torstai 31. toukokuuta 2012
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 4
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 4: Panen niin kutsutusti pääni pensaaseen, uskon selvinneeni, en tulisi enää koskaan astumaan heidän liikkeeseensä, näin päätin, mutta miten s...
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 4
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 4: Panen niin kutsutusti pääni pensaaseen, uskon selvinneeni, en tulisi enää koskaan astumaan heidän liikkeeseensä, näin päätin, mutta miten s...
Viha ja pelko yhteensoppii / osa 4
Panen niin kutsutusti pääni pensaaseen, uskon selvinneeni, en tulisi enää koskaan astumaan heidän liikkeeseensä, näin päätin, mutta miten sitten kävikään.
Aikaa kuluu ja yritän unohtaa, uskottelen ymmärtäneeni väärin. Samoin uskon yrittäjillä olevan kielellisiä ongelmia, eihän tälläista kukaan voisi edes suunnitella, utopistista kaikki tyynni.
Verkot on kuitenkin laskettu ja suunnitelma elää....
Vastaan puhelimeen pelotta, vaikka numero onkin vieras, lehtimyyjä oletettavasti päättelen.
Ei ole lehtimyyjä vaan heidän kymmenvuotias tyttärensä.
Pyytää minua kanssaan elokuvaa katsomaan, elokuva on kielletty alle kaksitoistavuotiaille, mutta aikuisen siis minun kanssani pääsisi sitä katsomaan, ymmärsin puheistaan vanhempiensa olevan estyneitä, joten lupaudun.
Eihän lapsi seurana ja päiväaikaan voi olla muuta kuin turvallista ja muutenhan olihan minua kielletty kertomasta edes heidän tyttärelleen kyseistä asiaa.
Mieheni ja minä ihmettelemme kutsua, mutta yhtäkaikki päätän lähteä kun kuva tuntuu olevan tytölle tärkeä.
Hetken kuluttua tekstiviesti ilmoittaa päivämäärän, ei kuitenkaan sovi minulle ja ilmoitan sen samantien. Ehdotan seuraavaa päivää, on sunnuntai. Seuraava viesti inttää kuitenkin edellisestä päivästä. Ilmoitan että antaa olla jätetään kuviin meno tulevaisuuteen.
Seuraava viesti kertookin sitten päivän sopivan, joten tapaaminen sovitaan teatterin eteen sunnuntaina hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua; liputkin kun pitää ostaa.
Ilma on marraskuuhun nähden mitä parhain, kuiva kuulakas ehkä pieni pakkasen poikanen tulisi punertamaan poskia. Valmistaudun hyvissä ajoin tapaamiseen teatterin edustalle, matkaan tulisi menemään aikaa hieman alle puolituntinen, olenhan tottunut liikkumaan.
Valmistautumiseni keskeyttää porraspuhelin, siellä tyttären äiti ilmoittaa tulostaan.
En avaa alaovea vaan menen vastaan.
Oli leiponut aamulla ja tuo minulle maistiaisia.
Tulee sisään avonaisesta ovesta ja seuraa minua asunnolle. Kun kuulee mieheni olevan kotona jää porraskäytävään odottamaan.
Pihalle ehdittyämme ihmettelen kun autoa ei näy, millä mahtaa olla liikenteessä.
Kertoo auton olevan kadulla kulman takana.
Katseilta piilossa kertoo hänellä olevan rahat....
Kauhistun...
Tarina jatkuu, totta vai tarua, lukija päättää. Palataan ensiviikolla, seuraathan mukana.
Rakkaudella murmur
Aikaa kuluu ja yritän unohtaa, uskottelen ymmärtäneeni väärin. Samoin uskon yrittäjillä olevan kielellisiä ongelmia, eihän tälläista kukaan voisi edes suunnitella, utopistista kaikki tyynni.
Verkot on kuitenkin laskettu ja suunnitelma elää....
Vastaan puhelimeen pelotta, vaikka numero onkin vieras, lehtimyyjä oletettavasti päättelen.
Ei ole lehtimyyjä vaan heidän kymmenvuotias tyttärensä.
Pyytää minua kanssaan elokuvaa katsomaan, elokuva on kielletty alle kaksitoistavuotiaille, mutta aikuisen siis minun kanssani pääsisi sitä katsomaan, ymmärsin puheistaan vanhempiensa olevan estyneitä, joten lupaudun.
Eihän lapsi seurana ja päiväaikaan voi olla muuta kuin turvallista ja muutenhan olihan minua kielletty kertomasta edes heidän tyttärelleen kyseistä asiaa.
Mieheni ja minä ihmettelemme kutsua, mutta yhtäkaikki päätän lähteä kun kuva tuntuu olevan tytölle tärkeä.
Hetken kuluttua tekstiviesti ilmoittaa päivämäärän, ei kuitenkaan sovi minulle ja ilmoitan sen samantien. Ehdotan seuraavaa päivää, on sunnuntai. Seuraava viesti inttää kuitenkin edellisestä päivästä. Ilmoitan että antaa olla jätetään kuviin meno tulevaisuuteen.
Seuraava viesti kertookin sitten päivän sopivan, joten tapaaminen sovitaan teatterin eteen sunnuntaina hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua; liputkin kun pitää ostaa.
Ilma on marraskuuhun nähden mitä parhain, kuiva kuulakas ehkä pieni pakkasen poikanen tulisi punertamaan poskia. Valmistaudun hyvissä ajoin tapaamiseen teatterin edustalle, matkaan tulisi menemään aikaa hieman alle puolituntinen, olenhan tottunut liikkumaan.
Valmistautumiseni keskeyttää porraspuhelin, siellä tyttären äiti ilmoittaa tulostaan.
En avaa alaovea vaan menen vastaan.
Oli leiponut aamulla ja tuo minulle maistiaisia.
Tulee sisään avonaisesta ovesta ja seuraa minua asunnolle. Kun kuulee mieheni olevan kotona jää porraskäytävään odottamaan.
Pihalle ehdittyämme ihmettelen kun autoa ei näy, millä mahtaa olla liikenteessä.
Kertoo auton olevan kadulla kulman takana.
Katseilta piilossa kertoo hänellä olevan rahat....
Kauhistun...
Tarina jatkuu, totta vai tarua, lukija päättää. Palataan ensiviikolla, seuraathan mukana.
Rakkaudella murmur
maanantai 28. toukokuuta 2012
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 3
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 3: Makaan hoitopöydällä hämmentyneenä, peloissani, kysyen itseltäni, mitä tämä on, ei tälläistä tapahdu Suomessa... Yritän keplotella itseni ...
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 3
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 3: Makaan hoitopöydällä hämmentyneenä, peloissani, kysyen itseltäni, mitä tämä on, ei tälläistä tapahdu Suomessa... Yritän keplotella itseni ...
Viha ja pelko yhteen soppii / osa 3
Makaan hoitopöydällä hämmentyneenä, peloissani, kysyen itseltäni, mitä tämä on, ei tälläistä tapahdu Suomessa...
Yritän keplotella itseni selville vesille selittäen ettei minulla tosiaankaan ole varaa ostaa heidän tyttärelleen autoa, ajokortista puhumattakaan.
Naisella oli suunnitelma ratkaisukin valmiina.
He antavat miehensä kanssa minulle rahaa kerran kaksi kuukaudessa jotka minun tulisi tallettaa heidän tyttärensä tilille. He käyvät avaamassa tilin, mutta minä en saisi puhua asiasta kenellekään, edes heidän tyttärensä ei saisi tietää rahoista.
Ihmettelen miksi näin yksinkertainen toimi tehdään monimutkaiseksi kun netin kautta heidän rahansa siirtyvät helposti tyttären tilille, ei tässä minua tarvita.
Olen kuulemma tärkeä koska vanhempina eivät sitä voi tehdä....outoa minun mielestäni.
Vaimo aloittaa samassa siirapin makean myyntipuheen roolini tärkeydestä.
Kertoo miten tytär rakastaa minua kun kuulee "mummin" ostaneen hänelle auton ja ajokortin.
Miten tytär huolehtii minusta, tulisi katsomaan vanhainkotiin, tuntisi minun olevan hänelle oikea "mummi".
Nyt taitaa mennä lujaa, liiankin lujaa mietin itsekseni. En tunne olevani seniili, en niin seniili että tällaista soopaa nielisin, en ainakaan pureksimatta.
Hädissäni lupaan harkita asiaa, samalla yritän miettiä miten päästä tukalasta, naivistakin tilanteesta.
Hoito on kesken joten jään...
Sain melkeinpä vuoden ylenpalttista ystävyyttä osakseni, minut esiteltiin muille asiakkaille mummina jopa äitinä. Tunsin häpeää, en edes halunnut olla tuon suulaan miehen äiti, miehen josta kuin salaa paistaa outous, ystävyyden takaa ilkeys.
En osaa paikantaa tunnetta, sen vain tuntee, sen kuulee vaikka mies hymyilee. Hymy pettää..
Kasvohoidon jälkeen siirryimme liiketilan puolelle huolehtimaan kynsistä, tunnen oloni turvalliseksi.
Turva särkyy miehen tarkastukseen, hän kun soittaa kysyäkseen tuliko koukku nielaistua, menikö karvoineen päivineen. En ymmärrä kieltä, mutta vaimon hymy paljastaa verkkojen löytäneen oikean osoitteen.
Odotan vain ulos pääsyä suunnitellen siirtyväni uuden hoitolan asiakkaaksi pikimiten.
Miten näin kävi, mitä tein väärin?
Tarina jatkuu loppuviikolla, palaillaan. Totta vai tarua, sen jokainen itse päättää.
Rakkain terveisin murmur.
Yritän keplotella itseni selville vesille selittäen ettei minulla tosiaankaan ole varaa ostaa heidän tyttärelleen autoa, ajokortista puhumattakaan.
Naisella oli suunnitelma ratkaisukin valmiina.
He antavat miehensä kanssa minulle rahaa kerran kaksi kuukaudessa jotka minun tulisi tallettaa heidän tyttärensä tilille. He käyvät avaamassa tilin, mutta minä en saisi puhua asiasta kenellekään, edes heidän tyttärensä ei saisi tietää rahoista.
Ihmettelen miksi näin yksinkertainen toimi tehdään monimutkaiseksi kun netin kautta heidän rahansa siirtyvät helposti tyttären tilille, ei tässä minua tarvita.
Olen kuulemma tärkeä koska vanhempina eivät sitä voi tehdä....outoa minun mielestäni.
Vaimo aloittaa samassa siirapin makean myyntipuheen roolini tärkeydestä.
Kertoo miten tytär rakastaa minua kun kuulee "mummin" ostaneen hänelle auton ja ajokortin.
Miten tytär huolehtii minusta, tulisi katsomaan vanhainkotiin, tuntisi minun olevan hänelle oikea "mummi".
Nyt taitaa mennä lujaa, liiankin lujaa mietin itsekseni. En tunne olevani seniili, en niin seniili että tällaista soopaa nielisin, en ainakaan pureksimatta.
Hädissäni lupaan harkita asiaa, samalla yritän miettiä miten päästä tukalasta, naivistakin tilanteesta.
Hoito on kesken joten jään...
Sain melkeinpä vuoden ylenpalttista ystävyyttä osakseni, minut esiteltiin muille asiakkaille mummina jopa äitinä. Tunsin häpeää, en edes halunnut olla tuon suulaan miehen äiti, miehen josta kuin salaa paistaa outous, ystävyyden takaa ilkeys.
En osaa paikantaa tunnetta, sen vain tuntee, sen kuulee vaikka mies hymyilee. Hymy pettää..
Kasvohoidon jälkeen siirryimme liiketilan puolelle huolehtimaan kynsistä, tunnen oloni turvalliseksi.
Turva särkyy miehen tarkastukseen, hän kun soittaa kysyäkseen tuliko koukku nielaistua, menikö karvoineen päivineen. En ymmärrä kieltä, mutta vaimon hymy paljastaa verkkojen löytäneen oikean osoitteen.
Odotan vain ulos pääsyä suunnitellen siirtyväni uuden hoitolan asiakkaaksi pikimiten.
Miten näin kävi, mitä tein väärin?
Tarina jatkuu loppuviikolla, palaillaan. Totta vai tarua, sen jokainen itse päättää.
Rakkain terveisin murmur.
torstai 24. toukokuuta 2012
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 2
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 2: Miten pelon alkulähteelle päästiin kului aikaa, vaimo tosin väitti ettei tuntenut minua tarpeeksi ja siksi pelkäsi tulevansa väärin ymmärre...
Viha ja pelko yhteen soppii / osa 2
Miten pelon alkulähteelle päästiin kului aikaa, vaimo tosin väitti ettei tuntenut minua tarpeeksi ja siksi pelkäsi tulevansa väärin ymmärretyksi.
Ja ymmärsinkin, tosin omalta kannaltani puhe, melkeinpä uhkaus tuntui brutaalilta, eihän tälläista voi tapahtua minulla ja vielä Suomessa.
Kaikki oli suunniteltua melkeinpä loppuun asti, vaimo yksinään kanssani takahuoneessa, ei muita asiakkaita, ei miestä. Minä makaamassa kasvohoidon aikana lamppujen loisteessa, vaimo seisomassa pääni yläpuolella hoitopöydän takana.
Tunsin olevani suojaton, en pääsisi pakoon, en nousemaan kyllin nopeasti, olen tavallinen vanha nainen, en Modesty Blayse.
Näin astui pelko elämääni......
Varoituskellon olisi pitänyt kilkattaa jo aiemmin, mutta pökö mikä pökö, siis minä.
Minunhan odotettiin hankkivan heille autopaikka keskustasta, jopa omasta taloyhtiöstä? Mies neuvoi valehtelemaan jos muu ei auta.
Näin hölmöön diiliin minäkään en suostu, joten sain keploteltua itseni kuiville, viisas olisi jo siinä vaiheessa poistunut takavasemmalle.
Mutta eihän vanha näin pienestä lannistu. Epäillys kaihersi, mutta kynnet vaativat hoitoaan, kasvoista puhumattakaan.
Niinpä hämähäkki yhdyskunta sai punoa juoniaan, siinä minä kiltteyteen kasvatettu vanha nainen yritin rimpuilla, yritin estää itseäni tarttumasta makeaan siirappiansaan, yritin välttää verkon vaarat.
Siispä pehmittely jatkui, jatkui kuukausia, kunnes olettivat olevansa vahvoilla, ja niin minulle ilmoitettiin tyttären tarvitsevan ajokortin ja auton.
Muuten tytär oli vasta 10 vuotias, joten aikaisinpa tuo tulevaisuuteen panostaminen aloitettiin.....
Tarina jatkuu, pysy mukana. Fiktiota tai faktaa, se jääköön lukijan päätettäväksi.
Palataan ensiviikolla asiaan.
Kesä on ihanaa, mutta siitepöly kiusaa, kunhan siitä päästään, vuoroon astuvatkin jo hyttyset.
Ei ole kivaa potea allergiaa, siinä tarpeeksi riesaa näinkin vanhalle naiselle.
Mutta kuitenkin, rakkaudella murmur.
Ja ymmärsinkin, tosin omalta kannaltani puhe, melkeinpä uhkaus tuntui brutaalilta, eihän tälläista voi tapahtua minulla ja vielä Suomessa.
Kaikki oli suunniteltua melkeinpä loppuun asti, vaimo yksinään kanssani takahuoneessa, ei muita asiakkaita, ei miestä. Minä makaamassa kasvohoidon aikana lamppujen loisteessa, vaimo seisomassa pääni yläpuolella hoitopöydän takana.
Tunsin olevani suojaton, en pääsisi pakoon, en nousemaan kyllin nopeasti, olen tavallinen vanha nainen, en Modesty Blayse.
Näin astui pelko elämääni......
Varoituskellon olisi pitänyt kilkattaa jo aiemmin, mutta pökö mikä pökö, siis minä.
Minunhan odotettiin hankkivan heille autopaikka keskustasta, jopa omasta taloyhtiöstä? Mies neuvoi valehtelemaan jos muu ei auta.
Näin hölmöön diiliin minäkään en suostu, joten sain keploteltua itseni kuiville, viisas olisi jo siinä vaiheessa poistunut takavasemmalle.
Mutta eihän vanha näin pienestä lannistu. Epäillys kaihersi, mutta kynnet vaativat hoitoaan, kasvoista puhumattakaan.
Niinpä hämähäkki yhdyskunta sai punoa juoniaan, siinä minä kiltteyteen kasvatettu vanha nainen yritin rimpuilla, yritin estää itseäni tarttumasta makeaan siirappiansaan, yritin välttää verkon vaarat.
Siispä pehmittely jatkui, jatkui kuukausia, kunnes olettivat olevansa vahvoilla, ja niin minulle ilmoitettiin tyttären tarvitsevan ajokortin ja auton.
Muuten tytär oli vasta 10 vuotias, joten aikaisinpa tuo tulevaisuuteen panostaminen aloitettiin.....
Tarina jatkuu, pysy mukana. Fiktiota tai faktaa, se jääköön lukijan päätettäväksi.
Palataan ensiviikolla asiaan.
Kesä on ihanaa, mutta siitepöly kiusaa, kunhan siitä päästään, vuoroon astuvatkin jo hyttyset.
Ei ole kivaa potea allergiaa, siinä tarpeeksi riesaa näinkin vanhalle naiselle.
Mutta kuitenkin, rakkaudella murmur.
tiistai 22. toukokuuta 2012
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii: Viha, viha, viha, kaiken tappava, kaiken kestävä, sisältä kumpuava.... Odottaa vain noutajaansa, odottaa kunnes paineen on pakko purkautua...
Viha ja pelko yhteensoppii
Viha, viha, viha, kaiken tappava, kaiken kestävä, sisältä kumpuava....
Odottaa vain noutajaansa, odottaa kunnes paineen on pakko purkautua.
Valitsee kohteensa, kasvaa kunnes kasvulle ei enää tilaa löydy.
Vihan siemen on kylvetty, ravinne lisätty, lapsuus pilattu.
Vaimo kertoo miehen kovasta lapsuudesta.
Pitää miestään pelastajana, pelastaja joka vei ravintolakierteestä, nosti kaidalta tieltä.
Kertoo miehensä olevan ruma, entinen mies oli kaunis, entinen petti, entinen jätti.
Eikö rakkauden sanota olevan sokea??
Vaimo kertoo miehensä vihaavan omaa sukuaan.
Äitiä, joka ei ostanut heidän tyttärelleen joululahjaa ( he olivat ostaneet äidille lahjan).
Isäpuoltaan, joka vihaa häntä.
Veljeään joka on homo, oli tullut käymään heillä miespuolisonsa kanssa.
Sisartaan, joka lupautui heidän kynsistudionsa hoitajaksi. Lupautui mutta perui kun kuuli palkkansa, palkka ei olisi vastannut suomen oloja.
Vihaa vihan perää ja nyt tuo viha on taas löytänyt uuden kohteen, minut....
Moneenko kohteeseen ennen minua tuo viha on pysähtynyt, en tiedä, en jaksa edes välittää.
Kuitenkin pelkään, sanoja ei ole lausuttu, ei tarvitse.
Viha paistaa kasvoista, kivettyneestä olemuksesta, kulmikkaista liikkeistä sen melkein haistaa.
Tein virheen, olen tyhmä, jälkeenjäänyt.
Entinen anoppini kuvaili minua pullossa kasvaneena.
Pullonkorkkia on ilmeisesti pidetty kauan suljettuna, koskapa avautuessaan häpeä tuntui melkeinpä kipuna.
Sen aukaisi tyttäreni, varoittamatta. Kerroin itkien hölmöilystäni ja sain ansaitsemani
oppitunnin.. Minä aikuinen nainen.
Kiellettiin olemasta hölmö ja luottavainen, miehelleni pitää kertoa ja tietenkin poliisille.
Häpeää läksytys ei poistanut, eikä pelkoa.
Pelon sain vieraakseni, kutsumatta, ei edes varoittanut tulostaan, se jäi vain asumaan, pitämään majaa.
Jos saisin valita pitäisin häpeän, häpeä on parempi kantaa kuin alistava pelko.
Tämä pelko annettiin minulle kun en suostunut rahanpesuun tai veronkiertoon!!
En suostunut raharengin osaan, en suostunut tallettamaan avioparin varoja tyttärelle avattuun tiliin......
Kertomus pelosta jatkuu ensi blogissa, pysy mukana.
Muuten yhteinen pelko on aina helpompi kestää, nyt olenkin jakanut pelkoni koko nettiyhteisölle ja tietenkin luotto poliisilleni.
Häpeän suostun jättämään itselleni, olen sen ansainnut.
Kuunnellaan ja katsellaan kesää rakkain terveisin murmur
Odottaa vain noutajaansa, odottaa kunnes paineen on pakko purkautua.
Valitsee kohteensa, kasvaa kunnes kasvulle ei enää tilaa löydy.
Vihan siemen on kylvetty, ravinne lisätty, lapsuus pilattu.
Vaimo kertoo miehen kovasta lapsuudesta.
Pitää miestään pelastajana, pelastaja joka vei ravintolakierteestä, nosti kaidalta tieltä.
Kertoo miehensä olevan ruma, entinen mies oli kaunis, entinen petti, entinen jätti.
Eikö rakkauden sanota olevan sokea??
Vaimo kertoo miehensä vihaavan omaa sukuaan.
Äitiä, joka ei ostanut heidän tyttärelleen joululahjaa ( he olivat ostaneet äidille lahjan).
Isäpuoltaan, joka vihaa häntä.
Veljeään joka on homo, oli tullut käymään heillä miespuolisonsa kanssa.
Sisartaan, joka lupautui heidän kynsistudionsa hoitajaksi. Lupautui mutta perui kun kuuli palkkansa, palkka ei olisi vastannut suomen oloja.
Vihaa vihan perää ja nyt tuo viha on taas löytänyt uuden kohteen, minut....
Moneenko kohteeseen ennen minua tuo viha on pysähtynyt, en tiedä, en jaksa edes välittää.
Kuitenkin pelkään, sanoja ei ole lausuttu, ei tarvitse.
Viha paistaa kasvoista, kivettyneestä olemuksesta, kulmikkaista liikkeistä sen melkein haistaa.
Tein virheen, olen tyhmä, jälkeenjäänyt.
Entinen anoppini kuvaili minua pullossa kasvaneena.
Pullonkorkkia on ilmeisesti pidetty kauan suljettuna, koskapa avautuessaan häpeä tuntui melkeinpä kipuna.
Sen aukaisi tyttäreni, varoittamatta. Kerroin itkien hölmöilystäni ja sain ansaitsemani
oppitunnin.. Minä aikuinen nainen.
Kiellettiin olemasta hölmö ja luottavainen, miehelleni pitää kertoa ja tietenkin poliisille.
Häpeää läksytys ei poistanut, eikä pelkoa.
Pelon sain vieraakseni, kutsumatta, ei edes varoittanut tulostaan, se jäi vain asumaan, pitämään majaa.
Jos saisin valita pitäisin häpeän, häpeä on parempi kantaa kuin alistava pelko.
Tämä pelko annettiin minulle kun en suostunut rahanpesuun tai veronkiertoon!!
En suostunut raharengin osaan, en suostunut tallettamaan avioparin varoja tyttärelle avattuun tiliin......
Kertomus pelosta jatkuu ensi blogissa, pysy mukana.
Muuten yhteinen pelko on aina helpompi kestää, nyt olenkin jakanut pelkoni koko nettiyhteisölle ja tietenkin luotto poliisilleni.
Häpeän suostun jättämään itselleni, olen sen ansainnut.
Kuunnellaan ja katsellaan kesää rakkain terveisin murmur
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Salatut elämät ja siihen kiinni jäin
Totta tosiaan, ei tarvitse enää olla kaunis, tuskin rohkeakaan. Siinä taitaa piillä se jokin kun koukkuun jäin, yritän kiemurrella mutta koukku mikä koukku, ei auta kuin tunnustaa... Irti pääse en.
Joka osa on nähtävä, muuten putoan kärryiltä. Mistä muuten tietäisin kuka on kenen poika tai tytär, kuka petti ja kenen kanssa. Miten Isabellin juonet taas purevat Helenaan, miten kaunis viettelijätär putoaa aina jaloilleen, muutama kyynel ja miestä kaatuu kuin Tapanin myrskyssä mäntyjä.
Entäs vanhemmuus, jos äiti sattuu olemaan varma niin siihen se jää. Lapsi saattaa olla vaihdettu, sairaalassa kun voi sattua vaikka mitä.
Ei kerro Cindy vaihdoksesta, mutta sekin ilmeisesti selviää kun Jenni palaa matkoiltaan.
Muuten Jenni kirjoitti kirjeessään vaihdoksesta, joten kuka kävisikään penkomassa vintillä, siellä se kirje odottaa laatikossa löytäjäänsä. Siitä se riemu alkaa kun Isabella vaatii omaansa, toivoopa saavansa siinä samalla Sebastianin rinnalleen, kun hän nyt sattuu olemaan lapsen biologinen isä, siis OJ:n.
Entäs Severi, Paulan ja "Lassen" poika, isä kun sattuu olemaan Eero, Eeron äitikin sattui löytymään joten taas salataan ettei Lasse vaan hermostu.
Ei kyllä tuo Lassekaan taida puhdas pulmunen olla kun joskus menneinä aikoina muhinoi Paulan siskon kanssa ilman varmuusvälinettä, siinä sitten kävi kuten kävi ja niin ilmestyi Jiri maailmaan. Monen mutkan ja salauksen jälkeen isä ja poika löysivät kuin löysivätkin toisensa.
Entäs Sebstian ja Cindy, nuorena se vitsa on väännettävä sanotaan, ja väännettiinhän, niinkin mutkalle että saatiin aikaiseksi poika. Poika annettiin heti syntymänsä jälkeen pois, mutta löytyi kuin ihmeen kautta ja asustaakin isänsä Sebastianin kanssa ja kenenkäs muun kuin isän tyttöystävän kämppiksinä.
Eikä tässä vielä kaikki, jos omista ei löydy niin on siskon tyttöjä, veljen poikaa, kuolleen vaimon tyttöä sekä tietysti näiden ei aina niin mukavat kaverit.
Kuin pisteeksi iille Helena löysi poikansa Sebastianin siepatun kaksoisveljen Antin joka nyt sattuu olemaan juuri se talossa asuva poliisi joka pitää majaa ja nukkuu Isabellan lämpöisessä pehmeässä kainalossa....
Joten kuin kauniissa ja rohkeissa ikään veljekset mukaan lukien Sergei löysivät tiensä Isabellan vuoteeseen, joten kun ympäri käydään niin taas yhteen tullaan.
Mutta yhtäkaikki, taru on aina totuutta ihmeellisempää ja siksi istunkin taas odottaen seuraavaa jaksoa... Tietoa mitä ja etenkin missä mennään ja kenen kanssa....
Mikähän näissä saippuaoopperoissa viehättää, ne koukuttaa ja sitoo. Tietää näiden olevan tarua, mutta kuitenkin. Järkeä tai ei kesä tulee olemaan pitkä ja kuuma salkkareita odotellessa.
Ensiviikolla on luvattu lämmintä, joten nautitaan kun on mistä nauttia.
Rakkaudella murmur.
Muuten ei taida salkkarit olla niitä pahimpia koukuttajia, joten huvinsa kullakin.
Joka osa on nähtävä, muuten putoan kärryiltä. Mistä muuten tietäisin kuka on kenen poika tai tytär, kuka petti ja kenen kanssa. Miten Isabellin juonet taas purevat Helenaan, miten kaunis viettelijätär putoaa aina jaloilleen, muutama kyynel ja miestä kaatuu kuin Tapanin myrskyssä mäntyjä.
Entäs vanhemmuus, jos äiti sattuu olemaan varma niin siihen se jää. Lapsi saattaa olla vaihdettu, sairaalassa kun voi sattua vaikka mitä.
Ei kerro Cindy vaihdoksesta, mutta sekin ilmeisesti selviää kun Jenni palaa matkoiltaan.
Muuten Jenni kirjoitti kirjeessään vaihdoksesta, joten kuka kävisikään penkomassa vintillä, siellä se kirje odottaa laatikossa löytäjäänsä. Siitä se riemu alkaa kun Isabella vaatii omaansa, toivoopa saavansa siinä samalla Sebastianin rinnalleen, kun hän nyt sattuu olemaan lapsen biologinen isä, siis OJ:n.
Entäs Severi, Paulan ja "Lassen" poika, isä kun sattuu olemaan Eero, Eeron äitikin sattui löytymään joten taas salataan ettei Lasse vaan hermostu.
Ei kyllä tuo Lassekaan taida puhdas pulmunen olla kun joskus menneinä aikoina muhinoi Paulan siskon kanssa ilman varmuusvälinettä, siinä sitten kävi kuten kävi ja niin ilmestyi Jiri maailmaan. Monen mutkan ja salauksen jälkeen isä ja poika löysivät kuin löysivätkin toisensa.
Entäs Sebstian ja Cindy, nuorena se vitsa on väännettävä sanotaan, ja väännettiinhän, niinkin mutkalle että saatiin aikaiseksi poika. Poika annettiin heti syntymänsä jälkeen pois, mutta löytyi kuin ihmeen kautta ja asustaakin isänsä Sebastianin kanssa ja kenenkäs muun kuin isän tyttöystävän kämppiksinä.
Eikä tässä vielä kaikki, jos omista ei löydy niin on siskon tyttöjä, veljen poikaa, kuolleen vaimon tyttöä sekä tietysti näiden ei aina niin mukavat kaverit.
Kuin pisteeksi iille Helena löysi poikansa Sebastianin siepatun kaksoisveljen Antin joka nyt sattuu olemaan juuri se talossa asuva poliisi joka pitää majaa ja nukkuu Isabellan lämpöisessä pehmeässä kainalossa....
Joten kuin kauniissa ja rohkeissa ikään veljekset mukaan lukien Sergei löysivät tiensä Isabellan vuoteeseen, joten kun ympäri käydään niin taas yhteen tullaan.
Mutta yhtäkaikki, taru on aina totuutta ihmeellisempää ja siksi istunkin taas odottaen seuraavaa jaksoa... Tietoa mitä ja etenkin missä mennään ja kenen kanssa....
Mikähän näissä saippuaoopperoissa viehättää, ne koukuttaa ja sitoo. Tietää näiden olevan tarua, mutta kuitenkin. Järkeä tai ei kesä tulee olemaan pitkä ja kuuma salkkareita odotellessa.
Ensiviikolla on luvattu lämmintä, joten nautitaan kun on mistä nauttia.
Rakkaudella murmur.
Muuten ei taida salkkarit olla niitä pahimpia koukuttajia, joten huvinsa kullakin.
tiistai 15. toukokuuta 2012
Vanhuksen ulkoiluttaminen, direktiivi lehmien ulkoiluttamisesta
Tv-uutiset menossa, katson syrjäsilmin, kunnes ääni ilosta saa katseeni nousemaan lehdestä.
Suuri määrä lapsia ja heidän vanhempiaan on seuraamassa aidan takaa miten lehmät kirmaisevat kesälaitumelle.
Siinä hieman arasteltiin, nuuskaus raitista ilmaa ja vauhtia "töppösiin", muutama ilon saksaus ja ravi ympäri laidunta sai alkaa.
Tämä ilo onkin säädetty direktiivein, hyvä näin. Mutta entä vanhus, onko direktiiviä
ulkoiluttamisesta, jos olisi niin miten se toimisi tällä "silppuri" mentalliteetilla.
Yleisönosastolla eräs suomalainen vanhus vertasi oloja vangin elämään, tosin hänen mielestään vanhuksen olot olisivat paremmat jos hänet vangittaisiin.
Silloin hänellä olisi yksityinen mukava selli, mahdollisuus kunnolliseen hampaidenhoi-
toon, tarpeelliset apuvälineet liikkumiseen, päiväraha ja tärkeintä hoitajia olisi tarpeeksi.
Vanhuksilla olisi myös käytettävissään lakimiehet ja lait jotka suojelisivat heitä hoitajien laiminlyönneitä ja väärinkäytöksiltä.
Mutta mistä laki vanhuksien ulkoiluttamiseen, entä sen noudattiseen säästöjä kun pitää tehdä, eikä oikeastaan ole mistä ottaa, tyhjästä on todella paha nyhjäistä.
Tässä kohtaa kysyisin missä mennään kun sivistysvaltio jo käsitteenä romuttuu. Sivistysvaltion kun tunnistaa miten se huolehtii vanhuksistaan ja vähäosasistaan.
Säästöjä, säästöjä, mutta kuka säästää, joskus tuntuu että säästäjä on aina se pienin valittajaporras.
Hoitaja oppii opiskellessaan potilaan kokonaisuudeksi, fyysiseksi ja psyykkiseksi.
Potilas tarvitsee ravintoa, vaivoihinsa lääkityksen, hoivaa, empatiaa ja huolenpitoa.
Elämiseen tarvitaan myös virikkeitä, elämä itsessään on jo suurin lääke.
Kaiken tämän mahdollistamiseksi tarvitaan motivoitunut henkilökunta, sitä pitää olla myös riittävästi.
Motivointi kun ei tahdo nykyisin oikein toimia, ja miten se toimisikaan kun ei ole aikaa tehdä kuin pakollinen.
Kuka säätäisi lain hoitohenkilökunnan määrästä ja huolehtisi myös sen noudattamises-
ta.
Ala ei ole nk. mediaseksikäs, palkkaus työnvaatimustasoon nähden kehno, työajoissa
häviää aina insinöörille tai merkonoomille, eikä arvostustakaan tunnu riittävän.
Silti työ on palkitsevaa ja ihmisläheistä, joka antaa enemmän kuin ottaa.
Viedään mummut, papat ulos ja pyydetään yleisö seuraamaan, kyllä heidänkin hymyn-
sä tv- ruudun valloittaa. Eiköhän tuota arvostusta saada nousemaan kun julkistetaan myös vanhuksen ilo ja elämänhalu, ei aina suru ja ankeus.
Rakkaudella murmur.
Suuri määrä lapsia ja heidän vanhempiaan on seuraamassa aidan takaa miten lehmät kirmaisevat kesälaitumelle.
Siinä hieman arasteltiin, nuuskaus raitista ilmaa ja vauhtia "töppösiin", muutama ilon saksaus ja ravi ympäri laidunta sai alkaa.
Tämä ilo onkin säädetty direktiivein, hyvä näin. Mutta entä vanhus, onko direktiiviä
ulkoiluttamisesta, jos olisi niin miten se toimisi tällä "silppuri" mentalliteetilla.
Yleisönosastolla eräs suomalainen vanhus vertasi oloja vangin elämään, tosin hänen mielestään vanhuksen olot olisivat paremmat jos hänet vangittaisiin.
Silloin hänellä olisi yksityinen mukava selli, mahdollisuus kunnolliseen hampaidenhoi-
toon, tarpeelliset apuvälineet liikkumiseen, päiväraha ja tärkeintä hoitajia olisi tarpeeksi.
Vanhuksilla olisi myös käytettävissään lakimiehet ja lait jotka suojelisivat heitä hoitajien laiminlyönneitä ja väärinkäytöksiltä.
Mutta mistä laki vanhuksien ulkoiluttamiseen, entä sen noudattiseen säästöjä kun pitää tehdä, eikä oikeastaan ole mistä ottaa, tyhjästä on todella paha nyhjäistä.
Tässä kohtaa kysyisin missä mennään kun sivistysvaltio jo käsitteenä romuttuu. Sivistysvaltion kun tunnistaa miten se huolehtii vanhuksistaan ja vähäosasistaan.
Säästöjä, säästöjä, mutta kuka säästää, joskus tuntuu että säästäjä on aina se pienin valittajaporras.
Hoitaja oppii opiskellessaan potilaan kokonaisuudeksi, fyysiseksi ja psyykkiseksi.
Potilas tarvitsee ravintoa, vaivoihinsa lääkityksen, hoivaa, empatiaa ja huolenpitoa.
Elämiseen tarvitaan myös virikkeitä, elämä itsessään on jo suurin lääke.
Kaiken tämän mahdollistamiseksi tarvitaan motivoitunut henkilökunta, sitä pitää olla myös riittävästi.
Motivointi kun ei tahdo nykyisin oikein toimia, ja miten se toimisikaan kun ei ole aikaa tehdä kuin pakollinen.
Kuka säätäisi lain hoitohenkilökunnan määrästä ja huolehtisi myös sen noudattamises-
ta.
Ala ei ole nk. mediaseksikäs, palkkaus työnvaatimustasoon nähden kehno, työajoissa
häviää aina insinöörille tai merkonoomille, eikä arvostustakaan tunnu riittävän.
Silti työ on palkitsevaa ja ihmisläheistä, joka antaa enemmän kuin ottaa.
Viedään mummut, papat ulos ja pyydetään yleisö seuraamaan, kyllä heidänkin hymyn-
sä tv- ruudun valloittaa. Eiköhän tuota arvostusta saada nousemaan kun julkistetaan myös vanhuksen ilo ja elämänhalu, ei aina suru ja ankeus.
Rakkaudella murmur.
maanantai 14. toukokuuta 2012
Euroviisut, ikuinen murheenkryyni joka jakaa tai yhdistää
Mutta voi tätä elämää ja viisun ongelmaa, aina taitaa olla väärä laulaja tai ainakin väärä kappale valinta. Pitäisiköhän pyytää apua, mutta mistä?
Olisikohan syytä todella ottaa härkää sarvista ja kaupallistaa koko touhu, herää vain kysymys, mistä rahat moiseen hurvitteluun.
Rakas vihollisemme Ruotsi kun on jo aikojen alussa löytänyt todellisen markkinaraon ja Euroviisuihin pääseekin osallistumaan SVT:n järjestämän Melodifestivaalin voittaja.
Abba aloitti tämän voittoisen taipaleen Waterloolla eikä loppua taida näkyä horisontissa.
Tosin ähäkutti, mitä meni vikaan vuonna 2010, ei päässyt Ruotsi edes finaaliin asti.
Mutta kun yksi kärpänen ei kesää tee, ei yksi tappiokaan voittoisaa kansaa lannista.
Ei lannistunut kansa, ei, uutta putkeen ja taistelutantereelle. Ei huono saavutus, 3.sija ja
kaikkien aikojen suurin pistesaalis jonka Ruotsi on saanut, siis heti seuraavana vuonna v. 2011.
Tämän vuoden viisuja voisikin kutsua Sverige-visioniksi (ainakin melkein), sillä 10 maan kilpailukappale on joko kokonaan tai ainakin osittain väsätty ruotsalaisvoimin.
Joten melkeinpä 4:s osa turvautuu naapurimaamme osaamiseen.
Kaikilla muillakaan ei tuo kaupallisuus taida olla hanskassa joten Portugali turvautui kroatialaiseen säveltäjään, mutta San Marino luotti legendaan Ralf Siegel:n.
Siegel kun on tähän mennessä säveltänyt jo 20 kansainvälistä loppukilpailu sävellystä.
Jotenkin tuntuu muuttuneen alkuperäisestä ajatuksesta tämä visailu, tai olenko ymmärtänyt väärin?
Minua itseäni viehätti "pikkumummu" Natalia Pugatshova Venäjältä, siinä aito ilo esiintymisestä voitti kaiken kaupallisen touhun.
Mistä saisimme voittoputkeemme puhtia, ei yksi kärpänen kesää tee, Lordi oli ja meni.
Nämä " kärpäset" pitäisi saada pörräämään ja tekemään pesää, siinä pähkinää purtavaksi viisaammakin viisunikkarille.
Olisikohan syytä todella ottaa härkää sarvista ja kaupallistaa koko touhu, herää vain kysymys, mistä rahat moiseen hurvitteluun.
Rakas vihollisemme Ruotsi kun on jo aikojen alussa löytänyt todellisen markkinaraon ja Euroviisuihin pääseekin osallistumaan SVT:n järjestämän Melodifestivaalin voittaja.
Abba aloitti tämän voittoisen taipaleen Waterloolla eikä loppua taida näkyä horisontissa.
Tosin ähäkutti, mitä meni vikaan vuonna 2010, ei päässyt Ruotsi edes finaaliin asti.
Mutta kun yksi kärpänen ei kesää tee, ei yksi tappiokaan voittoisaa kansaa lannista.
Ei lannistunut kansa, ei, uutta putkeen ja taistelutantereelle. Ei huono saavutus, 3.sija ja
kaikkien aikojen suurin pistesaalis jonka Ruotsi on saanut, siis heti seuraavana vuonna v. 2011.
Tämän vuoden viisuja voisikin kutsua Sverige-visioniksi (ainakin melkein), sillä 10 maan kilpailukappale on joko kokonaan tai ainakin osittain väsätty ruotsalaisvoimin.
Joten melkeinpä 4:s osa turvautuu naapurimaamme osaamiseen.
Kaikilla muillakaan ei tuo kaupallisuus taida olla hanskassa joten Portugali turvautui kroatialaiseen säveltäjään, mutta San Marino luotti legendaan Ralf Siegel:n.
Siegel kun on tähän mennessä säveltänyt jo 20 kansainvälistä loppukilpailu sävellystä.
Jotenkin tuntuu muuttuneen alkuperäisestä ajatuksesta tämä visailu, tai olenko ymmärtänyt väärin?
Minua itseäni viehätti "pikkumummu" Natalia Pugatshova Venäjältä, siinä aito ilo esiintymisestä voitti kaiken kaupallisen touhun.
Mistä saisimme voittoputkeemme puhtia, ei yksi kärpänen kesää tee, Lordi oli ja meni.
Nämä " kärpäset" pitäisi saada pörräämään ja tekemään pesää, siinä pähkinää purtavaksi viisaammakin viisunikkarille.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Jouppokansa, mikä avuksi?
Mutta miksi tämän juopon kansan pitää könyä ratin taakse, jäikö järki saunan taakse.
Lehdistä saamme lukea viikottain rattijuopon uhreista, uhri jää kasvottomaksi, ei kosketa.....
Eihän se ollut meidän Maija tai Pekka.
Suru kuitenkin asettuu kaikella voimallaan kun menetys kohdistuu omaan lapseen, omaiseen, rakkaaseen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Turun seudulla lauantaina liikkuvan poliisin tehoratsia piti keskeyttää, syy liikaa rattijuoppoja.
Ratsiat jouduttiin keskeyttämään, koska kaikki partiot olivat kiinni epäiltyjen kuljetuksessa.
Valvontaiskuihin osallistui 14 konstaapelia kuuden partioauton ja kolmen moottoripyörän voimin.
Joten sopii kysyä, mihin ollaan menossa?
Liikkuminen on kuitenkin elinehtomme.
Poliisien määrärahoja leikataan ja pilkotaan, kuitenkin rikollisuus lisääntyy, herää kysymys, mikä eteen.
Rattiin käydään hanakasti mentaliteetilla minä osaan ja eihän tässä nyt humalassa olla, muutama näkäräinen tuli otettua, mutta siitähän on jo aikaa.
On outoa ettei rattijuopumusta kunnolla mielletä rikolliseksi toiminnaksi, mutta sitähän se on, auto saattaa muuttua tappokoneeksi pienestäkin virheliikkeestä.
Ja nämä uudet "tappokoneet" ovat herkkiä, tehoja ja herkkyyttä löytyy vääriin käsiin joutuessaan turhankin paljon.
Joka pojalla, joka miehellä on unelma autosta, mutta voisiko tähän unelmaan mahduttaa myös turvallisuus ja elämän kunnioittamin, ei lähimmäisen rakkauskaan varmaan huononna asiaa.
Eikä yksin voida syyttää miestä, yhä useammin rattijuopumukseen syyllistyy myös nainen, elämän synnyttäjä, äiti.
Mikä saa ajurin istumaan autoonsa, mikä tarttumaan rattiin juotuaan yhden, kaksi ehkä useammankin.
Jotain olisi tehtävä ja hyvin piankin, mutta mitä?
Yksikin uhri on liikaa.
Voi vain kysyä miksi???
Selvää on ainakin ettei poliisien määrärahojen leikkaus ainakaan helpota tilannetta.
Auttaisikohan tilanteeseen nk. ratsiabussi johon mahtuisi useampi rattijuoppo kerrallaan.
Bussi voitaisiin varustaa hoitohenkilökunnalla joka verikokein ja puhalluksin vahvistaisi humalatilan, näin liikkuvanpoliisin tehtäväkenttä jäisi vapaaksi suoritettavaan ratsiaan.
Koskapa näitä rattijuoppoja liikkuu melkeinpä tukuttain liikenteessä niin keinona olisi tukkuhoito.
Bussi olisi kiertävänä helppo liikutella eikä ratsiaa tarvitsisi lopettaa kesken, joten sairaalakin saisi keskittyä omiin töihinsä ja kiireihinsä.
Nyt on kevät ja ihana kesä tulossa, anna kukkien kukkia, säilytä ja turvaa lapsen elämä. Lapsessa ja nuoressa on tulevaisuus älä murskaa haaveita anna niiden toteutua.
Rakkaudella murmur
Lehdistä saamme lukea viikottain rattijuopon uhreista, uhri jää kasvottomaksi, ei kosketa.....
Eihän se ollut meidän Maija tai Pekka.
Suru kuitenkin asettuu kaikella voimallaan kun menetys kohdistuu omaan lapseen, omaiseen, rakkaaseen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Turun seudulla lauantaina liikkuvan poliisin tehoratsia piti keskeyttää, syy liikaa rattijuoppoja.
Ratsiat jouduttiin keskeyttämään, koska kaikki partiot olivat kiinni epäiltyjen kuljetuksessa.
Valvontaiskuihin osallistui 14 konstaapelia kuuden partioauton ja kolmen moottoripyörän voimin.
Joten sopii kysyä, mihin ollaan menossa?
Liikkuminen on kuitenkin elinehtomme.
Poliisien määrärahoja leikataan ja pilkotaan, kuitenkin rikollisuus lisääntyy, herää kysymys, mikä eteen.
Rattiin käydään hanakasti mentaliteetilla minä osaan ja eihän tässä nyt humalassa olla, muutama näkäräinen tuli otettua, mutta siitähän on jo aikaa.
On outoa ettei rattijuopumusta kunnolla mielletä rikolliseksi toiminnaksi, mutta sitähän se on, auto saattaa muuttua tappokoneeksi pienestäkin virheliikkeestä.
Ja nämä uudet "tappokoneet" ovat herkkiä, tehoja ja herkkyyttä löytyy vääriin käsiin joutuessaan turhankin paljon.
Joka pojalla, joka miehellä on unelma autosta, mutta voisiko tähän unelmaan mahduttaa myös turvallisuus ja elämän kunnioittamin, ei lähimmäisen rakkauskaan varmaan huononna asiaa.
Eikä yksin voida syyttää miestä, yhä useammin rattijuopumukseen syyllistyy myös nainen, elämän synnyttäjä, äiti.
Mikä saa ajurin istumaan autoonsa, mikä tarttumaan rattiin juotuaan yhden, kaksi ehkä useammankin.
Jotain olisi tehtävä ja hyvin piankin, mutta mitä?
Yksikin uhri on liikaa.
Voi vain kysyä miksi???
Selvää on ainakin ettei poliisien määrärahojen leikkaus ainakaan helpota tilannetta.
Auttaisikohan tilanteeseen nk. ratsiabussi johon mahtuisi useampi rattijuoppo kerrallaan.
Bussi voitaisiin varustaa hoitohenkilökunnalla joka verikokein ja puhalluksin vahvistaisi humalatilan, näin liikkuvanpoliisin tehtäväkenttä jäisi vapaaksi suoritettavaan ratsiaan.
Koskapa näitä rattijuoppoja liikkuu melkeinpä tukuttain liikenteessä niin keinona olisi tukkuhoito.
Bussi olisi kiertävänä helppo liikutella eikä ratsiaa tarvitsisi lopettaa kesken, joten sairaalakin saisi keskittyä omiin töihinsä ja kiireihinsä.
Nyt on kevät ja ihana kesä tulossa, anna kukkien kukkia, säilytä ja turvaa lapsen elämä. Lapsessa ja nuoressa on tulevaisuus älä murskaa haaveita anna niiden toteutua.
Rakkaudella murmur
maanantai 7. toukokuuta 2012
Ei auta kiekossa jos muistuttaa pelajaa, pitää myös osata pelata, tai onko sekään niin tärkeää
No meillä mies ja vaimokin seuraa lätkäpelejä näin MM-kiekkoilun aikaan tiiviisti nenä ruudussa, mutta taisi tuo mies pistää paremmaksi, mursi nimittäin jälkiuunileipää haukatessaan etuhampaansa. Joten minäkin vanha nainen sain koko sunnuntai illan katsella melkein kiekkoilijan näköistä miehen turilasta vieressäni.
Hampaasta murtui yli puolet joten hymy paljasti miehessäni piilevät kiekkoilijan ulkonäkö ongelmat, tosin mieheni ei illan aikana saanut kiekkoa tai mailaa suuhunsa, tähän tapahtumaan riitti ihanuus vailla vertaa, nimittäin jälkiuunileipä.
Joten määrään täten kyseisen ihanuuden vaarallisuutensa vuoksi rangaistusaitioon, kunnes tilanne taas rauhoittuu ja mieheni hampaat ovat taas purukunnossa. Tosin itse aion nauttia ja rouskutella tuota Suomen herkkua, jäähän minulle nyt enemmän joten taisi tulla voitto kotiin.
Seuraavana aamuna sitten tilaamaan aikaa särkypäivystykseen, kyseessähän oli etuhammas josta yli puolet oli poissa ja loppu törrötti terävänä piikkinä.
Hain miehelleni puhelinumeron valmiiksi, koskapa hänellä oli jo ennestään kiire laboratorioon verinäytteille.
Kiireellisenä miehenä tilaus hammaslääkäriin jäi vaillinaiseksi, ja niin minä vaimo ihmisenä odottelin ja odottelin ajanvarauksen vastasoittoa, ei tullut koskapa puhelin- numero oli jäänyt näppäilemättä. Sitten soitettiin taas ja aika saatiin, vieläpä samalle päivälle. Mieheni oli yksinkertaisesti kiireessä sulkenut puhelimen ennen kuin oli kuunnellut ohjeet loppuun. Mutta ennen kuin tähän ratkaisuun päästiin oli ilo ylimmillään kuin konsanaan maalin edessä, siinä taisi suuttua emäntä ja "pelaajakin".
"pelaaja" kun väitti ettei automaattinen vastaaja ollut maininnut mitään puhelinnume-
ron näppäilystä, emäntä taas oli sitä mieltä että nauhoite on aina sama, soitti kuka tahansa.
Olihan se nauhoite sama, joten tasapeli.
Mieheni vain ei ollut kuunnellut ohjeita loppuun ja sulki puhelimen heti kun pyydettiin painamaan tähteä, joten en tiedä kuka oli lopulta oikeassa. Ja onko sillä oikeastaan väliäkään, halaus oli kuitenkin lämmin ja nauru maittoi näinkin vaarallisen pelitilan-
teen ollessa loppusuoralla.
Mutta kaikenhuipuksi mieheni ihan tosissaan väitti olleensa oikeassa koska ei kuullut automaatin ohjetta numeron näppäillystä, olihan hän sulkenut puhelimen ennen sitä.
Joten suo siellä vetelä täällä.
Rakastan omaa "entistä pelimiestäni" hammas on korjattu, ja täytyyhän miehessä vastusta löytyä. Olenhan kuitenkin aika mahdoton tahtonainen, joten kestämistä riittää puolin jos toisinkin ja rapatessa roiskuu.
Joten riidellään mutta rakkaudella.
Kesää odotellessa rakkaudella murmur
Hampaasta murtui yli puolet joten hymy paljasti miehessäni piilevät kiekkoilijan ulkonäkö ongelmat, tosin mieheni ei illan aikana saanut kiekkoa tai mailaa suuhunsa, tähän tapahtumaan riitti ihanuus vailla vertaa, nimittäin jälkiuunileipä.
Joten määrään täten kyseisen ihanuuden vaarallisuutensa vuoksi rangaistusaitioon, kunnes tilanne taas rauhoittuu ja mieheni hampaat ovat taas purukunnossa. Tosin itse aion nauttia ja rouskutella tuota Suomen herkkua, jäähän minulle nyt enemmän joten taisi tulla voitto kotiin.
Seuraavana aamuna sitten tilaamaan aikaa särkypäivystykseen, kyseessähän oli etuhammas josta yli puolet oli poissa ja loppu törrötti terävänä piikkinä.
Hain miehelleni puhelinumeron valmiiksi, koskapa hänellä oli jo ennestään kiire laboratorioon verinäytteille.
Kiireellisenä miehenä tilaus hammaslääkäriin jäi vaillinaiseksi, ja niin minä vaimo ihmisenä odottelin ja odottelin ajanvarauksen vastasoittoa, ei tullut koskapa puhelin- numero oli jäänyt näppäilemättä. Sitten soitettiin taas ja aika saatiin, vieläpä samalle päivälle. Mieheni oli yksinkertaisesti kiireessä sulkenut puhelimen ennen kuin oli kuunnellut ohjeet loppuun. Mutta ennen kuin tähän ratkaisuun päästiin oli ilo ylimmillään kuin konsanaan maalin edessä, siinä taisi suuttua emäntä ja "pelaajakin".
"pelaaja" kun väitti ettei automaattinen vastaaja ollut maininnut mitään puhelinnume-
ron näppäilystä, emäntä taas oli sitä mieltä että nauhoite on aina sama, soitti kuka tahansa.
Olihan se nauhoite sama, joten tasapeli.
Mieheni vain ei ollut kuunnellut ohjeita loppuun ja sulki puhelimen heti kun pyydettiin painamaan tähteä, joten en tiedä kuka oli lopulta oikeassa. Ja onko sillä oikeastaan väliäkään, halaus oli kuitenkin lämmin ja nauru maittoi näinkin vaarallisen pelitilan-
teen ollessa loppusuoralla.
Mutta kaikenhuipuksi mieheni ihan tosissaan väitti olleensa oikeassa koska ei kuullut automaatin ohjetta numeron näppäillystä, olihan hän sulkenut puhelimen ennen sitä.
Joten suo siellä vetelä täällä.
Rakastan omaa "entistä pelimiestäni" hammas on korjattu, ja täytyyhän miehessä vastusta löytyä. Olenhan kuitenkin aika mahdoton tahtonainen, joten kestämistä riittää puolin jos toisinkin ja rapatessa roiskuu.
Joten riidellään mutta rakkaudella.
Kesää odotellessa rakkaudella murmur
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Tartto ja mualiman matkaajat
Siis nyt se on tapahtunut, kauniit matkustavat ilmaiseksi!!! Mutta harmikseni voin todeta,
en ole kaunis enkä edes nuori joten tämä ilmoitus ei ilmeisestikään koske minua.
Huhtikuussa avattu Misstravel.com-sivusto lupaa ratkaista kauniiden mutta valitettavasti köyhien matkustusongelmat.
Ja tämä ilmoitus koskee yhtälailla naisia kuin miehiä!!
Palveluun voivat rekisteröityä joko hyvännäköiset tai hyvätuloiset, perintöäkään ei kielletä, eikä suuria obtioita.
Sivuston perustaja Brandon Wade kieltää kuitenkin Misstravelin olevan seuralaispalvelu, mutta perästä kuuluu, onkohan nämä epäilyt vain köyhän kateellisen vanhan naisen jorinoita.
Sivusto on kuulemma vain tapaamispaikka siinä missä baarit tai yökerhotkin, ei tuo yöelämä kyllä minulle illantorkulle sopisikaan, joten mitä sitä vanhaa matkakumppania vaihtamaan kun on vuosien saatossa todettu hyväksi, tosin lisä varakkuus ei olisi pahitteeksi. Pitäisiköhän lotota, ei varmaan haitaksi olisi??
No kun ei ole tuota ulkonäköä niin pitää elää varojensa mukaan, valinnan varaa kyllä löytyy edullisemmassakin muodossa.
Nyt löytyi Tartto, monine kasvoineen tuo Viron helmi lunastaa kyllä paikkansa kulttuurin ja miksei myös himoshoppaajan sydämessä.
Kaupungin vanha keskusta on kaunis, siinä sitten huokailtiin talojen väritystä, eikä kateellisuus ollut kaukana. Saisipa tämän kaupungin värityksen omaan kotikaupunkiin.
No kaikki mikä kiiltää ei kuitenkaan ole kultaa, joten parempi palata maanpinnalle.
Tosin jos haluat syödä hyvin ja kohtuu hintaan kannattaa poiketa Raatihuoneentorin kupeesta sivummalle, ei kuitenkaan paljon.
Söimme aivan loistavan päivällisen aito italiaisessa ravintolassa, jopa tv-ohjelma joka pyöri selkäni takana tuli suoraan emämaasta Italiasta. Kun haluat hyvää italialaista ruokaa ei tarvitse näköjään matkustaa Italiaan, voi mamma mia!! Jo ruuan tilaaminen Italiaksi antaa onnen jonka voittaa vain vielä parempi ruoka.
Laita rihma kiinni opasti noin 60 kymppinen naistaksinkuljettaja lentoasemalta eikä käynnistänyt autoa ennen kuin turvavyö oli kiinnitetty kaiken sääntöjen mukaan.
Muutenkin matka hotellille jatkui tutuissa merkeissä, Dingon tuttu autiotalo soi radiossa, tosin eestin kielisenä, mutta kuitenkin. Kuljettaja rouva kuten myös me matkustajat totesimme kyseisen kappaleen olevan vielä parempi eestin kielellä, joten jos vienti tyssää niin käännösmusiikki vie Suomea maailmankartalle.
Shoppailija minä löysi piankin omat putiikkinsa ja matkakassa hupeni kenkiin ja muuhun mitä ilman ei kunnon nainen todellakaan voi olla, joten turhamaisuus kunniaan.
Kauniin yliopistorakennuksen ulkopuolella muistelin valelääkäriä ja hänen väärennös
todistuksiaan. Mistähän lie todistuksensa ostanut, tuskin edes tästä kaupungista, sai vain media vettä myllyynsä ja yliopisto huonoa mainosta.
Hotellimme aamiainen oli kyllä omaa luokkaansa, vatsaan sai kyllä täytettä, mutta siihen se taisi jäädäkin. Naismatkustajana kaipaisin bidettä, mutta edes delux huone ei sitä sisällä, olisikohan pitänyt ottaa sviitti.
Taksitaksat pitivät ja samat maksumääreet koristivat joka taksinikkunaa, täällä ei ihan helposti turistia huijata. Taksien siisteys tosin kaipaisi viranomaisten huomiota, siistejäkin tosin löytyy.
Matkustus avartaa joten uutta matkaa ajatellen ja matkakassaa keräten katsotaan mihinkä tutkain osoittaa.
Ihminen on luotu kulkemaan, uteliaisuus täyttymään, näe, koe ja nauti.
Hyvää kevättä ja kesää odotellen MURMUR.
en ole kaunis enkä edes nuori joten tämä ilmoitus ei ilmeisestikään koske minua.
Huhtikuussa avattu Misstravel.com-sivusto lupaa ratkaista kauniiden mutta valitettavasti köyhien matkustusongelmat.
Ja tämä ilmoitus koskee yhtälailla naisia kuin miehiä!!
Palveluun voivat rekisteröityä joko hyvännäköiset tai hyvätuloiset, perintöäkään ei kielletä, eikä suuria obtioita.
Sivuston perustaja Brandon Wade kieltää kuitenkin Misstravelin olevan seuralaispalvelu, mutta perästä kuuluu, onkohan nämä epäilyt vain köyhän kateellisen vanhan naisen jorinoita.
Sivusto on kuulemma vain tapaamispaikka siinä missä baarit tai yökerhotkin, ei tuo yöelämä kyllä minulle illantorkulle sopisikaan, joten mitä sitä vanhaa matkakumppania vaihtamaan kun on vuosien saatossa todettu hyväksi, tosin lisä varakkuus ei olisi pahitteeksi. Pitäisiköhän lotota, ei varmaan haitaksi olisi??
No kun ei ole tuota ulkonäköä niin pitää elää varojensa mukaan, valinnan varaa kyllä löytyy edullisemmassakin muodossa.
Nyt löytyi Tartto, monine kasvoineen tuo Viron helmi lunastaa kyllä paikkansa kulttuurin ja miksei myös himoshoppaajan sydämessä.
Kaupungin vanha keskusta on kaunis, siinä sitten huokailtiin talojen väritystä, eikä kateellisuus ollut kaukana. Saisipa tämän kaupungin värityksen omaan kotikaupunkiin.
No kaikki mikä kiiltää ei kuitenkaan ole kultaa, joten parempi palata maanpinnalle.
Tosin jos haluat syödä hyvin ja kohtuu hintaan kannattaa poiketa Raatihuoneentorin kupeesta sivummalle, ei kuitenkaan paljon.
Söimme aivan loistavan päivällisen aito italiaisessa ravintolassa, jopa tv-ohjelma joka pyöri selkäni takana tuli suoraan emämaasta Italiasta. Kun haluat hyvää italialaista ruokaa ei tarvitse näköjään matkustaa Italiaan, voi mamma mia!! Jo ruuan tilaaminen Italiaksi antaa onnen jonka voittaa vain vielä parempi ruoka.
Laita rihma kiinni opasti noin 60 kymppinen naistaksinkuljettaja lentoasemalta eikä käynnistänyt autoa ennen kuin turvavyö oli kiinnitetty kaiken sääntöjen mukaan.
Muutenkin matka hotellille jatkui tutuissa merkeissä, Dingon tuttu autiotalo soi radiossa, tosin eestin kielisenä, mutta kuitenkin. Kuljettaja rouva kuten myös me matkustajat totesimme kyseisen kappaleen olevan vielä parempi eestin kielellä, joten jos vienti tyssää niin käännösmusiikki vie Suomea maailmankartalle.
Shoppailija minä löysi piankin omat putiikkinsa ja matkakassa hupeni kenkiin ja muuhun mitä ilman ei kunnon nainen todellakaan voi olla, joten turhamaisuus kunniaan.
Kauniin yliopistorakennuksen ulkopuolella muistelin valelääkäriä ja hänen väärennös
todistuksiaan. Mistähän lie todistuksensa ostanut, tuskin edes tästä kaupungista, sai vain media vettä myllyynsä ja yliopisto huonoa mainosta.
Hotellimme aamiainen oli kyllä omaa luokkaansa, vatsaan sai kyllä täytettä, mutta siihen se taisi jäädäkin. Naismatkustajana kaipaisin bidettä, mutta edes delux huone ei sitä sisällä, olisikohan pitänyt ottaa sviitti.
Taksitaksat pitivät ja samat maksumääreet koristivat joka taksinikkunaa, täällä ei ihan helposti turistia huijata. Taksien siisteys tosin kaipaisi viranomaisten huomiota, siistejäkin tosin löytyy.
Matkustus avartaa joten uutta matkaa ajatellen ja matkakassaa keräten katsotaan mihinkä tutkain osoittaa.
Ihminen on luotu kulkemaan, uteliaisuus täyttymään, näe, koe ja nauti.
Hyvää kevättä ja kesää odotellen MURMUR.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)