joka keskimääräisellä pituudellaan ohittaa 80 cm.
Minkä menit tekemään, tekisi mieli sanoa että mäyrä p.....le, olisi tässä ympärillä ollut autiotaloja ja latoja, mutta menit sitten muuttamaan meidän talon alle!!
Mutta miten saisi sinut ymmärtämään ettet ole tervetullut, mistä puuttuva kieli, miten saisi painumaan sinne mistä tulitkin.
Luimme googlesta käytäviesi olevan pitkiä, jopa 100metriä... Käytävillä kun voi olla 5- 15 ulostulo aukkoa...
Joten pelko puserossa odottelen uusia sateita, rinnehän kun saattaa jo sateesta pehmetä, entäs käytävät?? Ei taida mäyrän käytävät ainakaan vahvistaa sitä. Voi mitä teit, kun tänne tulit.
No päätämme ainakin yrittää häätää sinua, ei taida uhkasakot tai häätökaavake auttaa, tarvitaan järeämpää kalustoa...
Auttaisiko meteli, kunnon hevirokki tai ooppera....
Koska musiikkimakuaan on vaikea paikantaa päätämme ottaa apuun vanhan radion, jonka veisimme talon alle.
Joten tuumasta toimeen ja tulosta odottelemaan, jospa "routa" elikä hevi ajaisi epätoivotun alivuokralaisen matkoihinsa.
Koska tehtävä on lopputulosta vailla jäämme kuulolle, kirjoitan kun varma tieto häädöstä on selvä.
Häätö, kun on aina hankalaa, kukapa nyt hyvästä järvenranta tontista luopuisi.
Joten tästä taitaa muodostua kestävyys laji, kumman hermot kestää pitempään heviä veljeni tai mäyrän.
Voi olla että veljelleni jää kuuntelun myötä hevirokki päälle, tiedä häntä, talo kun sattuu olemaan hänen.
Mutta odotellaan, kumpi kaatuu ensin talo tai mäyrän hermot.
Rakkaudella murmur
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
murmurin muistelot: Alastomat miehet häiriköivät Suomenneitoa, onko sy...
murmurin muistelot: Alastomat miehet häiriköivät Suomenneitoa, onko sy...: Harvardin lääketieteellisen koulun viimevuotinen tutkimus todella paljasti muutakin kuin osoitti jogurtin pienentävän ylipainoriskiä, ja ni...
Alastomat miehet häiriköivät Suomenneitoa, onko syynä vanilja jogurtti
Harvardin lääketieteellisen koulun viimevuotinen tutkimus todella paljasti muutakin kuin osoitti jogurtin pienentävän ylipainoriskiä, ja nimenomaan vaniljajogurtti oli kyseessä!!
Syöpätutkija Susan Erdman ja geenispesialisti Eric Alm valitsivat kohteekseen 80 hiirtä, joista puolelle syötettiin rasvaista, vähäkuituista ja vähäravinteiteista ruokaa ja toiselle puoliskolle vaniljajogurttia.
Ja mitä tapahtuikaan??
Jogurttia syöneiden turkki oli kiiltävämpi ja paksumpi kuin verrokkiryhmän, eikä tässä vielä kaikki.
Urospuoliset jogurttia syöneet hiiret alkoivat kävellä rehvastellen. Uroshiiret halusivat myös esitellä kriittisiä paikkojaan hanakammin naaraspuolisille hiirille.
Jogurttia syöneiden kivekset myös kasvoivat kokeen aikana, joten jogurtti saa miehissä ihmeitä aikaan, pitää kai uskoa tutkimus tulosta.
Löytyykö vaniljajogurtista syy uuteen "paljastelu muoti ilmiöön", tai onko kyseessä mallioppiminen?
Tiedä häntä kun kukaan häiriköistä ei ole osannut kertoa jälkikäteen, miksi vaatteet heitettiin nurkkaan ja lähdettiin raitille mellakoimaan.
Littoisissa miehelle ei riittänyt vaatteettomuus vaan lapiolla mätkien rikkoi kaiken eteensä osuneen omaisuuden. Kuin pisteeksi iinpäälle tunkeutui myös sisälle taloon jossa rikkoi irtainta omaisuutta, ikkunat ja yrittipä lyödä lapiolla vielä talon asukkiakin.
Siinä rytinässä viottui neljä autoa, parikymmentä ikkunaa ja muuta omaisuutta.
Joten kyllä tapahtuu, eikä tässä vielä kaikki, rohkea alaston riehuja huitoi vielä lapiolla rahoittamaan tullutta poliisia.
Siinä jos missä virkavallan kunnioitus lensi häränpyllyä roskikseen.
Pippurisumutteella tilanne rauhoittui ja rauha pieneen Littoisiin turvattiin, ainakin seuraavaan alaston attentaattiin asti.
Mutta siinä missä pienet niin myös suuret, ainakin kuluneen kahden viikon sisään mahtuu neljä "alaston kokkia".
Viimeksi eilen Helsingissä poliisi poisti katolta alastomana törttöilleen.
Maanantaina mies kiipesi humalassa Hämeenlinnan radiomastoon.
Youtubeen ikuistettiin sekava alaston riehuja 5. heinäkuuta Tampereen Hervannassa.
Tässäkin tapauksessa riehunnan ja puremisen jälkeen agressiivinen "alaston kokki" saatiin painin ja pippurin kanssa rauhoittumaan.
Oliko sekavuuteen syy jogurtissa?... Kuumuudesta?.. Matkimisen halusta, eli apinoimisesta.... Kukaan alastomista kun ei ole pystynyt kertomaan tai halunnut kertoa töppäilynsä aihetta.
Sattuipa kuumana heinäkuuna, taisi olla seitsemänkymmen luvun alussa, kun helleraja oli ylittynyt usean viikon ajan. Hiki virtaa työmaalla, koneellista ilmanvaihtoa ei säästösyistä ole, ei edes tuuletinta.
Siinä mies rintarinnan pyyhkii otsaansa kunnes eräällä nk. pimahtaa. Alkaa riisua vaatteitaan rauhallisin elein, viikkaa vaatteensa huolelliseen pinoon (armeijan käyneenä), ja poistuu paikalta.
Kääntyy kuitenkin kun eräs työtovereista ilmoittaa kellon jääneen käteen.
Palaa takaisin koneensa ääreen poistaa kellon ja asettelee kauniisti vaatepinon päälle, tämän jälkeen poistuu portin kautta työpaikaltaan.
Tämä mies ei riehunut ei mellakoinut, sai vaan tarpeekseen kuumuudesta...
Oliko mies matkalle uimarannalle, suunta oli oikea mutta virkavallan käännyttämänä ei ainakaan sinä päivänä päässyt perille.
Joten ei yksin jogurtti, pään voi saada pyörälle myös tuo kaiken korventama kuumuus.
Tämä tarina on tapahtunut mutta asianomaiset jätän taas nimeämättä, siveyssyistä.
Lämpöä ja aurinkoa itsekullekin, liika on kuitenkin aina liikaa, vaniljajogurtin syödessäkin.
Rakkaudella murmur
Syöpätutkija Susan Erdman ja geenispesialisti Eric Alm valitsivat kohteekseen 80 hiirtä, joista puolelle syötettiin rasvaista, vähäkuituista ja vähäravinteiteista ruokaa ja toiselle puoliskolle vaniljajogurttia.
Ja mitä tapahtuikaan??
Jogurttia syöneiden turkki oli kiiltävämpi ja paksumpi kuin verrokkiryhmän, eikä tässä vielä kaikki.
Urospuoliset jogurttia syöneet hiiret alkoivat kävellä rehvastellen. Uroshiiret halusivat myös esitellä kriittisiä paikkojaan hanakammin naaraspuolisille hiirille.
Jogurttia syöneiden kivekset myös kasvoivat kokeen aikana, joten jogurtti saa miehissä ihmeitä aikaan, pitää kai uskoa tutkimus tulosta.
Löytyykö vaniljajogurtista syy uuteen "paljastelu muoti ilmiöön", tai onko kyseessä mallioppiminen?
Tiedä häntä kun kukaan häiriköistä ei ole osannut kertoa jälkikäteen, miksi vaatteet heitettiin nurkkaan ja lähdettiin raitille mellakoimaan.
Littoisissa miehelle ei riittänyt vaatteettomuus vaan lapiolla mätkien rikkoi kaiken eteensä osuneen omaisuuden. Kuin pisteeksi iinpäälle tunkeutui myös sisälle taloon jossa rikkoi irtainta omaisuutta, ikkunat ja yrittipä lyödä lapiolla vielä talon asukkiakin.
Siinä rytinässä viottui neljä autoa, parikymmentä ikkunaa ja muuta omaisuutta.
Joten kyllä tapahtuu, eikä tässä vielä kaikki, rohkea alaston riehuja huitoi vielä lapiolla rahoittamaan tullutta poliisia.
Siinä jos missä virkavallan kunnioitus lensi häränpyllyä roskikseen.
Pippurisumutteella tilanne rauhoittui ja rauha pieneen Littoisiin turvattiin, ainakin seuraavaan alaston attentaattiin asti.
Mutta siinä missä pienet niin myös suuret, ainakin kuluneen kahden viikon sisään mahtuu neljä "alaston kokkia".
Viimeksi eilen Helsingissä poliisi poisti katolta alastomana törttöilleen.
Maanantaina mies kiipesi humalassa Hämeenlinnan radiomastoon.
Youtubeen ikuistettiin sekava alaston riehuja 5. heinäkuuta Tampereen Hervannassa.
Tässäkin tapauksessa riehunnan ja puremisen jälkeen agressiivinen "alaston kokki" saatiin painin ja pippurin kanssa rauhoittumaan.
Oliko sekavuuteen syy jogurtissa?... Kuumuudesta?.. Matkimisen halusta, eli apinoimisesta.... Kukaan alastomista kun ei ole pystynyt kertomaan tai halunnut kertoa töppäilynsä aihetta.
Sattuipa kuumana heinäkuuna, taisi olla seitsemänkymmen luvun alussa, kun helleraja oli ylittynyt usean viikon ajan. Hiki virtaa työmaalla, koneellista ilmanvaihtoa ei säästösyistä ole, ei edes tuuletinta.
Siinä mies rintarinnan pyyhkii otsaansa kunnes eräällä nk. pimahtaa. Alkaa riisua vaatteitaan rauhallisin elein, viikkaa vaatteensa huolelliseen pinoon (armeijan käyneenä), ja poistuu paikalta.
Kääntyy kuitenkin kun eräs työtovereista ilmoittaa kellon jääneen käteen.
Palaa takaisin koneensa ääreen poistaa kellon ja asettelee kauniisti vaatepinon päälle, tämän jälkeen poistuu portin kautta työpaikaltaan.
Tämä mies ei riehunut ei mellakoinut, sai vaan tarpeekseen kuumuudesta...
Oliko mies matkalle uimarannalle, suunta oli oikea mutta virkavallan käännyttämänä ei ainakaan sinä päivänä päässyt perille.
Joten ei yksin jogurtti, pään voi saada pyörälle myös tuo kaiken korventama kuumuus.
Tämä tarina on tapahtunut mutta asianomaiset jätän taas nimeämättä, siveyssyistä.
Lämpöä ja aurinkoa itsekullekin, liika on kuitenkin aina liikaa, vaniljajogurtin syödessäkin.
Rakkaudella murmur
tiistai 10. heinäkuuta 2012
murmurin muistelot: Häpeärangaistus, siitäkö apu???
murmurin muistelot: Häpeärangaistus, siitäkö apu???: Olisiko julkinen häpeä pahempi kuin silmä silmästä, hammas hampaasta, kumpi tai kampi, kumpi kuitenkin voitti. Siinäpä kaksiteräinen miekk...
Häpeärangaistus, siitäkö apu???
Olisiko julkinen häpeä pahempi kuin silmä silmästä, hammas hampaasta, kumpi tai kampi, kumpi kuitenkin voitti.
Siinäpä kaksiteräinen miekka punnittavaksi.
Yhdysvallassa perheväkivallasta tuomittu sai valita viettääkö kuukauden vankilassa tai koirankopissa, valitsi koirankopin voidakseen pitää työpaikkansa.
Häpeä, voi usein olla suurin rangaistus ihmismieleen, mutta entä jos sitä ei tunne??
Jos tunnetaso ei kehitykkään normaaliin tapaan, taitaa silloin häpeäkin olla vieras elementti.
Tunneäly kehittyy jo varhaislapsuudessa, vauvaiästä lähtien.
Mutta mistä apu perheväkivaltaan, tunneköyhyyteen, koirankoppi ei voi olla ainoa ratkaisu.
Kuitenkin uutislähetyksiä katsoessa useimmat tappajat, raiskaajat, kavaltajat ja varkaat peittävät kasvonsa.
Joten rikollinen teko yksistään ei tuo mieleen häpeää, häpeä koetaan kasvojen paljastuessa.
Olisiko kasvojen paljastus rinnastettava häpeärangaistukseen.
Lakituvassahan tulee puhua totta, mitään salaamatta, sitä mitään muuttamatta ja lisäämättä, kuitenkin vankilaan joutuminen näyttää tuntuvan rikollisesta pienemmältä häpeältä.
Rinnastaako rikollinen mieli kasvojen näyttämisen kirkon jalkapuuhun??
Siinäpä kysymys jota näinkin pieni ihminen ei osaa selvittää.
Häpeärangaistuksesta näyttää löytyvän puolesta ja vastaan puhuvia, rangaistuksethan vetoavat ihmisen raadolliseen puoleen antaessaan välittömän tyydytyksen ainakin oikeudessa.
Ikiajan on mestauksista ja raipparangaistuksista saatu aikaan markkinat joihin kansa saapuu kuin olymppialaisiin konsanaan, metelin, musiikin ja tanssin pyörteissä sääli taisi olla viimeinen tunne jota tunnettiin.
Miksi kasvojen paljastaminen oikeudessa tunnetaan häpeänä??
Löytyisikö tästä julkisesta häpeästä apua??
Muuten miten saisi mummonpotkijat, käsilaukkuvarkaat, ahneet omaisiltaan kavaltajat ruotuun.
Entä asunnoissa nykyään pyörivä öinen kulkia, näitäkin kun nykyisin liikkuu kansalaisten makuuhuoneissa.
Mitähän tämänkin kulkijan päässä mahtaa liikkua, ja mitä kiksejä mahtaa saada öisillä peloittelu reissuillaan.
Ei jätä kulkia rauhaan edes miesasukkaan asuntoja, naisista puhumattakaan.
Avaimilla kulkee kuten kunnon kansalainen, asunnot vaan kun eivät ole omia. Ei ole ainakaan vielä ollut varkaissa, pelottelukin riittää unestaan heräävää.
Koti, turvasatama, lämmin, parhaalla lukolla varustettu, missä mättää?
Asukkaita pyydetään varustamaan ovensa varmuusketjulla, turvalukolla.
Miten rangaista yörauhan rikkojaa, olisiko tässä kasvon paljastus kohdallaan, entä keskellä toria toriaikaan jalkapuuhun??
Kunhan yökulkia paljastuu niin eiköhän oikeus päätä, tuomarit on sitä varten opiskelleet ja niillä on parempi palkka kuin rivisairaanhoitajalla.
Jopa kaupunginjohtajan kuukausipalkan korotus taitaa olla suurempi, joten näillä mennään ja muristaan.
Siitä huolimatta rakkaudella murmur
Siinäpä kaksiteräinen miekka punnittavaksi.
Yhdysvallassa perheväkivallasta tuomittu sai valita viettääkö kuukauden vankilassa tai koirankopissa, valitsi koirankopin voidakseen pitää työpaikkansa.
Häpeä, voi usein olla suurin rangaistus ihmismieleen, mutta entä jos sitä ei tunne??
Jos tunnetaso ei kehitykkään normaaliin tapaan, taitaa silloin häpeäkin olla vieras elementti.
Tunneäly kehittyy jo varhaislapsuudessa, vauvaiästä lähtien.
Mutta mistä apu perheväkivaltaan, tunneköyhyyteen, koirankoppi ei voi olla ainoa ratkaisu.
Kuitenkin uutislähetyksiä katsoessa useimmat tappajat, raiskaajat, kavaltajat ja varkaat peittävät kasvonsa.
Joten rikollinen teko yksistään ei tuo mieleen häpeää, häpeä koetaan kasvojen paljastuessa.
Olisiko kasvojen paljastus rinnastettava häpeärangaistukseen.
Lakituvassahan tulee puhua totta, mitään salaamatta, sitä mitään muuttamatta ja lisäämättä, kuitenkin vankilaan joutuminen näyttää tuntuvan rikollisesta pienemmältä häpeältä.
Rinnastaako rikollinen mieli kasvojen näyttämisen kirkon jalkapuuhun??
Siinäpä kysymys jota näinkin pieni ihminen ei osaa selvittää.
Häpeärangaistuksesta näyttää löytyvän puolesta ja vastaan puhuvia, rangaistuksethan vetoavat ihmisen raadolliseen puoleen antaessaan välittömän tyydytyksen ainakin oikeudessa.
Ikiajan on mestauksista ja raipparangaistuksista saatu aikaan markkinat joihin kansa saapuu kuin olymppialaisiin konsanaan, metelin, musiikin ja tanssin pyörteissä sääli taisi olla viimeinen tunne jota tunnettiin.
Miksi kasvojen paljastaminen oikeudessa tunnetaan häpeänä??
Löytyisikö tästä julkisesta häpeästä apua??
Muuten miten saisi mummonpotkijat, käsilaukkuvarkaat, ahneet omaisiltaan kavaltajat ruotuun.
Entä asunnoissa nykyään pyörivä öinen kulkia, näitäkin kun nykyisin liikkuu kansalaisten makuuhuoneissa.
Mitähän tämänkin kulkijan päässä mahtaa liikkua, ja mitä kiksejä mahtaa saada öisillä peloittelu reissuillaan.
Ei jätä kulkia rauhaan edes miesasukkaan asuntoja, naisista puhumattakaan.
Avaimilla kulkee kuten kunnon kansalainen, asunnot vaan kun eivät ole omia. Ei ole ainakaan vielä ollut varkaissa, pelottelukin riittää unestaan heräävää.
Koti, turvasatama, lämmin, parhaalla lukolla varustettu, missä mättää?
Asukkaita pyydetään varustamaan ovensa varmuusketjulla, turvalukolla.
Miten rangaista yörauhan rikkojaa, olisiko tässä kasvon paljastus kohdallaan, entä keskellä toria toriaikaan jalkapuuhun??
Kunhan yökulkia paljastuu niin eiköhän oikeus päätä, tuomarit on sitä varten opiskelleet ja niillä on parempi palkka kuin rivisairaanhoitajalla.
Jopa kaupunginjohtajan kuukausipalkan korotus taitaa olla suurempi, joten näillä mennään ja muristaan.
Siitä huolimatta rakkaudella murmur
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
murmurin muistelot: Elli ja Gunnar puutorin laidalla, kohtauspaikka h...
murmurin muistelot: Elli ja Gunnar puutorin laidalla, kohtauspaikka h...: Punaiset lyhdyt, Marilynin sensuellit kuvat seinillä ja musiikki, tuo ihana mukaan tempaava jytke, siinä EG-klubin valttikortit. Saipa sie...
Elli ja Gunnar puutorin laidalla, kohtauspaikka herralle kuin narrille, naisista puhumattakaan
Punaiset lyhdyt, Marilynin sensuellit kuvat seinillä ja musiikki, tuo ihana mukaan tempaava jytke, siinä EG-klubin valttikortit.
Saipa siellä seuran lisäksi hyvää ruokaakin, juomasta puhumattakaan.
Tuo hieman pahamaineinen paikka sai kansan liikkeelle jo alkuillasta, parhain tanssitila lattialla alkoi täyttyä jo kello kuuden jälkeen.
Eronneet, karanneet tai muuten vain seuraa vailla olevat täyttivät paikan yhteiskuntaluokasta riippumatta. Siinä meni muurarit, ekonomit ja työttömät sekaisin kun alkoi sekahaku, ja kotirouvakin oli unohtanut ujoutensa narikkaan.
Oli aina helppo verhoutua muka tanssimisen haluun kun takaraivossa kuitenkin jyskytti tuo ikivanha uteliaisuus uusiin kasvoihin, uusiin seikkailuihin ja oman viehätysvoimansa testaamiseen, vieläkö se kävisi flaksi?
Juoma vaihtoi olintilaa ja humalahakuisesti, mutta hauskaa riitti niin polttari- kuin työporukoillekin.
Juorut täyttivät ainakin naisten wc:n ilmapiirin, joten selväksi tuli minkä näköisellä naisella oli almanakka täynnä miesten puhelinnumeroita, kuulemma soitti valikoidusti kenet haluaa sillä kertaa vuoteensa lämmittäjäksi.
Muutenkin taisi illan aikana vaihtaa omistajaa niin kellot kuin sormuksetkin. Eräälläkin vakio asiakkaalla kun sattui olemaan ripirinnan kelloja molemmat kädet täynnä ja sormukset täyttivät taskut, joten kauppa se on joka kannattaa, vapaa ajallakin.
Kaikkea näki ja kaikkea tapahtui, mutta harvemmin rähinöitä.
Moni rakkaus sai alkunsa, illaksi, viikoksi ja miksei vuosiksi, suurin osa loppui aamuun auringon nousun myötä.
Ei iltaa ilman "Peter Pania" ja löytyipä monta narsistiakin, meitä kun on moneksi, ihmisen kun ei ole hyvä olla yksin, lauma sielun.
Mutta tanssi jatkui ja väki vaihtui, illan mittaan useitakin kertoja.
Baaritiskin ympärys täyttyi ja tupakan savu täytti ilman harmaaksi sumupilveksi, työsuojelusta ei siinä vaiheessa puhuttu.
Tiivis ja kuuma oli tunnelma kun tanssittiin, ahdastakin, mutta eipä tainnut tuo häiritä.
Jaloille tallattiin, tönittiin, saipa joskus kyynerpäästäkin iskun kun vieruspari taivutti tulista tangoa.
Mutta hassuinta oli kun juuri tilaamani Jaffa ( ihan raakana) juotiin sillä aikaa kun olin tanssimassa, joten ei tainnut juoja saada ilmaista humalaa.
Täällä moni suhde sai alkunsa ja moni myös loppunsa, elämä menee menojaan ja ihminen elää tavallaan.
Mutta kuitenkin Ellin ja Gunnarin matala kynnys sai yksinäiset liikkeelle yhteiskuntaluokasta riippumatta, seuraa löytyi ja sitä sai jos halukkuutta löytyi.
EG-klubi oli jokapäivä auki aikaisesta illasta ja näin mahdollisti iltaunisenkin riennon.
Tanssia sai ja palanpainiketta löytyi, joten mistä löytyy samanmoinen paikka.
Paikka suljettiin tämän vuosituhannen ensimmäisenä päivänä.
Aika ja ihmiset muuttuvat, tarpeetkin...
Yksinäisyys lannistaa, työttömyys, syrjäytyminen, nyt jos koskaan kun lamaa pukkaa uutisista ja lehdistä, apua tarvittaisiin.
Mikä olisi parasta ja madaltaisi kynnystä, mikä saisi yksinäisen liikkeelle.
Siinä pulma, mistä apua takakammarin pojalle tai ujolle hiirulaiselle, kaikilla kun ei ole tuota maataloakaan, jos olisi voisi morsiammen hakua yrittää maajussille morsian tai -sulhanen ohjelmasta.
On niitä suhteita EG-klubilla kestäviäkin solmittu, esim. 23.7.1989 lähti matkaani mieshenkilö, joka yhä keittää aamupuuron ja maistuu tuo puuro vieläkin, yhdessä nauttien.
Hyvää kesää rakkaudella murmur
Saipa siellä seuran lisäksi hyvää ruokaakin, juomasta puhumattakaan.
Tuo hieman pahamaineinen paikka sai kansan liikkeelle jo alkuillasta, parhain tanssitila lattialla alkoi täyttyä jo kello kuuden jälkeen.
Eronneet, karanneet tai muuten vain seuraa vailla olevat täyttivät paikan yhteiskuntaluokasta riippumatta. Siinä meni muurarit, ekonomit ja työttömät sekaisin kun alkoi sekahaku, ja kotirouvakin oli unohtanut ujoutensa narikkaan.
Oli aina helppo verhoutua muka tanssimisen haluun kun takaraivossa kuitenkin jyskytti tuo ikivanha uteliaisuus uusiin kasvoihin, uusiin seikkailuihin ja oman viehätysvoimansa testaamiseen, vieläkö se kävisi flaksi?
Juoma vaihtoi olintilaa ja humalahakuisesti, mutta hauskaa riitti niin polttari- kuin työporukoillekin.
Juorut täyttivät ainakin naisten wc:n ilmapiirin, joten selväksi tuli minkä näköisellä naisella oli almanakka täynnä miesten puhelinnumeroita, kuulemma soitti valikoidusti kenet haluaa sillä kertaa vuoteensa lämmittäjäksi.
Muutenkin taisi illan aikana vaihtaa omistajaa niin kellot kuin sormuksetkin. Eräälläkin vakio asiakkaalla kun sattui olemaan ripirinnan kelloja molemmat kädet täynnä ja sormukset täyttivät taskut, joten kauppa se on joka kannattaa, vapaa ajallakin.
Kaikkea näki ja kaikkea tapahtui, mutta harvemmin rähinöitä.
Moni rakkaus sai alkunsa, illaksi, viikoksi ja miksei vuosiksi, suurin osa loppui aamuun auringon nousun myötä.
Ei iltaa ilman "Peter Pania" ja löytyipä monta narsistiakin, meitä kun on moneksi, ihmisen kun ei ole hyvä olla yksin, lauma sielun.
Mutta tanssi jatkui ja väki vaihtui, illan mittaan useitakin kertoja.
Baaritiskin ympärys täyttyi ja tupakan savu täytti ilman harmaaksi sumupilveksi, työsuojelusta ei siinä vaiheessa puhuttu.
Tiivis ja kuuma oli tunnelma kun tanssittiin, ahdastakin, mutta eipä tainnut tuo häiritä.
Jaloille tallattiin, tönittiin, saipa joskus kyynerpäästäkin iskun kun vieruspari taivutti tulista tangoa.
Mutta hassuinta oli kun juuri tilaamani Jaffa ( ihan raakana) juotiin sillä aikaa kun olin tanssimassa, joten ei tainnut juoja saada ilmaista humalaa.
Täällä moni suhde sai alkunsa ja moni myös loppunsa, elämä menee menojaan ja ihminen elää tavallaan.
Mutta kuitenkin Ellin ja Gunnarin matala kynnys sai yksinäiset liikkeelle yhteiskuntaluokasta riippumatta, seuraa löytyi ja sitä sai jos halukkuutta löytyi.
EG-klubi oli jokapäivä auki aikaisesta illasta ja näin mahdollisti iltaunisenkin riennon.
Tanssia sai ja palanpainiketta löytyi, joten mistä löytyy samanmoinen paikka.
Paikka suljettiin tämän vuosituhannen ensimmäisenä päivänä.
Aika ja ihmiset muuttuvat, tarpeetkin...
Yksinäisyys lannistaa, työttömyys, syrjäytyminen, nyt jos koskaan kun lamaa pukkaa uutisista ja lehdistä, apua tarvittaisiin.
Mikä olisi parasta ja madaltaisi kynnystä, mikä saisi yksinäisen liikkeelle.
Siinä pulma, mistä apua takakammarin pojalle tai ujolle hiirulaiselle, kaikilla kun ei ole tuota maataloakaan, jos olisi voisi morsiammen hakua yrittää maajussille morsian tai -sulhanen ohjelmasta.
On niitä suhteita EG-klubilla kestäviäkin solmittu, esim. 23.7.1989 lähti matkaani mieshenkilö, joka yhä keittää aamupuuron ja maistuu tuo puuro vieläkin, yhdessä nauttien.
Hyvää kesää rakkaudella murmur
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)