torstai 29. joulukuuta 2011
murmurin muistelot: Mitä tapahtuu kun maalikko ja alanmies kohtaavat k...
murmurin muistelot: Mitä tapahtuu kun maalikko ja alanmies kohtaavat k...: Peilikirkas kadunpinta Eerikinkadulla, pelkään hienosteluni kostautuvan ja kupsastavani kumoon. Olemme mieheni kanssa ohittamassa kauppahall...
Vuosi 2011, mitä tapahtuikaan?
Paljon on vettä virrannut joessa, paljon myös tapahtunut maailmalla, tulvinut ja maa järähdellyt.
Uutta presidenttiä haetaan Suomeen, vaikka vanhakin kelpaisi, ainakin minulle.
Saa nähdä onko seuraava presidentti Paavo, mutta kuka heistä, kun tuntuu että Paavoista on runsauden pulaa, kokonaista neljä. Onkohan Paavo jotenkin presidentillinen nimi, tiedä häntä. Täytyypä olla tarkkana kun äänestää, jos Paavoa niin ainakin sitä oikeaa. Tai olisihan siellä Sauli, Soini, Eva ja muutkin. On tämä vaikeaa, äänestää kuitenkin pitää, en voi rutista jos en äänestä.
On vallankumouksia arabimaissa, joissa diktatuurikin tuntuu olevan osa iäti kestävää satua. Saduissahan synnytään köyhäksi tai rikkaaksi, välimuotoa ei ole. Tunisian jasmiinivallankumous aloitti myräkän, eikä loppua näy edes almanakassa.
Näköjään mihinkään ei ole uskominen, sadutkin taitavat olla vain satua. Katsotaan sanoi kissa kun hiirelle takkia ompeli, miten tässä käy. Taitaapa Ojalan laskuoppia siteeraten 1+1 olla kuitenkin 2 ja pian uusi valta hallitsee, historia toistaa itseään ja jos hyvin käy uusi diktatuuri säätää lait ja asetukset. Kansa on onnellinen, saatiinhan vanha valta vaihdettua, harmi vaan kun uudesta ei vielä osaa sanoa mitään. Toivottavasti karhu ei tule vastaan kun sutta lähdettiin karkuun.
Kiinassa, ennen niin tyytyväinen työtätekevä kansa lakkoilee ja vaatii palkankorotusta, Israelissa osoitetaan mieltä naisten syrjinnän vuoksi. Lontoossa metro on pysähtynyt kuljettajien lakkoilun vuoksi, selvennökseksi ilmoitettakoon palkan olevan 4500 euroa kuukaudessa. No katsotaan, tuleeko lisää?
Mitenkähän saisi jostain tarvittavat todistukset ja ikää hieman pienemmäksi niin lähtisin vaikka rikkuriksi Lontooseen. Kyllähän tuollainen palkka hakkaa mennen tullen tämän eläke-edun jonka eteen olen työskennellyt 47 hikistä vuotta, osan ajasta tosin opiskellen ja työtä tehden.
Karpataan ja karpataan, laihdutaan jos laihdutaan. Voipula uhkaa jo koko eurooppaa.
Venäjä ostaa osan voista, mutta mihin se loppu vuori romahti?
Vanhalle jäärälle tulee taas mieleen markkinavoimien hyvät suunnitelmat voin hinnan korottamiseksi. Menekki ja pula, siinäpä parivaljakko joka taatusti on parasta mitä maitotaloudessa on pitkään aikaan tapahtunut. Toivottavasti tästä hinnan korotuksesta saavat nauttia myös karjatalouden rakasta työtätekevät, ettei kävisi vanhanaikaisesti ja voiton jakaisivatkin ainoastaan sijoitusporras.
Onhan tässä tapahtunut paljon mukaviakin asioita, voitettiin jääkiekon maailman mestaruus, Turussa saatiin nauttia kulttuurista jota saatiin tuutin täydeltä ja täysin rinnoin.Turku todisti maailmalle hallitsevansa suuriakin tapahtumia, vieläpä koko vuoden ajan. Siis kiitos kaikille järjestäjille, Turku kulttuuripääkaupunkina onnistui täydellisesti.
Siis voimme uljaasti toivottaa vuoden 2012 saapuvaksi, olemme sen ansainneet. Onnea, tarvitsemme kuitenkin jokainen.
Uutta presidenttiä haetaan Suomeen, vaikka vanhakin kelpaisi, ainakin minulle.
Saa nähdä onko seuraava presidentti Paavo, mutta kuka heistä, kun tuntuu että Paavoista on runsauden pulaa, kokonaista neljä. Onkohan Paavo jotenkin presidentillinen nimi, tiedä häntä. Täytyypä olla tarkkana kun äänestää, jos Paavoa niin ainakin sitä oikeaa. Tai olisihan siellä Sauli, Soini, Eva ja muutkin. On tämä vaikeaa, äänestää kuitenkin pitää, en voi rutista jos en äänestä.
On vallankumouksia arabimaissa, joissa diktatuurikin tuntuu olevan osa iäti kestävää satua. Saduissahan synnytään köyhäksi tai rikkaaksi, välimuotoa ei ole. Tunisian jasmiinivallankumous aloitti myräkän, eikä loppua näy edes almanakassa.
Näköjään mihinkään ei ole uskominen, sadutkin taitavat olla vain satua. Katsotaan sanoi kissa kun hiirelle takkia ompeli, miten tässä käy. Taitaapa Ojalan laskuoppia siteeraten 1+1 olla kuitenkin 2 ja pian uusi valta hallitsee, historia toistaa itseään ja jos hyvin käy uusi diktatuuri säätää lait ja asetukset. Kansa on onnellinen, saatiinhan vanha valta vaihdettua, harmi vaan kun uudesta ei vielä osaa sanoa mitään. Toivottavasti karhu ei tule vastaan kun sutta lähdettiin karkuun.
Kiinassa, ennen niin tyytyväinen työtätekevä kansa lakkoilee ja vaatii palkankorotusta, Israelissa osoitetaan mieltä naisten syrjinnän vuoksi. Lontoossa metro on pysähtynyt kuljettajien lakkoilun vuoksi, selvennökseksi ilmoitettakoon palkan olevan 4500 euroa kuukaudessa. No katsotaan, tuleeko lisää?
Mitenkähän saisi jostain tarvittavat todistukset ja ikää hieman pienemmäksi niin lähtisin vaikka rikkuriksi Lontooseen. Kyllähän tuollainen palkka hakkaa mennen tullen tämän eläke-edun jonka eteen olen työskennellyt 47 hikistä vuotta, osan ajasta tosin opiskellen ja työtä tehden.
Karpataan ja karpataan, laihdutaan jos laihdutaan. Voipula uhkaa jo koko eurooppaa.
Venäjä ostaa osan voista, mutta mihin se loppu vuori romahti?
Vanhalle jäärälle tulee taas mieleen markkinavoimien hyvät suunnitelmat voin hinnan korottamiseksi. Menekki ja pula, siinäpä parivaljakko joka taatusti on parasta mitä maitotaloudessa on pitkään aikaan tapahtunut. Toivottavasti tästä hinnan korotuksesta saavat nauttia myös karjatalouden rakasta työtätekevät, ettei kävisi vanhanaikaisesti ja voiton jakaisivatkin ainoastaan sijoitusporras.
Onhan tässä tapahtunut paljon mukaviakin asioita, voitettiin jääkiekon maailman mestaruus, Turussa saatiin nauttia kulttuurista jota saatiin tuutin täydeltä ja täysin rinnoin.Turku todisti maailmalle hallitsevansa suuriakin tapahtumia, vieläpä koko vuoden ajan. Siis kiitos kaikille järjestäjille, Turku kulttuuripääkaupunkina onnistui täydellisesti.
Siis voimme uljaasti toivottaa vuoden 2012 saapuvaksi, olemme sen ansainneet. Onnea, tarvitsemme kuitenkin jokainen.
torstai 22. joulukuuta 2011
murmurin muistelot: Mitä tapahtuu kun maalikko ja alanmies kohtaavat k...
murmurin muistelot: Mitä tapahtuu kun maalikko ja alanmies kohtaavat k...: Peilikirkas kadunpinta Eerikinkadulla, pelkään hienosteluni kostautuvan ja kupsastavani kumoon. Olemme mieheni kanssa ohittamassa kauppahall...
Mitä tapahtuu kun maalikko ja alanmies kohtaavat kauppahallin kulmilla
Peilikirkas kadunpinta Eerikinkadulla, pelkään hienosteluni kostautuvan ja kupsastavani kumoon. Olemme mieheni kanssa ohittamassa kauppahallia kun näen maassa jonkun onnettoman kumoon menneen. Pikaisen tarkastelun tuloksena huomaan käyneen pahasti, tässä tarvitaan lääkärin apua ja pikimiten. Vasemmassa ohimossa verta vuotava suuri ruhje, josta näkyi pursuavan jotain vaaleaa ulos. Mielikuvitukseni teki taas johtopäätöksen vaalean aineen olevan aivokudosta. Päättelen miehen kaatuneen, en koske tajuttomaan, vaan päätän soittaa apua. Kun kaivan puhelinta laukustani paikalle rientää hieman laitapuolen kulkijaa muistuttava mies henkilö nostaen loukkaantuneen päätä syliinsä. Pyydän ettei uhriin koskettaisi kun sisäisistä vammoista ei tiedä. Mies huitaisee kädellään ilmaa kertoen etteivät maallikot näistä ymmärrä, sanoo olevansa alanmies, selittää olevan selvästi juoppokramppi, itsellään ohi menevän, ei tarvita lääkäriä ei ambulanssia.
Samassa paikalle pysähtyy pienehkö mies tummassa pitkässä berberissä, vyö tiukasti sidottuna, musta baskeri toisella ohimollaan, kädessään ruskeaa salkkua heiluttaen. "Mitä täällä tapahtuu, voinko olla avuksi, olen patologian professori".
Katsomme mieheni kanssa toisiamme, jolloinka mieheni vastaa: Toivottavasti sitä ei vielä tarvita.
Kuulen ambulanssin lähestyvän ja päätämme poistua paikalta. Tilanne alkoi kaikessa kauheudessaan tuntua koomiselta alanmiehineen ja patologeineen, emmekä pystyneet
kauempaa hillitsemään naurua joka purskahti ilmoille heti kulman takana.
Miehenikään ei voinut vastaukselleen mitään, mutta kuitenkin, voi luoja. Joskus näitä tilanteita vaan sattuu ja tapahtuu, eikä sille voi mitään.
Joten ambulanssia jäivät odottelemaan kaksi alanmiestä ja uhri, voidaanhan patologiakin pitää alanmiehenä, vaikkei sitä tässä kohtaa tarvittaisikaan.
Joten varokaa liukkasta kadunpintaa. Myös hiekottajat olkaa kilttejä ja tuokaa hiekkaa kadulle.
Samassa paikalle pysähtyy pienehkö mies tummassa pitkässä berberissä, vyö tiukasti sidottuna, musta baskeri toisella ohimollaan, kädessään ruskeaa salkkua heiluttaen. "Mitä täällä tapahtuu, voinko olla avuksi, olen patologian professori".
Katsomme mieheni kanssa toisiamme, jolloinka mieheni vastaa: Toivottavasti sitä ei vielä tarvita.
Kuulen ambulanssin lähestyvän ja päätämme poistua paikalta. Tilanne alkoi kaikessa kauheudessaan tuntua koomiselta alanmiehineen ja patologeineen, emmekä pystyneet
kauempaa hillitsemään naurua joka purskahti ilmoille heti kulman takana.
Miehenikään ei voinut vastaukselleen mitään, mutta kuitenkin, voi luoja. Joskus näitä tilanteita vaan sattuu ja tapahtuu, eikä sille voi mitään.
Joten ambulanssia jäivät odottelemaan kaksi alanmiestä ja uhri, voidaanhan patologiakin pitää alanmiehenä, vaikkei sitä tässä kohtaa tarvittaisikaan.
Joten varokaa liukkasta kadunpintaa. Myös hiekottajat olkaa kilttejä ja tuokaa hiekkaa kadulle.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Oli joulu 84, kun poliisi vei äidin
Kalpea mies seisoo jouluaattona kerrostalonpihamaalla, pienet lapsen kädet kaulallaan, kuin turvaa hakien. Toisen kädet puristaa molemmin käsin reidestä, silmät kyynelissä. Päällysvaatteet ovat kiireessä jääneet laittamatta päälle, ulkona pieni pakkanen. Miehen kalpeilla kasvoilla asuu surun lisäksi myös häpeän tunne. Näinkö tässä taas kävi.
Porraskäytävän ovesta kaksi jämerää sinipukuista miestä taluttaa vastaan rimpuilevaa naista siniseen autoon, mustaan maijaan.
En jää seuraamaan tilannetta, jatkan matkaa, ulkoilutan koiraa.
Itken, kyyneleet valuvat estoitta poskilleni, itken lasten surua, pelkoa, isän ahdistunutta katsetta ja häpeää jota yrittää peittää..
En tunne perhettä, en tiedä edes nimeä ja kuitenkin meitä yhdistää jouluna 84 suru, joka on yhteinen, kuitenkin eri. On ensimmäinen joulu eron jälkeen, ensimmäinen joulu yksinhuoltajana, ensimmäinen joulu jolloinka poikani pystytti kuusen.
Kyyneleeni sekoittuvat naapurin suruun, omaani.
En vielä tähän päivään mennessä ole saanut selville kumpaa itkin enemmän.
Muistan yhä nuoren isän valkean kauluspaidan pienet kädet kaulallaan, lasten pelon, takertumisen ja itkuiset silmät jotka viestivät hätää, pelkoa.
Tälläisiä tosi tarinoita joulusta löytyy yhä ja tulee aina löytymään, kuitenkin jokainen isä ja äiti toivoo lapsilleen kultaista joulua.
Anna lapsellesi joulu, ilman kyyneliä.
Hyvää joulua ja parempaa vuotta 2012.
Porraskäytävän ovesta kaksi jämerää sinipukuista miestä taluttaa vastaan rimpuilevaa naista siniseen autoon, mustaan maijaan.
En jää seuraamaan tilannetta, jatkan matkaa, ulkoilutan koiraa.
Itken, kyyneleet valuvat estoitta poskilleni, itken lasten surua, pelkoa, isän ahdistunutta katsetta ja häpeää jota yrittää peittää..
En tunne perhettä, en tiedä edes nimeä ja kuitenkin meitä yhdistää jouluna 84 suru, joka on yhteinen, kuitenkin eri. On ensimmäinen joulu eron jälkeen, ensimmäinen joulu yksinhuoltajana, ensimmäinen joulu jolloinka poikani pystytti kuusen.
Kyyneleeni sekoittuvat naapurin suruun, omaani.
En vielä tähän päivään mennessä ole saanut selville kumpaa itkin enemmän.
Muistan yhä nuoren isän valkean kauluspaidan pienet kädet kaulallaan, lasten pelon, takertumisen ja itkuiset silmät jotka viestivät hätää, pelkoa.
Tälläisiä tosi tarinoita joulusta löytyy yhä ja tulee aina löytymään, kuitenkin jokainen isä ja äiti toivoo lapsilleen kultaista joulua.
Anna lapsellesi joulu, ilman kyyneliä.
Hyvää joulua ja parempaa vuotta 2012.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Parkkipirkkoonkaan ei voi luottaa, valepirkkoja liikkeellä
No niin valetarinat senkun jatkuvat, uusin valerintamalla esiintyvä on ilmeisesti valepirkko.
Uutisen Pirkosta luin aamulla paikallislehti Turun Sanomista. Joten varoitankin kaikkia autoilijoita
tarkkailemaan pysäköintiään rautatieaseman lähettyvillä. Kyseinen Pirkko liikkuu ja kirjoittelee valesakkojaan ainakin näillä kulmilla, on kuulemma erikoistunut ainakin yksityisen pysäköinnin-
valvonnan alueilla.
Joten mikä on pyhää, kun parkkipirkkoonkaan ei voi luottaa.
Tarvitaankohan Pirkkona esiintymiseen suoritettu tutkinto, joten kysymys kuuluu, kuka tehtaili ja missä kyseisen todistuksen. Tai onkohan yksityisyrittäjyydestä kysymys ja Pirkko esiintyy ihan paperittomana huithapelina. Siinäpä oiva tulon lähde, ei kun oma pankkitilinnumero vaan sakkolappuun ja kartuttamaan joulukassaa, nythän sitä tarvitaan ja runsain mitoin. Elämä on kallista, ainakin joulun aikaan.
Alueella asuu useitakin Pirkkoja, minäkin tunnen yhden, mutta jätän hänet pois laskuista, melkeinpä sukulaissyistä. Joten pyydän kaikkia autoilijoita käynnistämään Pirkkojahti kiireen vilkkaa ja paljastamaan kuka uskaltaa esiintyä parkkipirkkona ja vielä näin joulun aikaan. Turhia sakkoja on ikävä maksaa, ainakin jos ne ovat valetta.
Onkohan keksitty aivan uusi ammattiryhmä, valesitä ja valetätä, mutta näillä mennään, seuraavaksi on sitten vuorossa uudet kujeet, ja näilläkin mennään.
Uutisen Pirkosta luin aamulla paikallislehti Turun Sanomista. Joten varoitankin kaikkia autoilijoita
tarkkailemaan pysäköintiään rautatieaseman lähettyvillä. Kyseinen Pirkko liikkuu ja kirjoittelee valesakkojaan ainakin näillä kulmilla, on kuulemma erikoistunut ainakin yksityisen pysäköinnin-
valvonnan alueilla.
Joten mikä on pyhää, kun parkkipirkkoonkaan ei voi luottaa.
Tarvitaankohan Pirkkona esiintymiseen suoritettu tutkinto, joten kysymys kuuluu, kuka tehtaili ja missä kyseisen todistuksen. Tai onkohan yksityisyrittäjyydestä kysymys ja Pirkko esiintyy ihan paperittomana huithapelina. Siinäpä oiva tulon lähde, ei kun oma pankkitilinnumero vaan sakkolappuun ja kartuttamaan joulukassaa, nythän sitä tarvitaan ja runsain mitoin. Elämä on kallista, ainakin joulun aikaan.
Alueella asuu useitakin Pirkkoja, minäkin tunnen yhden, mutta jätän hänet pois laskuista, melkeinpä sukulaissyistä. Joten pyydän kaikkia autoilijoita käynnistämään Pirkkojahti kiireen vilkkaa ja paljastamaan kuka uskaltaa esiintyä parkkipirkkona ja vielä näin joulun aikaan. Turhia sakkoja on ikävä maksaa, ainakin jos ne ovat valetta.
Onkohan keksitty aivan uusi ammattiryhmä, valesitä ja valetätä, mutta näillä mennään, seuraavaksi on sitten vuorossa uudet kujeet, ja näilläkin mennään.
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Leipä - leipääntyminen - leipäpappi
Heti kärkeen ilmoitan etten halua kyseenalaistaa kenenkään työtä, palkkaa tai virka-asemaa, otan ainoastaan kantaa muutamiin sanontoihin. Maailmassa on todella monta ihmeellistä asiaa, joista lauletaan jo vanhassa lastenlaulussa, joten kaikki mukaan kyllä niistä ihmettelyä riittää isommallekin porukalle.
Voi vain arvuutella veikö kissa oman arvon tunteen, hiirikö työn nautittavuuden. Ei ilmeisesti kukaan pysty kertomaan mikä ne hävitti.
Työnlaatu ja lopputulos tehdystä työstä enää harvemmin pönkittää itsetuntoa. Onkohan kiire ja tiukentunut työtahti tappanut työmoraalin, tai onko kyseinen klisee vanhan aikaisena juntattu romukoppaan. Leipäpappeja on aina ollut ja tulee olemaankin. Mutta älä huoli, et ole murheinesi yksin.
Jos nyt leipääntyminen kiusaa, niin apu viimeistään löytyy kun siirryt eläkkeelle. Sitten tuleekin muita murheita, menot kun usein säilynyt samansuuruisina, mutta tulot puolittuvat.
Niin tai näin, nyt on keksitty uusi sana ULKOISTAMINEN. Mitähän se aikuisen oikeasti tarkoittaa, jos otan eron rakkaasta siipastani, niin onko kyseessä ulkoistaminen / tai ulkoiluttaminen.
Kuitenkin työnantaja voi harkintansa mukaan ulkoistaa työni, mutta saako hän tilalle myös työmoraalini, tuskinpa. Muoti jyllää ja uusi idea on ulkoistaa työ, muka kustannus syistä.
Mutta miten ihmeessä ulkoistettu työ voi tulla edullisemmaksi? Työnantaja maksut ovat kuitenkin kaikille samat, työpalkat, eläkemaksut, ja pitäähän tämän uuden työnantajan saada myös voittoa sijoituksestaan, työntekijähän on hänen uusin sijoituskohteensa. Tuskin tämä sijoittajakaan sosiaalityötä tekee, voittohan se siellä silmänurkassa kangastaa.
Suurena ihmetyksen aiheena pidän kuntatyönantajaa, joka uudistus mielisenä muotia seuraten ulkoistaa esim. siivoustarpeitaan. Onkohan palaset laskettu tarkalleen, plussat ja miinukset. Ilman työtä harvempi elää, ja onhan hyvä että työtä riittää. Kunhan muistetaan työnjälki ja ammattitaito. Työmoraalia ei kannata odottaa, sitä tuskin löytyy kaupanhyllyltä eikä varsinkaan alennuksella. Työ tekijäänsä kiittää, vai kiittääkö. Miten ulkoistettu työ voi kannattaa paremmin, jostakin on oikaistu, mutta sitä mistä ei pieni ihminen ymmärrä.
Kirjoitellaan taas kun potuttaa.
Voi vain arvuutella veikö kissa oman arvon tunteen, hiirikö työn nautittavuuden. Ei ilmeisesti kukaan pysty kertomaan mikä ne hävitti.
Työnlaatu ja lopputulos tehdystä työstä enää harvemmin pönkittää itsetuntoa. Onkohan kiire ja tiukentunut työtahti tappanut työmoraalin, tai onko kyseinen klisee vanhan aikaisena juntattu romukoppaan. Leipäpappeja on aina ollut ja tulee olemaankin. Mutta älä huoli, et ole murheinesi yksin.
Jos nyt leipääntyminen kiusaa, niin apu viimeistään löytyy kun siirryt eläkkeelle. Sitten tuleekin muita murheita, menot kun usein säilynyt samansuuruisina, mutta tulot puolittuvat.
Niin tai näin, nyt on keksitty uusi sana ULKOISTAMINEN. Mitähän se aikuisen oikeasti tarkoittaa, jos otan eron rakkaasta siipastani, niin onko kyseessä ulkoistaminen / tai ulkoiluttaminen.
Kuitenkin työnantaja voi harkintansa mukaan ulkoistaa työni, mutta saako hän tilalle myös työmoraalini, tuskinpa. Muoti jyllää ja uusi idea on ulkoistaa työ, muka kustannus syistä.
Mutta miten ihmeessä ulkoistettu työ voi tulla edullisemmaksi? Työnantaja maksut ovat kuitenkin kaikille samat, työpalkat, eläkemaksut, ja pitäähän tämän uuden työnantajan saada myös voittoa sijoituksestaan, työntekijähän on hänen uusin sijoituskohteensa. Tuskin tämä sijoittajakaan sosiaalityötä tekee, voittohan se siellä silmänurkassa kangastaa.
Suurena ihmetyksen aiheena pidän kuntatyönantajaa, joka uudistus mielisenä muotia seuraten ulkoistaa esim. siivoustarpeitaan. Onkohan palaset laskettu tarkalleen, plussat ja miinukset. Ilman työtä harvempi elää, ja onhan hyvä että työtä riittää. Kunhan muistetaan työnjälki ja ammattitaito. Työmoraalia ei kannata odottaa, sitä tuskin löytyy kaupanhyllyltä eikä varsinkaan alennuksella. Työ tekijäänsä kiittää, vai kiittääkö. Miten ulkoistettu työ voi kannattaa paremmin, jostakin on oikaistu, mutta sitä mistä ei pieni ihminen ymmärrä.
Kirjoitellaan taas kun potuttaa.
perjantai 9. joulukuuta 2011
Kuka sekoitti palapelin
Taitaa tuo palapeli päässäni olla sekaisin ja pahemman kerran. Kansakoulussa..
niin luitte oikein kansakoulussa kun opetettiin matematiikkaa, opetettiin Ojalan opilla vähennyslaskut joissa vain tarvittaessa lainattiin. Nyt tuo lainaus tuntuu olevan avainsana, lainataan, lainataan, vaikkei ole mistä lainata.
Ojalan opin mukaan, jos ei ollut mistä ottaa, ei voinut lainata.
Kun pieni kansalainen pyytää lainaa, tulee hänen esittää tarkkaan takaisin maksukykynsä, pantata omaisuutensa lainan takuuksi, joskus tarvitaan vielä
tarpeeksi varakas takaaja.
Pienestä pitäen opetetaan elämään herran nuhteessa ja omillaan, yritettävä pärjätä niillä pennosilla mitä palkasta jää - kun on maksettu vuokra, eläminen
ja kaikki elämään liittyvät menot.
Mutta kun on suurista muuttujista kysymys lainaa nostetaan ja nostetaan, omaisuutta olisi kyllä myytäväksi asti, panttauskin riittäisi, mutta ei, säännöt ovat ilmeisesti erilaiset pankkitoimissa pienelle kansalaiselle.
Kun verrataan sijoittajaa ja yksityisyrittäjää keskenään huomaa selvästi eron.
Molemmat ottavat riskejä suuriakin, onhan sijoittajakin yksitysyrittäjä sarallaan, vieläpä omasta halustaan. Kun börssikurssit suosivat, omaisuus kasvaa ja laskiessa verrannollisesti taas laskee. Se jos mikä on yrittämistä.
Viittaan edellä nykyiseen käytäntöön euroalueella, on maita jotka ovat ylittäneet reilusti maksukykynsä, ei luvata suoriutua takaisin maksusta ja eivät siksi ilmeisesti anna myös omaisuuttaan takuuksi.
Koska kyseessä ovat suuremmat piirit sijoittajankin avuksi tullaan kierrättä-
mällä, näin sijoittajalla ja sijoittamisella ovatkin jo taas erisäännöt.
Miten valtiovalta voi elää yli varojensa, kuitenkin joka maassa valitsemme vaaleilla varojemme haltiat. Onko koko europpa valinnut väärin, vai onko koko ajatus yhdistyneestä euroopasta floppi ja turhake, vaiko vain utopiaa.
Onneksi palapelini ovat vielä kokoamista vailla ja voinkin yrittää vaaleilla vaikuttaa ainakin Suomen politiikkaan.
Ja auttaa se mariseminenkin, ainakin on saanut valittaa. Ratkaiskoon isommat
herrat kuvion kun ovat sotkunsa järjestäneet, minä juon nyt kahvia, sanoi jo edesmennyt valtiomies.
niin luitte oikein kansakoulussa kun opetettiin matematiikkaa, opetettiin Ojalan opilla vähennyslaskut joissa vain tarvittaessa lainattiin. Nyt tuo lainaus tuntuu olevan avainsana, lainataan, lainataan, vaikkei ole mistä lainata.
Ojalan opin mukaan, jos ei ollut mistä ottaa, ei voinut lainata.
Kun pieni kansalainen pyytää lainaa, tulee hänen esittää tarkkaan takaisin maksukykynsä, pantata omaisuutensa lainan takuuksi, joskus tarvitaan vielä
tarpeeksi varakas takaaja.
Pienestä pitäen opetetaan elämään herran nuhteessa ja omillaan, yritettävä pärjätä niillä pennosilla mitä palkasta jää - kun on maksettu vuokra, eläminen
ja kaikki elämään liittyvät menot.
Mutta kun on suurista muuttujista kysymys lainaa nostetaan ja nostetaan, omaisuutta olisi kyllä myytäväksi asti, panttauskin riittäisi, mutta ei, säännöt ovat ilmeisesti erilaiset pankkitoimissa pienelle kansalaiselle.
Kun verrataan sijoittajaa ja yksityisyrittäjää keskenään huomaa selvästi eron.
Molemmat ottavat riskejä suuriakin, onhan sijoittajakin yksitysyrittäjä sarallaan, vieläpä omasta halustaan. Kun börssikurssit suosivat, omaisuus kasvaa ja laskiessa verrannollisesti taas laskee. Se jos mikä on yrittämistä.
Viittaan edellä nykyiseen käytäntöön euroalueella, on maita jotka ovat ylittäneet reilusti maksukykynsä, ei luvata suoriutua takaisin maksusta ja eivät siksi ilmeisesti anna myös omaisuuttaan takuuksi.
Koska kyseessä ovat suuremmat piirit sijoittajankin avuksi tullaan kierrättä-
mällä, näin sijoittajalla ja sijoittamisella ovatkin jo taas erisäännöt.
Miten valtiovalta voi elää yli varojensa, kuitenkin joka maassa valitsemme vaaleilla varojemme haltiat. Onko koko europpa valinnut väärin, vai onko koko ajatus yhdistyneestä euroopasta floppi ja turhake, vaiko vain utopiaa.
Onneksi palapelini ovat vielä kokoamista vailla ja voinkin yrittää vaaleilla vaikuttaa ainakin Suomen politiikkaan.
Ja auttaa se mariseminenkin, ainakin on saanut valittaa. Ratkaiskoon isommat
herrat kuvion kun ovat sotkunsa järjestäneet, minä juon nyt kahvia, sanoi jo edesmennyt valtiomies.
Kun kaikki meni, mitä jäi
Hiihdän, en tunne pelkoa, en kipua, joka kaiken järjen mukaan kuuluisi puristaa rintaa. Tunnen vain epätoivoa, vihaa, en edes halua tappaa, vaan mieluimmin tulla itse tapetuksi. Kirje polttaa taskuni pohjaa, perkele.
Vaimo kirjoittaa lähettäneensä lapset vieraalle maalle, muka turvaan, Ruotsiin.
Mikä on äiti joka luopuu lapsistaan, ei kysy lupaa, kirjoittaa vain lähettä-
neensä - kuin postipaketin.
Kumpa tulisi luoti, osuisi kunnolla, poistaisi tuskan. Kukaan tai mikään ei kuule toivettani, saan yksin kantaa tuskani. Lupauduin viestin viejäksi omille
ainoastaan tämä toive rinnassani, vapaaehtoisena, vaikka tiesin jään kuhisevan ryssiä.
Pyryttää, syyllisyys, välillä huojennus, mitä tein, teinkö oikein, katson taas jälkiä ikkunassa. Ne tuntuvat olevat ainoat mitä jäi jäljellä, lapsistani.
Olen elänyt tuskan kanssa jo muutaman päivän, en tiedä kuinka monta.
Tuijotan jälkiä ikkunassa, nenän, käden.
Veljeni ilmoittivat viimeviikolla kaatuneeksi, Entä Lasse, missä on, ei vastaa kirjeeseen. Turussa palaa pommien jäljiltä, edes Mynämäellä ei ole rauhaa. Ennen lasten lähtöä, koneet yllättivät niittytiellä, turvaa ei ole, vain lunta. Laitoin lapset alleni, makasimme liikumatta, kunnes tuli hiljaista. Mikään koneista ei ampunut, ei mikään. Pelko jäi, ei hellitä, tärisen vielä tupaan tullessani.
Neljän koululaisen äiti, kaikki hyvin, ainakin ulkoisesti, uskaltaa tuntea hyljätyn lapsen tuskansa vain alkoholin avulla.
Tuska on yhteinen, ja kuitenkin kuka menetti kaiken. Suomalaisen identitettiinsä, lapsuutensa kielen, kotimaansa ja itsenäisyyden, josta oli maksanut kalleimman osamaksu erän. Ei tunne sanan merkitystä Ruotsin kansalaisena. Kuitenkin itku tulee kutsumatta, odottamatta.
Tarina on totta. Kuulin äidin version 60 luvalla, isän 70 -80 luvulla, ja muutaman vuoden kuluttua tyttären. Isän ja tyttären kertomukset auttoi vauhtiin kuningas alkoholi.
Jokainen tarinan kertoja on nyt poistunut keskuudestamme, enkä usko kenenkään pahoittavan mielensä sen paljastamisesta.
Omituisen asiasta tekee sen kuulemisen jokaiselta erikseen, toisen tietämättä.
Itsenäisyydestä on maksanut osamaksulla koko kansa, jokainen tavallaan, mutta kuitenkin.
Pyydän anteeksi kielen käyttöäni, mutta näillä sanoilla minulle tarina itkettiin, kukin vuorollaan.
Vaimo kirjoittaa lähettäneensä lapset vieraalle maalle, muka turvaan, Ruotsiin.
Mikä on äiti joka luopuu lapsistaan, ei kysy lupaa, kirjoittaa vain lähettä-
neensä - kuin postipaketin.
Kumpa tulisi luoti, osuisi kunnolla, poistaisi tuskan. Kukaan tai mikään ei kuule toivettani, saan yksin kantaa tuskani. Lupauduin viestin viejäksi omille
ainoastaan tämä toive rinnassani, vapaaehtoisena, vaikka tiesin jään kuhisevan ryssiä.
Pyryttää, syyllisyys, välillä huojennus, mitä tein, teinkö oikein, katson taas jälkiä ikkunassa. Ne tuntuvat olevat ainoat mitä jäi jäljellä, lapsistani.
Olen elänyt tuskan kanssa jo muutaman päivän, en tiedä kuinka monta.
Tuijotan jälkiä ikkunassa, nenän, käden.
Veljeni ilmoittivat viimeviikolla kaatuneeksi, Entä Lasse, missä on, ei vastaa kirjeeseen. Turussa palaa pommien jäljiltä, edes Mynämäellä ei ole rauhaa. Ennen lasten lähtöä, koneet yllättivät niittytiellä, turvaa ei ole, vain lunta. Laitoin lapset alleni, makasimme liikumatta, kunnes tuli hiljaista. Mikään koneista ei ampunut, ei mikään. Pelko jäi, ei hellitä, tärisen vielä tupaan tullessani.
Neljän koululaisen äiti, kaikki hyvin, ainakin ulkoisesti, uskaltaa tuntea hyljätyn lapsen tuskansa vain alkoholin avulla.
Tuska on yhteinen, ja kuitenkin kuka menetti kaiken. Suomalaisen identitettiinsä, lapsuutensa kielen, kotimaansa ja itsenäisyyden, josta oli maksanut kalleimman osamaksu erän. Ei tunne sanan merkitystä Ruotsin kansalaisena. Kuitenkin itku tulee kutsumatta, odottamatta.
Tarina on totta. Kuulin äidin version 60 luvalla, isän 70 -80 luvulla, ja muutaman vuoden kuluttua tyttären. Isän ja tyttären kertomukset auttoi vauhtiin kuningas alkoholi.
Jokainen tarinan kertoja on nyt poistunut keskuudestamme, enkä usko kenenkään pahoittavan mielensä sen paljastamisesta.
Omituisen asiasta tekee sen kuulemisen jokaiselta erikseen, toisen tietämättä.
Itsenäisyydestä on maksanut osamaksulla koko kansa, jokainen tavallaan, mutta kuitenkin.
Pyydän anteeksi kielen käyttöäni, mutta näillä sanoilla minulle tarina itkettiin, kukin vuorollaan.
maanantai 5. joulukuuta 2011
Uusi paljastus vale rintamalla, onko mikään enää pyhää?
Hei siskot nyt se vasta myrkyn lykkäs, meitä on huijattu raskaammalla kärellä..
Olemme turhaan kärvistelleet ja inhonneet itseämme.
Tässä on kyseessä suuremman luokan huijaus, mihinkään ei näköjään voi enää luottaa, ei edes omiin silmiinsä.
Tästä edes kun menen valokuvaajalle pyydän häntä ottamaan yhteyttä H&M
ja käyttämään tätä samaa virtuaalista tietokoneella tehtyä vartaloa, johon voimme lisätä kasvoni (nekin tietysti hieman kaunisteltuna).
Tiedon välitti kunnon mies Håcan Andersson joka toimii kyseisen vaateketjun tiedottajana. Tiedon taas julkaisi ennen Iltalehteä Aftonbladet-lehti Ruotsin maalta.
Eikä tämä huijaus koske vain meitä siskoja vaan veljemmekin ovat samaisen valheen kohteena.
Tämä koskee myös muita huijauksen kohteeksi joutuneita ja tuli ilmi kun Norjassa alettiin ihmetellä H&M joulukampanjaa. Siinäpä näppärä kuvaaja oli liittänyt kahdeksat eri kasvot samaan vartaloon.
Norjan Yleisradion palveluksessa työskentelevä juontaja totesikin saman minkä me siskot olemme tietäneet jo iät ja ajat, ulkonäköömme / varsinkin vartaloomme asetetuista mahdottomista esteettisistä vaatimuksista. Olisivat kysyneet meiltä.
Näitä vaatimuksia kun on tavallisen pulliaisin mahdoton täyttää, pituuden kasvukin jäi minulta jotenkin riittämättömäksi. Veljeni, joka on viisas mies lohdutti ja sanoi sen johtuvan paljosta kävelystä, jalat lyhenee, meillä kun ei ollut autoa.
Mutta jotenkin tämä elämä on kantanut vaikken missin mittoja ole pystynyt täyttämäänkään.
Kun valokuva mallien, ei miesten- saatika naistenvaralo täytä asetettuja vaatimuksia niin onkohan menty jo liian pitkälle kauneuden palvonnassa.
Kylläpä pihlajanmarjat maistuu makeille, totesi jo kettu aikoinaan. Kaikki onkin kiinni vain tietokoneella hyvin tehdystä työstä, ihanaa.
Hurraa tietokone, ja sen antamat mahdollisuudet.
Ollaan siskot samalla viivalla jos vain oppimme käyttämään tätä jaloa konetta. Hurraa tasaarvo ja samapalkkaisuus? Miehen euro kun yhä jotenkin sattuu olevaan arvokkaampi kuin naisen, outo juttu. Voisikohan siihen jotenkin vaikuttaa? Eipä taida onnistua edes tietokoneella.
Olemme turhaan kärvistelleet ja inhonneet itseämme.
Tässä on kyseessä suuremman luokan huijaus, mihinkään ei näköjään voi enää luottaa, ei edes omiin silmiinsä.
Tästä edes kun menen valokuvaajalle pyydän häntä ottamaan yhteyttä H&M
ja käyttämään tätä samaa virtuaalista tietokoneella tehtyä vartaloa, johon voimme lisätä kasvoni (nekin tietysti hieman kaunisteltuna).
Tiedon välitti kunnon mies Håcan Andersson joka toimii kyseisen vaateketjun tiedottajana. Tiedon taas julkaisi ennen Iltalehteä Aftonbladet-lehti Ruotsin maalta.
Eikä tämä huijaus koske vain meitä siskoja vaan veljemmekin ovat samaisen valheen kohteena.
Tämä koskee myös muita huijauksen kohteeksi joutuneita ja tuli ilmi kun Norjassa alettiin ihmetellä H&M joulukampanjaa. Siinäpä näppärä kuvaaja oli liittänyt kahdeksat eri kasvot samaan vartaloon.
Norjan Yleisradion palveluksessa työskentelevä juontaja totesikin saman minkä me siskot olemme tietäneet jo iät ja ajat, ulkonäköömme / varsinkin vartaloomme asetetuista mahdottomista esteettisistä vaatimuksista. Olisivat kysyneet meiltä.
Näitä vaatimuksia kun on tavallisen pulliaisin mahdoton täyttää, pituuden kasvukin jäi minulta jotenkin riittämättömäksi. Veljeni, joka on viisas mies lohdutti ja sanoi sen johtuvan paljosta kävelystä, jalat lyhenee, meillä kun ei ollut autoa.
Mutta jotenkin tämä elämä on kantanut vaikken missin mittoja ole pystynyt täyttämäänkään.
Kun valokuva mallien, ei miesten- saatika naistenvaralo täytä asetettuja vaatimuksia niin onkohan menty jo liian pitkälle kauneuden palvonnassa.
Kylläpä pihlajanmarjat maistuu makeille, totesi jo kettu aikoinaan. Kaikki onkin kiinni vain tietokoneella hyvin tehdystä työstä, ihanaa.
Hurraa tietokone, ja sen antamat mahdollisuudet.
Ollaan siskot samalla viivalla jos vain oppimme käyttämään tätä jaloa konetta. Hurraa tasaarvo ja samapalkkaisuus? Miehen euro kun yhä jotenkin sattuu olevaan arvokkaampi kuin naisen, outo juttu. Voisikohan siihen jotenkin vaikuttaa? Eipä taida onnistua edes tietokoneella.
torstai 1. joulukuuta 2011
Paavojen maa
Paavojen valtakausi isänmaassamme
Voisin kertoa että olen tavannut Paavon / ja millaisen.
Tuntuu etteivät Suomen adjektiivit riitä kuvaamaan ihastukseni kohteen ulkonäköä, sosiaalisuutta sekä yhteistyöhalukkuutta arkisissakin päivän tapahtumissa.
Paavoni on nuori iältään mutta hallitsee jo hurmurin elkeet käsisuudelmineen.
- Poskisuudelmatkin onnistunut toisinaan.
Voi luoja tuota tumman puhuvaa katsetta minkä saan kun seuraan hänen
kulkuaan lattian poikki.
Suurin Paavo ei vie vertoja vaikka iskikin minulle silmää vappukulkueessa
muutamia vuosia sitten, silloin kyllä tunsin maan keinuvan allani.
Muitakin Paavoja on Suomi kantanut,mm. Paavo Ruotsalainen, Paavo Nurmi,
sekä muutama muu Paavo Suomen politiikasta.
Olemmehan Paavojen luvattu maa jossa jokaista tarvitaan.
Mutta pienin, ihanin, terhakoin, hän on vienyt sydämeni ja saa ääneni.
Paavoni niska on miehekkään leveä samoin selkä, joten ulkonäkö kriteeritkin täyttyvät. Leuan jykevyys ja tumma sävytys nostavat miehekkyyden huippuunsa.
Entäs ruokailutottumukset? Paavoni ymmärtää kaikkien tarpeen ja jakaa mielellään omastaan, tälläinen on Paavojen Paavo.
Minun pitää valitettavasti jakaa Paavoni toisen naisen kanssa, mutta se ei haittaa.
Toivon toisen naisen ymmärtävän suuren ihastukseni ja antavan meidän jatkaa hyvin alkanutta seurustelusuhdetta. Eihän sen luulisi olevan keneltäkään pois jos Paavo kaikessa ihanuudessaan moiskauttaa minuakin ohi kulkiessaan.
Paavo luovutetaan kilpailijalleni hieman ennen joulua ,niinkuin joululahjaksi.
Ensin lääkärin tarkastus ja tarvittavat rokotukset ja niin Paavon julkinen elämä voi alkaa.
Muuten jos asia ei tullut selväksi niin kyseinen ihanuus on pieni Chihuahuan pentu. Mutta uskon ja toivon rakkautemme kestävän ja jatkuvan toisesta naisesta huolimatta joka sattuu olemaan rakas ystäväni.
Eikö ystävyydenkin ole aika kestää myös jakaminen, ainakin Paavon kohdalla.
Voisin kertoa että olen tavannut Paavon / ja millaisen.
Tuntuu etteivät Suomen adjektiivit riitä kuvaamaan ihastukseni kohteen ulkonäköä, sosiaalisuutta sekä yhteistyöhalukkuutta arkisissakin päivän tapahtumissa.
Paavoni on nuori iältään mutta hallitsee jo hurmurin elkeet käsisuudelmineen.
- Poskisuudelmatkin onnistunut toisinaan.
Voi luoja tuota tumman puhuvaa katsetta minkä saan kun seuraan hänen
kulkuaan lattian poikki.
Suurin Paavo ei vie vertoja vaikka iskikin minulle silmää vappukulkueessa
muutamia vuosia sitten, silloin kyllä tunsin maan keinuvan allani.
Muitakin Paavoja on Suomi kantanut,mm. Paavo Ruotsalainen, Paavo Nurmi,
sekä muutama muu Paavo Suomen politiikasta.
Olemmehan Paavojen luvattu maa jossa jokaista tarvitaan.
Mutta pienin, ihanin, terhakoin, hän on vienyt sydämeni ja saa ääneni.
Paavoni niska on miehekkään leveä samoin selkä, joten ulkonäkö kriteeritkin täyttyvät. Leuan jykevyys ja tumma sävytys nostavat miehekkyyden huippuunsa.
Entäs ruokailutottumukset? Paavoni ymmärtää kaikkien tarpeen ja jakaa mielellään omastaan, tälläinen on Paavojen Paavo.
Minun pitää valitettavasti jakaa Paavoni toisen naisen kanssa, mutta se ei haittaa.
Toivon toisen naisen ymmärtävän suuren ihastukseni ja antavan meidän jatkaa hyvin alkanutta seurustelusuhdetta. Eihän sen luulisi olevan keneltäkään pois jos Paavo kaikessa ihanuudessaan moiskauttaa minuakin ohi kulkiessaan.
Paavo luovutetaan kilpailijalleni hieman ennen joulua ,niinkuin joululahjaksi.
Ensin lääkärin tarkastus ja tarvittavat rokotukset ja niin Paavon julkinen elämä voi alkaa.
Muuten jos asia ei tullut selväksi niin kyseinen ihanuus on pieni Chihuahuan pentu. Mutta uskon ja toivon rakkautemme kestävän ja jatkuvan toisesta naisesta huolimatta joka sattuu olemaan rakas ystäväni.
Eikö ystävyydenkin ole aika kestää myös jakaminen, ainakin Paavon kohdalla.
Tehkäämme rahaa/ yksityisyrittäjyys kunniaan
Laillinen yrittäjyys / laiton, kuka määritteli eron?
Kun tarvitsen kipeästi rahaa / euroja, mitä teen?
Painaisinko itse, vai käyttäisinkö tätä keskuspankin painamaa, molemmat kun ovat yrittäjyydellä valmistettu.
Kun Dollarin hinta ja korot painuivat kuralle, tulivat maailman tärkeimmät keskuspankit apuun kuin punainenristi konsanaan, painamalla rahaa ja taas rahaa . Ja mitä luulitte tapahtuneen, ensiapu ja elvytys onnistuivat yli odotusten.
Pörssikurssit nousivat, voi luoja miten paljon?
Helsingin 3.5%, Frankfurtin jopa 5%, sama ilmiö toistui ympäri maailmaa. Jos joku vielä väittää ettei rahalla ole merkitystä, niin tässä vaiheessa kannattaa katsoa peiliin.
Ajatella näin yksinkertaista se on kun osaa painaa napista - ja taas poistui rahahuolet. Sijoitukset tuottavat, päivä paistaa, eikä huolen häivää näy.
Tämä on kaiken hyvän lisäksi täysin laillista.
Mutta entä kun köyhä yrittää paikata sijoituksiaan ja aloittaa kilpailevan yrityksen, ei kun tiilenpäitä lukemaan. Kilpailua ei sallita tällä alalla.
Entä alkoholi tuotanto?
Sama virsi, yksityisyrittäjä linnaan ja ansaitut myyntitulot valtiolle.
Valtionmonopoli on suojattu.
Ei siitä kyllä mitään tulisikaan jos jokaisen yksiön tai kaksion keittiössä porisisi pontikkapannu tai painokone.
Joten kannattaa ilmeisesti ostaa Alkosta ja vieläpä Valtionpankin painamalla eurolla, ainakin niin kauan kun se on käypä maksuväline. Senkin olemassa olosta taistelut ovat käynnissä, ja juuri kun vanha oppi sitä käyttämään.
Kyllä Jutalla ja Saulilla on ongelmia ratkottavanaan, onneksi saan olla vain tavallinen kansalainen ilman suuria murheita. Pienissäkin tuntuu välillä olevan tekemistä, nekin helposti yön hämäryydessä muuttuvat härkäsiksi. Eräs nyt jo kuollut tuttavani sanoisi että antaa hevosen ajatella kun sillä on isompi pää, kasvaakohan se pää isommaksi kun opiskelee tarpeeksi?
Tavataan taas kun oikein potuttaa.
Kun tarvitsen kipeästi rahaa / euroja, mitä teen?
Painaisinko itse, vai käyttäisinkö tätä keskuspankin painamaa, molemmat kun ovat yrittäjyydellä valmistettu.
Kun Dollarin hinta ja korot painuivat kuralle, tulivat maailman tärkeimmät keskuspankit apuun kuin punainenristi konsanaan, painamalla rahaa ja taas rahaa . Ja mitä luulitte tapahtuneen, ensiapu ja elvytys onnistuivat yli odotusten.
Pörssikurssit nousivat, voi luoja miten paljon?
Helsingin 3.5%, Frankfurtin jopa 5%, sama ilmiö toistui ympäri maailmaa. Jos joku vielä väittää ettei rahalla ole merkitystä, niin tässä vaiheessa kannattaa katsoa peiliin.
Ajatella näin yksinkertaista se on kun osaa painaa napista - ja taas poistui rahahuolet. Sijoitukset tuottavat, päivä paistaa, eikä huolen häivää näy.
Tämä on kaiken hyvän lisäksi täysin laillista.
Mutta entä kun köyhä yrittää paikata sijoituksiaan ja aloittaa kilpailevan yrityksen, ei kun tiilenpäitä lukemaan. Kilpailua ei sallita tällä alalla.
Entä alkoholi tuotanto?
Sama virsi, yksityisyrittäjä linnaan ja ansaitut myyntitulot valtiolle.
Valtionmonopoli on suojattu.
Ei siitä kyllä mitään tulisikaan jos jokaisen yksiön tai kaksion keittiössä porisisi pontikkapannu tai painokone.
Joten kannattaa ilmeisesti ostaa Alkosta ja vieläpä Valtionpankin painamalla eurolla, ainakin niin kauan kun se on käypä maksuväline. Senkin olemassa olosta taistelut ovat käynnissä, ja juuri kun vanha oppi sitä käyttämään.
Kyllä Jutalla ja Saulilla on ongelmia ratkottavanaan, onneksi saan olla vain tavallinen kansalainen ilman suuria murheita. Pienissäkin tuntuu välillä olevan tekemistä, nekin helposti yön hämäryydessä muuttuvat härkäsiksi. Eräs nyt jo kuollut tuttavani sanoisi että antaa hevosen ajatella kun sillä on isompi pää, kasvaakohan se pää isommaksi kun opiskelee tarpeeksi?
Tavataan taas kun oikein potuttaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)