murmurin muistelot: Mitä tapahtuu kun maalikko ja alanmies kohtaavat k...

murmurin muistelot: Mitä tapahtuu kun maalikko ja alanmies kohtaavat k...: Peilikirkas kadunpinta Eerikinkadulla, pelkään hienosteluni kostautuvan ja kupsastavani kumoon. Olemme mieheni kanssa ohittamassa kauppahall...

Vuosi 2011, mitä tapahtuikaan?

Paljon on vettä virrannut joessa, paljon myös tapahtunut maailmalla,  tulvinut ja maa järähdellyt.
Uutta presidenttiä haetaan Suomeen, vaikka vanhakin kelpaisi, ainakin minulle.
Saa nähdä onko seuraava presidentti Paavo, mutta kuka heistä, kun tuntuu että Paavoista on runsauden pulaa, kokonaista neljä. Onkohan Paavo jotenkin presidentillinen nimi, tiedä häntä. Täytyypä olla tarkkana kun äänestää, jos Paavoa niin ainakin sitä oikeaa. Tai olisihan siellä Sauli, Soini, Eva ja muutkin. On tämä vaikeaa, äänestää kuitenkin pitää, en voi rutista jos en äänestä.
On vallankumouksia arabimaissa, joissa diktatuurikin tuntuu olevan osa iäti kestävää satua. Saduissahan synnytään köyhäksi tai rikkaaksi, välimuotoa ei ole.  Tunisian jasmiinivallankumous aloitti myräkän, eikä loppua näy edes almanakassa.
Näköjään mihinkään ei ole uskominen, sadutkin taitavat olla vain satua. Katsotaan sanoi kissa kun hiirelle takkia ompeli, miten tässä käy. Taitaapa Ojalan laskuoppia siteeraten 1+1 olla kuitenkin 2 ja pian uusi valta hallitsee, historia toistaa itseään ja jos hyvin käy uusi diktatuuri säätää lait ja asetukset. Kansa on onnellinen, saatiinhan vanha valta vaihdettua, harmi vaan kun uudesta ei vielä osaa sanoa mitään. Toivottavasti karhu ei tule vastaan kun sutta lähdettiin karkuun.
Kiinassa, ennen niin tyytyväinen työtätekevä kansa lakkoilee ja vaatii palkankorotusta, Israelissa osoitetaan mieltä naisten syrjinnän vuoksi. Lontoossa metro on pysähtynyt kuljettajien lakkoilun vuoksi, selvennökseksi ilmoitettakoon palkan olevan 4500 euroa kuukaudessa. No katsotaan, tuleeko lisää?
Mitenkähän saisi jostain tarvittavat todistukset ja ikää hieman pienemmäksi niin lähtisin  vaikka rikkuriksi Lontooseen. Kyllähän tuollainen palkka hakkaa mennen tullen tämän eläke-edun jonka eteen olen työskennellyt 47 hikistä vuotta, osan ajasta tosin opiskellen ja työtä tehden.
Karpataan ja karpataan, laihdutaan jos laihdutaan. Voipula uhkaa jo koko eurooppaa.
Venäjä ostaa osan voista, mutta mihin se loppu vuori romahti?
Vanhalle jäärälle tulee taas mieleen markkinavoimien hyvät suunnitelmat voin hinnan korottamiseksi. Menekki ja pula, siinäpä parivaljakko joka taatusti on parasta mitä maitotaloudessa on pitkään aikaan tapahtunut. Toivottavasti tästä hinnan korotuksesta saavat nauttia myös karjatalouden rakasta työtätekevät, ettei kävisi vanhanaikaisesti ja voiton jakaisivatkin ainoastaan sijoitusporras.
Onhan tässä tapahtunut paljon mukaviakin asioita, voitettiin jääkiekon maailman mestaruus, Turussa saatiin nauttia kulttuurista jota saatiin tuutin täydeltä ja täysin rinnoin.Turku todisti maailmalle hallitsevansa suuriakin tapahtumia, vieläpä koko vuoden ajan. Siis kiitos kaikille järjestäjille, Turku kulttuuripääkaupunkina onnistui täydellisesti.
Siis voimme uljaasti toivottaa vuoden 2012 saapuvaksi, olemme sen ansainneet. Onnea, tarvitsemme kuitenkin jokainen.

murmurin muistelot: Mitä tapahtuu kun maalikko ja alanmies kohtaavat k...

murmurin muistelot: Mitä tapahtuu kun maalikko ja alanmies kohtaavat k...: Peilikirkas kadunpinta Eerikinkadulla, pelkään hienosteluni kostautuvan ja kupsastavani kumoon. Olemme mieheni kanssa ohittamassa kauppahall...

Mitä tapahtuu kun maalikko ja alanmies kohtaavat kauppahallin kulmilla

Peilikirkas kadunpinta Eerikinkadulla, pelkään hienosteluni kostautuvan ja kupsastavani kumoon. Olemme mieheni kanssa ohittamassa kauppahallia kun näen maassa jonkun onnettoman kumoon menneen. Pikaisen tarkastelun tuloksena huomaan käyneen pahasti, tässä tarvitaan lääkärin apua ja pikimiten. Vasemmassa ohimossa verta vuotava suuri ruhje, josta näkyi pursuavan jotain vaaleaa ulos. Mielikuvitukseni teki taas johtopäätöksen vaalean aineen olevan aivokudosta. Päättelen miehen kaatuneen, en koske tajuttomaan, vaan päätän soittaa apua. Kun kaivan puhelinta laukustani paikalle rientää hieman laitapuolen kulkijaa muistuttava mies henkilö nostaen loukkaantuneen päätä syliinsä. Pyydän ettei uhriin koskettaisi kun sisäisistä vammoista ei tiedä. Mies huitaisee kädellään ilmaa kertoen etteivät maallikot näistä ymmärrä, sanoo olevansa alanmies, selittää olevan selvästi juoppokramppi, itsellään ohi menevän, ei tarvita lääkäriä ei ambulanssia.
Samassa paikalle pysähtyy pienehkö mies tummassa  pitkässä berberissä, vyö tiukasti  sidottuna, musta baskeri toisella ohimollaan, kädessään ruskeaa salkkua heiluttaen. "Mitä täällä tapahtuu, voinko olla avuksi, olen patologian professori".
Katsomme mieheni kanssa toisiamme, jolloinka mieheni vastaa: Toivottavasti sitä ei vielä tarvita.
Kuulen ambulanssin lähestyvän ja päätämme poistua paikalta. Tilanne alkoi kaikessa kauheudessaan tuntua koomiselta alanmiehineen ja patologeineen, emmekä pystyneet
kauempaa hillitsemään naurua joka purskahti ilmoille heti kulman takana.
Miehenikään ei voinut vastaukselleen mitään, mutta kuitenkin, voi luoja. Joskus näitä tilanteita vaan sattuu ja tapahtuu, eikä sille voi mitään.
Joten ambulanssia jäivät odottelemaan kaksi alanmiestä ja uhri, voidaanhan patologiakin pitää alanmiehenä, vaikkei sitä tässä kohtaa tarvittaisikaan.
Joten varokaa liukkasta kadunpintaa. Myös hiekottajat olkaa kilttejä ja tuokaa hiekkaa kadulle.

Oli joulu 84, kun poliisi vei äidin

Kalpea mies seisoo jouluaattona kerrostalonpihamaalla, pienet lapsen kädet kaulallaan, kuin turvaa hakien. Toisen kädet puristaa molemmin käsin reidestä, silmät kyynelissä. Päällysvaatteet ovat kiireessä jääneet laittamatta päälle, ulkona pieni pakkanen. Miehen kalpeilla kasvoilla asuu surun lisäksi myös häpeän tunne. Näinkö tässä taas kävi.
Porraskäytävän ovesta kaksi jämerää sinipukuista miestä taluttaa vastaan rimpuilevaa naista siniseen autoon, mustaan maijaan.
En jää seuraamaan tilannetta, jatkan matkaa, ulkoilutan koiraa.
Itken, kyyneleet valuvat estoitta poskilleni, itken lasten surua, pelkoa, isän ahdistunutta katsetta ja häpeää jota yrittää peittää..
En tunne perhettä, en tiedä edes nimeä ja kuitenkin meitä yhdistää jouluna 84 suru, joka on yhteinen, kuitenkin eri. On ensimmäinen joulu eron jälkeen, ensimmäinen joulu yksinhuoltajana, ensimmäinen joulu jolloinka poikani pystytti kuusen.
Kyyneleeni sekoittuvat naapurin suruun, omaani.
En vielä tähän päivään mennessä ole saanut selville kumpaa itkin enemmän.
Muistan yhä nuoren isän valkean kauluspaidan pienet kädet kaulallaan, lasten pelon, takertumisen ja itkuiset silmät jotka viestivät hätää, pelkoa.
Tälläisiä tosi tarinoita joulusta löytyy yhä ja tulee aina löytymään, kuitenkin jokainen isä ja äiti toivoo lapsilleen kultaista joulua.
Anna lapsellesi joulu, ilman kyyneliä.
Hyvää joulua ja parempaa vuotta 2012.

Parkkipirkkoonkaan ei voi luottaa, valepirkkoja liikkeellä

No niin valetarinat senkun jatkuvat, uusin valerintamalla esiintyvä on ilmeisesti valepirkko.
Uutisen Pirkosta luin aamulla paikallislehti Turun Sanomista. Joten varoitankin kaikkia autoilijoita
tarkkailemaan pysäköintiään rautatieaseman lähettyvillä. Kyseinen Pirkko liikkuu ja kirjoittelee valesakkojaan ainakin näillä kulmilla, on kuulemma erikoistunut ainakin yksityisen pysäköinnin-
valvonnan alueilla.
Joten mikä on pyhää, kun parkkipirkkoonkaan ei voi luottaa.
Tarvitaankohan Pirkkona esiintymiseen suoritettu tutkinto, joten kysymys kuuluu, kuka tehtaili ja missä kyseisen todistuksen. Tai onkohan yksityisyrittäjyydestä kysymys ja Pirkko esiintyy ihan paperittomana huithapelina. Siinäpä oiva tulon lähde, ei kun oma pankkitilinnumero vaan sakkolappuun ja kartuttamaan joulukassaa, nythän sitä tarvitaan ja runsain mitoin. Elämä on kallista, ainakin joulun aikaan.
Alueella asuu useitakin Pirkkoja, minäkin tunnen yhden, mutta jätän hänet pois laskuista, melkeinpä sukulaissyistä. Joten pyydän kaikkia autoilijoita käynnistämään Pirkkojahti kiireen vilkkaa ja paljastamaan kuka uskaltaa esiintyä parkkipirkkona ja vielä näin joulun aikaan. Turhia sakkoja on ikävä maksaa, ainakin jos ne ovat valetta.
Onkohan keksitty aivan uusi ammattiryhmä, valesitä ja valetätä, mutta näillä mennään, seuraavaksi on sitten vuorossa uudet kujeet, ja näilläkin mennään.

Leipä - leipääntyminen - leipäpappi

Heti kärkeen ilmoitan etten halua kyseenalaistaa kenenkään työtä, palkkaa tai virka-asemaa, otan ainoastaan kantaa muutamiin sanontoihin. Maailmassa on todella monta ihmeellistä asiaa, joista lauletaan jo vanhassa lastenlaulussa, joten kaikki mukaan kyllä niistä ihmettelyä riittää isommallekin porukalle.
Voi vain arvuutella veikö kissa oman arvon tunteen, hiirikö työn nautittavuuden. Ei ilmeisesti kukaan pysty kertomaan mikä ne hävitti.
Työnlaatu ja lopputulos tehdystä työstä enää harvemmin pönkittää itsetuntoa. Onkohan kiire ja tiukentunut työtahti tappanut työmoraalin, tai onko kyseinen klisee vanhan aikaisena juntattu romukoppaan. Leipäpappeja on aina ollut ja tulee olemaankin. Mutta älä huoli, et ole murheinesi yksin.
Jos nyt leipääntyminen kiusaa, niin apu viimeistään löytyy kun siirryt eläkkeelle. Sitten tuleekin muita murheita, menot kun usein säilynyt samansuuruisina, mutta tulot puolittuvat.

Niin tai näin, nyt on keksitty uusi sana ULKOISTAMINEN. Mitähän se aikuisen oikeasti tarkoittaa, jos otan eron rakkaasta siipastani, niin onko kyseessä ulkoistaminen / tai ulkoiluttaminen.
Kuitenkin työnantaja voi harkintansa mukaan ulkoistaa työni, mutta saako hän tilalle myös työmoraalini, tuskinpa. Muoti jyllää ja uusi idea on ulkoistaa työ, muka kustannus syistä.
Mutta miten ihmeessä ulkoistettu työ voi tulla edullisemmaksi? Työnantaja maksut ovat kuitenkin kaikille samat, työpalkat, eläkemaksut, ja pitäähän tämän uuden työnantajan saada myös voittoa sijoituksestaan, työntekijähän on hänen uusin sijoituskohteensa. Tuskin tämä sijoittajakaan sosiaalityötä tekee, voittohan se siellä silmänurkassa kangastaa.

Suurena ihmetyksen aiheena pidän kuntatyönantajaa,  joka uudistus mielisenä muotia seuraten ulkoistaa esim. siivoustarpeitaan. Onkohan palaset laskettu tarkalleen, plussat ja miinukset. Ilman työtä harvempi elää, ja onhan hyvä että työtä riittää. Kunhan muistetaan työnjälki ja ammattitaito. Työmoraalia ei kannata odottaa, sitä tuskin löytyy kaupanhyllyltä eikä varsinkaan alennuksella. Työ tekijäänsä kiittää, vai kiittääkö. Miten ulkoistettu työ voi kannattaa paremmin,  jostakin on oikaistu, mutta sitä mistä ei pieni ihminen ymmärrä.
Kirjoitellaan taas kun potuttaa.

Kuka sekoitti palapelin

Taitaa tuo palapeli päässäni olla sekaisin ja pahemman kerran. Kansakoulussa..
niin luitte oikein kansakoulussa kun opetettiin matematiikkaa, opetettiin Ojalan opilla vähennyslaskut joissa vain tarvittaessa lainattiin. Nyt tuo lainaus tuntuu olevan avainsana, lainataan, lainataan, vaikkei ole mistä lainata.
Ojalan opin mukaan, jos ei ollut mistä ottaa, ei voinut lainata.
Kun pieni kansalainen pyytää lainaa, tulee hänen esittää tarkkaan takaisin maksukykynsä, pantata omaisuutensa lainan takuuksi, joskus tarvitaan vielä
tarpeeksi varakas takaaja.
Pienestä pitäen opetetaan elämään herran nuhteessa ja omillaan, yritettävä pärjätä niillä pennosilla mitä palkasta jää - kun on maksettu vuokra, eläminen
ja kaikki elämään liittyvät menot.
Mutta kun on suurista muuttujista kysymys lainaa nostetaan ja nostetaan, omaisuutta olisi kyllä myytäväksi asti, panttauskin riittäisi, mutta ei, säännöt ovat ilmeisesti erilaiset pankkitoimissa pienelle kansalaiselle.
Kun verrataan sijoittajaa ja yksityisyrittäjää keskenään huomaa selvästi eron.
Molemmat ottavat riskejä suuriakin, onhan sijoittajakin yksitysyrittäjä sarallaan, vieläpä omasta halustaan. Kun börssikurssit suosivat, omaisuus kasvaa ja laskiessa verrannollisesti taas laskee. Se jos mikä on yrittämistä.
Viittaan edellä nykyiseen käytäntöön euroalueella, on maita jotka ovat ylittäneet reilusti maksukykynsä, ei luvata suoriutua takaisin maksusta ja eivät siksi ilmeisesti anna myös omaisuuttaan takuuksi.
Koska kyseessä ovat suuremmat piirit sijoittajankin avuksi tullaan kierrättä-
mällä, näin sijoittajalla ja sijoittamisella ovatkin jo taas erisäännöt.
Miten valtiovalta voi elää yli varojensa, kuitenkin joka maassa valitsemme vaaleilla varojemme haltiat. Onko koko europpa valinnut väärin, vai onko koko ajatus yhdistyneestä euroopasta floppi ja turhake, vaiko vain utopiaa.
Onneksi palapelini ovat vielä kokoamista vailla ja voinkin yrittää vaaleilla vaikuttaa ainakin Suomen politiikkaan.
Ja auttaa se mariseminenkin, ainakin on saanut valittaa. Ratkaiskoon isommat
herrat kuvion kun ovat sotkunsa järjestäneet, minä juon nyt kahvia, sanoi jo edesmennyt valtiomies.

Kun kaikki meni, mitä jäi

Hiihdän, en tunne pelkoa, en kipua, joka kaiken järjen mukaan kuuluisi puristaa rintaa. Tunnen vain epätoivoa, vihaa, en edes halua tappaa, vaan mieluimmin tulla itse tapetuksi. Kirje polttaa taskuni pohjaa, perkele.
Vaimo kirjoittaa lähettäneensä lapset vieraalle maalle, muka turvaan, Ruotsiin.
Mikä on äiti joka luopuu lapsistaan, ei kysy lupaa, kirjoittaa vain lähettä-
neensä - kuin postipaketin.
Kumpa tulisi luoti, osuisi kunnolla, poistaisi tuskan. Kukaan tai mikään ei kuule toivettani, saan yksin kantaa tuskani. Lupauduin viestin viejäksi omille
ainoastaan tämä toive rinnassani, vapaaehtoisena, vaikka tiesin jään kuhisevan ryssiä.

Pyryttää, syyllisyys, välillä huojennus, mitä tein, teinkö oikein, katson taas jälkiä ikkunassa. Ne tuntuvat olevat ainoat mitä jäi jäljellä, lapsistani.
Olen elänyt tuskan kanssa jo muutaman päivän, en tiedä kuinka monta.
Tuijotan jälkiä ikkunassa, nenän, käden.
Veljeni ilmoittivat viimeviikolla kaatuneeksi, Entä Lasse, missä on, ei vastaa kirjeeseen. Turussa palaa pommien jäljiltä, edes Mynämäellä ei ole rauhaa. Ennen lasten lähtöä, koneet yllättivät niittytiellä, turvaa ei ole, vain lunta. Laitoin lapset alleni, makasimme liikumatta, kunnes tuli hiljaista.  Mikään koneista ei ampunut, ei mikään. Pelko jäi, ei hellitä, tärisen vielä tupaan tullessani.

Neljän koululaisen äiti, kaikki hyvin, ainakin ulkoisesti, uskaltaa tuntea hyljätyn lapsen tuskansa vain alkoholin avulla.

Tuska on yhteinen, ja kuitenkin kuka menetti kaiken. Suomalaisen identitettiinsä, lapsuutensa kielen, kotimaansa ja itsenäisyyden, josta oli maksanut kalleimman osamaksu erän. Ei tunne sanan merkitystä Ruotsin kansalaisena. Kuitenkin itku tulee kutsumatta, odottamatta.

Tarina on totta. Kuulin äidin version 60 luvalla, isän 70 -80 luvulla, ja muutaman vuoden kuluttua tyttären. Isän ja tyttären kertomukset auttoi vauhtiin kuningas alkoholi.
Jokainen tarinan kertoja on nyt poistunut keskuudestamme, enkä usko kenenkään pahoittavan mielensä sen paljastamisesta.
Omituisen asiasta tekee sen kuulemisen jokaiselta erikseen, toisen tietämättä.
Itsenäisyydestä on maksanut osamaksulla koko kansa, jokainen tavallaan, mutta kuitenkin.
Pyydän anteeksi kielen käyttöäni, mutta näillä sanoilla minulle tarina itkettiin, kukin vuorollaan.

Uusi paljastus vale rintamalla, onko mikään enää pyhää?

Hei siskot nyt se vasta myrkyn lykkäs, meitä on huijattu raskaammalla kärellä..
Olemme turhaan kärvistelleet ja inhonneet itseämme.
Tässä on kyseessä suuremman luokan huijaus, mihinkään ei näköjään voi enää luottaa, ei edes omiin silmiinsä.
Tästä edes kun menen valokuvaajalle pyydän häntä ottamaan yhteyttä H&M
ja käyttämään tätä samaa virtuaalista tietokoneella tehtyä vartaloa, johon voimme lisätä kasvoni (nekin tietysti hieman kaunisteltuna).
Tiedon välitti kunnon mies Håcan Andersson joka toimii kyseisen vaateketjun tiedottajana. Tiedon taas julkaisi ennen Iltalehteä Aftonbladet-lehti Ruotsin maalta.
Eikä tämä huijaus koske vain meitä siskoja vaan veljemmekin ovat samaisen valheen kohteena.
Tämä koskee myös muita huijauksen kohteeksi joutuneita ja tuli ilmi kun Norjassa alettiin ihmetellä H&M joulukampanjaa. Siinäpä näppärä kuvaaja oli liittänyt kahdeksat eri kasvot samaan vartaloon.
Norjan Yleisradion palveluksessa työskentelevä juontaja totesikin saman minkä me siskot olemme tietäneet jo iät ja ajat, ulkonäköömme / varsinkin vartaloomme asetetuista mahdottomista esteettisistä vaatimuksista. Olisivat kysyneet meiltä.
Näitä vaatimuksia kun on tavallisen pulliaisin mahdoton täyttää, pituuden kasvukin jäi minulta jotenkin riittämättömäksi. Veljeni, joka on viisas mies lohdutti ja sanoi sen johtuvan paljosta kävelystä, jalat lyhenee, meillä kun ei ollut autoa.
Mutta jotenkin tämä elämä on kantanut vaikken missin mittoja ole pystynyt täyttämäänkään.
Kun valokuva mallien, ei miesten- saatika naistenvaralo täytä asetettuja vaatimuksia niin onkohan menty jo liian pitkälle kauneuden palvonnassa.
Kylläpä pihlajanmarjat maistuu makeille, totesi jo kettu aikoinaan. Kaikki onkin kiinni vain tietokoneella hyvin tehdystä työstä, ihanaa.
Hurraa tietokone, ja sen antamat mahdollisuudet.
Ollaan siskot samalla viivalla jos vain oppimme käyttämään tätä jaloa konetta. Hurraa tasaarvo ja samapalkkaisuus? Miehen euro kun yhä jotenkin sattuu olevaan arvokkaampi kuin naisen, outo juttu. Voisikohan siihen jotenkin vaikuttaa? Eipä taida onnistua edes tietokoneella.

Paavojen maa

Paavojen valtakausi isänmaassamme
Voisin kertoa että olen tavannut Paavon / ja millaisen.
Tuntuu etteivät Suomen adjektiivit riitä kuvaamaan ihastukseni kohteen ulkonäköä, sosiaalisuutta sekä yhteistyöhalukkuutta arkisissakin päivän tapahtumissa.
Paavoni on nuori iältään mutta hallitsee jo hurmurin elkeet käsisuudelmineen.
- Poskisuudelmatkin onnistunut toisinaan.
Voi luoja tuota tumman puhuvaa katsetta minkä saan kun seuraan hänen
kulkuaan lattian poikki.
Suurin Paavo ei vie vertoja vaikka iskikin minulle silmää vappukulkueessa
muutamia vuosia sitten, silloin kyllä tunsin maan keinuvan allani.
Muitakin Paavoja on Suomi kantanut,mm. Paavo Ruotsalainen, Paavo Nurmi,
sekä muutama muu Paavo Suomen politiikasta.
Olemmehan Paavojen luvattu maa jossa jokaista tarvitaan.
Mutta pienin, ihanin, terhakoin, hän on vienyt sydämeni ja saa ääneni.
Paavoni niska on miehekkään leveä samoin selkä, joten ulkonäkö kriteeritkin täyttyvät. Leuan jykevyys ja tumma sävytys nostavat miehekkyyden huippuunsa.
Entäs ruokailutottumukset? Paavoni ymmärtää kaikkien tarpeen ja jakaa mielellään omastaan, tälläinen on Paavojen Paavo.
Minun pitää valitettavasti jakaa Paavoni toisen naisen kanssa, mutta se ei haittaa.
Toivon toisen naisen ymmärtävän suuren ihastukseni ja antavan meidän jatkaa hyvin alkanutta seurustelusuhdetta. Eihän sen luulisi olevan keneltäkään pois jos Paavo kaikessa ihanuudessaan moiskauttaa minuakin ohi kulkiessaan.
Paavo luovutetaan kilpailijalleni hieman ennen joulua ,niinkuin joululahjaksi.
Ensin lääkärin tarkastus ja tarvittavat rokotukset ja niin Paavon julkinen elämä voi alkaa.
Muuten jos asia ei tullut selväksi niin kyseinen ihanuus on pieni Chihuahuan pentu. Mutta uskon ja toivon rakkautemme kestävän ja jatkuvan toisesta naisesta huolimatta joka sattuu olemaan rakas ystäväni.
Eikö ystävyydenkin ole aika kestää myös jakaminen, ainakin Paavon kohdalla.

Tehkäämme rahaa/ yksityisyrittäjyys kunniaan

Laillinen yrittäjyys / laiton, kuka määritteli eron?
Kun tarvitsen kipeästi rahaa / euroja, mitä teen?
Painaisinko itse, vai käyttäisinkö tätä keskuspankin painamaa, molemmat kun ovat yrittäjyydellä valmistettu.
Kun Dollarin hinta ja korot painuivat kuralle, tulivat maailman tärkeimmät keskuspankit apuun kuin punainenristi konsanaan, painamalla rahaa ja taas rahaa . Ja mitä luulitte tapahtuneen, ensiapu ja elvytys onnistuivat yli odotusten.
Pörssikurssit nousivat, voi luoja miten paljon?
Helsingin 3.5%, Frankfurtin jopa 5%, sama ilmiö toistui ympäri maailmaa. Jos joku vielä väittää ettei rahalla ole merkitystä, niin tässä vaiheessa kannattaa katsoa peiliin.
Ajatella näin yksinkertaista se on kun osaa painaa napista - ja taas poistui rahahuolet. Sijoitukset tuottavat, päivä paistaa, eikä huolen häivää näy.
Tämä on kaiken hyvän lisäksi täysin laillista.
Mutta entä kun köyhä yrittää paikata sijoituksiaan ja aloittaa kilpailevan yrityksen, ei kun tiilenpäitä lukemaan. Kilpailua ei sallita tällä alalla.

Entä alkoholi tuotanto?
Sama virsi, yksityisyrittäjä linnaan ja ansaitut myyntitulot valtiolle.
Valtionmonopoli on suojattu.
Ei siitä kyllä mitään tulisikaan jos jokaisen yksiön tai kaksion keittiössä porisisi pontikkapannu tai painokone.
Joten kannattaa ilmeisesti ostaa Alkosta ja vieläpä Valtionpankin painamalla eurolla, ainakin niin kauan kun se on käypä maksuväline. Senkin olemassa olosta taistelut ovat käynnissä, ja juuri kun vanha oppi sitä käyttämään.
Kyllä Jutalla ja Saulilla on ongelmia ratkottavanaan, onneksi saan olla vain tavallinen kansalainen ilman suuria murheita. Pienissäkin tuntuu välillä olevan tekemistä, nekin helposti yön hämäryydessä muuttuvat härkäsiksi. Eräs nyt jo kuollut tuttavani sanoisi että antaa hevosen ajatella kun sillä on isompi pää, kasvaakohan se pää isommaksi kun opiskelee tarpeeksi?
Tavataan taas kun oikein potuttaa.

Päivä potilaana

Herään ääniin, erilaisiin, onko pahin mitä olen pelännyt jo vuosikaudet toteutunut.

Kuka tulee huoneeseen, miksi tämä joku ei koputa, soita ovikelloa?
Kuka tulee kotiini ilman lupaa?, ilmoittamatta. Ai, tunnistankin tulijan, hoitajahan siinä lääkekierrolla, mutta kuitenkin millä kertoisin hänelle ja muille -tämä on minun yksityisyyttäni, minun kotini. Maksanhan tästä vuokraa, vai maksanko- en muista koska olisin poistunut tästä talosta, en aina edes tästä huoneesta. Täytyy kysyä ensikerralla lapsilta ovatko hoitaneet vuokrani, ettei vaan jäisi maksamatta - noloa.
Eteeni tuodaan aamupala, puuroa. Olen aina rakastanut velliä ja puuroa, mutta se on taas liian paksua. Minkähänlainen koulutus tarvitaan että saisin samanlaista, ihanaa sopivan löysää kaurapuuroa jota mieheni keitti minulle joka aamu. En koskaan oppinut tekemään sitä yhtähyvin ja niin meidän perheessä muodostui roolimalli, hän keitti aamupuuron ja-kahvin, minä hoidin muun ruuan teon.
Mutta aikoja ei saa takaisin.
Pelkään hieman ruokailuaikoja, nuoret eivät näytä ymmärtävän etten millään pysty syömään tukkipojan annoksia, näin oli ennen. Nyt tulee pahaolo jo suuren ruoka määrän nähdessänä.
Minulla olisi tänään suihkuvuoro, sen piti olla jo eilen, siirrettiin. Kerrottiin johtuvan työvoima poliittisista syistä, en ymmärrä miksi ei voi suoraan sanoa ainakin kolmen hoitajan olevan sairaana. Onkohan kyseessä joku epidemia?
Niinkuin meille kaikkea edes kerrottaisi. Viereisestä vuoteesta vietiin yöllä Elvi pois, meitä on huoneessa nyt ainoastaan kolme. Arvaamme, mutta meille ei kerrota, nuoret taitavat pelätä kuolemaa enemmän kuin me
-meillehän se on jo odotettu vieras.
En tiedä kumpi on pahempaa ummetus tai ylivilkkaasti toimiva suoli, naapurin vatsaa on yritetty toimittaa jo kolme päivää, laihoin tuloksin.
Voi kun saisi yhdistettyä nämä kaksi olomuotoa niin meidän molempien vatsa toimisi spontaanisti ja ilman laksatiivien apua.
Suurempaa pelkoa en tiedä kuin ulostaa housuihin, tai paremminkin vaippaan, tunnen itsekunnioitukseni rapisevan muru murulta. Ymmärrän ettei hoitajilla ole aikaa viedä minua wc:n heti kun se kauhistus ilmoittaa tulostaan. Mutta kuitenkin toivon vahingon tapahtuvan sen kiltin hoitajan ollessa työssä, loukkaa vielä enemmän kuulla että taasko sulla on paska housuissa. Juurihan vaippa vaihdettiin.
Onneksi suurin osa hoitajista ymmärtää hädän alaisen tilani ja saan useasti
jopa hyvää huomiota, hellyyttäkin,
Iloitsen jo etukäteen opiskelijoista, meille ei kerrottu heidän tulostaan, mutta kuulin hoitajien puhuvan siitä. Pääsen ulos! papiljotit päähän ja virkistystä jota uusi kasvo tarjoaa- joskus täälläkin voi odottaa jotakin. Onhan tietysti myös lapseni ja ystäväni, mutta kuitenkin arki täällä on joka päiväistä ja hallitsee elämääni . Arjessa piilee elämä..
Päivä meni ja minut autetaan lepäämään, ristin käteni, kiitän ja pyydän siunausta,
Mutta kuitenkin äiti miksi et ota syliin, minua pelottaa. Yö on pitkä ja pimeä.

Kotikaupunki kultturinkehtona

Synnyin ja vartuin täällä samoin kuin useimmat Turkulaiset,Wätsilän kupeeseen, työläisperheeseen. Mitään ei puuttunut, mutta ei ollut liikaakaan.Synnyin melkeinpä aateliin, Heidekenillä urheilupuiston vierustaan.
Koska kunnon asukaan syntyperä ja -paikka melkeinpä viitoittaa kuulumisesta siihen, elikä meitä voisi nimittää alkuperäisiksi Turkulaisiksi.
Oikeastaan olemme suojelukohteita, enää ei siellä synnytä. Nyt synnytään entiseen Lääninsairaalaan, muistaakohan kukaan enää tätä nimeä.
Alkuperäisiin kuuluvat myös harvat kulttuurikohteet, kuten kirjasto ja tietenkin myös taidemuseo.
Molemmat ovat muuttuneet ja uudistuneet, mutta ovat kuitenkin olemassa olevia.
Pienenä tyttönä ihailin kumpaakin, varsinkin Kirjasto rakennusta.
Mutta entäs nyt?. Aika on uudistunut, samoin kirjasto. Jota voi hyvällä omallatunnolla nimittää kulttuurinkehdoksi.
Nyt jos koskaan saan maksamilleni veroille vastineen, ja millaisen?.
Voin kuunnella musiikkia, esitelmiä, runoja ym. Kirjasto ei ole pelkästään enää yksinomaan nimensä määre, vaan paljon paljon enemmään.
Kun Suomenkansaa sivistettiin, aloitettiin se lukemaan opettaamalla.
Nyt sivistykseen vaaditaan jo paljon enemmän. Turku on ihan hyvä paikka asua ja syntyä, vaikka Helsinkiläinen ei sitä hevillä ymmärräkkään.
Meillä on sentään Matti, Teppo, Seppo ja useita muitakin kuten Esa Pasa, eli Salmisen Masa.
Mutta jotain purnattavaakin löytyy, teollisuus. Mitä on kaupunki ilman teollisuutta?.
Minne hävisi kukoistava teollisuus Turusta?
Varastiko sen joku?.
vai lainasiko, eikä muistanut palauttaa määräpäivään mennessä?.
Pystyäkseen hoitamaan velvoitteensa kaupunki tarvitsee veronmaksajia.
Joten teollisuuden häviämisestä jotain tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä allekirjoittaneeseen.
Hyvää päivän jatkoa ja sää varoitus, huomiseksi on luvattu sadetta ja myrskytuulia Turun suunnalle.

Ihanteen määrittely

Jokaisella meillä on tarve olla ainakin kerran elämässään ihannenainen.
Jo pienenä tyttönä tyttäreni katseli pinnasängyssä seisten missikisoja ja ilmoitti ihastuneella äänellä tulevansa isona missiksi, samoin poikanitytär neljä-viisi vuotiaana sovittaa mekkoa peilin edessä poseeraten ja ilmoittaa nuorelle myyjättärelle aikovansa isona julkkikseksi tai ainakin valokuva- malliksi. Myyjätteren pokka piti mutta jospa olisitte nähneet ilmeen?
Eipä silti tyttö on hyvin kaunis ja ulkonäkönsä puolesta voisi siihen ryhtyäkin ja samalla kuin sattumalta tulla myös jukkikseksi.
Mutta halu meillä naisilla on varmasti sama jo pikkutytöstä lähtien, olla kaunis ja kaikkien ihailema.
Mutta mistä ja kenenkä toimesta ihannenaisen kuva piirtyy jo pienen tytön haaveisiin.
Onkohan haave sisäsyntyistä ja geeneissä periytyvää vai jopa äidinmaidossa tarttunutta. Mutta totuus on ettei mediaa voi ainakaan tästä syyttää, kun olin pieni tyttö haaveilin jo kauneudesta ja kauniista vaatteista. Kodissamme ei näkynyt naistenlehtiä eikä tv:tä ollut vielä keksittykään; meille tuli Kansan Uutiset, kommunisti lehti. Minä työläisen tytär muistan ottaneeni äidin huulipuikon luvatta ja tietysti jäin kiinni,eihän kuusivuotiaan tytön huulet loista rubiininpunaisena edes elokuvissa.
Mistä sitten tämä ihana palo joka saa meidät naiset jo nuoresta iästä lähtien
halajamaan itsemme koristelua?
Meitähän kuvaillaan usein nk. kauniimmaksi sukupuoleksi.
Eläinmaailmassa naaras yrittää värityksellään sopeutua ympäröivään luontoon ja näin suojella jälkikasvuaan.
Onneksi ihminen ei tarvitse suojaväriä ja voin hyvillä mielin aloittaa tämänkin päivän puuteroimalla kasvoni ja meikata silmäni, voi tätä naisena olemisen riemua. Ihan käy sääliksi miehiä, jäävät ilman rakennekynsiä ja monta muuta ihanaa asiaa. Mutta saavathan kuitenkin katsella ja ihailla meitä pieniä kauniita vaimojaan, eli siis kummallekin jotakin.
Hyvää ja virkistävää sunnuntaita jokaiselle.

300 miljoonan puhallus/ ja miten se tehdään

Nyt se on nähty, mihinkään ei auta uskominen. Nyt on ilmeisesti vallalla tämä valeboomi.Uusin ilmiö taitaa löytyä Liettuan ja Latvian alueelta. Kaksipa poikaa, ei kuitenkaan Kurikasta vaan toinen Liettuasta ja toinen tuosta naapurimaasta idän puolelta päättivät perustaa edellä mainittuihin maihin,  pankin, nousee mieleen ajatus olivatkohan kyseessä taas nk.valepankkiirit.
Joka tapauksessa molempien herrojen perustamia pankkeja uhkaa nyt konkurssi, joku tyhjensi kassakaapit rahoista, mutta kuka mahtoikaan olla asialla.
Liettuan pankista oli hävinnyt n.300 miljoonaa euroa ja Latvian pankista ilmeisestikin myös saman verran.
Kyseiset veijarit pidätettiin Lontoosta, mutta voiko kyseessä taas olla valepankkiirit, rikoshan vaikuttaa amatöörien puuhastelulta, kuten Suomen hiihtojoukkueen doping sotkussa.
Tuo idänpuolelta syntyisin oleva pankkiiri teki myös ostotarjouksen naapurimaamme lippulaivasta Saabin tehtaista, onneksi kauppaa ei lyöty lukkoon, eikä ostajien tarvitse pelätä ajavansa valesaabilla.
Liettuan valtio pystyy maksamaan ainakin osalle talletuksensa menettäneille, määrättyyn summaan asti, toisin kuin Latviassa.
Joten mihin tässä elämässä mennään kun mihinkään ei voi enää luottaa.
Meitähän on jo lapsesta asti opetettu elämään herran nuhteessa, luottamaan pankkiin, poliisiin ja oikeusvaltioon. Samoin kunnioittamaan enemmän ansaitsevaa ja johtavassa asemassa olevaa.
Joten taitaa maailmankirjat olla sekaisin, kukahan siivoaisi pöydän ja paluttaisi lapsen uskomme elämään.

Yhä vale- sitä ja vale-tätä jyllää

No niin nyt ei siis sihteerikkökään ole enää sitä mitä antaa ymmärtää.
Mikähän meitä Suomen kansalaisia  vaivaa kun yhä useimman ammatin harjoittajat haluavat olla jotain muuta ,yleensä jotain "hienonpaa".
Kaikki eivät tarvitse näköjään edes valetodistuksia päteäkseen, nyt jo sihteeriin voi ottaa yhteyttä jos halajaa lähetettä tutkimuksiin, röntgeniin tai erikoislääkärin vastaanotolle. Jos kyseessä ei olisi potilasturvallisuus,
asia olisi nk.pihvi. Näinhän oikeille lääkereille jää rutkasti aikaa paneutua meidän sairaiden ja vanhojen ongelmiin.
Ja entäs säästöt mikä tästä syntyy, kannattaa verrata sihteerin ja lääkärin palkkoja keskenään.
Samoin valelääkäri joka ilmeisesti viettää seuraavat vuotensa yhteiskunnan
rahoittamassa täysihoidossa voisi kustantaa oleskelunsa tehtailemalla erilaisia valetodistuksia maksua vastaan. Tästä pitäisi tietenkin maksaa vero valtiolle,samoin jos sattuisi avaamaan vastaanoton muurien suojassa.

Mutta miten saataisiin nämä vale-sairauslomatodistukset ruotuun, ja näitä kirjoittaa oikein kunnon lääkärit. Kun pieni kansalainen töppää, hänen odotetaan kestävän töppäilynsä ja jopa kulkevan pystypäin.Herää kysymys
ovatko jotkut töpeksijät vahvempia sielun elämältään, vai löytyykö ero kasvatuksessa tai kenties suvunperinnössä.
Melkeinpä jokainen julkkis töpeksiä jää sairauslomalle, ja senhän työnantaja ja yhteiskunta maksaa. Virheitä tapahtuu, niistä vaan täytyy oppia ja vastata kuin mies,tai vahva nainen.
Se on vaikeaa,ja aina vaikeampaa mitä korkeammassa virkamies asemassa palkkaa nautimme.  Kuitenkin päätä ei tulisi pistää pensaaseen kuin pupujussi, koska kaikkea ei voi piiloittaa loputtomiin.
Palataan asiaan kun pitää taas murista ja marista, ei tiedä onko ensi kerralla tartuttava sinun tekemisiisi. Elä kunnolla ja herran nuhteessa, tai ainakin uskalla tunnustaa jos se olit sinä joka tälläkertaa töpeksit.

Verotus,tarpeen kansakunnalle,riippa minulle

Kun oikein pinnistän, harmaat aivosoluni kertovat,ettei yksikään kansakunta tule toimeen ja pysty vastaamaan velvoitteestaan ilman alamaistensa tukea.
Verot ovat valtion tuloa joka pitäisi riittää ja riittää.Mutta joskus tuntuu ettei
kaikki ole aivan tarkkaan harkittua,vai mitä mieltä minä olen asiasta?
No laitoinpa tänään pienistä varoistani sähkölaskun maksuun ja mitä ihmettä,
minulta pyydetään kahta veroa samasta lukemamaksusta.Sähkövero siirtomaksusta ja alv koko loppusummasta.Yleensähän olen maksanut jo palkastani ansioveron joten tästä ihanasta valosta ja energiasta joudun maksamaan kolmasti veron.
Lukema tietoni toimitetaan kaukolukuna joten pieni aivokapasiteettini ei ymmärrä näitä suuria asioita,joten ei auta murista vaan maksaa.
Taitaapa asiat sittenkin olla tarkkaan harkittuja ja valtio tarvitsee minunkin pienen apua ettei käy kuin Kreikassa.

Taas Murmuri marisee ja osoittaa syyttävän sormensa
Vanhusten ja vammaisten hoito.Kuka huolehtisi omaishoitajasta ja hänen jaksamisestaan?
Viranomaisia puhuttavat enemmän säästöt,miten ja mistä aitaa voisi taas madaltaa,elikä pudottaa kustannuksia.Omaishoitajat taas muodostavat heikon kohteen kuten koko terveydenhoitolaitoskin.Näitä on helppo hieman "kurittaa".Hyvä hoitotapahtuma omaishoitajan osalta on hyvinkin tunnepitoinen.Omaa loppuunpalamista on vaikea tunnustaa tai edes huomata,ja pian potilaita onkin hoidettavana kaksi yhden asemasta.Hoito liikunta rajoitteisen parissa on raskasta,puhumattakaan henkisestä paineesta muistivammaisen kanssa.Näin melkeinpä huomaamatta yhteiskunta käyttää hyväkseen tunnetta arvokkainta,rakkautta.Sanassakin sanotaan ja suurin niistä on rakkaus... 


Koti on kuitenkin parasta mitä tiedämme,täällä olemme eläneet parhaat vuotemme.Rakastaneet,välillä riidelleet,kasvattaneet lapsemme,odottaneet yhteistä vanhuutta.Tämä pitää mielemme virkeänä ,siis annetaan auttava kä-temme ja kunnioituksemme niille jotka jaksavat yhä hoitaa ja rakastaa toisiaan.

Kehittämällä kotihoidon ja laitoshoidon yhteistyötä pystyisimme vaikuttamaan monen väsyneen omaishoitajan jaksamiseen ja luomaan yhteiskuntaamme myönteisemmän ajatusmallin.
Mutta ajatusmalli ei synny itsestään;se vaatii rahaa,hyvää tahtoa ja asiaan koko sielullaan paneutuneita päättäjiä.Kannattaa muistaa ettei yksikään selviä elämästä vammoitta,saatikka sitten nuorena ja kauniina.Kauniit ja rohkeat kuuluvat ainoastaan tv sarjaan.

Hyvää sunnuntaipäivää.Vaikka onko se nyt niin hyvä ?Taas olisi otettava järki käteen ;ai mistäkö syystä. Minä teen kirjoitus virheitä ja eräs pankkimme lopettaa käteisnostot pankin palvelutiskiltä.Ensivuoden alussa ei-
vät asiakkaat saa enää käteistä muuta kuin pankkiautomaatilta .Mutta ilmeisesti panot sentään onnistuvat (huh mikä lipsahdus ,melkeinpä seksiä tihkuva).Eihän pankki voi näin käyttäytyä ajatellaan,ainakin luulisi.Onkohan kyseessä lipsahdus joka voi edesauttaa kilpailevan pankin palvelujen piiriin nk. joukkopakoa.Entäs rikollisuus;pankkiautomaattien lähellä voi suorastaa alkaa tapahtua kun vanhus kaivaa ensin tunnuslukunsa ja yrittää suorittaa pakollisen käteisnostonsa.Kukahan voi päästää suustaan näin hölmön idean.Jo tällä hetkellä asiakas maksaa useasta itse tekemästään palvelusta.Ilmeisesti maksimaalisen voiton tavoittelussaan pankki käyttäytyy kuin hölmöläiset peittoa pidentäessään.Onneksi en asu Orimattilassa,Nastolassa,Hollolassa enkä Vääksyssä.Mutta odotan kauhulla tämän kaltaisen "viruksen"leviämistä.

Pitäisikö yrittää saada valelääkärit hyvän asian puolelle ja lyömään viisaat päänsä yhteen  taistelussa "virusta" vastaan.Löytyisikö jonkun näköinen antibiootti järjen juoksuun?

Voi mikä rikollinen teko kansakuntaa kohtaan . Meitä kuuntelioita ja katselioita ei puolusta kukaan . Ensin saadaan meidät vauhkoiksi ja faneiksi
ja sitten vedetään matto alta . Aloitetaan sooloura ,jätetään fanit rannalle ruikuttamaan . Meistä ei huolehdi kukaan ,olemme kuin kaarnalaiva aallokossa. Ja kuitenkin hajoavalla yhtyeellä kannattaisi olla niin paljon itsesuojelu vaistoa ja tietoa saman tehneistä kanssa sisaristaan tai veljistään ;eihän näistä kukaan ole kyennyt enää samaan sooloillessaan . Näitä voisi nimetä maailman kuuluista Beetlesistä -Nightwiseen . Entä bändit jotka ovat villiinnyttäneet Suomen lavakansan . Kannattaisi edes ajatella tilipussin saldoa . Ehdotankin että näille eroaville bändeille laadittaisiin säännöt ja ehdot estämään ,tai ainakin hillitsemään moista sooloilumis halua . Mutta ilmeisesti kukaan ei välitä faneista eikä tuloista jotka menetetään .
Joten kuuntelen suru sydämessä The Phantom of the Opera ,ja arvaatte kai kenen esittämänä ,Tietenkin Tarja Turusen ja Nightwisen .
Voi kuka auttaisi meitä syyttömiä ,olemmehan kaikkemme tehneet idolimme eteen ja ostaneet pienillä varoillamme heidän levyjään .

Vale sitä ja vale tätä ,näilä mennään .

Ilmeisesti kun ihminen ei johonkin pysty ;aivokapasiitti tai energia ei riitä opiskeluun ,silloin käytetään oikopolkua . Oikopolku on helppo tapa ,mutta millaista on elää pelon kanssa ,paljastuminen odottaa joka päivä ja joka nurkan takana .Uskon tämän syövän "miestä ". Entä pystyykö oikopolkua käyttävä karkoittamaan pelon ettei hallitse aluetta mihin on ilman tarvittavaa tietoa itselleen todisteet ostanut . Vai kuuluuko hän nk. narsisteihin joka uskoo tietävänsä kaiken jo ilman koulutusta .Vale todistuksia ovat hankkineet eri tiedemiehet ,teatterineuvokset ,lääkärit ,sairaanhoitajat ,tieteentekijät ym . Tohtorin väitöskirjoihin on lipsastanut toisen tutkijan tuloksia jne. Entäs nk. haamukirjailijat ,on nostettu apurahoja väärin perustein kun ei ole edes itse kirjoittanut . Mutta hölmöimmän tittelin saa minun mielestäni kirjan oikea kirjoittaja joka vuosi kymmenen salailun jälkeen tunnustaakin kaiken ja haluaa nyt kirjoittaa omalla nimellään .
Entäs urheilussa dopingin käyttäjät ?nämäkin oikeastaan kuuluvat samaan kastiin . Milloin on talonmies pistänyt ,milloin joku taas tunnustaa A ja B näytteen sisältävän kasvuhormonia ,mutta kieltää nauttineensa mitään . Joten joko urheilija ei ole nauttinut ottaneensa sitä  tai jos se on pistetty niin tuntenut injektion kivuliaana . Joten eihän silloin voi sanoa nauttineensa . Mutta olen sitä mieltä että kannattaisi nyt todeta ,että otin jos otin .Siinäpä kysymys ja pähkinä selvitettäväksi viisaille lääketieteen harjoittajille.Mutta kannattaa tarkastaa Valviran kautta  lääketieteen harjoittajan olevan aito ja oikea .

Aamu valeammattien joukossa

Valelääkäri, -hoitaja ,jopa -aviomies, mihin voi enää luottaa.Viimeisin löytö taisi olla valeaviomies. Mennessään täällä Suomessa avioliittoon unohti kertoa ettei ollut vielä eronnut Saksalaisesta avioliitostaan ,paperit ilmeisesti hukassa tai oliko ne jopa väärennetty .Salkkareissa Jenny vaihtoi vauvat synnytyksen jälkeen ,joten todellisuus ja fiktio on seurana tv:ssä ja elävässäkin elämässä . Totuutta ei aina voi uskoa edes viranomaisilta,erilaisia todistuksia pyörii ,eikä kukaan ehdi tai välitä todistaa niiden luotettavuutta . Valviira jonka pitäisi vastata kansalaisten terveydenhuollon tilasta ja luoda kansalaisille turvaa jättää tarkastamatta pätevän ylilääkärin epäillyt valelääkärin todistuksista . Ei oteta yhteyttä ,vaan epäily sijoitetaan mappi ööhön . Unohdettu tarkastus voisi luokitella rikolliseksi toiminnaksi ,tai ainakin huolimattomuudeksi . Unohduksella olisi voinut olla hyvinkin vaaralliset seuraamukset luottavaisille potilaille .Oikeastaan ketkä kuuluisivat syytettyjen penkille valelääkärin kanssa ;minusta myös Valviira ja sairaalan ylin johto uskoessaan sinisilmäisesti näihin nk."ostettuihin paperi todistuksiin ".

Eläkeläinen tänään

Tänään olen kruunattu eläkeläinen ,kaupungin päättävät antoivat käteen kiitos maininnan ja 120 euron lahjakortin . Hurraa nyt voin ostaa korun tai kellon joka on lahjakortin ehtona . Ihanaa voin hyvällä omallatunnolla ostaa sormuksen jota olen  haikaillut pitemmän aikaa ,mutta mihin rahat riittävät ja ehto on täytettävä . Voi luoja nyt pitää odottaa vain veronpalautusta ja sitten ei kun kauppaan . Onneksi on jotakin mitä odottaa . Työ oli antoisaa niin kauan kuin sitä kesti ,ainakin näin jälkeenpäin ajatellen . Palataan huomenna asiaan nyt kutsuu BB ja grillimakkara .