keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Elämä on kuolemista.... ollaan hiljaa
murmurin muistelot: Elämä on kuolemista.... ollaan hiljaa: En koskaan pystynyt ansaitsemaan hyväksyntääsi en täyttämään kriteereitäsi, yritin, lopetin yrittämisen kun ymmärsin, en tule onnistumaan....
Elämä on kuolemista.... ollaan hiljaa
En koskaan pystynyt ansaitsemaan hyväksyntääsi en täyttämään kriteereitäsi, yritin, lopetin yrittämisen kun ymmärsin, en tule onnistumaan.
Elämä ei aina ole reilua, epäonnistuminen satuttaa ja kalvaa, tekee katkeraksi, miksi minä?Yritit varmasti parhaasi, sinun äidin mallisi ei vain kohdannut toiveitani.
Sain kodin, huolenpidon sekä hyvät opit selviytymiseen elämässä. Mutta rakkaus ja hyväksyntä se unohtui.....
Olit kyllä äitinä esimerkillinen, et juonut et käynyt ravintoloissa, olit hyvä emäntä ja täydellinen kokki.
Et suostunut olemaan kuten muut, nostit itsesi aina piirun verran ylöspäin.
Mikä tässä hiertää, minullahan oli aivan hyvä äiti ainakin eilen aamuun asti (jos kriteerinä käytetään kunnollisuutta) olisi voinut käydä hullumminkin.
Nyt minulla ei ole enää äitiä, lopetit hengittämisen eilen aamulla klo 6.30 Ruotsin aikaa.
Olithan Ruotsin kansalainen.
Emäntäkoulun käyneenä leivoit, paistoit ja pyykkäsit, olit varmasti aikaasi edellä.
Mutta ei yksin ahkeruudella ja taitavuudella kasvateta lasta, siihen tarvitaan myös rakkautta.
Kun vertaan nuoria äitejä itseeni tai omaan äitiini, voin vain pyytää lapsiltani anteeksi.
Minusta tuli myös äitini kaltainen suorittaja, olen kuitenkin aina rakastanut lapsiani ja toivon heidän saaneen edes hiukan hyvksyntää osakseen.
Elämä ei aina ole helppoa nuorille äideille, kun se taitaa olla vaikeaa vielä vanhanakin.
Kyllä koti täytyy "pyöriä" mutta kannattaa muistaa mikä lopultakin on tärkeintä elämässä.
Jos lapsi ei saa kaipaamaansa hyväksyntää hän hakee sitä lopun elämäänsä, kuten minä. Ymmärsin "yskän" vasta noin vuosi sitten ja lopetin. Ei se helppoa ollut, satutti ja inhotti koko hyväksynnän hakeminen, tunsi itsensä huonoksi.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa, pitää edelleen paikkansa.
En tiedä tällä hetkellä kumpaa ikävöin enemmän äitiä vai äidin hyväksyntää, kuitenkin itkettää.
Joten lainaan Juicen sanoja ELÄMÄ ON KUOLEMISTA.....ollaan hiljaa.
Kirjoitellaan terveisin murmur.
Elämä ei aina ole reilua, epäonnistuminen satuttaa ja kalvaa, tekee katkeraksi, miksi minä?Yritit varmasti parhaasi, sinun äidin mallisi ei vain kohdannut toiveitani.
Sain kodin, huolenpidon sekä hyvät opit selviytymiseen elämässä. Mutta rakkaus ja hyväksyntä se unohtui.....
Olit kyllä äitinä esimerkillinen, et juonut et käynyt ravintoloissa, olit hyvä emäntä ja täydellinen kokki.
Et suostunut olemaan kuten muut, nostit itsesi aina piirun verran ylöspäin.
Mikä tässä hiertää, minullahan oli aivan hyvä äiti ainakin eilen aamuun asti (jos kriteerinä käytetään kunnollisuutta) olisi voinut käydä hullumminkin.
Nyt minulla ei ole enää äitiä, lopetit hengittämisen eilen aamulla klo 6.30 Ruotsin aikaa.
Olithan Ruotsin kansalainen.
Emäntäkoulun käyneenä leivoit, paistoit ja pyykkäsit, olit varmasti aikaasi edellä.
Mutta ei yksin ahkeruudella ja taitavuudella kasvateta lasta, siihen tarvitaan myös rakkautta.
Kun vertaan nuoria äitejä itseeni tai omaan äitiini, voin vain pyytää lapsiltani anteeksi.
Minusta tuli myös äitini kaltainen suorittaja, olen kuitenkin aina rakastanut lapsiani ja toivon heidän saaneen edes hiukan hyvksyntää osakseen.
Elämä ei aina ole helppoa nuorille äideille, kun se taitaa olla vaikeaa vielä vanhanakin.
Kyllä koti täytyy "pyöriä" mutta kannattaa muistaa mikä lopultakin on tärkeintä elämässä.
Jos lapsi ei saa kaipaamaansa hyväksyntää hän hakee sitä lopun elämäänsä, kuten minä. Ymmärsin "yskän" vasta noin vuosi sitten ja lopetin. Ei se helppoa ollut, satutti ja inhotti koko hyväksynnän hakeminen, tunsi itsensä huonoksi.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa, pitää edelleen paikkansa.
En tiedä tällä hetkellä kumpaa ikävöin enemmän äitiä vai äidin hyväksyntää, kuitenkin itkettää.
Joten lainaan Juicen sanoja ELÄMÄ ON KUOLEMISTA.....ollaan hiljaa.
Kirjoitellaan terveisin murmur.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Mitä yhtäläisyyttä on eläkeläisellä ja kivireellä ...
murmurin muistelot: Mitä yhtäläisyyttä on eläkeläisellä ja kivireellä ...: Löytyyhän sitä yhteläisyyttä vaikka muille jakaa, olemme perässä vedettäviä, kuluerä ainakin joillekin veronmaksajille. Jo muutaman vuoden...
Mitä yhtäläisyyttä on eläkeläisellä ja kivireellä / siinäpä kysymys
Löytyyhän sitä yhteläisyyttä vaikka muille jakaa, olemme perässä vedettäviä, kuluerä ainakin joillekin veronmaksajille.
Jo muutaman vuoden on peloteltu lehdistön ja jopa joidenkin päättäjien taholta suuresta ikäluokasta ja heidän eläköitymisestään.
Ja onhan meitä paljon, ei sitä voi kieltää. Kun isät ja äidit pitkän sodan ja erossa olon jälkeen kohtasivat niin siinä peitto heilui siihen malliin että kansalaisia syntyi kuin sieniä sateella, nyt jos koskaan alkoi se suur-Suomen teko.
Kaikki kunnia vanhemmillemme jälleen rakentamisesta ja sotakorvausten maksamisesta jonka sivussa vielä kasvattivat suurenkin lapsilauman.
Minkä isämme aloittivat sen me sodan jälkeen syntyneet lapset jalostimme, nimittäin hyvinvointi Suomen.
Meitä kun oli paljon, nostettiin myös kansantalous ja veromarkat kilisivät valtion kassaan.
Tarvittiin vain viisaat päättäjät ja niin turvattiin yhtenäinen koulutus ja terveydenhuolto.
Mutta olisiko näitä veromarkkoja myös tarvinnut laittaa sukanvarteen piiloon. Nousukiidossa kun kenenkään mieleen ei tainnut juolahtaa nousun joskus kääntyvän laskuun. Kääntyyhän se kun veron maksajia syntyy perheisiin 1-2, hyvin harvoin enää enempää. Koulutusaika pitenee, me lähdimme ansio työhön jo 15 vuotiaina. Elin ikä pitenee, eikä tätä runsasta eläköitymisen määrää saada luonnollisen poistuman kautta häviämään. Joten pulmaa on kerrassaan, ja rahat olisi saatava riittämään.
Teollisuuden häviäminen ( siirtyminen) ei myöskään lihota verotuloja ja siitä johtuva työttömyys, joten pulmaa on kerrassaan pienelle maalle.
Se on kuitenkin varmaa ettei syyttelyllä saada hyvää aikaan, tulevaisuuden rakennusaineet pitäisi löytää yhteistyöstä ja yhteisestä ymmärryksestä, alhaalta kun ei pääse kuin ylöspäin.
Eläkeläiset tulloo, ollaanko valmiit, ja meitä on paljon!!
Eläkeiän nosto tuntuu utopiselta haaveelta, mistä niitä työpaikkoja löytyy, kun työttömyys luvut ovat tälläkin hetkellä sitä mitä ovat.
Nuorissa on tulevaisuus, mutta meissä vanhoissa vahvat juuret. Molempia tarvitaan tulevaisuuden rakennusaineiksi. Hyvistä raaka-aineista oikein sekoitettuna kun ei voi syntyä kuin hyvä kakku, joten älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.
Kevät tulee ja sen jälkeen lämmin ihana kesä, tulevaisuus on aina toivoa täynnä.
Kirjoitellaan terveisin murmur.
Jo muutaman vuoden on peloteltu lehdistön ja jopa joidenkin päättäjien taholta suuresta ikäluokasta ja heidän eläköitymisestään.
Ja onhan meitä paljon, ei sitä voi kieltää. Kun isät ja äidit pitkän sodan ja erossa olon jälkeen kohtasivat niin siinä peitto heilui siihen malliin että kansalaisia syntyi kuin sieniä sateella, nyt jos koskaan alkoi se suur-Suomen teko.
Kaikki kunnia vanhemmillemme jälleen rakentamisesta ja sotakorvausten maksamisesta jonka sivussa vielä kasvattivat suurenkin lapsilauman.
Minkä isämme aloittivat sen me sodan jälkeen syntyneet lapset jalostimme, nimittäin hyvinvointi Suomen.
Meitä kun oli paljon, nostettiin myös kansantalous ja veromarkat kilisivät valtion kassaan.
Tarvittiin vain viisaat päättäjät ja niin turvattiin yhtenäinen koulutus ja terveydenhuolto.
Mutta olisiko näitä veromarkkoja myös tarvinnut laittaa sukanvarteen piiloon. Nousukiidossa kun kenenkään mieleen ei tainnut juolahtaa nousun joskus kääntyvän laskuun. Kääntyyhän se kun veron maksajia syntyy perheisiin 1-2, hyvin harvoin enää enempää. Koulutusaika pitenee, me lähdimme ansio työhön jo 15 vuotiaina. Elin ikä pitenee, eikä tätä runsasta eläköitymisen määrää saada luonnollisen poistuman kautta häviämään. Joten pulmaa on kerrassaan, ja rahat olisi saatava riittämään.
Teollisuuden häviäminen ( siirtyminen) ei myöskään lihota verotuloja ja siitä johtuva työttömyys, joten pulmaa on kerrassaan pienelle maalle.
Se on kuitenkin varmaa ettei syyttelyllä saada hyvää aikaan, tulevaisuuden rakennusaineet pitäisi löytää yhteistyöstä ja yhteisestä ymmärryksestä, alhaalta kun ei pääse kuin ylöspäin.
Eläkeläiset tulloo, ollaanko valmiit, ja meitä on paljon!!
Eläkeiän nosto tuntuu utopiselta haaveelta, mistä niitä työpaikkoja löytyy, kun työttömyys luvut ovat tälläkin hetkellä sitä mitä ovat.
Nuorissa on tulevaisuus, mutta meissä vanhoissa vahvat juuret. Molempia tarvitaan tulevaisuuden rakennusaineiksi. Hyvistä raaka-aineista oikein sekoitettuna kun ei voi syntyä kuin hyvä kakku, joten älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.
Kevät tulee ja sen jälkeen lämmin ihana kesä, tulevaisuus on aina toivoa täynnä.
Kirjoitellaan terveisin murmur.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: "Norsu" hajuvesikaupassa
murmurin muistelot: "Norsu" hajuvesikaupassa: Kun käy katsoo ja seuraa, näkee ja on itsekin tapahtumien keskipisteessä ennen kuin osaa edes varoa. Itse vilkkaana ja uteliaana karjalais...
"Norsu" hajuvesikaupassa
Kun käy katsoo ja seuraa, näkee ja on itsekin tapahtumien keskipisteessä ennen kuin osaa edes varoa.
Itse vilkkaana ja uteliaana karjalaiset juuret omaavana tulee seurattua ympäristöään vähän liiankin hanakkaan. Ilmeisesti palikat ei aina pysy tällä mummilla kohdallaan, jos niille oikeaa paikkaa on edes koskaan järjestynyt, päähän on naisilla tunnetusti pieni.
No päivänä muutamana olin kaupungin hienoimmassa tavaratalossa kulkemassa tuoksujen ohi ja kuinka ollakkaan näin raavaan noin kuusikymppisen miehen huiskivan päälleen naisten hajuvettä, ja tämä tapahtui antaumuksella, Nosti vielä pulloa kaulalleen ja totesi suureen ääneen "ja kerran vielä", ja jatkoi suihkuttamista. Lähistöllä seisova nuorehko neitonen sai kiireesti jalat alleen, mutta minua tilanne huvitti ja suustani pääsi kuin pääsikin ilon purkaus. Sillä seurauksella myyjätär kääntyi puoleeni kysyen mitä saisi olla, ei saanut olla mitään joten hymyhuulilla jatkoin matkaani todeten itsekseni ilmaisen huvin olevan tarpeen näin pimeänä päivänä.
Viikonloppuna olimme mieheni kanssa viereisen tavaratalon tuoksuosastolla ja yritin löytää uusittua Chanel 5 tuoksua. Konsulentti oli torstaina saanut estelyistäni huolimat-
ta suihkautettua sitä oikeaan ranteeseeni, ja ah mikä tuoksu, ei tullut äiti mieleen.
Nimittäin olen vierastanut tuota tunnettua tuoksua jo lapsuudesta lähtien. Se on äitini tuoksu, liekö isä ihannoinut Marilynia tai oliko huono omatunto mutta kuitenkin aina isä sitä äidille osti, joten eihän kukaan itseään kunnioittava nainen halua tuoksua äidiltään, olkoonpa kuinka Chanelista kysymys.
En ollut katsonut konsulentin kädessä olevan pullon mallia joten etsiskelyksi kyseinen pullo meni, erilaisia Chanel 5 pulloja kun löytyi rivi kaupalla.
Ei auttanut kuin etsiä, ja löytyihän sieltä hieman eri tekstin omaava, joten ei kun suihkaus ranteeseen ja esittelemään uusittua tuoksua miehelle.
Silloin pyörähtikin viereeni n. kuusikymppinen naisihminen kunnon ulkoilutamineis-
saan, tuulipuku, tosin siisti ihan fiksun oloinen rouva. Mutta silloin alkoikin iloittelu jollaista harvoin pääsee todistamaan. Siinä suihkutettiin Chanelit, Diorit ja monet muut yltympäriinsä, jopa tuulipuvun housuihin. Suihkutus jatkui ja jatkui, väliajalla rouva totesi nyt käyvän flaksin tanssilattialla, kyllä miehet nyt hakevat.
Jätimme rouvan harrastuksensa pariin jatkaen matkaamme, mutta tanssia harrastava jäi mieltäni kaihertamaan, missä tämän ikäisille ihmisille järjestetään tansseja?
Tanssit olisi tarpeen itsekullekin, tosin ilman mammutti tuoksupilveä.
Kevättä pukkaa, nautitaan luonnon heräämistä.
Terveisin murmur
Itse vilkkaana ja uteliaana karjalaiset juuret omaavana tulee seurattua ympäristöään vähän liiankin hanakkaan. Ilmeisesti palikat ei aina pysy tällä mummilla kohdallaan, jos niille oikeaa paikkaa on edes koskaan järjestynyt, päähän on naisilla tunnetusti pieni.
No päivänä muutamana olin kaupungin hienoimmassa tavaratalossa kulkemassa tuoksujen ohi ja kuinka ollakkaan näin raavaan noin kuusikymppisen miehen huiskivan päälleen naisten hajuvettä, ja tämä tapahtui antaumuksella, Nosti vielä pulloa kaulalleen ja totesi suureen ääneen "ja kerran vielä", ja jatkoi suihkuttamista. Lähistöllä seisova nuorehko neitonen sai kiireesti jalat alleen, mutta minua tilanne huvitti ja suustani pääsi kuin pääsikin ilon purkaus. Sillä seurauksella myyjätär kääntyi puoleeni kysyen mitä saisi olla, ei saanut olla mitään joten hymyhuulilla jatkoin matkaani todeten itsekseni ilmaisen huvin olevan tarpeen näin pimeänä päivänä.
Viikonloppuna olimme mieheni kanssa viereisen tavaratalon tuoksuosastolla ja yritin löytää uusittua Chanel 5 tuoksua. Konsulentti oli torstaina saanut estelyistäni huolimat-
ta suihkautettua sitä oikeaan ranteeseeni, ja ah mikä tuoksu, ei tullut äiti mieleen.
Nimittäin olen vierastanut tuota tunnettua tuoksua jo lapsuudesta lähtien. Se on äitini tuoksu, liekö isä ihannoinut Marilynia tai oliko huono omatunto mutta kuitenkin aina isä sitä äidille osti, joten eihän kukaan itseään kunnioittava nainen halua tuoksua äidiltään, olkoonpa kuinka Chanelista kysymys.
En ollut katsonut konsulentin kädessä olevan pullon mallia joten etsiskelyksi kyseinen pullo meni, erilaisia Chanel 5 pulloja kun löytyi rivi kaupalla.
Ei auttanut kuin etsiä, ja löytyihän sieltä hieman eri tekstin omaava, joten ei kun suihkaus ranteeseen ja esittelemään uusittua tuoksua miehelle.
Silloin pyörähtikin viereeni n. kuusikymppinen naisihminen kunnon ulkoilutamineis-
saan, tuulipuku, tosin siisti ihan fiksun oloinen rouva. Mutta silloin alkoikin iloittelu jollaista harvoin pääsee todistamaan. Siinä suihkutettiin Chanelit, Diorit ja monet muut yltympäriinsä, jopa tuulipuvun housuihin. Suihkutus jatkui ja jatkui, väliajalla rouva totesi nyt käyvän flaksin tanssilattialla, kyllä miehet nyt hakevat.
Jätimme rouvan harrastuksensa pariin jatkaen matkaamme, mutta tanssia harrastava jäi mieltäni kaihertamaan, missä tämän ikäisille ihmisille järjestetään tansseja?
Tanssit olisi tarpeen itsekullekin, tosin ilman mammutti tuoksupilveä.
Kevättä pukkaa, nautitaan luonnon heräämistä.
Terveisin murmur
maanantai 19. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Nauti, rakasta ja kehitä
murmurin muistelot: Nauti, rakasta ja kehitä: Jos näin elät ja teet työsi, saat työstäsi muutakin kuin leivän ja voin. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, sen tiesi jo viisaat ikämiehet. T...
Nauti, rakasta ja kehitä
Jos näin elät ja teet työsi, saat työstäsi muutakin kuin leivän ja voin. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, sen tiesi jo viisaat ikämiehet.
Tällä kannetulla vedellä eli obtioilla ja bonuksilla on yritetty viimevuosina kiinnittää johtavat yksilöt pysymään yhtiöissään, mutta mitä siinä loppujen lopuksi tapahtuikaan.
Eihän ostettu rakkauskaan tuota lopulta kuin pahan mielen ja pettymyksen, ei ihmisen sielua eli sitoutumista ostaa voi.
Sitoutumiseen tarvitaan muutakin kuin rahaa tai osakkeita.
Luu jää mankujan käteen kun yhtiöön sitoutumismääräaika umpeutuu, hellurei ja hellät tunteet saattaa jäädä lähtijästä muistoksi kun maantie kutsuu ja uudet tuulet puhaltavat.
Entä työpanos, tuskin ostettu lojaalisuus kantaa kaikkein parhainta hedelmää.
Työmoraalia ja omaan työhönsä sitoutumista tarvitaan muussakin kuin johtamisessa, tuskin hoitotyössäkään rakkaus työhönsä on pahitteeksi.
Opiskellessani sairaanhoitajaksi opettaja painotti hoitajan aseptista omatuntoa, minä lisäisin sosiaalisen välittämisen ja kunnioittamisen, tähän jos lisää vielä itsensä kehittämisen halun niin ollaan jo pitkällä.
Ei se leipä ilmaista ole hoitajallakaan joten, särpimeen tarvitaan myös palkkaa.
Mutta palkka yksinään ei tee ketään autuaaksi, nimittäin jos et arvosta työtäsi niin tuskin saat arvostusta muiltakaan.
Hoitajan työnmittari on aina potilas ja omaiset ja työyhteisö. Yksikin heikkolenkki kauniissa helmiketjussa saattaa pilata koko kaulanauhan yhtenäisen kauneuden.
Yhtenäiseen harmooniseen yhteistyöhön tarvitaan meitä jokaista, miten siihen päästään
onkin sitten jo vaikeampi juttu.
Rapatessa roiskuu ja meitä on moneksi, eikä kenkään ole huonompi toista.
Kunhan päästäisi tästä kansakuntaa vaivaamasta kateudesta, pahansuopaisuudesta, rasismista ja narsismista.
Kukaan ei näe malkaa omassa silmässään ja niin ollaan taas samassa pisteessä mistä juttua aloitettiin.
Kuitenkin oikea työnvalinta ja siihen sitoutuminen auttaa ihmeesti työssä viihtymiseen,
sillä työssäänhän pitää myös viihtyä, työ antaa meille kuitenkin paljon enemmän kuin palkan.
Se sitouttaa meidät elämään, kasvattaa itsetuntoa ja sosiaalista kanssa käymistä.
Työ vaatii tekijältään myös kehityksen mukana kulkemista, maailma kehittyy ja meidän on pysyttävä siinä mukana.
Ei se aina helppoa ole, vanhana paljon kokeneena huomaan sen melkeinpä joka päivä.
Mutta kärryillä kannattaa pysyä, muutosvastarinta kannattaa kuopata navetan taa, elä-
mä antaa paljon joten kannattaa ottaa vastaan. Muutoksilla ja yrityksillä on rakennettu terveydenhuolto ja tullaan vastedeskin rakentamaan, muutenhan ei päästä eteenpäin, ei kukaan takapajulassa halua elää.
Kevättä rintaan ja muista työ voi olla muutakin kuin jaksamista, se antaa ja ottaa.
Ilman rakkautta ei siitäkään kyllä selviä, nimittäin jos haluaa saada on myös pakko antaa, ja tämä koskee myös hyvää potilas suhdetta.
Kirjoitellaan t. murmur
Tällä kannetulla vedellä eli obtioilla ja bonuksilla on yritetty viimevuosina kiinnittää johtavat yksilöt pysymään yhtiöissään, mutta mitä siinä loppujen lopuksi tapahtuikaan.
Eihän ostettu rakkauskaan tuota lopulta kuin pahan mielen ja pettymyksen, ei ihmisen sielua eli sitoutumista ostaa voi.
Sitoutumiseen tarvitaan muutakin kuin rahaa tai osakkeita.
Luu jää mankujan käteen kun yhtiöön sitoutumismääräaika umpeutuu, hellurei ja hellät tunteet saattaa jäädä lähtijästä muistoksi kun maantie kutsuu ja uudet tuulet puhaltavat.
Entä työpanos, tuskin ostettu lojaalisuus kantaa kaikkein parhainta hedelmää.
Työmoraalia ja omaan työhönsä sitoutumista tarvitaan muussakin kuin johtamisessa, tuskin hoitotyössäkään rakkaus työhönsä on pahitteeksi.
Opiskellessani sairaanhoitajaksi opettaja painotti hoitajan aseptista omatuntoa, minä lisäisin sosiaalisen välittämisen ja kunnioittamisen, tähän jos lisää vielä itsensä kehittämisen halun niin ollaan jo pitkällä.
Ei se leipä ilmaista ole hoitajallakaan joten, särpimeen tarvitaan myös palkkaa.
Mutta palkka yksinään ei tee ketään autuaaksi, nimittäin jos et arvosta työtäsi niin tuskin saat arvostusta muiltakaan.
Hoitajan työnmittari on aina potilas ja omaiset ja työyhteisö. Yksikin heikkolenkki kauniissa helmiketjussa saattaa pilata koko kaulanauhan yhtenäisen kauneuden.
Yhtenäiseen harmooniseen yhteistyöhön tarvitaan meitä jokaista, miten siihen päästään
onkin sitten jo vaikeampi juttu.
Rapatessa roiskuu ja meitä on moneksi, eikä kenkään ole huonompi toista.
Kunhan päästäisi tästä kansakuntaa vaivaamasta kateudesta, pahansuopaisuudesta, rasismista ja narsismista.
Kukaan ei näe malkaa omassa silmässään ja niin ollaan taas samassa pisteessä mistä juttua aloitettiin.
Kuitenkin oikea työnvalinta ja siihen sitoutuminen auttaa ihmeesti työssä viihtymiseen,
sillä työssäänhän pitää myös viihtyä, työ antaa meille kuitenkin paljon enemmän kuin palkan.
Se sitouttaa meidät elämään, kasvattaa itsetuntoa ja sosiaalista kanssa käymistä.
Työ vaatii tekijältään myös kehityksen mukana kulkemista, maailma kehittyy ja meidän on pysyttävä siinä mukana.
Ei se aina helppoa ole, vanhana paljon kokeneena huomaan sen melkeinpä joka päivä.
Mutta kärryillä kannattaa pysyä, muutosvastarinta kannattaa kuopata navetan taa, elä-
mä antaa paljon joten kannattaa ottaa vastaan. Muutoksilla ja yrityksillä on rakennettu terveydenhuolto ja tullaan vastedeskin rakentamaan, muutenhan ei päästä eteenpäin, ei kukaan takapajulassa halua elää.
Kevättä rintaan ja muista työ voi olla muutakin kuin jaksamista, se antaa ja ottaa.
Ilman rakkautta ei siitäkään kyllä selviä, nimittäin jos haluaa saada on myös pakko antaa, ja tämä koskee myös hyvää potilas suhdetta.
Kirjoitellaan t. murmur
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Ilman pillaaja, työpaikka kiusaaja / onko nyt hyvä...
murmurin muistelot: Ilman pillaaja, työpaikka kiusaaja / onko nyt hyvä...: Sinäkö se olet joka keikuttaa venettä ja tietenkin eri tahtiin, ei pysy vene suorassa, ei kulje luistavasti, voimat liikkumiseen ja tasapai...
Ilman pillaaja, työpaikka kiusaaja / onko nyt hyvä mieli
Sinäkö se olet joka keikuttaa venettä ja tietenkin eri tahtiin, ei pysy vene suorassa, ei kulje luistavasti, voimat liikkumiseen ja tasapainoon on tasattava huolella, jokaisella on oltava oma paikkansa ja omat tehtävänsä.
Näinhän todettiin jo kirkkoveneessä missä airopareja oli vaikka muille jakaa. Miksi siis
sama ei päde työyhteisössä. Ei päde ei, kun joka työpaikasta löytyy omat Rätynsä ja omat herra Hakkaraisensa sekä omat vastarinnan kiiskensä ja löytyyhän sieltä myös omat "saksanseisojansa".
Erilaisuutta tulee arvostaa, mutta entä kun erilaisuus onkin työilmapiiriä rikkovaa, kenellä oikeastaan on oikeus pilata työyhteisön yhteishenkeä, kenellä loukata, alistaa ja aliarvioida.
Suomen ja myös Turun kaupungin talous on kuralla, tätä on toitotettu jo pitemmän aikaa.
Ennen puhuttiin juustohöylästä kun etuja karsittiin, nyt käytetään ronskisti leikkuria.
Leikataan ja karsitaan, työpaikkoja häviää yleiseen etuun vedoten.
Mutta millä ihmeellä sitä rahaa riittää Turun apulaiskaupunginjohtajan kuukausipalkan reippaaseen korotukseen, siis 2099.40 euroa. Tämä korotushan on enemmän kuin keskiverto kaupungin työläinen ansaitsee koko kuussa. Jos työilmapiiriä joku huonontaa niin eriarvoisuus.
Entäs Finnairin sotkut, työntekijät olivat yhteisrintamassa kun Finnairilla meni huonosti, mutta niin huonosti ei voinut mennäkkään ettei johtoryhmä olisi saanut optioitaan, joten kuka sai ja mitä, ja mistä silloin puuttuvat eurot löydettiin.
VR on sitten taas jo ihan oma lukunsa, ei voi kuin hymy huulilla odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Entäs ihmemies Nokian Stephen Elop, mikä oli työnlaatu ja kriteerit, tuhansia menetti työpaikkansa säästökuurin takia. Palkittiin kuitenkin optioilla ja miljoonapalkalla.
Joten voiko enää puhua työilmapiirin laadusta ja sen kohottamisesta?
Kun on kerran virka saatu niin siinä pysyy ja vanhenee, näin on, ainakin kunta-tai valtionsektorilla. Mikä muuttaa ahkeruuden vetelyyteen, mikä yhteistyön kehittämisen
ajatukseen, näin on aina ennenkin tehty. Työn ilo, mikä se olikaan kun tähän työhön tulin ja opiskelin, mikä vei palon jonka voimalla jaksoin suunnitella ja nauttia olemassa
olostani, olenhan työpaikalla suuren osan ajastani.
Kuitenkin se ilo on, pinnan alla piilossa, se tulisi kaivaa esiin, rohkaista. Aika muuttuu ja me sen mukana, kysymys onkin pysymmekö kärryillä vai putoammeko penkiltä jo ensimmäisessä mutkassa, mutkia elämässä riittää, eikä niissä voi oikaista, ne on elettävä.
Hyvää kevättä, kevät keikkuen tulevi, soudetaan ja keikutaan kuitenkin samassa tahdissa, ainakin työelämässä.
Kirjoitellaan t. murmur
Näinhän todettiin jo kirkkoveneessä missä airopareja oli vaikka muille jakaa. Miksi siis
sama ei päde työyhteisössä. Ei päde ei, kun joka työpaikasta löytyy omat Rätynsä ja omat herra Hakkaraisensa sekä omat vastarinnan kiiskensä ja löytyyhän sieltä myös omat "saksanseisojansa".
Erilaisuutta tulee arvostaa, mutta entä kun erilaisuus onkin työilmapiiriä rikkovaa, kenellä oikeastaan on oikeus pilata työyhteisön yhteishenkeä, kenellä loukata, alistaa ja aliarvioida.
Suomen ja myös Turun kaupungin talous on kuralla, tätä on toitotettu jo pitemmän aikaa.
Ennen puhuttiin juustohöylästä kun etuja karsittiin, nyt käytetään ronskisti leikkuria.
Leikataan ja karsitaan, työpaikkoja häviää yleiseen etuun vedoten.
Mutta millä ihmeellä sitä rahaa riittää Turun apulaiskaupunginjohtajan kuukausipalkan reippaaseen korotukseen, siis 2099.40 euroa. Tämä korotushan on enemmän kuin keskiverto kaupungin työläinen ansaitsee koko kuussa. Jos työilmapiiriä joku huonontaa niin eriarvoisuus.
Entäs Finnairin sotkut, työntekijät olivat yhteisrintamassa kun Finnairilla meni huonosti, mutta niin huonosti ei voinut mennäkkään ettei johtoryhmä olisi saanut optioitaan, joten kuka sai ja mitä, ja mistä silloin puuttuvat eurot löydettiin.
VR on sitten taas jo ihan oma lukunsa, ei voi kuin hymy huulilla odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Entäs ihmemies Nokian Stephen Elop, mikä oli työnlaatu ja kriteerit, tuhansia menetti työpaikkansa säästökuurin takia. Palkittiin kuitenkin optioilla ja miljoonapalkalla.
Joten voiko enää puhua työilmapiirin laadusta ja sen kohottamisesta?
Kun on kerran virka saatu niin siinä pysyy ja vanhenee, näin on, ainakin kunta-tai valtionsektorilla. Mikä muuttaa ahkeruuden vetelyyteen, mikä yhteistyön kehittämisen
ajatukseen, näin on aina ennenkin tehty. Työn ilo, mikä se olikaan kun tähän työhön tulin ja opiskelin, mikä vei palon jonka voimalla jaksoin suunnitella ja nauttia olemassa
olostani, olenhan työpaikalla suuren osan ajastani.
Kuitenkin se ilo on, pinnan alla piilossa, se tulisi kaivaa esiin, rohkaista. Aika muuttuu ja me sen mukana, kysymys onkin pysymmekö kärryillä vai putoammeko penkiltä jo ensimmäisessä mutkassa, mutkia elämässä riittää, eikä niissä voi oikaista, ne on elettävä.
Hyvää kevättä, kevät keikkuen tulevi, soudetaan ja keikutaan kuitenkin samassa tahdissa, ainakin työelämässä.
Kirjoitellaan t. murmur
perjantai 9. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Kauneusleikkaus / kaunistus vai kauhistus / kauneu...
murmurin muistelot: Kauneusleikkaus / kaunistus vai kauhistus / kauneu...: Onko yleinen kauneuskäsite ahdas, mikä on pielessä jos itsetuntomme riippuu kuvasta jonka peili meille auliisti tarjoilee. jo aikaisemmass...
Kauneusleikkaus / kaunistus vai kauhistus / kauneus on katsojan silmässä
Onko yleinen kauneuskäsite ahdas, mikä on pielessä jos itsetuntomme riippuu kuvasta jonka peili meille auliisti tarjoilee.
jo aikaisemmassa blogissani valotin kuvaa supernaisesta jota ei oikeasti ole edes olemassa, on vain tietokone harhaa, tietokoneella muokattu kuva naisen vartalosta.
Tämähän huomattiin kun esim. HM:n Norjan esitelehtisessä oli käytetty samaa tietokoneella paranneltua vartaloa useimmilla kasvoilla varusteltuna, joten edes valokuvamallit eivät täyttäneet kriteerejä kurvien tai kurvittomuuden osalta. Onneksi sentään kasvot kelpasivat, mutta niitähän onkin jo helpompi korjata, meikkejä, botoksia, irtoripsiä ja sopivasti varjostuksia, siitähän se lähtee.
Kun synnymme tähän kylmään ja valojen täyttämään synnytyssaliin emme varmasti tiedä mikä on kaunista ja mitä tulemme halajamaan, mutta jostakin se lähtee kytemään.
Se kytee ja roihuaa ja ennen kuin huomaamme olemme jo koukussa, ja siellä pysymme.
Mikä siellä on pysyessä, aamulla ensimmäisenä ajatuksissa ja illalla viimeksi.
Tällä kertaa syylliset löytyvät jo kaukaa historiasta, silmiä rajattiin mustalla, luomille levitettiin vihreää, kulmakarvat nypittiin ja tilalle maalattiin soikeat mustat kaaret, eikä säästyneet poskipäätkään, kynnet eikä kämmenet, ne punattiin okranpunaisella hennalla. Kasvojen iho valkaistiin jollakin puuterin tapaisella aineella, joten miten me poloiset olisimme tältä säästyneet, kun faaraoiden aikaan kaikki ehostivat itseään, miehet, naiset jopa lapset, faaraot käyttivät jopa tekopartaa vallanmerkkinään.
Rahalla saa ja hevosella pääsee on vanha sananlasku joka on aina pitänyt pintansa.
Mutta saako sillä ostettua itsetuntoa?
Kuitenkin 51% naisista voisi kuvitella menevänsä kauneusleikkaukseen, ja tähän joukkoon olisi helppo kuulua, myös murmurin (ilman sarvia ja hampaita kirjoitettu).
Ainahan meillä naisilla jotain pientä korjattavaa löytyy, leuankaarta, rintojen pienentämistä, rasvaimua, tästä luettelosta taitaakin tulla pitempi kuin luulin.
On myös iloisessa leikkauskierteessä olevia naisia ja miksei myös miehiä jotka eivät pidä leikkausta muita keinoja ihmeellisempinä.
Ylilyöntejäkin on ja tapahtuu kun kiristetään ja kiristetään ja botoksia pumpataan.
Pian lemmikit ja omistajattaret muistuttavat ulkonäöltään toisiaan enemmän kuin omat lapset.
Mutta kuten ruusussa voi toimenpiteessäkin piillä "piikkinsä". Niitä ei aina tiedosteta,
on infektioita, epäonnistumisia, tulos ei aina olekaan sitä mitä odotti tai oli luvattu.
Joten jos se elämä ei muutukaan paremmaksi leikkauksen jälkeen, olenko kärsinyt turhaan kivut ja rahan menetyksen.
Kynnys kauneusleikkaukseen laskee ihmeesti 40-50 vuotiaalle naiselle, kun maan vetovoima alkaa vetää puoleensa ja kasvot, rinnat, reidet, pylly ja vatsa antaa periksi. Siinä läski jyllää ja ilo katoaa. Tv:ssä ja lehdissä komeilee toinen toistaan kauniinpi missi ja muutenkin potuttaa, aurinkokaan ei paista.
Kun rinnan roikkuvuutta mitataan kynällä joka on roikunnan mitta niin joillakin saattaa pysyä koko penaali ja vielä naapurinkin penaali. ( Siis rinnan annetaan pudota vapaasti ja asetetaan kynä sen alle, jos pysyy, rinta roikkuu)
Joten miksi naiset eivät saisi hakea apua ongelmiinsa, jos sen itse maksaa eikä sitä kustanneta verovaroilla, sen ei luulisi olevan keneltäkään pois, ja jos se vielä parantaa naisen elämänlaatua.
Entä sinä?
Muuten käsi sydämelle, muuttuuko se elämä yhtään aurinkoisemmaksi, menestytkö työssäsi paremmin, saatko enemmän rakkautta mieheltäsi?
Mutta onhan se omakuva peilistä katsottuna kuitenkin ihan mukiin menevä kun lisätään väriä sinne ja toista tänne.
Kevättä rinnassa, kyllä se sieltä tulee, odotellaan.
jo aikaisemmassa blogissani valotin kuvaa supernaisesta jota ei oikeasti ole edes olemassa, on vain tietokone harhaa, tietokoneella muokattu kuva naisen vartalosta.
Tämähän huomattiin kun esim. HM:n Norjan esitelehtisessä oli käytetty samaa tietokoneella paranneltua vartaloa useimmilla kasvoilla varusteltuna, joten edes valokuvamallit eivät täyttäneet kriteerejä kurvien tai kurvittomuuden osalta. Onneksi sentään kasvot kelpasivat, mutta niitähän onkin jo helpompi korjata, meikkejä, botoksia, irtoripsiä ja sopivasti varjostuksia, siitähän se lähtee.
Kun synnymme tähän kylmään ja valojen täyttämään synnytyssaliin emme varmasti tiedä mikä on kaunista ja mitä tulemme halajamaan, mutta jostakin se lähtee kytemään.
Se kytee ja roihuaa ja ennen kuin huomaamme olemme jo koukussa, ja siellä pysymme.
Mikä siellä on pysyessä, aamulla ensimmäisenä ajatuksissa ja illalla viimeksi.
Tällä kertaa syylliset löytyvät jo kaukaa historiasta, silmiä rajattiin mustalla, luomille levitettiin vihreää, kulmakarvat nypittiin ja tilalle maalattiin soikeat mustat kaaret, eikä säästyneet poskipäätkään, kynnet eikä kämmenet, ne punattiin okranpunaisella hennalla. Kasvojen iho valkaistiin jollakin puuterin tapaisella aineella, joten miten me poloiset olisimme tältä säästyneet, kun faaraoiden aikaan kaikki ehostivat itseään, miehet, naiset jopa lapset, faaraot käyttivät jopa tekopartaa vallanmerkkinään.
Rahalla saa ja hevosella pääsee on vanha sananlasku joka on aina pitänyt pintansa.
Mutta saako sillä ostettua itsetuntoa?
Kuitenkin 51% naisista voisi kuvitella menevänsä kauneusleikkaukseen, ja tähän joukkoon olisi helppo kuulua, myös murmurin (ilman sarvia ja hampaita kirjoitettu).
Ainahan meillä naisilla jotain pientä korjattavaa löytyy, leuankaarta, rintojen pienentämistä, rasvaimua, tästä luettelosta taitaakin tulla pitempi kuin luulin.
On myös iloisessa leikkauskierteessä olevia naisia ja miksei myös miehiä jotka eivät pidä leikkausta muita keinoja ihmeellisempinä.
Ylilyöntejäkin on ja tapahtuu kun kiristetään ja kiristetään ja botoksia pumpataan.
Pian lemmikit ja omistajattaret muistuttavat ulkonäöltään toisiaan enemmän kuin omat lapset.
Mutta kuten ruusussa voi toimenpiteessäkin piillä "piikkinsä". Niitä ei aina tiedosteta,
on infektioita, epäonnistumisia, tulos ei aina olekaan sitä mitä odotti tai oli luvattu.
Joten jos se elämä ei muutukaan paremmaksi leikkauksen jälkeen, olenko kärsinyt turhaan kivut ja rahan menetyksen.
Kynnys kauneusleikkaukseen laskee ihmeesti 40-50 vuotiaalle naiselle, kun maan vetovoima alkaa vetää puoleensa ja kasvot, rinnat, reidet, pylly ja vatsa antaa periksi. Siinä läski jyllää ja ilo katoaa. Tv:ssä ja lehdissä komeilee toinen toistaan kauniinpi missi ja muutenkin potuttaa, aurinkokaan ei paista.
Kun rinnan roikkuvuutta mitataan kynällä joka on roikunnan mitta niin joillakin saattaa pysyä koko penaali ja vielä naapurinkin penaali. ( Siis rinnan annetaan pudota vapaasti ja asetetaan kynä sen alle, jos pysyy, rinta roikkuu)
Joten miksi naiset eivät saisi hakea apua ongelmiinsa, jos sen itse maksaa eikä sitä kustanneta verovaroilla, sen ei luulisi olevan keneltäkään pois, ja jos se vielä parantaa naisen elämänlaatua.
Entä sinä?
Muuten käsi sydämelle, muuttuuko se elämä yhtään aurinkoisemmaksi, menestytkö työssäsi paremmin, saatko enemmän rakkautta mieheltäsi?
Mutta onhan se omakuva peilistä katsottuna kuitenkin ihan mukiin menevä kun lisätään väriä sinne ja toista tänne.
Kevättä rinnassa, kyllä se sieltä tulee, odotellaan.
tiistai 6. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Onko samaa työtä tekevä mies arvokkaampi kuin nain...
murmurin muistelot: Onko samaa työtä tekevä mies arvokkaampi kuin nain...: Sitä taitaa ihmetellä yksi jos toinenkin 30 kymppinen nainen palkkaliuskaa katsoessaan. Muuten mistä moinen ero? Miksi naisen euro on ede...
Onko samaa työtä tekevä mies arvokkaampi kuin nainen?
Sitä taitaa ihmetellä yksi jos toinenkin 30 kymppinen nainen palkkaliuskaa katsoessaan.
Muuten mistä moinen ero?
Miksi naisen euro on edelleen 80 senttiä?
Naisella menee työelämässä hyvin kunnes hän täyttää maagiset 30 vuotta, sitten tapahtuukin jotain mitä on vanhan murmurin hankala ymmärtää.
Tähän asti saman ikäisen miehen ja naisen työura ja työtehtävät kulkevat melko vierekkäisiä ratoja.
Mutta kello tikittää nimittäin biologinen eikä yksin äidiksi haluavan naisen, kello taitaa tikittää kovaakin koskapa työnantajakin reagoi ja niin miehelle lankeaa kuin Manulle illallinen johtotehtävät, konsultaatiotehtävät sekä koulutukset.
Naiselle jää kuin jääkin rutiinitehtävät ja kotipesän pystyssä pitäminen.
Mutta miten siinä näin pääsi käymään, minne katosi Suomen edistyksellisyys?
Suomihan antoi 3. maailmassa naiselle äänioikeuden, silloin nainen oli ja tunsi itsensä tasa-arvoiseksi miehensä rinnalla.
Valitsimme maailman ensimmäisen naispresidentin, mutta siihen tämä taisi sitten jäädäkin.
Eikä koulutustakaan voi syyttää asiasta, ei niin kutsutusti nappaa, nainen jää rannalle ruikuttamaan paremmasta työhistoriastaan tai koulutuksestaan huolimatta.
Tätä voisi nimittää jo syrjinnäksi, miten sen muutenkaan nimittäisi.
Mutta liittyykö tämä nk. syrjintä naisen kykyyn lisääntyä, tuleeko nainen kalliiksi työnantajalle äitiyslomallaan.
Jos näin on tilanteeseen olisi tehtävä korjaus, Suomihan tarvitsee veronmaksajia, ja siihen tarvitaan molemmat osapuolet niin mies kuin nainen.
Nainen lapsen synnyttää mutta ennen kuin näin pitkälle päästään tarvitaan myös tätä toista sukupuolta.
Mutta palkoista tässä oli kysymys joten palataan asiaan.
Kolmekymppinen mies toimihenkilö ansaitsee vuodessa n. 37000 euroa, nainen vastaavasti n.7000 euroa vähemmin, niin ja kyseessä on samat työtehtävät? Aika outo yhtälö.
Mutta mitä tämä palkkaero merkitsee loppupeleissä kun jäädään eläkkeelle.
Kun naisen työuran koko palkka on 20%-30% pienenpi kuin vastaavan koulutuksen omaavan miestoimihenkilön niin siinä jos missä tasa-arvo on kaukana.
Mutta miten asiaan voisi saada järkeä, nainenhan on fiksu ja osaava.
Olemmeko liian kilttejä, tyydymmekö me vai olisiko meistä ainesta vaatia parempaa ja
tasa-arvoisempaa kohtelua työrintamalla.
Voisihan se mieskin sihteeri olla, voisi auttaa lapsen hoidossa ja jäädä isyyslomalle, miksi aina nainen. No taidetaan siskot olla myös hieman itsekkäitä.
Totuus on etten millään ilveelläkään oli jättänyt äitiyslomaa väliin, mutta kuitenkin.
Meitä kaikkia tarvitaan, eritoten veronmaksajia, joten naisiin kannattaa satsata, ilman meitä ei Suomi tai pyörät kulje.
Hyvää naistenpäivää torstaina 8.3, olemme joka nainen ruusumme ansainneet.
Kirjoitellaan.
Muuten mistä moinen ero?
Miksi naisen euro on edelleen 80 senttiä?
Naisella menee työelämässä hyvin kunnes hän täyttää maagiset 30 vuotta, sitten tapahtuukin jotain mitä on vanhan murmurin hankala ymmärtää.
Tähän asti saman ikäisen miehen ja naisen työura ja työtehtävät kulkevat melko vierekkäisiä ratoja.
Mutta kello tikittää nimittäin biologinen eikä yksin äidiksi haluavan naisen, kello taitaa tikittää kovaakin koskapa työnantajakin reagoi ja niin miehelle lankeaa kuin Manulle illallinen johtotehtävät, konsultaatiotehtävät sekä koulutukset.
Naiselle jää kuin jääkin rutiinitehtävät ja kotipesän pystyssä pitäminen.
Mutta miten siinä näin pääsi käymään, minne katosi Suomen edistyksellisyys?
Suomihan antoi 3. maailmassa naiselle äänioikeuden, silloin nainen oli ja tunsi itsensä tasa-arvoiseksi miehensä rinnalla.
Valitsimme maailman ensimmäisen naispresidentin, mutta siihen tämä taisi sitten jäädäkin.
Eikä koulutustakaan voi syyttää asiasta, ei niin kutsutusti nappaa, nainen jää rannalle ruikuttamaan paremmasta työhistoriastaan tai koulutuksestaan huolimatta.
Tätä voisi nimittää jo syrjinnäksi, miten sen muutenkaan nimittäisi.
Mutta liittyykö tämä nk. syrjintä naisen kykyyn lisääntyä, tuleeko nainen kalliiksi työnantajalle äitiyslomallaan.
Jos näin on tilanteeseen olisi tehtävä korjaus, Suomihan tarvitsee veronmaksajia, ja siihen tarvitaan molemmat osapuolet niin mies kuin nainen.
Nainen lapsen synnyttää mutta ennen kuin näin pitkälle päästään tarvitaan myös tätä toista sukupuolta.
Mutta palkoista tässä oli kysymys joten palataan asiaan.
Kolmekymppinen mies toimihenkilö ansaitsee vuodessa n. 37000 euroa, nainen vastaavasti n.7000 euroa vähemmin, niin ja kyseessä on samat työtehtävät? Aika outo yhtälö.
Mutta mitä tämä palkkaero merkitsee loppupeleissä kun jäädään eläkkeelle.
Kun naisen työuran koko palkka on 20%-30% pienenpi kuin vastaavan koulutuksen omaavan miestoimihenkilön niin siinä jos missä tasa-arvo on kaukana.
Mutta miten asiaan voisi saada järkeä, nainenhan on fiksu ja osaava.
Olemmeko liian kilttejä, tyydymmekö me vai olisiko meistä ainesta vaatia parempaa ja
tasa-arvoisempaa kohtelua työrintamalla.
Voisihan se mieskin sihteeri olla, voisi auttaa lapsen hoidossa ja jäädä isyyslomalle, miksi aina nainen. No taidetaan siskot olla myös hieman itsekkäitä.
Totuus on etten millään ilveelläkään oli jättänyt äitiyslomaa väliin, mutta kuitenkin.
Meitä kaikkia tarvitaan, eritoten veronmaksajia, joten naisiin kannattaa satsata, ilman meitä ei Suomi tai pyörät kulje.
Hyvää naistenpäivää torstaina 8.3, olemme joka nainen ruusumme ansainneet.
Kirjoitellaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)