torstai 8. marraskuuta 2012
murmurin muistelot: Kirja
murmurin muistelot: Kirja: Hei kaikki ystävät jotka olette jaksaneet lukea tekstejäni, teitä on jo yli 1700, joten olen kiitollinen. Olen ollut laiska joten pyydän a...
Kirja
Hei kaikki ystävät jotka olette jaksaneet lukea tekstejäni, teitä on jo yli 1700, joten olen kiitollinen. Olen ollut laiska joten pyydän anteeksi, mutta kun sydämeni ja aikani on vienyt tuo kirja paholainen. Seli, seli, totta kuitenkin joka sana. Kirjoitan kirjaa narsistista ja uhristaan, sekä uhrin selviytymisestä. Selviytymiseen kuuluu niin vihaa, lempeä kuin yhteiskunnallisia tapahtumia, tässä kirjassa saa oman osansa politiikka kuten ongelmatkin. Tarina on fiktiivista faktaa punoutuneena kuvitteellisen suvun ympärille. Jatkan blogin kirjoittamista heti kun saan kirjan valmiiksi, elkää hyvät ystävät hyljätkö, en minäkään teitä. Rakkaudella murmur
maanantai 3. syyskuuta 2012
murmurin muistelot: Nainen on viisas, nainen on kaunis, nainen on alia...
murmurin muistelot: Nainen on viisas, nainen on kaunis, nainen on alia...: Onko mies ahkerampi, osaavampi, tai arvostaako työnantaja miehen ylempään kastiin kuuluvaksi. No Suomessa kastiluokkaa ei ole, joten mist...
Nainen on viisas, nainen on kaunis, nainen on aliarvostettu
Onko mies ahkerampi, osaavampi, tai arvostaako työnantaja miehen ylempään kastiin kuuluvaksi. No Suomessa kastiluokkaa ei ole, joten mistä tuo kenkä puristaa.
Naisen euro kun on miehen euroa arvokkaampi. Naisen euro on vain 82,6 centtiä.
Pärjäämme miehiä paremmin Ruotsi- Suomi maaottelussa ja synnytyksessä, siihen kun tuo armas siippa ei pysty, vaikka kuinka haluaisi.
Ei taida auttaa tasa-arvovaltuutettu jonka mielestä meidän pitäisi ehdottomasti vaatia samaa palkkaa kuin kolleegamme. Hänen mielestään kun suurin syy palkka eroihin löytyisi kahtiajakautumisesta suomen työmarkkinoilla.
Jakautuu mikä jakautuu, ei kuitenkaan palkkapussi miehen kanssa.
Onhan se omituista kun samasta työstä miehelle maksetaan suurempi palkka. Ei auta sama koulutus, sama oppilaitos, ei ikäpisteet.
Jo kuusi vuotta sitten käynnistetty sama palkkaisuusohjelma tavoittelee eron vähenevän 15 prosenttiin.
Tavoitteen pitäisi toteutua vuoteen 2015 mennessä, tällä vauhdilla hallitus kyllä jää kauas tavoitteestaan.
Ollanko me naiset todella niin huonoja että meitä varten pitää säätää ohjelma ja tavoite, eikö samapalkkaisuus pitäisi olla itsestään selvyys.
Naiset jyrää, mutta palkka ei!!
Kuitenkin rakkaudella murmur
Muuten murmur on tänään aloittanut Englannin kurssin, hurraa. Paikataan entistä ja opetellaan uutta, kyllä se siitä sanoi jo Manu!!
maanantai 27. elokuuta 2012
murmurin muistelot: Vauva on syntynyt, siellä, melkeinpä kaamasen tiel...
murmurin muistelot: Vauva on syntynyt, siellä, melkeinpä kaamasen tiel...: Vauva, uusi pieni ihmeellinen ihmisen alku, lapsi jolle olen pyytänyt siunausta joka iltarukouksessa, siitä asti kun tiesin tulostaan. Pid...
Vauva on syntynyt, siellä, melkeinpä kaamasen tiellä...
Vauva, uusi pieni ihmeellinen ihmisen alku, lapsi jolle olen pyytänyt siunausta joka iltarukouksessa, siitä asti kun tiesin tulostaan.
Pidit kiirettä, et ehtinyt odottaan sairaalasänkyä.....
Et lääkäriä, sinä vaan tulit kun oli tulemisesi aika.
Tyttö, iltatähti, nuorin lapsenlapsemme, ihme päällä maan.
Sinä halusit syntyä, sinä odotettu, kaivattu. En enää uskonut ihmeisiin, en uusiin vauvoihin, en tuoksuun, en jokellukseen, en edes "sinappitehtaaseen".
Sinä tulit, anna hyvä jumala tälle lapselle onni, ilo ja turvallinen lapsuus, hyvä elämä.
Siellä melkeinpä Kaamasen tiellä, synnyit kun halusit, pieni pojantyttäreni, uusi sukulainen, verenperintöäni.
Et odottanut maailman silkkilakanoita, sinulle kelpasi ambulanssi paarit, pari auttavaa kättä ja siinä sinä olit.
Punaisena ja äänekkäänä, mutta siinä sinä olet, minun pieni lapsenlapseni, vielä nimettömänä, mutta siinä.
Kiitos luojalle.
Rakkaudella murmur
Pidit kiirettä, et ehtinyt odottaan sairaalasänkyä.....
Et lääkäriä, sinä vaan tulit kun oli tulemisesi aika.
Tyttö, iltatähti, nuorin lapsenlapsemme, ihme päällä maan.
Sinä halusit syntyä, sinä odotettu, kaivattu. En enää uskonut ihmeisiin, en uusiin vauvoihin, en tuoksuun, en jokellukseen, en edes "sinappitehtaaseen".
Sinä tulit, anna hyvä jumala tälle lapselle onni, ilo ja turvallinen lapsuus, hyvä elämä.
Siellä melkeinpä Kaamasen tiellä, synnyit kun halusit, pieni pojantyttäreni, uusi sukulainen, verenperintöäni.
Et odottanut maailman silkkilakanoita, sinulle kelpasi ambulanssi paarit, pari auttavaa kättä ja siinä sinä olit.
Punaisena ja äänekkäänä, mutta siinä sinä olet, minun pieni lapsenlapseni, vielä nimettömänä, mutta siinä.
Kiitos luojalle.
Rakkaudella murmur
tiistai 21. elokuuta 2012
murmurin muistelot: Eläköön villi ja vapaa Suomenneito
murmurin muistelot: Eläköön villi ja vapaa Suomenneito: Sanonta hiljaisista vesistä ja suurista kaloista taitaa kuin taitaakin pitää paikkansa. Mutta kaikki ei mene minulla penaaliin, miten seli...
Eläköön villi ja vapaa Suomenneito
Sanonta hiljaisista vesistä ja suurista kaloista taitaa kuin taitaakin pitää paikkansa.
Mutta kaikki ei mene minulla penaaliin, miten selittää sisäministeriö yhtälön, rikollisuus lisääntyy niin vastaavasti poliisi toimintaa ajetaan alas, säästösyihin vedoten.
Nyt sitten vähennetään poliisiasemia, liikennepoliisi sulautetaan paikallispoliisin. Miten tämäkin toiminta yhdistetään, siinäpä kysymys. Säästöjä pitäisi syntyä kokonaista 6.4 miljoonaa euroa, kukaan ei vaan kerro miten tämä yhdistelmä tulisi toimimaan.
Olisiko poliisi jatkossa paikallis eli kortteli toiminnassa, vaiko huristelisi jatkuvassa liikekannassa.
Koska polttoaineen hinta hipoo jo korkeuksissa, pitäisikö siinä tapauksessa käyttää linja- tai joukkokuljetuksia, polkupyörä kun ei pitkissä hälytyksissä ole riittävän nopea ratkaisu malli. No aika näyttää mitä kehätien sisäpiirissä päätetään. Onhan meillä jo automaatit tienvarsilla, ei taida automaatti kuitenkaan pysäyttää puhaltamaan, ei taida tarkastaa ajooikeutta...... Villiä tulee ja villimmäksi menee. Kaikeata huolimatta rakkaudella murmur
Mutta kaikki ei mene minulla penaaliin, miten selittää sisäministeriö yhtälön, rikollisuus lisääntyy niin vastaavasti poliisi toimintaa ajetaan alas, säästösyihin vedoten.
Nyt sitten vähennetään poliisiasemia, liikennepoliisi sulautetaan paikallispoliisin. Miten tämäkin toiminta yhdistetään, siinäpä kysymys. Säästöjä pitäisi syntyä kokonaista 6.4 miljoonaa euroa, kukaan ei vaan kerro miten tämä yhdistelmä tulisi toimimaan.
Olisiko poliisi jatkossa paikallis eli kortteli toiminnassa, vaiko huristelisi jatkuvassa liikekannassa.
Koska polttoaineen hinta hipoo jo korkeuksissa, pitäisikö siinä tapauksessa käyttää linja- tai joukkokuljetuksia, polkupyörä kun ei pitkissä hälytyksissä ole riittävän nopea ratkaisu malli. No aika näyttää mitä kehätien sisäpiirissä päätetään. Onhan meillä jo automaatit tienvarsilla, ei taida automaatti kuitenkaan pysäyttää puhaltamaan, ei taida tarkastaa ajooikeutta...... Villiä tulee ja villimmäksi menee. Kaikeata huolimatta rakkaudella murmur
perjantai 17. elokuuta 2012
murmurin muistelot: Hakkereita ,onko heitä
murmurin muistelot: Hakkereita ,onko heitä: On , ja ihan riesaksi asti. Ei taida melat olla kanootissa, ei ainakaan oikeassa kanootissa, meinaan kaikilla. Miten sen muuten selittää...
Hakkereita ,onko heitä
On , ja ihan riesaksi asti. Ei taida melat olla kanootissa, ei ainakaan oikeassa kanootissa, meinaan kaikilla. Miten sen muuten selittää kun vaikeutetaan tarkoituksella tälläisen vanhahkon seniorin päivärauhaa. Poistetaan facebook, hotmail ja lopulta myös bloggerin yhteydet.
Taidan olla vaarallinen mummi kun hankaloitetaan sanansäilää. Tässähän tulee ihan ylpeäksi, pitäisikö ihan pyrkiä poliisikouluun.
Olisiko tuonne yläikärajaa, alaikärajan tiedän olevan.
No, rahalla saa ja hevosella pääsee...
Mutta tuleehan se kalliiksi pitemmän päälle jos joka päivä joutuu ATK huoltoa käyttämään.
Olen taitanut sohaista muurahaispesää, no se kalahtaa johon osuu.
Osus ja uppos, ansa laukes ja hakkeri selvis, näin Turkulaisittain sanottuna.
Kirjoitellaan taas kun murmuri rauhoittuu, nyt se vaan murisee, vannoo kostoa....
Kuitenkin rakkaudella murmur
.
lauantai 4. elokuuta 2012
murmurin muistelot: Turku ja Turuntauti / onko lääkitys kohdallaan?
murmurin muistelot: Turku ja Turuntauti / onko lääkitys kohdallaan?: Tauteja on ja tauteja löytyy, mutta Turulla taitaa olla omansa. Vähennys ja yhteenlasku toki osataan moitteettomasti. Kyllä varaa on kun s...
Turku ja Turuntauti / onko lääkitys kohdallaan?
Tauteja on ja tauteja löytyy, mutta Turulla taitaa olla omansa. Vähennys ja yhteenlasku toki osataan moitteettomasti.
Kyllä varaa on kun sitä halutaan olevan, voihan sitä laskea tarvittaessa työntekijöiden palkkoja, ainahan voi vedota lama-aikaan ja huonoon rahoitus tilanteeseen.
Ja kylla sitä rahaa tarvittiinkin, jopa rikottiin tiedottamisvelvollisuutta, tähän kuin pelastusrenkaaseen tarttui jo oikeuskanslerikin, joten näin meill Turuss.
Kun rahaa ei ole toimitaan kuin hölmölän kylässä, peittoa jatketaan ottamalla toisesta päästä ja jakamalla toisesta.
Näin nostettiin kaupungin johtoportaan palkkoja, kaupunginjohtajasta- kirjastonjohtaan sekä siltäväliltä.
Huimat palkankorotukset salattiin vedoten virkamiesjohdon henkilösuojaan, tuskin johto suojaa tarvitsee, olisiko kyseessä häpeän tunne?
Onhan se häpeä, laskettiin kaupungin muun henkilöstön palkkoja, vedoten huonoon rahatilanteeseen, vähennettiin sosiaali-ja terveystoimen avoimia virkoja. Ylityö kielto astui voimaan, koululaisilta poistettiin koulukuljetuksia, luetteloa vosi jatkaa loputtomiin.
Joten tämä jos mikä on Turuntautia, siihen tarvitaan hyvä lääke. Lääkitys ei tietenkään saa muodostua turhankalliiksi, onhan lama-aika.
Onhan meillä tulossa vielä toriparkki, sehän jos mikä taitaa olla oikeaa varojen jakamista.
Herää vain kysymys onko vielä jotain mistä leikata, onko leikkaukset tehty.
Rahaa kun kaupunginkassaan tulee ne vaivaiset verotulot ja parempia suita jakajiksi löytyy. Joten lyödään taas Ojalan vähennyslasku kehiin, kyllä se siitä.
Ei aina käy niin kuin pitäisi, vai mitä!!!
Lait ne kun on päättäjilläkin, eivät vain aina muista sitä.
Rakkaudella murmur
Kyllä varaa on kun sitä halutaan olevan, voihan sitä laskea tarvittaessa työntekijöiden palkkoja, ainahan voi vedota lama-aikaan ja huonoon rahoitus tilanteeseen.
Ja kylla sitä rahaa tarvittiinkin, jopa rikottiin tiedottamisvelvollisuutta, tähän kuin pelastusrenkaaseen tarttui jo oikeuskanslerikin, joten näin meill Turuss.
Kun rahaa ei ole toimitaan kuin hölmölän kylässä, peittoa jatketaan ottamalla toisesta päästä ja jakamalla toisesta.
Näin nostettiin kaupungin johtoportaan palkkoja, kaupunginjohtajasta- kirjastonjohtaan sekä siltäväliltä.
Huimat palkankorotukset salattiin vedoten virkamiesjohdon henkilösuojaan, tuskin johto suojaa tarvitsee, olisiko kyseessä häpeän tunne?
Onhan se häpeä, laskettiin kaupungin muun henkilöstön palkkoja, vedoten huonoon rahatilanteeseen, vähennettiin sosiaali-ja terveystoimen avoimia virkoja. Ylityö kielto astui voimaan, koululaisilta poistettiin koulukuljetuksia, luetteloa vosi jatkaa loputtomiin.
Joten tämä jos mikä on Turuntautia, siihen tarvitaan hyvä lääke. Lääkitys ei tietenkään saa muodostua turhankalliiksi, onhan lama-aika.
Onhan meillä tulossa vielä toriparkki, sehän jos mikä taitaa olla oikeaa varojen jakamista.
Herää vain kysymys onko vielä jotain mistä leikata, onko leikkaukset tehty.
Rahaa kun kaupunginkassaan tulee ne vaivaiset verotulot ja parempia suita jakajiksi löytyy. Joten lyödään taas Ojalan vähennyslasku kehiin, kyllä se siitä.
Ei aina käy niin kuin pitäisi, vai mitä!!!
Lait ne kun on päättäjilläkin, eivät vain aina muista sitä.
Rakkaudella murmur
torstai 26. heinäkuuta 2012
murmurin muistelot: Tuttu sanonta, mutta aika entinen ei enää palaa
murmurin muistelot: Tuttu sanonta, mutta aika entinen ei enää palaa: Aina nuorison käyttäytymistä / pukeutumista on kauhisteltu, mutta tällä kertaa tapakasvatus tuntuu jääneen lapspuolen asemaan. Miten selit...
Tuttu sanonta, mutta aika entinen ei enää palaa
Aina nuorison käyttäytymistä / pukeutumista on kauhisteltu, mutta tällä kertaa tapakasvatus tuntuu jääneen lapspuolen asemaan.
Miten selittää roskaamisen, julkisen kännäämisen, tupakointi kadulla on jo
asiaan kuuluvaa, mutta kuuluuko se?
Tuntuu olevan normaalia kulkea siideri, lonkero tai olut pullo kädessä, niitä siemaillaan kulkiessa, taitaapa olla janoista porukkaa, onkohan äiti tarjonnut silliä?
Juomahan tekee niin kutsutun ohimarssin ja kunnon munuaiset suorittavat tehtävän kiitettävästi, joten, siinä ei paljon paikkaa valita, onhan hätä suuri. Missä hätä siinä aina apu lähellä.
Ei ole väliä lorottaako kirjastonpihalle, Yliopistonkadun kukka asetelmiin, Humalistonkadun omenahotellin portinpieliin, hätä kun sanelee paikan. Yleisö on sivuseikka, onhan tämä jo tuttu näky, mitä tässä turhia kainostelemaan.
Onni onnettomuudessa on puhdistava armelias sade, nyt sitä on saatu jo melkeinpä kiusaksi asti.
Sateesta on kyllä hyötyäkin sehän toimii kuin kaupungin vettä sylkevä lakaisin kone.
Ilman sadetta hajuhaitat kaupunki alueella ovat mahtavat, joten voi turisti parkoja.
Olisikohan satamassa ja lentoasemilla syytä jakaa kuumaan ja kuivaan aikaan turisteille jonkin näköisiä kuonokoppia, näihin olisi hyvä suihkauttaa raikastinta, jokaiselle maun tai hajuaistin mukaan. Saisivat valita olisiko tänään raikas meri tuulahdus tai raikkaan koivumetsän tuoksu poikaa, hienohelmalle voisi tarjota kukkaistuoksua, Chanelin tuoksua todelle hienolle ja ylellisyyttä arvostavalle.
Leikki sikseen, oli kaunis keväinen sunnuntai aamupäivä. päätin lähteä nauttimaan ensimmäisistä aurinkoisista päivistä kaupunki kävelyn merkeissä.
Kävelin Humalistonkatua keskustaan päin, oli pidettävä vauhti rivakkana, ei tehnyt mieli pysähtyä ja ihailla liikkeiden näyteikkuna tarjontaa. Yöllä laskettu virtsa kiehui aamuauringon lämmössä ja haju oli sen mukainen, joten sillälailla sanoisi Tarvajärvi.
Eilen illalla olimme pukeutuneet parhainpiimme, oli tarkoitus mennä kesäteatteriin, nyt käyttäisimme apostolin kyydin sijaan ihan oikeaa linja-autoa. Jäimme istumaan eteen heti kuljettajan takana oleviin penkkeihin, mutta istuminen kannatti jättää väliin, virtsaa penkillä, eikä mitä tahansa, vaan sitä ainoaa ja oikeaa joka haisi vielä kolmen penkkirivin päähän.
Joten jos vielä suunnittelen meneväni linja-autoon otan laukkuuni riittävän kokoisen muovin pyllyni alle, joten tähän on tultu sanoi jo edesmennyt anoppini.
Eikö vanhemmat ja koulu enää opeta käytöstapoja tai onko nuoriso niin paksukalloista ettei oppi mene perille, tiedä häntä??
Toki täytyy korjata että nämä juopottelevat ja virtsaavat kaupunkisankarit ja -sankarittaret muodostavat pienen osan nuorisosta, mutta näissäkin on liikaa.
Ja onhan näitä pissiveikkoja vanhempiakin, kaikissa löytyy, herroissa ja narreissa.
Meitä kun sattuu joka lähtöön ja joka asemalle. Mutta sanonpa vanhan fraasin: ennen oli kaikki paremmin, näinhän me vanhat muistelemme, ei tuo aika entinen enää palaa.... Oliko siinä entisessä ajassakaan kaikki niin hyvin, muisti kun taitaa tehdä tepposia ja kruunata kuivan leivän kannikankin herkuksi.
Kirjoitellaan ... rakkaudella murmur
Miten selittää roskaamisen, julkisen kännäämisen, tupakointi kadulla on jo
asiaan kuuluvaa, mutta kuuluuko se?
Tuntuu olevan normaalia kulkea siideri, lonkero tai olut pullo kädessä, niitä siemaillaan kulkiessa, taitaapa olla janoista porukkaa, onkohan äiti tarjonnut silliä?
Juomahan tekee niin kutsutun ohimarssin ja kunnon munuaiset suorittavat tehtävän kiitettävästi, joten, siinä ei paljon paikkaa valita, onhan hätä suuri. Missä hätä siinä aina apu lähellä.
Ei ole väliä lorottaako kirjastonpihalle, Yliopistonkadun kukka asetelmiin, Humalistonkadun omenahotellin portinpieliin, hätä kun sanelee paikan. Yleisö on sivuseikka, onhan tämä jo tuttu näky, mitä tässä turhia kainostelemaan.
Onni onnettomuudessa on puhdistava armelias sade, nyt sitä on saatu jo melkeinpä kiusaksi asti.
Sateesta on kyllä hyötyäkin sehän toimii kuin kaupungin vettä sylkevä lakaisin kone.
Ilman sadetta hajuhaitat kaupunki alueella ovat mahtavat, joten voi turisti parkoja.
Olisikohan satamassa ja lentoasemilla syytä jakaa kuumaan ja kuivaan aikaan turisteille jonkin näköisiä kuonokoppia, näihin olisi hyvä suihkauttaa raikastinta, jokaiselle maun tai hajuaistin mukaan. Saisivat valita olisiko tänään raikas meri tuulahdus tai raikkaan koivumetsän tuoksu poikaa, hienohelmalle voisi tarjota kukkaistuoksua, Chanelin tuoksua todelle hienolle ja ylellisyyttä arvostavalle.
Leikki sikseen, oli kaunis keväinen sunnuntai aamupäivä. päätin lähteä nauttimaan ensimmäisistä aurinkoisista päivistä kaupunki kävelyn merkeissä.
Kävelin Humalistonkatua keskustaan päin, oli pidettävä vauhti rivakkana, ei tehnyt mieli pysähtyä ja ihailla liikkeiden näyteikkuna tarjontaa. Yöllä laskettu virtsa kiehui aamuauringon lämmössä ja haju oli sen mukainen, joten sillälailla sanoisi Tarvajärvi.
Eilen illalla olimme pukeutuneet parhainpiimme, oli tarkoitus mennä kesäteatteriin, nyt käyttäisimme apostolin kyydin sijaan ihan oikeaa linja-autoa. Jäimme istumaan eteen heti kuljettajan takana oleviin penkkeihin, mutta istuminen kannatti jättää väliin, virtsaa penkillä, eikä mitä tahansa, vaan sitä ainoaa ja oikeaa joka haisi vielä kolmen penkkirivin päähän.
Joten jos vielä suunnittelen meneväni linja-autoon otan laukkuuni riittävän kokoisen muovin pyllyni alle, joten tähän on tultu sanoi jo edesmennyt anoppini.
Eikö vanhemmat ja koulu enää opeta käytöstapoja tai onko nuoriso niin paksukalloista ettei oppi mene perille, tiedä häntä??
Toki täytyy korjata että nämä juopottelevat ja virtsaavat kaupunkisankarit ja -sankarittaret muodostavat pienen osan nuorisosta, mutta näissäkin on liikaa.
Ja onhan näitä pissiveikkoja vanhempiakin, kaikissa löytyy, herroissa ja narreissa.
Meitä kun sattuu joka lähtöön ja joka asemalle. Mutta sanonpa vanhan fraasin: ennen oli kaikki paremmin, näinhän me vanhat muistelemme, ei tuo aika entinen enää palaa.... Oliko siinä entisessä ajassakaan kaikki niin hyvin, muisti kun taitaa tehdä tepposia ja kruunata kuivan leivän kannikankin herkuksi.
Kirjoitellaan ... rakkaudella murmur
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
murmurin muistelot: Miten "savustaa" hankala naapuri, ilman että koko ...
murmurin muistelot: Miten "savustaa" hankala naapuri, ilman että koko ...: Kaikkia naapureita kun ei hyvällä tahdollakaan toivota tervetulleeksi, rinnakkaiselo kun jo ajatuksena ahdistaa. Naapurisopu kyseenalaistu...
Miten "savustaa" hankala naapuri, ilman että koko talo palaa? vaikea, vaikea kysymys...
Kaikkia naapureita kun ei hyvällä tahdollakaan toivota tervetulleeksi, rinnakkaiselo kun jo ajatuksena ahdistaa.
Naapurisopu kyseenalaistuu jo lemmikkien suhteen, nämä kun sattuvat olemaan jatkuvassa vaaravyöhykkeessä omalla reviirillään, ei siinä pieni kotikissa pärjää kun alakertalainen käyttää suurempaa kokoa ja voimaansa hyväkseen.
Entäs talo, alakertalainen kun näyttää käyttävän koko energiavarastonsa talon perustaan, eikä kyseessä ole uudisrakentaminen, ei parannustyöt, vaan järjestelmällinen tuhoaminen.
Alakertalainen kaivaa päivät ja yöt ulkoilee, siinä taitaa jonkinlainen metsästys olla käynnissä, tosin omistaako lain voimaista metsästyslupaa??
Kuka moiselle edes sellaista myöntäisi, karvaiselle turjakkeelle.
Mäyrä taitaa tuon muuttajan nimi olla, tosin metsäsiaksikin nimetty, suurin Suomessa elävä näätäeläin.
Kaikki suuri pelottaa, varsinkin kun talo saattaa kaatua monien käytävä labyranttien päällä, talo kun sijaitsee rinteessä.
Entäs kotikissat, pieniä ovat mäyrän rinnalla, metsästäjän joka keskimääräisellä pituudellaan ohittaa 80 cm.
Minkä menit tekemään, tekisi mieli sanoa että mäyrä p.....le, olisi tässä ympärillä ollut autiotaloja ja latoja, mutta menit sitten muuttamaan meidän talon alle!!
Mutta miten saisi sinut ymmärtämään ettet ole tervetullut, mistä puuttuva kieli, miten saisi painumaan sinne mistä tulitkin.
Luimme googlesta käytäviesi olevan pitkiä, jopa 100metriä... Käytävillä kun voi olla 5- 15 ulostulo aukkoa...
Joten pelko puserossa odottelen uusia sateita, rinnehän kun saattaa jo sateesta pehmetä, entäs käytävät?? Ei taida mäyrän käytävät ainakaan vahvistaa sitä. Voi mitä teit, kun tänne tulit.
No päätämme ainakin yrittää häätää sinua, ei taida uhkasakot tai häätökaavake auttaa, tarvitaan järeämpää kalustoa...
Auttaisiko meteli, kunnon hevirokki tai ooppera....
Koska musiikkimakuaan on vaikea paikantaa päätämme ottaa apuun vanhan radion, jonka veisimme talon alle.
Joten tuumasta toimeen ja tulosta odottelemaan, jospa "routa" elikä hevi ajaisi epätoivotun alivuokralaisen matkoihinsa.
Koska tehtävä on lopputulosta vailla jäämme kuulolle, kirjoitan kun varma tieto häädöstä on selvä.
Häätö, kun on aina hankalaa, kukapa nyt hyvästä järvenranta tontista luopuisi.
Joten tästä taitaa muodostua kestävyys laji, kumman hermot kestää pitempään heviä veljeni tai mäyrän.
Voi olla että veljelleni jää kuuntelun myötä hevirokki päälle, tiedä häntä, talo kun sattuu olemaan hänen.
Mutta odotellaan, kumpi kaatuu ensin talo tai mäyrän hermot.
Rakkaudella murmur
Naapurisopu kyseenalaistuu jo lemmikkien suhteen, nämä kun sattuvat olemaan jatkuvassa vaaravyöhykkeessä omalla reviirillään, ei siinä pieni kotikissa pärjää kun alakertalainen käyttää suurempaa kokoa ja voimaansa hyväkseen.
Entäs talo, alakertalainen kun näyttää käyttävän koko energiavarastonsa talon perustaan, eikä kyseessä ole uudisrakentaminen, ei parannustyöt, vaan järjestelmällinen tuhoaminen.
Alakertalainen kaivaa päivät ja yöt ulkoilee, siinä taitaa jonkinlainen metsästys olla käynnissä, tosin omistaako lain voimaista metsästyslupaa??
Kuka moiselle edes sellaista myöntäisi, karvaiselle turjakkeelle.
Mäyrä taitaa tuon muuttajan nimi olla, tosin metsäsiaksikin nimetty, suurin Suomessa elävä näätäeläin.
Kaikki suuri pelottaa, varsinkin kun talo saattaa kaatua monien käytävä labyranttien päällä, talo kun sijaitsee rinteessä.
Entäs kotikissat, pieniä ovat mäyrän rinnalla, metsästäjän joka keskimääräisellä pituudellaan ohittaa 80 cm.
Minkä menit tekemään, tekisi mieli sanoa että mäyrä p.....le, olisi tässä ympärillä ollut autiotaloja ja latoja, mutta menit sitten muuttamaan meidän talon alle!!
Mutta miten saisi sinut ymmärtämään ettet ole tervetullut, mistä puuttuva kieli, miten saisi painumaan sinne mistä tulitkin.
Luimme googlesta käytäviesi olevan pitkiä, jopa 100metriä... Käytävillä kun voi olla 5- 15 ulostulo aukkoa...
Joten pelko puserossa odottelen uusia sateita, rinnehän kun saattaa jo sateesta pehmetä, entäs käytävät?? Ei taida mäyrän käytävät ainakaan vahvistaa sitä. Voi mitä teit, kun tänne tulit.
No päätämme ainakin yrittää häätää sinua, ei taida uhkasakot tai häätökaavake auttaa, tarvitaan järeämpää kalustoa...
Auttaisiko meteli, kunnon hevirokki tai ooppera....
Koska musiikkimakuaan on vaikea paikantaa päätämme ottaa apuun vanhan radion, jonka veisimme talon alle.
Joten tuumasta toimeen ja tulosta odottelemaan, jospa "routa" elikä hevi ajaisi epätoivotun alivuokralaisen matkoihinsa.
Koska tehtävä on lopputulosta vailla jäämme kuulolle, kirjoitan kun varma tieto häädöstä on selvä.
Häätö, kun on aina hankalaa, kukapa nyt hyvästä järvenranta tontista luopuisi.
Joten tästä taitaa muodostua kestävyys laji, kumman hermot kestää pitempään heviä veljeni tai mäyrän.
Voi olla että veljelleni jää kuuntelun myötä hevirokki päälle, tiedä häntä, talo kun sattuu olemaan hänen.
Mutta odotellaan, kumpi kaatuu ensin talo tai mäyrän hermot.
Rakkaudella murmur
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
murmurin muistelot: Alastomat miehet häiriköivät Suomenneitoa, onko sy...
murmurin muistelot: Alastomat miehet häiriköivät Suomenneitoa, onko sy...: Harvardin lääketieteellisen koulun viimevuotinen tutkimus todella paljasti muutakin kuin osoitti jogurtin pienentävän ylipainoriskiä, ja ni...
Alastomat miehet häiriköivät Suomenneitoa, onko syynä vanilja jogurtti
Harvardin lääketieteellisen koulun viimevuotinen tutkimus todella paljasti muutakin kuin osoitti jogurtin pienentävän ylipainoriskiä, ja nimenomaan vaniljajogurtti oli kyseessä!!
Syöpätutkija Susan Erdman ja geenispesialisti Eric Alm valitsivat kohteekseen 80 hiirtä, joista puolelle syötettiin rasvaista, vähäkuituista ja vähäravinteiteista ruokaa ja toiselle puoliskolle vaniljajogurttia.
Ja mitä tapahtuikaan??
Jogurttia syöneiden turkki oli kiiltävämpi ja paksumpi kuin verrokkiryhmän, eikä tässä vielä kaikki.
Urospuoliset jogurttia syöneet hiiret alkoivat kävellä rehvastellen. Uroshiiret halusivat myös esitellä kriittisiä paikkojaan hanakammin naaraspuolisille hiirille.
Jogurttia syöneiden kivekset myös kasvoivat kokeen aikana, joten jogurtti saa miehissä ihmeitä aikaan, pitää kai uskoa tutkimus tulosta.
Löytyykö vaniljajogurtista syy uuteen "paljastelu muoti ilmiöön", tai onko kyseessä mallioppiminen?
Tiedä häntä kun kukaan häiriköistä ei ole osannut kertoa jälkikäteen, miksi vaatteet heitettiin nurkkaan ja lähdettiin raitille mellakoimaan.
Littoisissa miehelle ei riittänyt vaatteettomuus vaan lapiolla mätkien rikkoi kaiken eteensä osuneen omaisuuden. Kuin pisteeksi iinpäälle tunkeutui myös sisälle taloon jossa rikkoi irtainta omaisuutta, ikkunat ja yrittipä lyödä lapiolla vielä talon asukkiakin.
Siinä rytinässä viottui neljä autoa, parikymmentä ikkunaa ja muuta omaisuutta.
Joten kyllä tapahtuu, eikä tässä vielä kaikki, rohkea alaston riehuja huitoi vielä lapiolla rahoittamaan tullutta poliisia.
Siinä jos missä virkavallan kunnioitus lensi häränpyllyä roskikseen.
Pippurisumutteella tilanne rauhoittui ja rauha pieneen Littoisiin turvattiin, ainakin seuraavaan alaston attentaattiin asti.
Mutta siinä missä pienet niin myös suuret, ainakin kuluneen kahden viikon sisään mahtuu neljä "alaston kokkia".
Viimeksi eilen Helsingissä poliisi poisti katolta alastomana törttöilleen.
Maanantaina mies kiipesi humalassa Hämeenlinnan radiomastoon.
Youtubeen ikuistettiin sekava alaston riehuja 5. heinäkuuta Tampereen Hervannassa.
Tässäkin tapauksessa riehunnan ja puremisen jälkeen agressiivinen "alaston kokki" saatiin painin ja pippurin kanssa rauhoittumaan.
Oliko sekavuuteen syy jogurtissa?... Kuumuudesta?.. Matkimisen halusta, eli apinoimisesta.... Kukaan alastomista kun ei ole pystynyt kertomaan tai halunnut kertoa töppäilynsä aihetta.
Sattuipa kuumana heinäkuuna, taisi olla seitsemänkymmen luvun alussa, kun helleraja oli ylittynyt usean viikon ajan. Hiki virtaa työmaalla, koneellista ilmanvaihtoa ei säästösyistä ole, ei edes tuuletinta.
Siinä mies rintarinnan pyyhkii otsaansa kunnes eräällä nk. pimahtaa. Alkaa riisua vaatteitaan rauhallisin elein, viikkaa vaatteensa huolelliseen pinoon (armeijan käyneenä), ja poistuu paikalta.
Kääntyy kuitenkin kun eräs työtovereista ilmoittaa kellon jääneen käteen.
Palaa takaisin koneensa ääreen poistaa kellon ja asettelee kauniisti vaatepinon päälle, tämän jälkeen poistuu portin kautta työpaikaltaan.
Tämä mies ei riehunut ei mellakoinut, sai vaan tarpeekseen kuumuudesta...
Oliko mies matkalle uimarannalle, suunta oli oikea mutta virkavallan käännyttämänä ei ainakaan sinä päivänä päässyt perille.
Joten ei yksin jogurtti, pään voi saada pyörälle myös tuo kaiken korventama kuumuus.
Tämä tarina on tapahtunut mutta asianomaiset jätän taas nimeämättä, siveyssyistä.
Lämpöä ja aurinkoa itsekullekin, liika on kuitenkin aina liikaa, vaniljajogurtin syödessäkin.
Rakkaudella murmur
Syöpätutkija Susan Erdman ja geenispesialisti Eric Alm valitsivat kohteekseen 80 hiirtä, joista puolelle syötettiin rasvaista, vähäkuituista ja vähäravinteiteista ruokaa ja toiselle puoliskolle vaniljajogurttia.
Ja mitä tapahtuikaan??
Jogurttia syöneiden turkki oli kiiltävämpi ja paksumpi kuin verrokkiryhmän, eikä tässä vielä kaikki.
Urospuoliset jogurttia syöneet hiiret alkoivat kävellä rehvastellen. Uroshiiret halusivat myös esitellä kriittisiä paikkojaan hanakammin naaraspuolisille hiirille.
Jogurttia syöneiden kivekset myös kasvoivat kokeen aikana, joten jogurtti saa miehissä ihmeitä aikaan, pitää kai uskoa tutkimus tulosta.
Löytyykö vaniljajogurtista syy uuteen "paljastelu muoti ilmiöön", tai onko kyseessä mallioppiminen?
Tiedä häntä kun kukaan häiriköistä ei ole osannut kertoa jälkikäteen, miksi vaatteet heitettiin nurkkaan ja lähdettiin raitille mellakoimaan.
Littoisissa miehelle ei riittänyt vaatteettomuus vaan lapiolla mätkien rikkoi kaiken eteensä osuneen omaisuuden. Kuin pisteeksi iinpäälle tunkeutui myös sisälle taloon jossa rikkoi irtainta omaisuutta, ikkunat ja yrittipä lyödä lapiolla vielä talon asukkiakin.
Siinä rytinässä viottui neljä autoa, parikymmentä ikkunaa ja muuta omaisuutta.
Joten kyllä tapahtuu, eikä tässä vielä kaikki, rohkea alaston riehuja huitoi vielä lapiolla rahoittamaan tullutta poliisia.
Siinä jos missä virkavallan kunnioitus lensi häränpyllyä roskikseen.
Pippurisumutteella tilanne rauhoittui ja rauha pieneen Littoisiin turvattiin, ainakin seuraavaan alaston attentaattiin asti.
Mutta siinä missä pienet niin myös suuret, ainakin kuluneen kahden viikon sisään mahtuu neljä "alaston kokkia".
Viimeksi eilen Helsingissä poliisi poisti katolta alastomana törttöilleen.
Maanantaina mies kiipesi humalassa Hämeenlinnan radiomastoon.
Youtubeen ikuistettiin sekava alaston riehuja 5. heinäkuuta Tampereen Hervannassa.
Tässäkin tapauksessa riehunnan ja puremisen jälkeen agressiivinen "alaston kokki" saatiin painin ja pippurin kanssa rauhoittumaan.
Oliko sekavuuteen syy jogurtissa?... Kuumuudesta?.. Matkimisen halusta, eli apinoimisesta.... Kukaan alastomista kun ei ole pystynyt kertomaan tai halunnut kertoa töppäilynsä aihetta.
Sattuipa kuumana heinäkuuna, taisi olla seitsemänkymmen luvun alussa, kun helleraja oli ylittynyt usean viikon ajan. Hiki virtaa työmaalla, koneellista ilmanvaihtoa ei säästösyistä ole, ei edes tuuletinta.
Siinä mies rintarinnan pyyhkii otsaansa kunnes eräällä nk. pimahtaa. Alkaa riisua vaatteitaan rauhallisin elein, viikkaa vaatteensa huolelliseen pinoon (armeijan käyneenä), ja poistuu paikalta.
Kääntyy kuitenkin kun eräs työtovereista ilmoittaa kellon jääneen käteen.
Palaa takaisin koneensa ääreen poistaa kellon ja asettelee kauniisti vaatepinon päälle, tämän jälkeen poistuu portin kautta työpaikaltaan.
Tämä mies ei riehunut ei mellakoinut, sai vaan tarpeekseen kuumuudesta...
Oliko mies matkalle uimarannalle, suunta oli oikea mutta virkavallan käännyttämänä ei ainakaan sinä päivänä päässyt perille.
Joten ei yksin jogurtti, pään voi saada pyörälle myös tuo kaiken korventama kuumuus.
Tämä tarina on tapahtunut mutta asianomaiset jätän taas nimeämättä, siveyssyistä.
Lämpöä ja aurinkoa itsekullekin, liika on kuitenkin aina liikaa, vaniljajogurtin syödessäkin.
Rakkaudella murmur
tiistai 10. heinäkuuta 2012
murmurin muistelot: Häpeärangaistus, siitäkö apu???
murmurin muistelot: Häpeärangaistus, siitäkö apu???: Olisiko julkinen häpeä pahempi kuin silmä silmästä, hammas hampaasta, kumpi tai kampi, kumpi kuitenkin voitti. Siinäpä kaksiteräinen miekk...
Häpeärangaistus, siitäkö apu???
Olisiko julkinen häpeä pahempi kuin silmä silmästä, hammas hampaasta, kumpi tai kampi, kumpi kuitenkin voitti.
Siinäpä kaksiteräinen miekka punnittavaksi.
Yhdysvallassa perheväkivallasta tuomittu sai valita viettääkö kuukauden vankilassa tai koirankopissa, valitsi koirankopin voidakseen pitää työpaikkansa.
Häpeä, voi usein olla suurin rangaistus ihmismieleen, mutta entä jos sitä ei tunne??
Jos tunnetaso ei kehitykkään normaaliin tapaan, taitaa silloin häpeäkin olla vieras elementti.
Tunneäly kehittyy jo varhaislapsuudessa, vauvaiästä lähtien.
Mutta mistä apu perheväkivaltaan, tunneköyhyyteen, koirankoppi ei voi olla ainoa ratkaisu.
Kuitenkin uutislähetyksiä katsoessa useimmat tappajat, raiskaajat, kavaltajat ja varkaat peittävät kasvonsa.
Joten rikollinen teko yksistään ei tuo mieleen häpeää, häpeä koetaan kasvojen paljastuessa.
Olisiko kasvojen paljastus rinnastettava häpeärangaistukseen.
Lakituvassahan tulee puhua totta, mitään salaamatta, sitä mitään muuttamatta ja lisäämättä, kuitenkin vankilaan joutuminen näyttää tuntuvan rikollisesta pienemmältä häpeältä.
Rinnastaako rikollinen mieli kasvojen näyttämisen kirkon jalkapuuhun??
Siinäpä kysymys jota näinkin pieni ihminen ei osaa selvittää.
Häpeärangaistuksesta näyttää löytyvän puolesta ja vastaan puhuvia, rangaistuksethan vetoavat ihmisen raadolliseen puoleen antaessaan välittömän tyydytyksen ainakin oikeudessa.
Ikiajan on mestauksista ja raipparangaistuksista saatu aikaan markkinat joihin kansa saapuu kuin olymppialaisiin konsanaan, metelin, musiikin ja tanssin pyörteissä sääli taisi olla viimeinen tunne jota tunnettiin.
Miksi kasvojen paljastaminen oikeudessa tunnetaan häpeänä??
Löytyisikö tästä julkisesta häpeästä apua??
Muuten miten saisi mummonpotkijat, käsilaukkuvarkaat, ahneet omaisiltaan kavaltajat ruotuun.
Entä asunnoissa nykyään pyörivä öinen kulkia, näitäkin kun nykyisin liikkuu kansalaisten makuuhuoneissa.
Mitähän tämänkin kulkijan päässä mahtaa liikkua, ja mitä kiksejä mahtaa saada öisillä peloittelu reissuillaan.
Ei jätä kulkia rauhaan edes miesasukkaan asuntoja, naisista puhumattakaan.
Avaimilla kulkee kuten kunnon kansalainen, asunnot vaan kun eivät ole omia. Ei ole ainakaan vielä ollut varkaissa, pelottelukin riittää unestaan heräävää.
Koti, turvasatama, lämmin, parhaalla lukolla varustettu, missä mättää?
Asukkaita pyydetään varustamaan ovensa varmuusketjulla, turvalukolla.
Miten rangaista yörauhan rikkojaa, olisiko tässä kasvon paljastus kohdallaan, entä keskellä toria toriaikaan jalkapuuhun??
Kunhan yökulkia paljastuu niin eiköhän oikeus päätä, tuomarit on sitä varten opiskelleet ja niillä on parempi palkka kuin rivisairaanhoitajalla.
Jopa kaupunginjohtajan kuukausipalkan korotus taitaa olla suurempi, joten näillä mennään ja muristaan.
Siitä huolimatta rakkaudella murmur
Siinäpä kaksiteräinen miekka punnittavaksi.
Yhdysvallassa perheväkivallasta tuomittu sai valita viettääkö kuukauden vankilassa tai koirankopissa, valitsi koirankopin voidakseen pitää työpaikkansa.
Häpeä, voi usein olla suurin rangaistus ihmismieleen, mutta entä jos sitä ei tunne??
Jos tunnetaso ei kehitykkään normaaliin tapaan, taitaa silloin häpeäkin olla vieras elementti.
Tunneäly kehittyy jo varhaislapsuudessa, vauvaiästä lähtien.
Mutta mistä apu perheväkivaltaan, tunneköyhyyteen, koirankoppi ei voi olla ainoa ratkaisu.
Kuitenkin uutislähetyksiä katsoessa useimmat tappajat, raiskaajat, kavaltajat ja varkaat peittävät kasvonsa.
Joten rikollinen teko yksistään ei tuo mieleen häpeää, häpeä koetaan kasvojen paljastuessa.
Olisiko kasvojen paljastus rinnastettava häpeärangaistukseen.
Lakituvassahan tulee puhua totta, mitään salaamatta, sitä mitään muuttamatta ja lisäämättä, kuitenkin vankilaan joutuminen näyttää tuntuvan rikollisesta pienemmältä häpeältä.
Rinnastaako rikollinen mieli kasvojen näyttämisen kirkon jalkapuuhun??
Siinäpä kysymys jota näinkin pieni ihminen ei osaa selvittää.
Häpeärangaistuksesta näyttää löytyvän puolesta ja vastaan puhuvia, rangaistuksethan vetoavat ihmisen raadolliseen puoleen antaessaan välittömän tyydytyksen ainakin oikeudessa.
Ikiajan on mestauksista ja raipparangaistuksista saatu aikaan markkinat joihin kansa saapuu kuin olymppialaisiin konsanaan, metelin, musiikin ja tanssin pyörteissä sääli taisi olla viimeinen tunne jota tunnettiin.
Miksi kasvojen paljastaminen oikeudessa tunnetaan häpeänä??
Löytyisikö tästä julkisesta häpeästä apua??
Muuten miten saisi mummonpotkijat, käsilaukkuvarkaat, ahneet omaisiltaan kavaltajat ruotuun.
Entä asunnoissa nykyään pyörivä öinen kulkia, näitäkin kun nykyisin liikkuu kansalaisten makuuhuoneissa.
Mitähän tämänkin kulkijan päässä mahtaa liikkua, ja mitä kiksejä mahtaa saada öisillä peloittelu reissuillaan.
Ei jätä kulkia rauhaan edes miesasukkaan asuntoja, naisista puhumattakaan.
Avaimilla kulkee kuten kunnon kansalainen, asunnot vaan kun eivät ole omia. Ei ole ainakaan vielä ollut varkaissa, pelottelukin riittää unestaan heräävää.
Koti, turvasatama, lämmin, parhaalla lukolla varustettu, missä mättää?
Asukkaita pyydetään varustamaan ovensa varmuusketjulla, turvalukolla.
Miten rangaista yörauhan rikkojaa, olisiko tässä kasvon paljastus kohdallaan, entä keskellä toria toriaikaan jalkapuuhun??
Kunhan yökulkia paljastuu niin eiköhän oikeus päätä, tuomarit on sitä varten opiskelleet ja niillä on parempi palkka kuin rivisairaanhoitajalla.
Jopa kaupunginjohtajan kuukausipalkan korotus taitaa olla suurempi, joten näillä mennään ja muristaan.
Siitä huolimatta rakkaudella murmur
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
murmurin muistelot: Elli ja Gunnar puutorin laidalla, kohtauspaikka h...
murmurin muistelot: Elli ja Gunnar puutorin laidalla, kohtauspaikka h...: Punaiset lyhdyt, Marilynin sensuellit kuvat seinillä ja musiikki, tuo ihana mukaan tempaava jytke, siinä EG-klubin valttikortit. Saipa sie...
Elli ja Gunnar puutorin laidalla, kohtauspaikka herralle kuin narrille, naisista puhumattakaan
Punaiset lyhdyt, Marilynin sensuellit kuvat seinillä ja musiikki, tuo ihana mukaan tempaava jytke, siinä EG-klubin valttikortit.
Saipa siellä seuran lisäksi hyvää ruokaakin, juomasta puhumattakaan.
Tuo hieman pahamaineinen paikka sai kansan liikkeelle jo alkuillasta, parhain tanssitila lattialla alkoi täyttyä jo kello kuuden jälkeen.
Eronneet, karanneet tai muuten vain seuraa vailla olevat täyttivät paikan yhteiskuntaluokasta riippumatta. Siinä meni muurarit, ekonomit ja työttömät sekaisin kun alkoi sekahaku, ja kotirouvakin oli unohtanut ujoutensa narikkaan.
Oli aina helppo verhoutua muka tanssimisen haluun kun takaraivossa kuitenkin jyskytti tuo ikivanha uteliaisuus uusiin kasvoihin, uusiin seikkailuihin ja oman viehätysvoimansa testaamiseen, vieläkö se kävisi flaksi?
Juoma vaihtoi olintilaa ja humalahakuisesti, mutta hauskaa riitti niin polttari- kuin työporukoillekin.
Juorut täyttivät ainakin naisten wc:n ilmapiirin, joten selväksi tuli minkä näköisellä naisella oli almanakka täynnä miesten puhelinnumeroita, kuulemma soitti valikoidusti kenet haluaa sillä kertaa vuoteensa lämmittäjäksi.
Muutenkin taisi illan aikana vaihtaa omistajaa niin kellot kuin sormuksetkin. Eräälläkin vakio asiakkaalla kun sattui olemaan ripirinnan kelloja molemmat kädet täynnä ja sormukset täyttivät taskut, joten kauppa se on joka kannattaa, vapaa ajallakin.
Kaikkea näki ja kaikkea tapahtui, mutta harvemmin rähinöitä.
Moni rakkaus sai alkunsa, illaksi, viikoksi ja miksei vuosiksi, suurin osa loppui aamuun auringon nousun myötä.
Ei iltaa ilman "Peter Pania" ja löytyipä monta narsistiakin, meitä kun on moneksi, ihmisen kun ei ole hyvä olla yksin, lauma sielun.
Mutta tanssi jatkui ja väki vaihtui, illan mittaan useitakin kertoja.
Baaritiskin ympärys täyttyi ja tupakan savu täytti ilman harmaaksi sumupilveksi, työsuojelusta ei siinä vaiheessa puhuttu.
Tiivis ja kuuma oli tunnelma kun tanssittiin, ahdastakin, mutta eipä tainnut tuo häiritä.
Jaloille tallattiin, tönittiin, saipa joskus kyynerpäästäkin iskun kun vieruspari taivutti tulista tangoa.
Mutta hassuinta oli kun juuri tilaamani Jaffa ( ihan raakana) juotiin sillä aikaa kun olin tanssimassa, joten ei tainnut juoja saada ilmaista humalaa.
Täällä moni suhde sai alkunsa ja moni myös loppunsa, elämä menee menojaan ja ihminen elää tavallaan.
Mutta kuitenkin Ellin ja Gunnarin matala kynnys sai yksinäiset liikkeelle yhteiskuntaluokasta riippumatta, seuraa löytyi ja sitä sai jos halukkuutta löytyi.
EG-klubi oli jokapäivä auki aikaisesta illasta ja näin mahdollisti iltaunisenkin riennon.
Tanssia sai ja palanpainiketta löytyi, joten mistä löytyy samanmoinen paikka.
Paikka suljettiin tämän vuosituhannen ensimmäisenä päivänä.
Aika ja ihmiset muuttuvat, tarpeetkin...
Yksinäisyys lannistaa, työttömyys, syrjäytyminen, nyt jos koskaan kun lamaa pukkaa uutisista ja lehdistä, apua tarvittaisiin.
Mikä olisi parasta ja madaltaisi kynnystä, mikä saisi yksinäisen liikkeelle.
Siinä pulma, mistä apua takakammarin pojalle tai ujolle hiirulaiselle, kaikilla kun ei ole tuota maataloakaan, jos olisi voisi morsiammen hakua yrittää maajussille morsian tai -sulhanen ohjelmasta.
On niitä suhteita EG-klubilla kestäviäkin solmittu, esim. 23.7.1989 lähti matkaani mieshenkilö, joka yhä keittää aamupuuron ja maistuu tuo puuro vieläkin, yhdessä nauttien.
Hyvää kesää rakkaudella murmur
Saipa siellä seuran lisäksi hyvää ruokaakin, juomasta puhumattakaan.
Tuo hieman pahamaineinen paikka sai kansan liikkeelle jo alkuillasta, parhain tanssitila lattialla alkoi täyttyä jo kello kuuden jälkeen.
Eronneet, karanneet tai muuten vain seuraa vailla olevat täyttivät paikan yhteiskuntaluokasta riippumatta. Siinä meni muurarit, ekonomit ja työttömät sekaisin kun alkoi sekahaku, ja kotirouvakin oli unohtanut ujoutensa narikkaan.
Oli aina helppo verhoutua muka tanssimisen haluun kun takaraivossa kuitenkin jyskytti tuo ikivanha uteliaisuus uusiin kasvoihin, uusiin seikkailuihin ja oman viehätysvoimansa testaamiseen, vieläkö se kävisi flaksi?
Juoma vaihtoi olintilaa ja humalahakuisesti, mutta hauskaa riitti niin polttari- kuin työporukoillekin.
Juorut täyttivät ainakin naisten wc:n ilmapiirin, joten selväksi tuli minkä näköisellä naisella oli almanakka täynnä miesten puhelinnumeroita, kuulemma soitti valikoidusti kenet haluaa sillä kertaa vuoteensa lämmittäjäksi.
Muutenkin taisi illan aikana vaihtaa omistajaa niin kellot kuin sormuksetkin. Eräälläkin vakio asiakkaalla kun sattui olemaan ripirinnan kelloja molemmat kädet täynnä ja sormukset täyttivät taskut, joten kauppa se on joka kannattaa, vapaa ajallakin.
Kaikkea näki ja kaikkea tapahtui, mutta harvemmin rähinöitä.
Moni rakkaus sai alkunsa, illaksi, viikoksi ja miksei vuosiksi, suurin osa loppui aamuun auringon nousun myötä.
Ei iltaa ilman "Peter Pania" ja löytyipä monta narsistiakin, meitä kun on moneksi, ihmisen kun ei ole hyvä olla yksin, lauma sielun.
Mutta tanssi jatkui ja väki vaihtui, illan mittaan useitakin kertoja.
Baaritiskin ympärys täyttyi ja tupakan savu täytti ilman harmaaksi sumupilveksi, työsuojelusta ei siinä vaiheessa puhuttu.
Tiivis ja kuuma oli tunnelma kun tanssittiin, ahdastakin, mutta eipä tainnut tuo häiritä.
Jaloille tallattiin, tönittiin, saipa joskus kyynerpäästäkin iskun kun vieruspari taivutti tulista tangoa.
Mutta hassuinta oli kun juuri tilaamani Jaffa ( ihan raakana) juotiin sillä aikaa kun olin tanssimassa, joten ei tainnut juoja saada ilmaista humalaa.
Täällä moni suhde sai alkunsa ja moni myös loppunsa, elämä menee menojaan ja ihminen elää tavallaan.
Mutta kuitenkin Ellin ja Gunnarin matala kynnys sai yksinäiset liikkeelle yhteiskuntaluokasta riippumatta, seuraa löytyi ja sitä sai jos halukkuutta löytyi.
EG-klubi oli jokapäivä auki aikaisesta illasta ja näin mahdollisti iltaunisenkin riennon.
Tanssia sai ja palanpainiketta löytyi, joten mistä löytyy samanmoinen paikka.
Paikka suljettiin tämän vuosituhannen ensimmäisenä päivänä.
Aika ja ihmiset muuttuvat, tarpeetkin...
Yksinäisyys lannistaa, työttömyys, syrjäytyminen, nyt jos koskaan kun lamaa pukkaa uutisista ja lehdistä, apua tarvittaisiin.
Mikä olisi parasta ja madaltaisi kynnystä, mikä saisi yksinäisen liikkeelle.
Siinä pulma, mistä apua takakammarin pojalle tai ujolle hiirulaiselle, kaikilla kun ei ole tuota maataloakaan, jos olisi voisi morsiammen hakua yrittää maajussille morsian tai -sulhanen ohjelmasta.
On niitä suhteita EG-klubilla kestäviäkin solmittu, esim. 23.7.1989 lähti matkaani mieshenkilö, joka yhä keittää aamupuuron ja maistuu tuo puuro vieläkin, yhdessä nauttien.
Hyvää kesää rakkaudella murmur
maanantai 25. kesäkuuta 2012
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 8
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 8: Niinpä odotin viikon, taisi mennä toistakin kunnes rohkenin mennä kalenteria hakemaan. Kalenteri olisi joutanut mennä, jäädä hakematta, mut...
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 8
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 8: Niinpä odotin viikon, taisi mennä toistakin kunnes rohkenin mennä kalenteria hakemaan. Kalenteri olisi joutanut mennä, jäädä hakematta, mut...
Viha ja pelko yhteensoppii / osa 8
Niinpä odotin viikon, taisi mennä toistakin kunnes rohkenin mennä kalenteria hakemaan. Kalenteri olisi joutanut mennä, jäädä hakematta, mutta olin luvannut lapselle, 10 vuotiaalle.
Omatunto voitti pelon.
Otin kuitenkin mieheni mukaan, jäi liikkeen ulkopuolelle. Ei kertonut ajatuksiaan, odotti. Odotti hölmöä vaimoaan kuin turvamies konsanaan. Tiesi pelostani, ymmärsi.
Ei ivannut, oli vain oma itsensä, minun mieheni.
Vastaanotto liikkeessä oli mitä mairein, oli hymyä, halausta, kuin mitään ikävää ei olisi tapahtunutkaan, kuin parhaat ystävät konsanaan.
Mutta haarniskani oli saanut naarmun, murtunut, minuun ei enää saanut otetta, pyristelin kuin kala verkossa.
Toistelin olematonta kiirettä, kerroin mieheni odottavan.
Nyt minulle tarjottiin uutta kasvohoitoa, kokeiluna. Hoito oli juuri tullut USA:sta ja sitä olisi pitänyt kokeilla, hoito ei olisi maksanut minulle mitään, kanta-asiakkaalle.
Syytin kiirettä, rouva yritti lepytellä tarttui molemmin käsin hartioista, lausui nimeäni, monta kertaa. Käännyin, lupasin ottaa yhteyttä paremmalla ajalla.... Parempaa aikaa ei ole tähän päivään mennessä löytynyt.
Pieni kaupunki, pienet ympyrät, pelkoni kohdetta ei niin vain voi välttää.
Kävelee vastaan vaimonsa kanssa, tervehtii meitä, miestäni ja minua, kun pakoonkaan ei pääse... Kohteliaisuus ennenkaikkea, kun muutakaan ei voi, eikä äkkiseltään keksi...
Muutaman päivän kuluttua on viha löytänyt taas omistajansa ja asettunut uomaansa, niinpä tervehdystä ei näy ei kuulu. Tapaamme toisemme kadulla, mies kääntää katseensa, ilme kovettuu, asento jäykistyy, vihan voi melkeinpä haistaa. Mikä saa ihmisessä aikaan näin hirveän vihan?? Enkä minä ole ainoa vihansa kohde.
Olenhan aiemmin kertonut hänen vihastaan homoja, veljeään, äitiään, siskoaan, isäpuoltaan ym. kohtaan, mitä tämä on, ja mihin se johtaa.
Miten ihminen joka ei saa tahtoaan läpi saa itsessään aikaan näin hirveän vuosikausia kestävän vihan, vihan joka ei laimene, ei unohdu.
Tarina on totta, mutta tarinan kertojan haluan salata, olen sen luvannut.
Pelko sai lopulta "siivet selkäänsä" ja siksi se haluttiin julkaista, opetukseksi, pelastusrenkaaksi, turvatiedoksi.
Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa, hymyn taakse voi kätkeytyä paljon, enemmän kuin arvaatkaan.
Maailmassa on paljon vihaa, pelkoa, rakkautta, löytyypä hyvyyttäkin.
Mutta miksi mies tappaa, lyö?? Siitä on pakko kirjoittaa, ottaa selvää, kysellä?
Palataan näihin tunnelmiin ensi kerralla.
Rakkain terveisin murmur
Omatunto voitti pelon.
Otin kuitenkin mieheni mukaan, jäi liikkeen ulkopuolelle. Ei kertonut ajatuksiaan, odotti. Odotti hölmöä vaimoaan kuin turvamies konsanaan. Tiesi pelostani, ymmärsi.
Ei ivannut, oli vain oma itsensä, minun mieheni.
Vastaanotto liikkeessä oli mitä mairein, oli hymyä, halausta, kuin mitään ikävää ei olisi tapahtunutkaan, kuin parhaat ystävät konsanaan.
Mutta haarniskani oli saanut naarmun, murtunut, minuun ei enää saanut otetta, pyristelin kuin kala verkossa.
Toistelin olematonta kiirettä, kerroin mieheni odottavan.
Nyt minulle tarjottiin uutta kasvohoitoa, kokeiluna. Hoito oli juuri tullut USA:sta ja sitä olisi pitänyt kokeilla, hoito ei olisi maksanut minulle mitään, kanta-asiakkaalle.
Syytin kiirettä, rouva yritti lepytellä tarttui molemmin käsin hartioista, lausui nimeäni, monta kertaa. Käännyin, lupasin ottaa yhteyttä paremmalla ajalla.... Parempaa aikaa ei ole tähän päivään mennessä löytynyt.
Pieni kaupunki, pienet ympyrät, pelkoni kohdetta ei niin vain voi välttää.
Kävelee vastaan vaimonsa kanssa, tervehtii meitä, miestäni ja minua, kun pakoonkaan ei pääse... Kohteliaisuus ennenkaikkea, kun muutakaan ei voi, eikä äkkiseltään keksi...
Muutaman päivän kuluttua on viha löytänyt taas omistajansa ja asettunut uomaansa, niinpä tervehdystä ei näy ei kuulu. Tapaamme toisemme kadulla, mies kääntää katseensa, ilme kovettuu, asento jäykistyy, vihan voi melkeinpä haistaa. Mikä saa ihmisessä aikaan näin hirveän vihan?? Enkä minä ole ainoa vihansa kohde.
Olenhan aiemmin kertonut hänen vihastaan homoja, veljeään, äitiään, siskoaan, isäpuoltaan ym. kohtaan, mitä tämä on, ja mihin se johtaa.
Miten ihminen joka ei saa tahtoaan läpi saa itsessään aikaan näin hirveän vuosikausia kestävän vihan, vihan joka ei laimene, ei unohdu.
Tarina on totta, mutta tarinan kertojan haluan salata, olen sen luvannut.
Pelko sai lopulta "siivet selkäänsä" ja siksi se haluttiin julkaista, opetukseksi, pelastusrenkaaksi, turvatiedoksi.
Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa, hymyn taakse voi kätkeytyä paljon, enemmän kuin arvaatkaan.
Maailmassa on paljon vihaa, pelkoa, rakkautta, löytyypä hyvyyttäkin.
Mutta miksi mies tappaa, lyö?? Siitä on pakko kirjoittaa, ottaa selvää, kysellä?
Palataan näihin tunnelmiin ensi kerralla.
Rakkain terveisin murmur
maanantai 11. kesäkuuta 2012
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii /osa 7
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii /osa 7: Nyt jos koskaan on aika ottaa itseään niskasta ja soittaa poliisille, sen myös tein. Keskus yhdisti minut talousrikostutkintaan, hyvä tuum...
Viha ja pelko yhteensoppii /osa 7
Nyt jos koskaan on aika ottaa itseään niskasta ja soittaa poliisille, sen myös tein.
Keskus yhdisti minut talousrikostutkintaan, hyvä tuumasin mielessäni. Hetken kuluttua
ystävällis jämäkkä poliisimies kyseli, kuunteli ja ennen kuin huomasinkaan olin kertonut kaiken, mitään salaamatta ja mitään pois jättämättä.
Kyseli yrittäjäperheen nimet, puhelinnumerot, liikkeen nimen, sijainnin sekä yleensäkin kaiken mahdollisen ja mahdottoman väliltä.
Ja kaskummaa en tiennyt nimiä, en numeroita, en oikeastaan mitään. Liikkeen numeron tiesin, enhän olisi muuten pystynyt tilaamaan hoitoaikoja.
Tyttären etunimen tiesin samoin heidän lempinimensä, oikeat nimet olivat kuulemma suomalaisen vaikea ääntää?
Tyttären puhelinnumero oli jäänyt kännykkäni muistiin, minullehan oli viestitetty sitä kautta.
Kuitenkin minua oltiin leivottu mummiksi, mies nimitti jopa äidikseen. Aika hepposin perustein sitä mummiksi halutaan. Minun odotettiin tallettavan tyttärensä tilille rahaa jolla hankittaisiin hänelle auto ja ajokortti.
Tytär kuulemma hoitaisi ja huolehtisi minusta kun olisin vanha. Tämä kuulemma todistaisi minun rakastavan häntä kuin omaa lapsenlastani, olinhan kustantanut hänelle nämä ylellisyydet.
Vanhemmat antaisivat minulle rahaa jonka minun tulisi tallettaa tyttären pankkitilille. Joten minusta outoa, olisivathan he pystyneet tähän itsekin, rahathan tulivat heiltä?
Vanha olen mutten seniili, kilttikin mutta en sentään onneksi niin kiltti.
Yhtäkaikki sain lohdukseni kuulla poliisimiehen ihmetyksen, hänestäkin juttu on outo, viittaisi veronkiertoon, tiedä häntä.
Tässä vaiheessa kerroin pelostani, pyysin myös ettei minua liitettäisi juttuun.
Olin halunnut vain jonkun tietävän, jos jotakin sattuu.
Poliisi tuntui ymmärtävän, varoitti etten saa antaa sekoittaa itseäni enempää.
Vihjaisi myös uuden hoitolan olevan paikallaan.
Illalla kerroin miehelleni kaiken, tyhmyyden, häpeän ja hyväksikäytetyn tunteen, pettymyksen kun luottamus rikotaan.
Tapaus jäi onneksi yritys asteelle, mutta entä jos ei??
Sanotaan, ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön, tämä leikki oli kuitenkin hevosen leikkiä jonka onneksi puhalsin poikki, poikki vielä kun kykenin.
Pelko jäi, yritin työntää sitä taka-alalle, mutta kun sitä ruokittiin.
Yrittänyttä ei helposti lannisteta, niinpä tyttärensä tekstiviesti ilmoitti koulun joulukalenterista jonka voisin noutaa äitinsä liiketilasta. Olinhan sen maksanut etukäteen leffareissulla, tiedustelipa vielä milloin sen noutaisin....
Joten leikki jatkuu....
Jatkuu viikon kuluttua, lukurauhaa siihen asti.
Kyllä se vielä joskus selviää FAKTAA tai FIKTIOTA.
Rakkaudella murmur.
Keskus yhdisti minut talousrikostutkintaan, hyvä tuumasin mielessäni. Hetken kuluttua
ystävällis jämäkkä poliisimies kyseli, kuunteli ja ennen kuin huomasinkaan olin kertonut kaiken, mitään salaamatta ja mitään pois jättämättä.
Kyseli yrittäjäperheen nimet, puhelinnumerot, liikkeen nimen, sijainnin sekä yleensäkin kaiken mahdollisen ja mahdottoman väliltä.
Ja kaskummaa en tiennyt nimiä, en numeroita, en oikeastaan mitään. Liikkeen numeron tiesin, enhän olisi muuten pystynyt tilaamaan hoitoaikoja.
Tyttären etunimen tiesin samoin heidän lempinimensä, oikeat nimet olivat kuulemma suomalaisen vaikea ääntää?
Tyttären puhelinnumero oli jäänyt kännykkäni muistiin, minullehan oli viestitetty sitä kautta.
Kuitenkin minua oltiin leivottu mummiksi, mies nimitti jopa äidikseen. Aika hepposin perustein sitä mummiksi halutaan. Minun odotettiin tallettavan tyttärensä tilille rahaa jolla hankittaisiin hänelle auto ja ajokortti.
Tytär kuulemma hoitaisi ja huolehtisi minusta kun olisin vanha. Tämä kuulemma todistaisi minun rakastavan häntä kuin omaa lapsenlastani, olinhan kustantanut hänelle nämä ylellisyydet.
Vanhemmat antaisivat minulle rahaa jonka minun tulisi tallettaa tyttären pankkitilille. Joten minusta outoa, olisivathan he pystyneet tähän itsekin, rahathan tulivat heiltä?
Vanha olen mutten seniili, kilttikin mutta en sentään onneksi niin kiltti.
Yhtäkaikki sain lohdukseni kuulla poliisimiehen ihmetyksen, hänestäkin juttu on outo, viittaisi veronkiertoon, tiedä häntä.
Tässä vaiheessa kerroin pelostani, pyysin myös ettei minua liitettäisi juttuun.
Olin halunnut vain jonkun tietävän, jos jotakin sattuu.
Poliisi tuntui ymmärtävän, varoitti etten saa antaa sekoittaa itseäni enempää.
Vihjaisi myös uuden hoitolan olevan paikallaan.
Illalla kerroin miehelleni kaiken, tyhmyyden, häpeän ja hyväksikäytetyn tunteen, pettymyksen kun luottamus rikotaan.
Tapaus jäi onneksi yritys asteelle, mutta entä jos ei??
Sanotaan, ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön, tämä leikki oli kuitenkin hevosen leikkiä jonka onneksi puhalsin poikki, poikki vielä kun kykenin.
Pelko jäi, yritin työntää sitä taka-alalle, mutta kun sitä ruokittiin.
Yrittänyttä ei helposti lannisteta, niinpä tyttärensä tekstiviesti ilmoitti koulun joulukalenterista jonka voisin noutaa äitinsä liiketilasta. Olinhan sen maksanut etukäteen leffareissulla, tiedustelipa vielä milloin sen noutaisin....
Joten leikki jatkuu....
Jatkuu viikon kuluttua, lukurauhaa siihen asti.
Kyllä se vielä joskus selviää FAKTAA tai FIKTIOTA.
Rakkaudella murmur.
torstai 7. kesäkuuta 2012
viha ja pelko yhteensoppii / osa 6
Kaikki loppuu aikanaan, kuten nuorison satukuva ja niin poistuimme muiden mukana ulos kirpeään pikku pakkaseen.
Täysinäisen salin kesti tyhjentyä joten jonotimme muiden mukana ulos pääsyä.
Kadulla odottikin sitten tytön vanhemmat.
Molemmmat katsoivat kadun toiselle puolelle kivettynein kasvoin, ei kysytty miten meni, oliko kuva hyvä, ei mitään kommenttia. Jos vihan voisi haistaa, niin nyt jos koskaan sen haju täyttäisi koko lähiseudun. Ei kiitetty tyttären leffa seurasta, hassua, enhän minä tyttären kanssa elokuviin ängennyt. Tytärhän minulle soitti ja varasi jopa liput, kysymys kuuluukin kuka oikeastaan järjesti koko reissun, isä vai äiti?
No siinä tilanteessa en autoon ängennyt, en olisi edes uskaltanut.
Kiitin leffa seurasta ja sanoin käveleväni kotiin, olinhan suunnitellut näin jo alun alkaenkin.
Näin pelko tuli, teki pesän ja jäi asumaan. Kaihersi sielua ja itsetuntoa.
En kehdannut kertoa miehelleni, en tyttärelleni, häpesin.
Häpesin käyttäymistäni, tyhmyyttäni. Entisen anopin sanat pullossa kasvanut, tulivat mieleeni. Tajusin etten vieläkään ole sitä pullon korkkia saanut auki....
Asia olisi jäänyt pakottamaan vain minun takaraivoani, jos pelkoa ei olisi ruokittu.
Mutta sitä ruokittiin, oikein olan takaa.
Muutaman illan kuluttua, ovisummeri soi.
Kysyn kuka soittaa, ei vastausta, joten en avaa porraskäytävän ovea.
Joku ystävällinen sielu kuitenkin auttaa hädässä olevaa ja avaa.
Ei aikaakaan kun ovikellomme soi.
Katson ovisilmästä, suuri kokoinen noin 45- 50 vuotias mies seisoo oven takana. En avaa, kysyn mitä asiaa, ei vastausta. Soittaa uudelleen, kysyn, ei vastaa. Tapaus toistuu useamman kerran, en saa vastausta. Käsken poistumaan, sanoen etten tunne häntä. Soittaa yhä ja tuo silmänsä aivan ovisilmään, siinä vaiheessa mieheni huomio jotain outoa tapahtuvan ja tulee myös eteiseen. Tuntematon mies poistuu paikalta kun kuulee minun kertovan miehelleni tapahtuneesta.
Pelkoa on ruokittu, tulee ajatus varoittamisesta, minua oli kielletty kertomasta.
En kertonut, ei yksin enää häpeä vaan myös pelko esti sen.
Elin pelon ja häpeän välimaastossa muutaman päivän, poistuin kotoa vain kauppareissujen ajaksi, silloinkin tähyilin ympärilleni, katsoin ja kuulostelin, pelkäsin.
Kunnes tyttäreni soitti ja ehdotti leipomon tehtaanmyylämässä käyntiä, lupasi tulla hakemaan, lupauduin. Matkalla avauduin ja kerroin, puhuin kaiken, häpeänkin.
Sain tietenkin kunnon läksytyksen, ei säästellyt sanojaan, olin ne ansainnut. Vannotti kertomaan miehelle ja poliisille. Kaiken saarnan keskellä tunsin kutistuvani pieneksi tytöksi joka pelkää vihaisia kasvoja ja sanoja..........
Tarina jatkuu alkuviikolla, kirjoitellaan. Faktaa tai fiktiota, siinäpä kysymys.
Rakkaudella murmur
Täysinäisen salin kesti tyhjentyä joten jonotimme muiden mukana ulos pääsyä.
Kadulla odottikin sitten tytön vanhemmat.
Molemmmat katsoivat kadun toiselle puolelle kivettynein kasvoin, ei kysytty miten meni, oliko kuva hyvä, ei mitään kommenttia. Jos vihan voisi haistaa, niin nyt jos koskaan sen haju täyttäisi koko lähiseudun. Ei kiitetty tyttären leffa seurasta, hassua, enhän minä tyttären kanssa elokuviin ängennyt. Tytärhän minulle soitti ja varasi jopa liput, kysymys kuuluukin kuka oikeastaan järjesti koko reissun, isä vai äiti?
No siinä tilanteessa en autoon ängennyt, en olisi edes uskaltanut.
Kiitin leffa seurasta ja sanoin käveleväni kotiin, olinhan suunnitellut näin jo alun alkaenkin.
Näin pelko tuli, teki pesän ja jäi asumaan. Kaihersi sielua ja itsetuntoa.
En kehdannut kertoa miehelleni, en tyttärelleni, häpesin.
Häpesin käyttäymistäni, tyhmyyttäni. Entisen anopin sanat pullossa kasvanut, tulivat mieleeni. Tajusin etten vieläkään ole sitä pullon korkkia saanut auki....
Asia olisi jäänyt pakottamaan vain minun takaraivoani, jos pelkoa ei olisi ruokittu.
Mutta sitä ruokittiin, oikein olan takaa.
Muutaman illan kuluttua, ovisummeri soi.
Kysyn kuka soittaa, ei vastausta, joten en avaa porraskäytävän ovea.
Joku ystävällinen sielu kuitenkin auttaa hädässä olevaa ja avaa.
Ei aikaakaan kun ovikellomme soi.
Katson ovisilmästä, suuri kokoinen noin 45- 50 vuotias mies seisoo oven takana. En avaa, kysyn mitä asiaa, ei vastausta. Soittaa uudelleen, kysyn, ei vastaa. Tapaus toistuu useamman kerran, en saa vastausta. Käsken poistumaan, sanoen etten tunne häntä. Soittaa yhä ja tuo silmänsä aivan ovisilmään, siinä vaiheessa mieheni huomio jotain outoa tapahtuvan ja tulee myös eteiseen. Tuntematon mies poistuu paikalta kun kuulee minun kertovan miehelleni tapahtuneesta.
Pelkoa on ruokittu, tulee ajatus varoittamisesta, minua oli kielletty kertomasta.
En kertonut, ei yksin enää häpeä vaan myös pelko esti sen.
Elin pelon ja häpeän välimaastossa muutaman päivän, poistuin kotoa vain kauppareissujen ajaksi, silloinkin tähyilin ympärilleni, katsoin ja kuulostelin, pelkäsin.
Kunnes tyttäreni soitti ja ehdotti leipomon tehtaanmyylämässä käyntiä, lupasi tulla hakemaan, lupauduin. Matkalla avauduin ja kerroin, puhuin kaiken, häpeänkin.
Sain tietenkin kunnon läksytyksen, ei säästellyt sanojaan, olin ne ansainnut. Vannotti kertomaan miehelle ja poliisille. Kaiken saarnan keskellä tunsin kutistuvani pieneksi tytöksi joka pelkää vihaisia kasvoja ja sanoja..........
Tarina jatkuu alkuviikolla, kirjoitellaan. Faktaa tai fiktiota, siinäpä kysymys.
Rakkaudella murmur
maanantai 4. kesäkuuta 2012
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 5
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 5: Ei tullutkaan tapaamista teatterin edustalle, myös vanhemmille päivä sopi joten olen ilmeisesti alusta asti ymmärtänyt oikein.... Minusta t...
Viha ja pelko yhteensoppii / osa 5
Ei tullutkaan tapaamista teatterin edustalle, myös vanhemmille päivä sopi joten olen ilmeisesti alusta asti ymmärtänyt oikein.... Minusta tehdään nyt"pesijätärtä" tai siirtäjää, en tiedä kumpaa, en halua tietääkään.
Vaimo ei tule asuntoon kun kuulee mieheni olevan kotona, odottaa porraskäytävässä.
Ulos mentäessä en näe heidän autoaan, on kuulemma jätetty kulman taakse.
Sopivasti katseilta piilossa vaimo pysähtyy, kertoo hänellä olevan rahat ja tilinumeron johon rahat tulee tallettaa; varoittaa yhä kertomasta, kukaan ei saa tietää, edes heidän tyttärensä.
Kauhistun, sanon etten voi tehdä sellaista. Luikertelen ja hädissäni vertaan lapsenlapsiini joita kaikkia tulee kohdella tasapuolisesti. Elikä jos minulla olisi varaa minun tulisi kustantaa kaikille auto ja ajokortti, joten parempi unohtaa koko ajatus.
Vaimo sanoo ymmärtävänsä, ymmärtää ja ymmärtää mutta miten?
Autoon päästyämme vaimo kertoo miehelleen yrittää puhua hiljaa ettei tyttärensä kuule, minusta ei ole väliä, en edes ymmärrä kieltään.
Miehen ilme synkkenee, asento jäykistyy, viha tulee, jää. Mikä vei lipevän hymyn, ylenpalttisen ystävällisyyden? Harhaa kaikkityynni, tästä alkaa pelko, joka kasvaa kun sitä ruokitaan.
Matka jatkuu, vaimo ja miehensä eivät tule teatteriin, joten menemme tyttären kanssa kaksin sisään.
Joudumme odottamaan kauan kuvan alkua, minunhan piti kävellä tapaamiseen.
Yritän keskittyä kuvaan, ajatus harhailee rahoissa joihin en halua koskea...
En halua pelinappulaksi. Olen opetettu pelkuriksi jo lapsesta, kunnioittamaan lakia, poliisia, tottelemaan opettajaa ja pomoa, tekemään työtä, opetettu väärän ja oikean ero. Siis pullossa kasvanut, minulle olisi pitänyt opettaa myös vaara......
Kertomus jatkuu viikon lopulla, palaillaan.
Muuten totuus voi joskus olla taruakin ihmeellisempää, siis fiktio tai faktaa?
Rakkaudella murmur
Vaimo ei tule asuntoon kun kuulee mieheni olevan kotona, odottaa porraskäytävässä.
Ulos mentäessä en näe heidän autoaan, on kuulemma jätetty kulman taakse.
Sopivasti katseilta piilossa vaimo pysähtyy, kertoo hänellä olevan rahat ja tilinumeron johon rahat tulee tallettaa; varoittaa yhä kertomasta, kukaan ei saa tietää, edes heidän tyttärensä.
Kauhistun, sanon etten voi tehdä sellaista. Luikertelen ja hädissäni vertaan lapsenlapsiini joita kaikkia tulee kohdella tasapuolisesti. Elikä jos minulla olisi varaa minun tulisi kustantaa kaikille auto ja ajokortti, joten parempi unohtaa koko ajatus.
Vaimo sanoo ymmärtävänsä, ymmärtää ja ymmärtää mutta miten?
Autoon päästyämme vaimo kertoo miehelleen yrittää puhua hiljaa ettei tyttärensä kuule, minusta ei ole väliä, en edes ymmärrä kieltään.
Miehen ilme synkkenee, asento jäykistyy, viha tulee, jää. Mikä vei lipevän hymyn, ylenpalttisen ystävällisyyden? Harhaa kaikkityynni, tästä alkaa pelko, joka kasvaa kun sitä ruokitaan.
Matka jatkuu, vaimo ja miehensä eivät tule teatteriin, joten menemme tyttären kanssa kaksin sisään.
Joudumme odottamaan kauan kuvan alkua, minunhan piti kävellä tapaamiseen.
Yritän keskittyä kuvaan, ajatus harhailee rahoissa joihin en halua koskea...
En halua pelinappulaksi. Olen opetettu pelkuriksi jo lapsesta, kunnioittamaan lakia, poliisia, tottelemaan opettajaa ja pomoa, tekemään työtä, opetettu väärän ja oikean ero. Siis pullossa kasvanut, minulle olisi pitänyt opettaa myös vaara......
Kertomus jatkuu viikon lopulla, palaillaan.
Muuten totuus voi joskus olla taruakin ihmeellisempää, siis fiktio tai faktaa?
Rakkaudella murmur
torstai 31. toukokuuta 2012
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 4
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 4: Panen niin kutsutusti pääni pensaaseen, uskon selvinneeni, en tulisi enää koskaan astumaan heidän liikkeeseensä, näin päätin, mutta miten s...
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 4
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii / osa 4: Panen niin kutsutusti pääni pensaaseen, uskon selvinneeni, en tulisi enää koskaan astumaan heidän liikkeeseensä, näin päätin, mutta miten s...
Viha ja pelko yhteensoppii / osa 4
Panen niin kutsutusti pääni pensaaseen, uskon selvinneeni, en tulisi enää koskaan astumaan heidän liikkeeseensä, näin päätin, mutta miten sitten kävikään.
Aikaa kuluu ja yritän unohtaa, uskottelen ymmärtäneeni väärin. Samoin uskon yrittäjillä olevan kielellisiä ongelmia, eihän tälläista kukaan voisi edes suunnitella, utopistista kaikki tyynni.
Verkot on kuitenkin laskettu ja suunnitelma elää....
Vastaan puhelimeen pelotta, vaikka numero onkin vieras, lehtimyyjä oletettavasti päättelen.
Ei ole lehtimyyjä vaan heidän kymmenvuotias tyttärensä.
Pyytää minua kanssaan elokuvaa katsomaan, elokuva on kielletty alle kaksitoistavuotiaille, mutta aikuisen siis minun kanssani pääsisi sitä katsomaan, ymmärsin puheistaan vanhempiensa olevan estyneitä, joten lupaudun.
Eihän lapsi seurana ja päiväaikaan voi olla muuta kuin turvallista ja muutenhan olihan minua kielletty kertomasta edes heidän tyttärelleen kyseistä asiaa.
Mieheni ja minä ihmettelemme kutsua, mutta yhtäkaikki päätän lähteä kun kuva tuntuu olevan tytölle tärkeä.
Hetken kuluttua tekstiviesti ilmoittaa päivämäärän, ei kuitenkaan sovi minulle ja ilmoitan sen samantien. Ehdotan seuraavaa päivää, on sunnuntai. Seuraava viesti inttää kuitenkin edellisestä päivästä. Ilmoitan että antaa olla jätetään kuviin meno tulevaisuuteen.
Seuraava viesti kertookin sitten päivän sopivan, joten tapaaminen sovitaan teatterin eteen sunnuntaina hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua; liputkin kun pitää ostaa.
Ilma on marraskuuhun nähden mitä parhain, kuiva kuulakas ehkä pieni pakkasen poikanen tulisi punertamaan poskia. Valmistaudun hyvissä ajoin tapaamiseen teatterin edustalle, matkaan tulisi menemään aikaa hieman alle puolituntinen, olenhan tottunut liikkumaan.
Valmistautumiseni keskeyttää porraspuhelin, siellä tyttären äiti ilmoittaa tulostaan.
En avaa alaovea vaan menen vastaan.
Oli leiponut aamulla ja tuo minulle maistiaisia.
Tulee sisään avonaisesta ovesta ja seuraa minua asunnolle. Kun kuulee mieheni olevan kotona jää porraskäytävään odottamaan.
Pihalle ehdittyämme ihmettelen kun autoa ei näy, millä mahtaa olla liikenteessä.
Kertoo auton olevan kadulla kulman takana.
Katseilta piilossa kertoo hänellä olevan rahat....
Kauhistun...
Tarina jatkuu, totta vai tarua, lukija päättää. Palataan ensiviikolla, seuraathan mukana.
Rakkaudella murmur
Aikaa kuluu ja yritän unohtaa, uskottelen ymmärtäneeni väärin. Samoin uskon yrittäjillä olevan kielellisiä ongelmia, eihän tälläista kukaan voisi edes suunnitella, utopistista kaikki tyynni.
Verkot on kuitenkin laskettu ja suunnitelma elää....
Vastaan puhelimeen pelotta, vaikka numero onkin vieras, lehtimyyjä oletettavasti päättelen.
Ei ole lehtimyyjä vaan heidän kymmenvuotias tyttärensä.
Pyytää minua kanssaan elokuvaa katsomaan, elokuva on kielletty alle kaksitoistavuotiaille, mutta aikuisen siis minun kanssani pääsisi sitä katsomaan, ymmärsin puheistaan vanhempiensa olevan estyneitä, joten lupaudun.
Eihän lapsi seurana ja päiväaikaan voi olla muuta kuin turvallista ja muutenhan olihan minua kielletty kertomasta edes heidän tyttärelleen kyseistä asiaa.
Mieheni ja minä ihmettelemme kutsua, mutta yhtäkaikki päätän lähteä kun kuva tuntuu olevan tytölle tärkeä.
Hetken kuluttua tekstiviesti ilmoittaa päivämäärän, ei kuitenkaan sovi minulle ja ilmoitan sen samantien. Ehdotan seuraavaa päivää, on sunnuntai. Seuraava viesti inttää kuitenkin edellisestä päivästä. Ilmoitan että antaa olla jätetään kuviin meno tulevaisuuteen.
Seuraava viesti kertookin sitten päivän sopivan, joten tapaaminen sovitaan teatterin eteen sunnuntaina hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua; liputkin kun pitää ostaa.
Ilma on marraskuuhun nähden mitä parhain, kuiva kuulakas ehkä pieni pakkasen poikanen tulisi punertamaan poskia. Valmistaudun hyvissä ajoin tapaamiseen teatterin edustalle, matkaan tulisi menemään aikaa hieman alle puolituntinen, olenhan tottunut liikkumaan.
Valmistautumiseni keskeyttää porraspuhelin, siellä tyttären äiti ilmoittaa tulostaan.
En avaa alaovea vaan menen vastaan.
Oli leiponut aamulla ja tuo minulle maistiaisia.
Tulee sisään avonaisesta ovesta ja seuraa minua asunnolle. Kun kuulee mieheni olevan kotona jää porraskäytävään odottamaan.
Pihalle ehdittyämme ihmettelen kun autoa ei näy, millä mahtaa olla liikenteessä.
Kertoo auton olevan kadulla kulman takana.
Katseilta piilossa kertoo hänellä olevan rahat....
Kauhistun...
Tarina jatkuu, totta vai tarua, lukija päättää. Palataan ensiviikolla, seuraathan mukana.
Rakkaudella murmur
maanantai 28. toukokuuta 2012
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 3
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 3: Makaan hoitopöydällä hämmentyneenä, peloissani, kysyen itseltäni, mitä tämä on, ei tälläistä tapahdu Suomessa... Yritän keplotella itseni ...
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 3
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 3: Makaan hoitopöydällä hämmentyneenä, peloissani, kysyen itseltäni, mitä tämä on, ei tälläistä tapahdu Suomessa... Yritän keplotella itseni ...
Viha ja pelko yhteen soppii / osa 3
Makaan hoitopöydällä hämmentyneenä, peloissani, kysyen itseltäni, mitä tämä on, ei tälläistä tapahdu Suomessa...
Yritän keplotella itseni selville vesille selittäen ettei minulla tosiaankaan ole varaa ostaa heidän tyttärelleen autoa, ajokortista puhumattakaan.
Naisella oli suunnitelma ratkaisukin valmiina.
He antavat miehensä kanssa minulle rahaa kerran kaksi kuukaudessa jotka minun tulisi tallettaa heidän tyttärensä tilille. He käyvät avaamassa tilin, mutta minä en saisi puhua asiasta kenellekään, edes heidän tyttärensä ei saisi tietää rahoista.
Ihmettelen miksi näin yksinkertainen toimi tehdään monimutkaiseksi kun netin kautta heidän rahansa siirtyvät helposti tyttären tilille, ei tässä minua tarvita.
Olen kuulemma tärkeä koska vanhempina eivät sitä voi tehdä....outoa minun mielestäni.
Vaimo aloittaa samassa siirapin makean myyntipuheen roolini tärkeydestä.
Kertoo miten tytär rakastaa minua kun kuulee "mummin" ostaneen hänelle auton ja ajokortin.
Miten tytär huolehtii minusta, tulisi katsomaan vanhainkotiin, tuntisi minun olevan hänelle oikea "mummi".
Nyt taitaa mennä lujaa, liiankin lujaa mietin itsekseni. En tunne olevani seniili, en niin seniili että tällaista soopaa nielisin, en ainakaan pureksimatta.
Hädissäni lupaan harkita asiaa, samalla yritän miettiä miten päästä tukalasta, naivistakin tilanteesta.
Hoito on kesken joten jään...
Sain melkeinpä vuoden ylenpalttista ystävyyttä osakseni, minut esiteltiin muille asiakkaille mummina jopa äitinä. Tunsin häpeää, en edes halunnut olla tuon suulaan miehen äiti, miehen josta kuin salaa paistaa outous, ystävyyden takaa ilkeys.
En osaa paikantaa tunnetta, sen vain tuntee, sen kuulee vaikka mies hymyilee. Hymy pettää..
Kasvohoidon jälkeen siirryimme liiketilan puolelle huolehtimaan kynsistä, tunnen oloni turvalliseksi.
Turva särkyy miehen tarkastukseen, hän kun soittaa kysyäkseen tuliko koukku nielaistua, menikö karvoineen päivineen. En ymmärrä kieltä, mutta vaimon hymy paljastaa verkkojen löytäneen oikean osoitteen.
Odotan vain ulos pääsyä suunnitellen siirtyväni uuden hoitolan asiakkaaksi pikimiten.
Miten näin kävi, mitä tein väärin?
Tarina jatkuu loppuviikolla, palaillaan. Totta vai tarua, sen jokainen itse päättää.
Rakkain terveisin murmur.
Yritän keplotella itseni selville vesille selittäen ettei minulla tosiaankaan ole varaa ostaa heidän tyttärelleen autoa, ajokortista puhumattakaan.
Naisella oli suunnitelma ratkaisukin valmiina.
He antavat miehensä kanssa minulle rahaa kerran kaksi kuukaudessa jotka minun tulisi tallettaa heidän tyttärensä tilille. He käyvät avaamassa tilin, mutta minä en saisi puhua asiasta kenellekään, edes heidän tyttärensä ei saisi tietää rahoista.
Ihmettelen miksi näin yksinkertainen toimi tehdään monimutkaiseksi kun netin kautta heidän rahansa siirtyvät helposti tyttären tilille, ei tässä minua tarvita.
Olen kuulemma tärkeä koska vanhempina eivät sitä voi tehdä....outoa minun mielestäni.
Vaimo aloittaa samassa siirapin makean myyntipuheen roolini tärkeydestä.
Kertoo miten tytär rakastaa minua kun kuulee "mummin" ostaneen hänelle auton ja ajokortin.
Miten tytär huolehtii minusta, tulisi katsomaan vanhainkotiin, tuntisi minun olevan hänelle oikea "mummi".
Nyt taitaa mennä lujaa, liiankin lujaa mietin itsekseni. En tunne olevani seniili, en niin seniili että tällaista soopaa nielisin, en ainakaan pureksimatta.
Hädissäni lupaan harkita asiaa, samalla yritän miettiä miten päästä tukalasta, naivistakin tilanteesta.
Hoito on kesken joten jään...
Sain melkeinpä vuoden ylenpalttista ystävyyttä osakseni, minut esiteltiin muille asiakkaille mummina jopa äitinä. Tunsin häpeää, en edes halunnut olla tuon suulaan miehen äiti, miehen josta kuin salaa paistaa outous, ystävyyden takaa ilkeys.
En osaa paikantaa tunnetta, sen vain tuntee, sen kuulee vaikka mies hymyilee. Hymy pettää..
Kasvohoidon jälkeen siirryimme liiketilan puolelle huolehtimaan kynsistä, tunnen oloni turvalliseksi.
Turva särkyy miehen tarkastukseen, hän kun soittaa kysyäkseen tuliko koukku nielaistua, menikö karvoineen päivineen. En ymmärrä kieltä, mutta vaimon hymy paljastaa verkkojen löytäneen oikean osoitteen.
Odotan vain ulos pääsyä suunnitellen siirtyväni uuden hoitolan asiakkaaksi pikimiten.
Miten näin kävi, mitä tein väärin?
Tarina jatkuu loppuviikolla, palaillaan. Totta vai tarua, sen jokainen itse päättää.
Rakkain terveisin murmur.
torstai 24. toukokuuta 2012
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 2
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteen soppii / osa 2: Miten pelon alkulähteelle päästiin kului aikaa, vaimo tosin väitti ettei tuntenut minua tarpeeksi ja siksi pelkäsi tulevansa väärin ymmärre...
Viha ja pelko yhteen soppii / osa 2
Miten pelon alkulähteelle päästiin kului aikaa, vaimo tosin väitti ettei tuntenut minua tarpeeksi ja siksi pelkäsi tulevansa väärin ymmärretyksi.
Ja ymmärsinkin, tosin omalta kannaltani puhe, melkeinpä uhkaus tuntui brutaalilta, eihän tälläista voi tapahtua minulla ja vielä Suomessa.
Kaikki oli suunniteltua melkeinpä loppuun asti, vaimo yksinään kanssani takahuoneessa, ei muita asiakkaita, ei miestä. Minä makaamassa kasvohoidon aikana lamppujen loisteessa, vaimo seisomassa pääni yläpuolella hoitopöydän takana.
Tunsin olevani suojaton, en pääsisi pakoon, en nousemaan kyllin nopeasti, olen tavallinen vanha nainen, en Modesty Blayse.
Näin astui pelko elämääni......
Varoituskellon olisi pitänyt kilkattaa jo aiemmin, mutta pökö mikä pökö, siis minä.
Minunhan odotettiin hankkivan heille autopaikka keskustasta, jopa omasta taloyhtiöstä? Mies neuvoi valehtelemaan jos muu ei auta.
Näin hölmöön diiliin minäkään en suostu, joten sain keploteltua itseni kuiville, viisas olisi jo siinä vaiheessa poistunut takavasemmalle.
Mutta eihän vanha näin pienestä lannistu. Epäillys kaihersi, mutta kynnet vaativat hoitoaan, kasvoista puhumattakaan.
Niinpä hämähäkki yhdyskunta sai punoa juoniaan, siinä minä kiltteyteen kasvatettu vanha nainen yritin rimpuilla, yritin estää itseäni tarttumasta makeaan siirappiansaan, yritin välttää verkon vaarat.
Siispä pehmittely jatkui, jatkui kuukausia, kunnes olettivat olevansa vahvoilla, ja niin minulle ilmoitettiin tyttären tarvitsevan ajokortin ja auton.
Muuten tytär oli vasta 10 vuotias, joten aikaisinpa tuo tulevaisuuteen panostaminen aloitettiin.....
Tarina jatkuu, pysy mukana. Fiktiota tai faktaa, se jääköön lukijan päätettäväksi.
Palataan ensiviikolla asiaan.
Kesä on ihanaa, mutta siitepöly kiusaa, kunhan siitä päästään, vuoroon astuvatkin jo hyttyset.
Ei ole kivaa potea allergiaa, siinä tarpeeksi riesaa näinkin vanhalle naiselle.
Mutta kuitenkin, rakkaudella murmur.
Ja ymmärsinkin, tosin omalta kannaltani puhe, melkeinpä uhkaus tuntui brutaalilta, eihän tälläista voi tapahtua minulla ja vielä Suomessa.
Kaikki oli suunniteltua melkeinpä loppuun asti, vaimo yksinään kanssani takahuoneessa, ei muita asiakkaita, ei miestä. Minä makaamassa kasvohoidon aikana lamppujen loisteessa, vaimo seisomassa pääni yläpuolella hoitopöydän takana.
Tunsin olevani suojaton, en pääsisi pakoon, en nousemaan kyllin nopeasti, olen tavallinen vanha nainen, en Modesty Blayse.
Näin astui pelko elämääni......
Varoituskellon olisi pitänyt kilkattaa jo aiemmin, mutta pökö mikä pökö, siis minä.
Minunhan odotettiin hankkivan heille autopaikka keskustasta, jopa omasta taloyhtiöstä? Mies neuvoi valehtelemaan jos muu ei auta.
Näin hölmöön diiliin minäkään en suostu, joten sain keploteltua itseni kuiville, viisas olisi jo siinä vaiheessa poistunut takavasemmalle.
Mutta eihän vanha näin pienestä lannistu. Epäillys kaihersi, mutta kynnet vaativat hoitoaan, kasvoista puhumattakaan.
Niinpä hämähäkki yhdyskunta sai punoa juoniaan, siinä minä kiltteyteen kasvatettu vanha nainen yritin rimpuilla, yritin estää itseäni tarttumasta makeaan siirappiansaan, yritin välttää verkon vaarat.
Siispä pehmittely jatkui, jatkui kuukausia, kunnes olettivat olevansa vahvoilla, ja niin minulle ilmoitettiin tyttären tarvitsevan ajokortin ja auton.
Muuten tytär oli vasta 10 vuotias, joten aikaisinpa tuo tulevaisuuteen panostaminen aloitettiin.....
Tarina jatkuu, pysy mukana. Fiktiota tai faktaa, se jääköön lukijan päätettäväksi.
Palataan ensiviikolla asiaan.
Kesä on ihanaa, mutta siitepöly kiusaa, kunhan siitä päästään, vuoroon astuvatkin jo hyttyset.
Ei ole kivaa potea allergiaa, siinä tarpeeksi riesaa näinkin vanhalle naiselle.
Mutta kuitenkin, rakkaudella murmur.
tiistai 22. toukokuuta 2012
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii
murmurin muistelot: Viha ja pelko yhteensoppii: Viha, viha, viha, kaiken tappava, kaiken kestävä, sisältä kumpuava.... Odottaa vain noutajaansa, odottaa kunnes paineen on pakko purkautua...
Viha ja pelko yhteensoppii
Viha, viha, viha, kaiken tappava, kaiken kestävä, sisältä kumpuava....
Odottaa vain noutajaansa, odottaa kunnes paineen on pakko purkautua.
Valitsee kohteensa, kasvaa kunnes kasvulle ei enää tilaa löydy.
Vihan siemen on kylvetty, ravinne lisätty, lapsuus pilattu.
Vaimo kertoo miehen kovasta lapsuudesta.
Pitää miestään pelastajana, pelastaja joka vei ravintolakierteestä, nosti kaidalta tieltä.
Kertoo miehensä olevan ruma, entinen mies oli kaunis, entinen petti, entinen jätti.
Eikö rakkauden sanota olevan sokea??
Vaimo kertoo miehensä vihaavan omaa sukuaan.
Äitiä, joka ei ostanut heidän tyttärelleen joululahjaa ( he olivat ostaneet äidille lahjan).
Isäpuoltaan, joka vihaa häntä.
Veljeään joka on homo, oli tullut käymään heillä miespuolisonsa kanssa.
Sisartaan, joka lupautui heidän kynsistudionsa hoitajaksi. Lupautui mutta perui kun kuuli palkkansa, palkka ei olisi vastannut suomen oloja.
Vihaa vihan perää ja nyt tuo viha on taas löytänyt uuden kohteen, minut....
Moneenko kohteeseen ennen minua tuo viha on pysähtynyt, en tiedä, en jaksa edes välittää.
Kuitenkin pelkään, sanoja ei ole lausuttu, ei tarvitse.
Viha paistaa kasvoista, kivettyneestä olemuksesta, kulmikkaista liikkeistä sen melkein haistaa.
Tein virheen, olen tyhmä, jälkeenjäänyt.
Entinen anoppini kuvaili minua pullossa kasvaneena.
Pullonkorkkia on ilmeisesti pidetty kauan suljettuna, koskapa avautuessaan häpeä tuntui melkeinpä kipuna.
Sen aukaisi tyttäreni, varoittamatta. Kerroin itkien hölmöilystäni ja sain ansaitsemani
oppitunnin.. Minä aikuinen nainen.
Kiellettiin olemasta hölmö ja luottavainen, miehelleni pitää kertoa ja tietenkin poliisille.
Häpeää läksytys ei poistanut, eikä pelkoa.
Pelon sain vieraakseni, kutsumatta, ei edes varoittanut tulostaan, se jäi vain asumaan, pitämään majaa.
Jos saisin valita pitäisin häpeän, häpeä on parempi kantaa kuin alistava pelko.
Tämä pelko annettiin minulle kun en suostunut rahanpesuun tai veronkiertoon!!
En suostunut raharengin osaan, en suostunut tallettamaan avioparin varoja tyttärelle avattuun tiliin......
Kertomus pelosta jatkuu ensi blogissa, pysy mukana.
Muuten yhteinen pelko on aina helpompi kestää, nyt olenkin jakanut pelkoni koko nettiyhteisölle ja tietenkin luotto poliisilleni.
Häpeän suostun jättämään itselleni, olen sen ansainnut.
Kuunnellaan ja katsellaan kesää rakkain terveisin murmur
Odottaa vain noutajaansa, odottaa kunnes paineen on pakko purkautua.
Valitsee kohteensa, kasvaa kunnes kasvulle ei enää tilaa löydy.
Vihan siemen on kylvetty, ravinne lisätty, lapsuus pilattu.
Vaimo kertoo miehen kovasta lapsuudesta.
Pitää miestään pelastajana, pelastaja joka vei ravintolakierteestä, nosti kaidalta tieltä.
Kertoo miehensä olevan ruma, entinen mies oli kaunis, entinen petti, entinen jätti.
Eikö rakkauden sanota olevan sokea??
Vaimo kertoo miehensä vihaavan omaa sukuaan.
Äitiä, joka ei ostanut heidän tyttärelleen joululahjaa ( he olivat ostaneet äidille lahjan).
Isäpuoltaan, joka vihaa häntä.
Veljeään joka on homo, oli tullut käymään heillä miespuolisonsa kanssa.
Sisartaan, joka lupautui heidän kynsistudionsa hoitajaksi. Lupautui mutta perui kun kuuli palkkansa, palkka ei olisi vastannut suomen oloja.
Vihaa vihan perää ja nyt tuo viha on taas löytänyt uuden kohteen, minut....
Moneenko kohteeseen ennen minua tuo viha on pysähtynyt, en tiedä, en jaksa edes välittää.
Kuitenkin pelkään, sanoja ei ole lausuttu, ei tarvitse.
Viha paistaa kasvoista, kivettyneestä olemuksesta, kulmikkaista liikkeistä sen melkein haistaa.
Tein virheen, olen tyhmä, jälkeenjäänyt.
Entinen anoppini kuvaili minua pullossa kasvaneena.
Pullonkorkkia on ilmeisesti pidetty kauan suljettuna, koskapa avautuessaan häpeä tuntui melkeinpä kipuna.
Sen aukaisi tyttäreni, varoittamatta. Kerroin itkien hölmöilystäni ja sain ansaitsemani
oppitunnin.. Minä aikuinen nainen.
Kiellettiin olemasta hölmö ja luottavainen, miehelleni pitää kertoa ja tietenkin poliisille.
Häpeää läksytys ei poistanut, eikä pelkoa.
Pelon sain vieraakseni, kutsumatta, ei edes varoittanut tulostaan, se jäi vain asumaan, pitämään majaa.
Jos saisin valita pitäisin häpeän, häpeä on parempi kantaa kuin alistava pelko.
Tämä pelko annettiin minulle kun en suostunut rahanpesuun tai veronkiertoon!!
En suostunut raharengin osaan, en suostunut tallettamaan avioparin varoja tyttärelle avattuun tiliin......
Kertomus pelosta jatkuu ensi blogissa, pysy mukana.
Muuten yhteinen pelko on aina helpompi kestää, nyt olenkin jakanut pelkoni koko nettiyhteisölle ja tietenkin luotto poliisilleni.
Häpeän suostun jättämään itselleni, olen sen ansainnut.
Kuunnellaan ja katsellaan kesää rakkain terveisin murmur
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Salatut elämät ja siihen kiinni jäin
Totta tosiaan, ei tarvitse enää olla kaunis, tuskin rohkeakaan. Siinä taitaa piillä se jokin kun koukkuun jäin, yritän kiemurrella mutta koukku mikä koukku, ei auta kuin tunnustaa... Irti pääse en.
Joka osa on nähtävä, muuten putoan kärryiltä. Mistä muuten tietäisin kuka on kenen poika tai tytär, kuka petti ja kenen kanssa. Miten Isabellin juonet taas purevat Helenaan, miten kaunis viettelijätär putoaa aina jaloilleen, muutama kyynel ja miestä kaatuu kuin Tapanin myrskyssä mäntyjä.
Entäs vanhemmuus, jos äiti sattuu olemaan varma niin siihen se jää. Lapsi saattaa olla vaihdettu, sairaalassa kun voi sattua vaikka mitä.
Ei kerro Cindy vaihdoksesta, mutta sekin ilmeisesti selviää kun Jenni palaa matkoiltaan.
Muuten Jenni kirjoitti kirjeessään vaihdoksesta, joten kuka kävisikään penkomassa vintillä, siellä se kirje odottaa laatikossa löytäjäänsä. Siitä se riemu alkaa kun Isabella vaatii omaansa, toivoopa saavansa siinä samalla Sebastianin rinnalleen, kun hän nyt sattuu olemaan lapsen biologinen isä, siis OJ:n.
Entäs Severi, Paulan ja "Lassen" poika, isä kun sattuu olemaan Eero, Eeron äitikin sattui löytymään joten taas salataan ettei Lasse vaan hermostu.
Ei kyllä tuo Lassekaan taida puhdas pulmunen olla kun joskus menneinä aikoina muhinoi Paulan siskon kanssa ilman varmuusvälinettä, siinä sitten kävi kuten kävi ja niin ilmestyi Jiri maailmaan. Monen mutkan ja salauksen jälkeen isä ja poika löysivät kuin löysivätkin toisensa.
Entäs Sebstian ja Cindy, nuorena se vitsa on väännettävä sanotaan, ja väännettiinhän, niinkin mutkalle että saatiin aikaiseksi poika. Poika annettiin heti syntymänsä jälkeen pois, mutta löytyi kuin ihmeen kautta ja asustaakin isänsä Sebastianin kanssa ja kenenkäs muun kuin isän tyttöystävän kämppiksinä.
Eikä tässä vielä kaikki, jos omista ei löydy niin on siskon tyttöjä, veljen poikaa, kuolleen vaimon tyttöä sekä tietysti näiden ei aina niin mukavat kaverit.
Kuin pisteeksi iille Helena löysi poikansa Sebastianin siepatun kaksoisveljen Antin joka nyt sattuu olemaan juuri se talossa asuva poliisi joka pitää majaa ja nukkuu Isabellan lämpöisessä pehmeässä kainalossa....
Joten kuin kauniissa ja rohkeissa ikään veljekset mukaan lukien Sergei löysivät tiensä Isabellan vuoteeseen, joten kun ympäri käydään niin taas yhteen tullaan.
Mutta yhtäkaikki, taru on aina totuutta ihmeellisempää ja siksi istunkin taas odottaen seuraavaa jaksoa... Tietoa mitä ja etenkin missä mennään ja kenen kanssa....
Mikähän näissä saippuaoopperoissa viehättää, ne koukuttaa ja sitoo. Tietää näiden olevan tarua, mutta kuitenkin. Järkeä tai ei kesä tulee olemaan pitkä ja kuuma salkkareita odotellessa.
Ensiviikolla on luvattu lämmintä, joten nautitaan kun on mistä nauttia.
Rakkaudella murmur.
Muuten ei taida salkkarit olla niitä pahimpia koukuttajia, joten huvinsa kullakin.
Joka osa on nähtävä, muuten putoan kärryiltä. Mistä muuten tietäisin kuka on kenen poika tai tytär, kuka petti ja kenen kanssa. Miten Isabellin juonet taas purevat Helenaan, miten kaunis viettelijätär putoaa aina jaloilleen, muutama kyynel ja miestä kaatuu kuin Tapanin myrskyssä mäntyjä.
Entäs vanhemmuus, jos äiti sattuu olemaan varma niin siihen se jää. Lapsi saattaa olla vaihdettu, sairaalassa kun voi sattua vaikka mitä.
Ei kerro Cindy vaihdoksesta, mutta sekin ilmeisesti selviää kun Jenni palaa matkoiltaan.
Muuten Jenni kirjoitti kirjeessään vaihdoksesta, joten kuka kävisikään penkomassa vintillä, siellä se kirje odottaa laatikossa löytäjäänsä. Siitä se riemu alkaa kun Isabella vaatii omaansa, toivoopa saavansa siinä samalla Sebastianin rinnalleen, kun hän nyt sattuu olemaan lapsen biologinen isä, siis OJ:n.
Entäs Severi, Paulan ja "Lassen" poika, isä kun sattuu olemaan Eero, Eeron äitikin sattui löytymään joten taas salataan ettei Lasse vaan hermostu.
Ei kyllä tuo Lassekaan taida puhdas pulmunen olla kun joskus menneinä aikoina muhinoi Paulan siskon kanssa ilman varmuusvälinettä, siinä sitten kävi kuten kävi ja niin ilmestyi Jiri maailmaan. Monen mutkan ja salauksen jälkeen isä ja poika löysivät kuin löysivätkin toisensa.
Entäs Sebstian ja Cindy, nuorena se vitsa on väännettävä sanotaan, ja väännettiinhän, niinkin mutkalle että saatiin aikaiseksi poika. Poika annettiin heti syntymänsä jälkeen pois, mutta löytyi kuin ihmeen kautta ja asustaakin isänsä Sebastianin kanssa ja kenenkäs muun kuin isän tyttöystävän kämppiksinä.
Eikä tässä vielä kaikki, jos omista ei löydy niin on siskon tyttöjä, veljen poikaa, kuolleen vaimon tyttöä sekä tietysti näiden ei aina niin mukavat kaverit.
Kuin pisteeksi iille Helena löysi poikansa Sebastianin siepatun kaksoisveljen Antin joka nyt sattuu olemaan juuri se talossa asuva poliisi joka pitää majaa ja nukkuu Isabellan lämpöisessä pehmeässä kainalossa....
Joten kuin kauniissa ja rohkeissa ikään veljekset mukaan lukien Sergei löysivät tiensä Isabellan vuoteeseen, joten kun ympäri käydään niin taas yhteen tullaan.
Mutta yhtäkaikki, taru on aina totuutta ihmeellisempää ja siksi istunkin taas odottaen seuraavaa jaksoa... Tietoa mitä ja etenkin missä mennään ja kenen kanssa....
Mikähän näissä saippuaoopperoissa viehättää, ne koukuttaa ja sitoo. Tietää näiden olevan tarua, mutta kuitenkin. Järkeä tai ei kesä tulee olemaan pitkä ja kuuma salkkareita odotellessa.
Ensiviikolla on luvattu lämmintä, joten nautitaan kun on mistä nauttia.
Rakkaudella murmur.
Muuten ei taida salkkarit olla niitä pahimpia koukuttajia, joten huvinsa kullakin.
tiistai 15. toukokuuta 2012
Vanhuksen ulkoiluttaminen, direktiivi lehmien ulkoiluttamisesta
Tv-uutiset menossa, katson syrjäsilmin, kunnes ääni ilosta saa katseeni nousemaan lehdestä.
Suuri määrä lapsia ja heidän vanhempiaan on seuraamassa aidan takaa miten lehmät kirmaisevat kesälaitumelle.
Siinä hieman arasteltiin, nuuskaus raitista ilmaa ja vauhtia "töppösiin", muutama ilon saksaus ja ravi ympäri laidunta sai alkaa.
Tämä ilo onkin säädetty direktiivein, hyvä näin. Mutta entä vanhus, onko direktiiviä
ulkoiluttamisesta, jos olisi niin miten se toimisi tällä "silppuri" mentalliteetilla.
Yleisönosastolla eräs suomalainen vanhus vertasi oloja vangin elämään, tosin hänen mielestään vanhuksen olot olisivat paremmat jos hänet vangittaisiin.
Silloin hänellä olisi yksityinen mukava selli, mahdollisuus kunnolliseen hampaidenhoi-
toon, tarpeelliset apuvälineet liikkumiseen, päiväraha ja tärkeintä hoitajia olisi tarpeeksi.
Vanhuksilla olisi myös käytettävissään lakimiehet ja lait jotka suojelisivat heitä hoitajien laiminlyönneitä ja väärinkäytöksiltä.
Mutta mistä laki vanhuksien ulkoiluttamiseen, entä sen noudattiseen säästöjä kun pitää tehdä, eikä oikeastaan ole mistä ottaa, tyhjästä on todella paha nyhjäistä.
Tässä kohtaa kysyisin missä mennään kun sivistysvaltio jo käsitteenä romuttuu. Sivistysvaltion kun tunnistaa miten se huolehtii vanhuksistaan ja vähäosasistaan.
Säästöjä, säästöjä, mutta kuka säästää, joskus tuntuu että säästäjä on aina se pienin valittajaporras.
Hoitaja oppii opiskellessaan potilaan kokonaisuudeksi, fyysiseksi ja psyykkiseksi.
Potilas tarvitsee ravintoa, vaivoihinsa lääkityksen, hoivaa, empatiaa ja huolenpitoa.
Elämiseen tarvitaan myös virikkeitä, elämä itsessään on jo suurin lääke.
Kaiken tämän mahdollistamiseksi tarvitaan motivoitunut henkilökunta, sitä pitää olla myös riittävästi.
Motivointi kun ei tahdo nykyisin oikein toimia, ja miten se toimisikaan kun ei ole aikaa tehdä kuin pakollinen.
Kuka säätäisi lain hoitohenkilökunnan määrästä ja huolehtisi myös sen noudattamises-
ta.
Ala ei ole nk. mediaseksikäs, palkkaus työnvaatimustasoon nähden kehno, työajoissa
häviää aina insinöörille tai merkonoomille, eikä arvostustakaan tunnu riittävän.
Silti työ on palkitsevaa ja ihmisläheistä, joka antaa enemmän kuin ottaa.
Viedään mummut, papat ulos ja pyydetään yleisö seuraamaan, kyllä heidänkin hymyn-
sä tv- ruudun valloittaa. Eiköhän tuota arvostusta saada nousemaan kun julkistetaan myös vanhuksen ilo ja elämänhalu, ei aina suru ja ankeus.
Rakkaudella murmur.
Suuri määrä lapsia ja heidän vanhempiaan on seuraamassa aidan takaa miten lehmät kirmaisevat kesälaitumelle.
Siinä hieman arasteltiin, nuuskaus raitista ilmaa ja vauhtia "töppösiin", muutama ilon saksaus ja ravi ympäri laidunta sai alkaa.
Tämä ilo onkin säädetty direktiivein, hyvä näin. Mutta entä vanhus, onko direktiiviä
ulkoiluttamisesta, jos olisi niin miten se toimisi tällä "silppuri" mentalliteetilla.
Yleisönosastolla eräs suomalainen vanhus vertasi oloja vangin elämään, tosin hänen mielestään vanhuksen olot olisivat paremmat jos hänet vangittaisiin.
Silloin hänellä olisi yksityinen mukava selli, mahdollisuus kunnolliseen hampaidenhoi-
toon, tarpeelliset apuvälineet liikkumiseen, päiväraha ja tärkeintä hoitajia olisi tarpeeksi.
Vanhuksilla olisi myös käytettävissään lakimiehet ja lait jotka suojelisivat heitä hoitajien laiminlyönneitä ja väärinkäytöksiltä.
Mutta mistä laki vanhuksien ulkoiluttamiseen, entä sen noudattiseen säästöjä kun pitää tehdä, eikä oikeastaan ole mistä ottaa, tyhjästä on todella paha nyhjäistä.
Tässä kohtaa kysyisin missä mennään kun sivistysvaltio jo käsitteenä romuttuu. Sivistysvaltion kun tunnistaa miten se huolehtii vanhuksistaan ja vähäosasistaan.
Säästöjä, säästöjä, mutta kuka säästää, joskus tuntuu että säästäjä on aina se pienin valittajaporras.
Hoitaja oppii opiskellessaan potilaan kokonaisuudeksi, fyysiseksi ja psyykkiseksi.
Potilas tarvitsee ravintoa, vaivoihinsa lääkityksen, hoivaa, empatiaa ja huolenpitoa.
Elämiseen tarvitaan myös virikkeitä, elämä itsessään on jo suurin lääke.
Kaiken tämän mahdollistamiseksi tarvitaan motivoitunut henkilökunta, sitä pitää olla myös riittävästi.
Motivointi kun ei tahdo nykyisin oikein toimia, ja miten se toimisikaan kun ei ole aikaa tehdä kuin pakollinen.
Kuka säätäisi lain hoitohenkilökunnan määrästä ja huolehtisi myös sen noudattamises-
ta.
Ala ei ole nk. mediaseksikäs, palkkaus työnvaatimustasoon nähden kehno, työajoissa
häviää aina insinöörille tai merkonoomille, eikä arvostustakaan tunnu riittävän.
Silti työ on palkitsevaa ja ihmisläheistä, joka antaa enemmän kuin ottaa.
Viedään mummut, papat ulos ja pyydetään yleisö seuraamaan, kyllä heidänkin hymyn-
sä tv- ruudun valloittaa. Eiköhän tuota arvostusta saada nousemaan kun julkistetaan myös vanhuksen ilo ja elämänhalu, ei aina suru ja ankeus.
Rakkaudella murmur.
maanantai 14. toukokuuta 2012
Euroviisut, ikuinen murheenkryyni joka jakaa tai yhdistää
Mutta voi tätä elämää ja viisun ongelmaa, aina taitaa olla väärä laulaja tai ainakin väärä kappale valinta. Pitäisiköhän pyytää apua, mutta mistä?
Olisikohan syytä todella ottaa härkää sarvista ja kaupallistaa koko touhu, herää vain kysymys, mistä rahat moiseen hurvitteluun.
Rakas vihollisemme Ruotsi kun on jo aikojen alussa löytänyt todellisen markkinaraon ja Euroviisuihin pääseekin osallistumaan SVT:n järjestämän Melodifestivaalin voittaja.
Abba aloitti tämän voittoisen taipaleen Waterloolla eikä loppua taida näkyä horisontissa.
Tosin ähäkutti, mitä meni vikaan vuonna 2010, ei päässyt Ruotsi edes finaaliin asti.
Mutta kun yksi kärpänen ei kesää tee, ei yksi tappiokaan voittoisaa kansaa lannista.
Ei lannistunut kansa, ei, uutta putkeen ja taistelutantereelle. Ei huono saavutus, 3.sija ja
kaikkien aikojen suurin pistesaalis jonka Ruotsi on saanut, siis heti seuraavana vuonna v. 2011.
Tämän vuoden viisuja voisikin kutsua Sverige-visioniksi (ainakin melkein), sillä 10 maan kilpailukappale on joko kokonaan tai ainakin osittain väsätty ruotsalaisvoimin.
Joten melkeinpä 4:s osa turvautuu naapurimaamme osaamiseen.
Kaikilla muillakaan ei tuo kaupallisuus taida olla hanskassa joten Portugali turvautui kroatialaiseen säveltäjään, mutta San Marino luotti legendaan Ralf Siegel:n.
Siegel kun on tähän mennessä säveltänyt jo 20 kansainvälistä loppukilpailu sävellystä.
Jotenkin tuntuu muuttuneen alkuperäisestä ajatuksesta tämä visailu, tai olenko ymmärtänyt väärin?
Minua itseäni viehätti "pikkumummu" Natalia Pugatshova Venäjältä, siinä aito ilo esiintymisestä voitti kaiken kaupallisen touhun.
Mistä saisimme voittoputkeemme puhtia, ei yksi kärpänen kesää tee, Lordi oli ja meni.
Nämä " kärpäset" pitäisi saada pörräämään ja tekemään pesää, siinä pähkinää purtavaksi viisaammakin viisunikkarille.
Olisikohan syytä todella ottaa härkää sarvista ja kaupallistaa koko touhu, herää vain kysymys, mistä rahat moiseen hurvitteluun.
Rakas vihollisemme Ruotsi kun on jo aikojen alussa löytänyt todellisen markkinaraon ja Euroviisuihin pääseekin osallistumaan SVT:n järjestämän Melodifestivaalin voittaja.
Abba aloitti tämän voittoisen taipaleen Waterloolla eikä loppua taida näkyä horisontissa.
Tosin ähäkutti, mitä meni vikaan vuonna 2010, ei päässyt Ruotsi edes finaaliin asti.
Mutta kun yksi kärpänen ei kesää tee, ei yksi tappiokaan voittoisaa kansaa lannista.
Ei lannistunut kansa, ei, uutta putkeen ja taistelutantereelle. Ei huono saavutus, 3.sija ja
kaikkien aikojen suurin pistesaalis jonka Ruotsi on saanut, siis heti seuraavana vuonna v. 2011.
Tämän vuoden viisuja voisikin kutsua Sverige-visioniksi (ainakin melkein), sillä 10 maan kilpailukappale on joko kokonaan tai ainakin osittain väsätty ruotsalaisvoimin.
Joten melkeinpä 4:s osa turvautuu naapurimaamme osaamiseen.
Kaikilla muillakaan ei tuo kaupallisuus taida olla hanskassa joten Portugali turvautui kroatialaiseen säveltäjään, mutta San Marino luotti legendaan Ralf Siegel:n.
Siegel kun on tähän mennessä säveltänyt jo 20 kansainvälistä loppukilpailu sävellystä.
Jotenkin tuntuu muuttuneen alkuperäisestä ajatuksesta tämä visailu, tai olenko ymmärtänyt väärin?
Minua itseäni viehätti "pikkumummu" Natalia Pugatshova Venäjältä, siinä aito ilo esiintymisestä voitti kaiken kaupallisen touhun.
Mistä saisimme voittoputkeemme puhtia, ei yksi kärpänen kesää tee, Lordi oli ja meni.
Nämä " kärpäset" pitäisi saada pörräämään ja tekemään pesää, siinä pähkinää purtavaksi viisaammakin viisunikkarille.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Jouppokansa, mikä avuksi?
Mutta miksi tämän juopon kansan pitää könyä ratin taakse, jäikö järki saunan taakse.
Lehdistä saamme lukea viikottain rattijuopon uhreista, uhri jää kasvottomaksi, ei kosketa.....
Eihän se ollut meidän Maija tai Pekka.
Suru kuitenkin asettuu kaikella voimallaan kun menetys kohdistuu omaan lapseen, omaiseen, rakkaaseen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Turun seudulla lauantaina liikkuvan poliisin tehoratsia piti keskeyttää, syy liikaa rattijuoppoja.
Ratsiat jouduttiin keskeyttämään, koska kaikki partiot olivat kiinni epäiltyjen kuljetuksessa.
Valvontaiskuihin osallistui 14 konstaapelia kuuden partioauton ja kolmen moottoripyörän voimin.
Joten sopii kysyä, mihin ollaan menossa?
Liikkuminen on kuitenkin elinehtomme.
Poliisien määrärahoja leikataan ja pilkotaan, kuitenkin rikollisuus lisääntyy, herää kysymys, mikä eteen.
Rattiin käydään hanakasti mentaliteetilla minä osaan ja eihän tässä nyt humalassa olla, muutama näkäräinen tuli otettua, mutta siitähän on jo aikaa.
On outoa ettei rattijuopumusta kunnolla mielletä rikolliseksi toiminnaksi, mutta sitähän se on, auto saattaa muuttua tappokoneeksi pienestäkin virheliikkeestä.
Ja nämä uudet "tappokoneet" ovat herkkiä, tehoja ja herkkyyttä löytyy vääriin käsiin joutuessaan turhankin paljon.
Joka pojalla, joka miehellä on unelma autosta, mutta voisiko tähän unelmaan mahduttaa myös turvallisuus ja elämän kunnioittamin, ei lähimmäisen rakkauskaan varmaan huononna asiaa.
Eikä yksin voida syyttää miestä, yhä useammin rattijuopumukseen syyllistyy myös nainen, elämän synnyttäjä, äiti.
Mikä saa ajurin istumaan autoonsa, mikä tarttumaan rattiin juotuaan yhden, kaksi ehkä useammankin.
Jotain olisi tehtävä ja hyvin piankin, mutta mitä?
Yksikin uhri on liikaa.
Voi vain kysyä miksi???
Selvää on ainakin ettei poliisien määrärahojen leikkaus ainakaan helpota tilannetta.
Auttaisikohan tilanteeseen nk. ratsiabussi johon mahtuisi useampi rattijuoppo kerrallaan.
Bussi voitaisiin varustaa hoitohenkilökunnalla joka verikokein ja puhalluksin vahvistaisi humalatilan, näin liikkuvanpoliisin tehtäväkenttä jäisi vapaaksi suoritettavaan ratsiaan.
Koskapa näitä rattijuoppoja liikkuu melkeinpä tukuttain liikenteessä niin keinona olisi tukkuhoito.
Bussi olisi kiertävänä helppo liikutella eikä ratsiaa tarvitsisi lopettaa kesken, joten sairaalakin saisi keskittyä omiin töihinsä ja kiireihinsä.
Nyt on kevät ja ihana kesä tulossa, anna kukkien kukkia, säilytä ja turvaa lapsen elämä. Lapsessa ja nuoressa on tulevaisuus älä murskaa haaveita anna niiden toteutua.
Rakkaudella murmur
Lehdistä saamme lukea viikottain rattijuopon uhreista, uhri jää kasvottomaksi, ei kosketa.....
Eihän se ollut meidän Maija tai Pekka.
Suru kuitenkin asettuu kaikella voimallaan kun menetys kohdistuu omaan lapseen, omaiseen, rakkaaseen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Turun seudulla lauantaina liikkuvan poliisin tehoratsia piti keskeyttää, syy liikaa rattijuoppoja.
Ratsiat jouduttiin keskeyttämään, koska kaikki partiot olivat kiinni epäiltyjen kuljetuksessa.
Valvontaiskuihin osallistui 14 konstaapelia kuuden partioauton ja kolmen moottoripyörän voimin.
Joten sopii kysyä, mihin ollaan menossa?
Liikkuminen on kuitenkin elinehtomme.
Poliisien määrärahoja leikataan ja pilkotaan, kuitenkin rikollisuus lisääntyy, herää kysymys, mikä eteen.
Rattiin käydään hanakasti mentaliteetilla minä osaan ja eihän tässä nyt humalassa olla, muutama näkäräinen tuli otettua, mutta siitähän on jo aikaa.
On outoa ettei rattijuopumusta kunnolla mielletä rikolliseksi toiminnaksi, mutta sitähän se on, auto saattaa muuttua tappokoneeksi pienestäkin virheliikkeestä.
Ja nämä uudet "tappokoneet" ovat herkkiä, tehoja ja herkkyyttä löytyy vääriin käsiin joutuessaan turhankin paljon.
Joka pojalla, joka miehellä on unelma autosta, mutta voisiko tähän unelmaan mahduttaa myös turvallisuus ja elämän kunnioittamin, ei lähimmäisen rakkauskaan varmaan huononna asiaa.
Eikä yksin voida syyttää miestä, yhä useammin rattijuopumukseen syyllistyy myös nainen, elämän synnyttäjä, äiti.
Mikä saa ajurin istumaan autoonsa, mikä tarttumaan rattiin juotuaan yhden, kaksi ehkä useammankin.
Jotain olisi tehtävä ja hyvin piankin, mutta mitä?
Yksikin uhri on liikaa.
Voi vain kysyä miksi???
Selvää on ainakin ettei poliisien määrärahojen leikkaus ainakaan helpota tilannetta.
Auttaisikohan tilanteeseen nk. ratsiabussi johon mahtuisi useampi rattijuoppo kerrallaan.
Bussi voitaisiin varustaa hoitohenkilökunnalla joka verikokein ja puhalluksin vahvistaisi humalatilan, näin liikkuvanpoliisin tehtäväkenttä jäisi vapaaksi suoritettavaan ratsiaan.
Koskapa näitä rattijuoppoja liikkuu melkeinpä tukuttain liikenteessä niin keinona olisi tukkuhoito.
Bussi olisi kiertävänä helppo liikutella eikä ratsiaa tarvitsisi lopettaa kesken, joten sairaalakin saisi keskittyä omiin töihinsä ja kiireihinsä.
Nyt on kevät ja ihana kesä tulossa, anna kukkien kukkia, säilytä ja turvaa lapsen elämä. Lapsessa ja nuoressa on tulevaisuus älä murskaa haaveita anna niiden toteutua.
Rakkaudella murmur
maanantai 7. toukokuuta 2012
Ei auta kiekossa jos muistuttaa pelajaa, pitää myös osata pelata, tai onko sekään niin tärkeää
No meillä mies ja vaimokin seuraa lätkäpelejä näin MM-kiekkoilun aikaan tiiviisti nenä ruudussa, mutta taisi tuo mies pistää paremmaksi, mursi nimittäin jälkiuunileipää haukatessaan etuhampaansa. Joten minäkin vanha nainen sain koko sunnuntai illan katsella melkein kiekkoilijan näköistä miehen turilasta vieressäni.
Hampaasta murtui yli puolet joten hymy paljasti miehessäni piilevät kiekkoilijan ulkonäkö ongelmat, tosin mieheni ei illan aikana saanut kiekkoa tai mailaa suuhunsa, tähän tapahtumaan riitti ihanuus vailla vertaa, nimittäin jälkiuunileipä.
Joten määrään täten kyseisen ihanuuden vaarallisuutensa vuoksi rangaistusaitioon, kunnes tilanne taas rauhoittuu ja mieheni hampaat ovat taas purukunnossa. Tosin itse aion nauttia ja rouskutella tuota Suomen herkkua, jäähän minulle nyt enemmän joten taisi tulla voitto kotiin.
Seuraavana aamuna sitten tilaamaan aikaa särkypäivystykseen, kyseessähän oli etuhammas josta yli puolet oli poissa ja loppu törrötti terävänä piikkinä.
Hain miehelleni puhelinumeron valmiiksi, koskapa hänellä oli jo ennestään kiire laboratorioon verinäytteille.
Kiireellisenä miehenä tilaus hammaslääkäriin jäi vaillinaiseksi, ja niin minä vaimo ihmisenä odottelin ja odottelin ajanvarauksen vastasoittoa, ei tullut koskapa puhelin- numero oli jäänyt näppäilemättä. Sitten soitettiin taas ja aika saatiin, vieläpä samalle päivälle. Mieheni oli yksinkertaisesti kiireessä sulkenut puhelimen ennen kuin oli kuunnellut ohjeet loppuun. Mutta ennen kuin tähän ratkaisuun päästiin oli ilo ylimmillään kuin konsanaan maalin edessä, siinä taisi suuttua emäntä ja "pelaajakin".
"pelaaja" kun väitti ettei automaattinen vastaaja ollut maininnut mitään puhelinnume-
ron näppäilystä, emäntä taas oli sitä mieltä että nauhoite on aina sama, soitti kuka tahansa.
Olihan se nauhoite sama, joten tasapeli.
Mieheni vain ei ollut kuunnellut ohjeita loppuun ja sulki puhelimen heti kun pyydettiin painamaan tähteä, joten en tiedä kuka oli lopulta oikeassa. Ja onko sillä oikeastaan väliäkään, halaus oli kuitenkin lämmin ja nauru maittoi näinkin vaarallisen pelitilan-
teen ollessa loppusuoralla.
Mutta kaikenhuipuksi mieheni ihan tosissaan väitti olleensa oikeassa koska ei kuullut automaatin ohjetta numeron näppäillystä, olihan hän sulkenut puhelimen ennen sitä.
Joten suo siellä vetelä täällä.
Rakastan omaa "entistä pelimiestäni" hammas on korjattu, ja täytyyhän miehessä vastusta löytyä. Olenhan kuitenkin aika mahdoton tahtonainen, joten kestämistä riittää puolin jos toisinkin ja rapatessa roiskuu.
Joten riidellään mutta rakkaudella.
Kesää odotellessa rakkaudella murmur
Hampaasta murtui yli puolet joten hymy paljasti miehessäni piilevät kiekkoilijan ulkonäkö ongelmat, tosin mieheni ei illan aikana saanut kiekkoa tai mailaa suuhunsa, tähän tapahtumaan riitti ihanuus vailla vertaa, nimittäin jälkiuunileipä.
Joten määrään täten kyseisen ihanuuden vaarallisuutensa vuoksi rangaistusaitioon, kunnes tilanne taas rauhoittuu ja mieheni hampaat ovat taas purukunnossa. Tosin itse aion nauttia ja rouskutella tuota Suomen herkkua, jäähän minulle nyt enemmän joten taisi tulla voitto kotiin.
Seuraavana aamuna sitten tilaamaan aikaa särkypäivystykseen, kyseessähän oli etuhammas josta yli puolet oli poissa ja loppu törrötti terävänä piikkinä.
Hain miehelleni puhelinumeron valmiiksi, koskapa hänellä oli jo ennestään kiire laboratorioon verinäytteille.
Kiireellisenä miehenä tilaus hammaslääkäriin jäi vaillinaiseksi, ja niin minä vaimo ihmisenä odottelin ja odottelin ajanvarauksen vastasoittoa, ei tullut koskapa puhelin- numero oli jäänyt näppäilemättä. Sitten soitettiin taas ja aika saatiin, vieläpä samalle päivälle. Mieheni oli yksinkertaisesti kiireessä sulkenut puhelimen ennen kuin oli kuunnellut ohjeet loppuun. Mutta ennen kuin tähän ratkaisuun päästiin oli ilo ylimmillään kuin konsanaan maalin edessä, siinä taisi suuttua emäntä ja "pelaajakin".
"pelaaja" kun väitti ettei automaattinen vastaaja ollut maininnut mitään puhelinnume-
ron näppäilystä, emäntä taas oli sitä mieltä että nauhoite on aina sama, soitti kuka tahansa.
Olihan se nauhoite sama, joten tasapeli.
Mieheni vain ei ollut kuunnellut ohjeita loppuun ja sulki puhelimen heti kun pyydettiin painamaan tähteä, joten en tiedä kuka oli lopulta oikeassa. Ja onko sillä oikeastaan väliäkään, halaus oli kuitenkin lämmin ja nauru maittoi näinkin vaarallisen pelitilan-
teen ollessa loppusuoralla.
Mutta kaikenhuipuksi mieheni ihan tosissaan väitti olleensa oikeassa koska ei kuullut automaatin ohjetta numeron näppäillystä, olihan hän sulkenut puhelimen ennen sitä.
Joten suo siellä vetelä täällä.
Rakastan omaa "entistä pelimiestäni" hammas on korjattu, ja täytyyhän miehessä vastusta löytyä. Olenhan kuitenkin aika mahdoton tahtonainen, joten kestämistä riittää puolin jos toisinkin ja rapatessa roiskuu.
Joten riidellään mutta rakkaudella.
Kesää odotellessa rakkaudella murmur
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Tartto ja mualiman matkaajat
Siis nyt se on tapahtunut, kauniit matkustavat ilmaiseksi!!! Mutta harmikseni voin todeta,
en ole kaunis enkä edes nuori joten tämä ilmoitus ei ilmeisestikään koske minua.
Huhtikuussa avattu Misstravel.com-sivusto lupaa ratkaista kauniiden mutta valitettavasti köyhien matkustusongelmat.
Ja tämä ilmoitus koskee yhtälailla naisia kuin miehiä!!
Palveluun voivat rekisteröityä joko hyvännäköiset tai hyvätuloiset, perintöäkään ei kielletä, eikä suuria obtioita.
Sivuston perustaja Brandon Wade kieltää kuitenkin Misstravelin olevan seuralaispalvelu, mutta perästä kuuluu, onkohan nämä epäilyt vain köyhän kateellisen vanhan naisen jorinoita.
Sivusto on kuulemma vain tapaamispaikka siinä missä baarit tai yökerhotkin, ei tuo yöelämä kyllä minulle illantorkulle sopisikaan, joten mitä sitä vanhaa matkakumppania vaihtamaan kun on vuosien saatossa todettu hyväksi, tosin lisä varakkuus ei olisi pahitteeksi. Pitäisiköhän lotota, ei varmaan haitaksi olisi??
No kun ei ole tuota ulkonäköä niin pitää elää varojensa mukaan, valinnan varaa kyllä löytyy edullisemmassakin muodossa.
Nyt löytyi Tartto, monine kasvoineen tuo Viron helmi lunastaa kyllä paikkansa kulttuurin ja miksei myös himoshoppaajan sydämessä.
Kaupungin vanha keskusta on kaunis, siinä sitten huokailtiin talojen väritystä, eikä kateellisuus ollut kaukana. Saisipa tämän kaupungin värityksen omaan kotikaupunkiin.
No kaikki mikä kiiltää ei kuitenkaan ole kultaa, joten parempi palata maanpinnalle.
Tosin jos haluat syödä hyvin ja kohtuu hintaan kannattaa poiketa Raatihuoneentorin kupeesta sivummalle, ei kuitenkaan paljon.
Söimme aivan loistavan päivällisen aito italiaisessa ravintolassa, jopa tv-ohjelma joka pyöri selkäni takana tuli suoraan emämaasta Italiasta. Kun haluat hyvää italialaista ruokaa ei tarvitse näköjään matkustaa Italiaan, voi mamma mia!! Jo ruuan tilaaminen Italiaksi antaa onnen jonka voittaa vain vielä parempi ruoka.
Laita rihma kiinni opasti noin 60 kymppinen naistaksinkuljettaja lentoasemalta eikä käynnistänyt autoa ennen kuin turvavyö oli kiinnitetty kaiken sääntöjen mukaan.
Muutenkin matka hotellille jatkui tutuissa merkeissä, Dingon tuttu autiotalo soi radiossa, tosin eestin kielisenä, mutta kuitenkin. Kuljettaja rouva kuten myös me matkustajat totesimme kyseisen kappaleen olevan vielä parempi eestin kielellä, joten jos vienti tyssää niin käännösmusiikki vie Suomea maailmankartalle.
Shoppailija minä löysi piankin omat putiikkinsa ja matkakassa hupeni kenkiin ja muuhun mitä ilman ei kunnon nainen todellakaan voi olla, joten turhamaisuus kunniaan.
Kauniin yliopistorakennuksen ulkopuolella muistelin valelääkäriä ja hänen väärennös
todistuksiaan. Mistähän lie todistuksensa ostanut, tuskin edes tästä kaupungista, sai vain media vettä myllyynsä ja yliopisto huonoa mainosta.
Hotellimme aamiainen oli kyllä omaa luokkaansa, vatsaan sai kyllä täytettä, mutta siihen se taisi jäädäkin. Naismatkustajana kaipaisin bidettä, mutta edes delux huone ei sitä sisällä, olisikohan pitänyt ottaa sviitti.
Taksitaksat pitivät ja samat maksumääreet koristivat joka taksinikkunaa, täällä ei ihan helposti turistia huijata. Taksien siisteys tosin kaipaisi viranomaisten huomiota, siistejäkin tosin löytyy.
Matkustus avartaa joten uutta matkaa ajatellen ja matkakassaa keräten katsotaan mihinkä tutkain osoittaa.
Ihminen on luotu kulkemaan, uteliaisuus täyttymään, näe, koe ja nauti.
Hyvää kevättä ja kesää odotellen MURMUR.
en ole kaunis enkä edes nuori joten tämä ilmoitus ei ilmeisestikään koske minua.
Huhtikuussa avattu Misstravel.com-sivusto lupaa ratkaista kauniiden mutta valitettavasti köyhien matkustusongelmat.
Ja tämä ilmoitus koskee yhtälailla naisia kuin miehiä!!
Palveluun voivat rekisteröityä joko hyvännäköiset tai hyvätuloiset, perintöäkään ei kielletä, eikä suuria obtioita.
Sivuston perustaja Brandon Wade kieltää kuitenkin Misstravelin olevan seuralaispalvelu, mutta perästä kuuluu, onkohan nämä epäilyt vain köyhän kateellisen vanhan naisen jorinoita.
Sivusto on kuulemma vain tapaamispaikka siinä missä baarit tai yökerhotkin, ei tuo yöelämä kyllä minulle illantorkulle sopisikaan, joten mitä sitä vanhaa matkakumppania vaihtamaan kun on vuosien saatossa todettu hyväksi, tosin lisä varakkuus ei olisi pahitteeksi. Pitäisiköhän lotota, ei varmaan haitaksi olisi??
No kun ei ole tuota ulkonäköä niin pitää elää varojensa mukaan, valinnan varaa kyllä löytyy edullisemmassakin muodossa.
Nyt löytyi Tartto, monine kasvoineen tuo Viron helmi lunastaa kyllä paikkansa kulttuurin ja miksei myös himoshoppaajan sydämessä.
Kaupungin vanha keskusta on kaunis, siinä sitten huokailtiin talojen väritystä, eikä kateellisuus ollut kaukana. Saisipa tämän kaupungin värityksen omaan kotikaupunkiin.
No kaikki mikä kiiltää ei kuitenkaan ole kultaa, joten parempi palata maanpinnalle.
Tosin jos haluat syödä hyvin ja kohtuu hintaan kannattaa poiketa Raatihuoneentorin kupeesta sivummalle, ei kuitenkaan paljon.
Söimme aivan loistavan päivällisen aito italiaisessa ravintolassa, jopa tv-ohjelma joka pyöri selkäni takana tuli suoraan emämaasta Italiasta. Kun haluat hyvää italialaista ruokaa ei tarvitse näköjään matkustaa Italiaan, voi mamma mia!! Jo ruuan tilaaminen Italiaksi antaa onnen jonka voittaa vain vielä parempi ruoka.
Laita rihma kiinni opasti noin 60 kymppinen naistaksinkuljettaja lentoasemalta eikä käynnistänyt autoa ennen kuin turvavyö oli kiinnitetty kaiken sääntöjen mukaan.
Muutenkin matka hotellille jatkui tutuissa merkeissä, Dingon tuttu autiotalo soi radiossa, tosin eestin kielisenä, mutta kuitenkin. Kuljettaja rouva kuten myös me matkustajat totesimme kyseisen kappaleen olevan vielä parempi eestin kielellä, joten jos vienti tyssää niin käännösmusiikki vie Suomea maailmankartalle.
Shoppailija minä löysi piankin omat putiikkinsa ja matkakassa hupeni kenkiin ja muuhun mitä ilman ei kunnon nainen todellakaan voi olla, joten turhamaisuus kunniaan.
Kauniin yliopistorakennuksen ulkopuolella muistelin valelääkäriä ja hänen väärennös
todistuksiaan. Mistähän lie todistuksensa ostanut, tuskin edes tästä kaupungista, sai vain media vettä myllyynsä ja yliopisto huonoa mainosta.
Hotellimme aamiainen oli kyllä omaa luokkaansa, vatsaan sai kyllä täytettä, mutta siihen se taisi jäädäkin. Naismatkustajana kaipaisin bidettä, mutta edes delux huone ei sitä sisällä, olisikohan pitänyt ottaa sviitti.
Taksitaksat pitivät ja samat maksumääreet koristivat joka taksinikkunaa, täällä ei ihan helposti turistia huijata. Taksien siisteys tosin kaipaisi viranomaisten huomiota, siistejäkin tosin löytyy.
Matkustus avartaa joten uutta matkaa ajatellen ja matkakassaa keräten katsotaan mihinkä tutkain osoittaa.
Ihminen on luotu kulkemaan, uteliaisuus täyttymään, näe, koe ja nauti.
Hyvää kevättä ja kesää odotellen MURMUR.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Rakastaa, ei rakastaa, viha ja rakkaus, siinä vasta parii
Miksi mies lyö, miksi tappaa, mihin loppuu rakkaus?
Tämä ihana polttava, melkeinpä karrelle polttava rakkaus, mistä se oikeastaan alkoikaan?
Ei näe, ei kuule, ei haista eikä maista, vie vain jalat alta. Tätä on rakkaus kun rakkaus alkaa.
Onnen utuinen taivas ei ole loputtomiin pilvetön, ukkosta ja salamointia seuraa useimmiten kaatosade.
Mutta milloin rakkaus muuttuu tappavaksi, kaiken voittavaksi vihaksi. Rakkauden kestosta kun ei myönnetä takuuta eikä parasta ennen päivämäärä taida olla kenenkään tiedossa.
Ihminen on ihminen, heikko, mutta saako mies olla myös heikko, heikkoushan luetaan yleensä naisen määreeksi.
Miksi mies ei saa epäonnistua, miksi mies ei saa itkeä kun itkettää.
Jo 46 vuotta sitten lähipiiriini kuuluva naishenkilö kertoi kihlatustaan joka ase kädessä pakotti nuorikon kanssaan avioliittoon. Nuorikko halusi perua koko häätouhun, mutta sulho ei. Joten naimisiin mentiin ja mies jatkoi iloitteluaan " Peter Panina". Tapaus kuuluu taas murmurin muisteloihin ja on todella tapahtunut vuonna 1936.
Mies saa pettää ja jättää, mutta nainen, aijai sentään.
Uutiset seuraavat toisiaan, viha saa miehen kostamaan, ei säästy lapset ei omaiset.
Nainen pelkää, mutta kuka uskaltaa auttaa, tappaja on liikkeellä eikä häntä pysäytetä.
Kuka osaisi ennustaa, kuka varoittaa, ei rakkauden alkaessa edes usko, ei minun rakkaani.
Miksi miehen on niin vaikeaa hyväksyä sana ei.
Onko mies epävarma, kaataako tämä ei miehisen vetovoiman, romuttaako itsekunniotuksen.
Kunpa joku tämän "viruksen" löytäisi ja tunnistaisi, niin voitaisiin aloittaa hoito ja oikea lääkitys.
Nyt jo 80 kymppinen ampuu kun tuntee itsensä hylätyksi, missä mättää?
Onko vika kasvatuksessa?
Tai lapsuuden rakkaudettomuudessa, ahneudesta, jolloinka tunne kaikki minulle ja heti
valtaa järjen.
Ihminenhän on kuitenkin sanonnan mukaan toiselle susi, tämähän tulee ilmi useimmissa perintöasioissa, silloin sisaruuskin on ainoastaan este, kaikenhan pitäisi kuulua minulle.
Tämä ahneushan oli puheen aiheena jo presidentin vaalitilaisuudessa, jopa nykyinen istuva presidenttimme halusi puuttua asiaan.
Nyt jos koskaan hänellä olisi siihen mahdollisuus kun asuntokaupat, obtiot ja bonukset täyttävät uutiskynnyksen. Samoin päätä huimaava palkkaralli jyllää, korotuksethan ovat korkeimmat kuin tavallisen kansalaisen koko kuukauden ansio. Ei ole tässäkään järkeä, taisi nämäkin puheet ahneudesta silloisella ehdokkaalla olla vain näitä tuulen huminoita.
Onhan hänellä nuori ja kaunis rouva, mutta se ei nyt riitä.
NYT OLISI NÄYTÖN PAIKKA, puheistaan pitäisi myös vastata.
Hyvää kevättä, rakkaudella murmur
Tämä ihana polttava, melkeinpä karrelle polttava rakkaus, mistä se oikeastaan alkoikaan?
Ei näe, ei kuule, ei haista eikä maista, vie vain jalat alta. Tätä on rakkaus kun rakkaus alkaa.
Onnen utuinen taivas ei ole loputtomiin pilvetön, ukkosta ja salamointia seuraa useimmiten kaatosade.
Mutta milloin rakkaus muuttuu tappavaksi, kaiken voittavaksi vihaksi. Rakkauden kestosta kun ei myönnetä takuuta eikä parasta ennen päivämäärä taida olla kenenkään tiedossa.
Ihminen on ihminen, heikko, mutta saako mies olla myös heikko, heikkoushan luetaan yleensä naisen määreeksi.
Miksi mies ei saa epäonnistua, miksi mies ei saa itkeä kun itkettää.
Jo 46 vuotta sitten lähipiiriini kuuluva naishenkilö kertoi kihlatustaan joka ase kädessä pakotti nuorikon kanssaan avioliittoon. Nuorikko halusi perua koko häätouhun, mutta sulho ei. Joten naimisiin mentiin ja mies jatkoi iloitteluaan " Peter Panina". Tapaus kuuluu taas murmurin muisteloihin ja on todella tapahtunut vuonna 1936.
Mies saa pettää ja jättää, mutta nainen, aijai sentään.
Uutiset seuraavat toisiaan, viha saa miehen kostamaan, ei säästy lapset ei omaiset.
Nainen pelkää, mutta kuka uskaltaa auttaa, tappaja on liikkeellä eikä häntä pysäytetä.
Kuka osaisi ennustaa, kuka varoittaa, ei rakkauden alkaessa edes usko, ei minun rakkaani.
Miksi miehen on niin vaikeaa hyväksyä sana ei.
Onko mies epävarma, kaataako tämä ei miehisen vetovoiman, romuttaako itsekunniotuksen.
Kunpa joku tämän "viruksen" löytäisi ja tunnistaisi, niin voitaisiin aloittaa hoito ja oikea lääkitys.
Nyt jo 80 kymppinen ampuu kun tuntee itsensä hylätyksi, missä mättää?
Onko vika kasvatuksessa?
Tai lapsuuden rakkaudettomuudessa, ahneudesta, jolloinka tunne kaikki minulle ja heti
valtaa järjen.
Ihminenhän on kuitenkin sanonnan mukaan toiselle susi, tämähän tulee ilmi useimmissa perintöasioissa, silloin sisaruuskin on ainoastaan este, kaikenhan pitäisi kuulua minulle.
Tämä ahneushan oli puheen aiheena jo presidentin vaalitilaisuudessa, jopa nykyinen istuva presidenttimme halusi puuttua asiaan.
Nyt jos koskaan hänellä olisi siihen mahdollisuus kun asuntokaupat, obtiot ja bonukset täyttävät uutiskynnyksen. Samoin päätä huimaava palkkaralli jyllää, korotuksethan ovat korkeimmat kuin tavallisen kansalaisen koko kuukauden ansio. Ei ole tässäkään järkeä, taisi nämäkin puheet ahneudesta silloisella ehdokkaalla olla vain näitä tuulen huminoita.
Onhan hänellä nuori ja kaunis rouva, mutta se ei nyt riitä.
NYT OLISI NÄYTÖN PAIKKA, puheistaan pitäisi myös vastata.
Hyvää kevättä, rakkaudella murmur
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Näin meil Turuss / mites teill
Nyt pitää pestä suu saippualla, tulin kirjoittaneeksi uudesta Impivaaran uimahallista negatiivisesti jossakin blogissani. Lähempi tarkastelu halliin pyörsi mielipiteeni päälaelleen.
Uimahallihan on paljon enemmän kuin pelkkä uimahalli, sehän osoittautui melkeinpä kuntokeskukseksi, valoa ja hulppeaa tilaa riittää. Heti aulaan tultaessa nään lasiseinän takana suuren modernin kuntosalin eikä mikä tahansa kuntosali, vaan täynnä oman ikäisiä seniorikansalaisia, siinä jalkaa nousee ja kädet pumppaa, voi tätä ihmettä.
Klo on vaille 10 ja tuntuu että mummut ja papat ovat löytäneet arkeen juhlaa.
Eikä ihme lopu tähän, tämä ihanuus kuuluu samaan hintaan uit, saunot, kuntoilet, tai teet kaiken vaikka peräjälkeen.
Uimaan tänne on tultu joten matka jatkukoon.
Jos kuntosali veteraaneineen sai ihmetystä niin entäs sitten allasosasto. Tilaa oli eri-ikäisille, yhdessä nurkassa koululaiset, toisessa kuinkas ollakkaan seniorit.
Mutta miten tämä suuri joukko on saatu liikkeelle, mikä aiheutti tämän lumivyöryn kaltaisen joukko marssin.
3-4 rataa oli varattu vesijuoksuun, juoksuvyöt vaan vyötärölle ja sitten menoksi ( vyöt
lainaa halli). Mutta liikennesäännöt ne on mummuillakin, saatika pappoilla. Oikean puoleinen liikenne on täällä kultaakin kalleinpaa, ja tosi on, ei kannata poiketa säännöistä, ilman sääntöjä kun aiheutuu usein turhia kahnauksia.
Saa nähdä muodostuuko hallista yhtä suosittu kuin uudesta pääkirjastosta.
Joten kyllä meillä Turussa osataan.
Meillä on jo saatu 2 " Turkulaisten olohuonetta" uimahalli ja kirjasto, eikä tässä vielä kaikki, ei pidä unohtaa Logomoa.
Eteenpäin on menty ja nyt suunnitellaan Terveydenhuollon uudistusta, joten vielä tuulee kunnes tapahtuu.
Onhan vanha aina vanha ja uudistusta tarvitaan, perustuuhan vanha terveydenhuolto 70 lukuun. Suunnitelmissa on ainakin minusta hyvä suunta.
Kotihoitoon ja kuntoutukseen panostetaan, pitkäaikaissairauden hoidossa tulee tapahtumaan suuriakin muutoksia, väläytetty sen lopettamistakin, no annetaan viisaiden miettiä.
Maailma muuttuu, tieto lisääntyy, kehitys ei kuitenkaan saa pysähtyä, siinä piileen kansakunnan voima, siitä on hyvä ponnistaa.
Mutta asiasta toiseen tietääkö kukaan missä sijaitsee harmin paikka, sellaista kun ei löydy ainakaan Suomen kartalta.
Asia tuli ajankohtaiseksi aamukeskustelussa mieheni kanssa.
Odotetaan ja kuulostellaan, pyörivä kivi ei sammaloidu.
Kehitys on uuden alku.
Rakkaudella murmur.
Uimahallihan on paljon enemmän kuin pelkkä uimahalli, sehän osoittautui melkeinpä kuntokeskukseksi, valoa ja hulppeaa tilaa riittää. Heti aulaan tultaessa nään lasiseinän takana suuren modernin kuntosalin eikä mikä tahansa kuntosali, vaan täynnä oman ikäisiä seniorikansalaisia, siinä jalkaa nousee ja kädet pumppaa, voi tätä ihmettä.
Klo on vaille 10 ja tuntuu että mummut ja papat ovat löytäneet arkeen juhlaa.
Eikä ihme lopu tähän, tämä ihanuus kuuluu samaan hintaan uit, saunot, kuntoilet, tai teet kaiken vaikka peräjälkeen.
Uimaan tänne on tultu joten matka jatkukoon.
Jos kuntosali veteraaneineen sai ihmetystä niin entäs sitten allasosasto. Tilaa oli eri-ikäisille, yhdessä nurkassa koululaiset, toisessa kuinkas ollakkaan seniorit.
Mutta miten tämä suuri joukko on saatu liikkeelle, mikä aiheutti tämän lumivyöryn kaltaisen joukko marssin.
3-4 rataa oli varattu vesijuoksuun, juoksuvyöt vaan vyötärölle ja sitten menoksi ( vyöt
lainaa halli). Mutta liikennesäännöt ne on mummuillakin, saatika pappoilla. Oikean puoleinen liikenne on täällä kultaakin kalleinpaa, ja tosi on, ei kannata poiketa säännöistä, ilman sääntöjä kun aiheutuu usein turhia kahnauksia.
Saa nähdä muodostuuko hallista yhtä suosittu kuin uudesta pääkirjastosta.
Joten kyllä meillä Turussa osataan.
Meillä on jo saatu 2 " Turkulaisten olohuonetta" uimahalli ja kirjasto, eikä tässä vielä kaikki, ei pidä unohtaa Logomoa.
Eteenpäin on menty ja nyt suunnitellaan Terveydenhuollon uudistusta, joten vielä tuulee kunnes tapahtuu.
Onhan vanha aina vanha ja uudistusta tarvitaan, perustuuhan vanha terveydenhuolto 70 lukuun. Suunnitelmissa on ainakin minusta hyvä suunta.
Kotihoitoon ja kuntoutukseen panostetaan, pitkäaikaissairauden hoidossa tulee tapahtumaan suuriakin muutoksia, väläytetty sen lopettamistakin, no annetaan viisaiden miettiä.
Maailma muuttuu, tieto lisääntyy, kehitys ei kuitenkaan saa pysähtyä, siinä piileen kansakunnan voima, siitä on hyvä ponnistaa.
Mutta asiasta toiseen tietääkö kukaan missä sijaitsee harmin paikka, sellaista kun ei löydy ainakaan Suomen kartalta.
Asia tuli ajankohtaiseksi aamukeskustelussa mieheni kanssa.
Odotetaan ja kuulostellaan, pyörivä kivi ei sammaloidu.
Kehitys on uuden alku.
Rakkaudella murmur.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Lunta tupaan / kun oikein kyrsii
Ihan konkreettisesti, takatalvi. Piti alkaa kevät mutta miten sitten kävikään, tuli kunnon lumimyrsky huhtikuun alkumetreille.
Taisi tulla lunta tupaan myös Turkulaisille.
Noin 600 hoito- ja opetussalan ammattilaista sai nk."lottovoiton"säästötalkoisiin osallistumisesta, palkkaa hieman tarkastetaan, ei ylöspäin vaan laskusuuntaan.
Pikkukoululaisilta vietiin koulukyyti, nyt 7-8 vuotias kävelee jos matka on vähemmän kuin 5 km.
Pitkäaikaissairaiden lääkityksestä saamaa Kelakorvausta tarkastetaan, ja niin edelleen jono säästämisestä on loputon.
Turunsanomien yleisenosaston kirjoittaja ihmetteli mistä Turkulainen yleensä voi enää säästää.
No tuohon vastatakseen ei yliopistoa tai korkeakouluja käydä, tai onkohan niin ettei näinkin vaikeaan kysymykseen ihan heti osaa vastata.
Kun muualla säästetään niin johdon palkkioissa tai optiossa ei säästöjä synny eikä ilmeisesti tarvitsekaan syntyä.
Tai mitä tulee mieleen kun Kaupunginjohtajien palkkahaitari tuntuu venyvän ja venyvän ja suunta on nousujohteinen, kuinkas muuten.
No onhan se totta kun kaupungintulot ovat rajalliset niin saadakseen palkkansa nousuun pitää jostain tinkiä, mutta kun tämä tinkimisen kohde on jo ennestään pieni niin kyrsiihän se, nimittäin hoito-tai opetusalan ammattilaisen palkka.
Muutenkin asia on nurinkurinen, jos kaupungin johtaja tyrisi työssään elikä häntä kohtaan käynnistettäisiin luottamuspula ja hänet sen johdosta irisanottaisiin hän voisi saada 12 kuukauden palkan elikä 180000 euroa kipukorvauksina??
Herää kysymys kuka ne kipukorvaukset oikeastaan tarvitsevat, työntekija vai työnantaja?
Työntekijähän on nk. tehnyt työnsä huonosti, jos on aiheuttanut työllään tai muulla käytöksellään epäluottamus pulan.
Edellytys tämän kipukorvauksen saamiseen on kuitenkin että kaupunginjohtaja sanoutuisi irti työtehtävästään ennen valtuuston tekemää potkupäätöstä.
Tätä hyväveli järjestelmää voi vain ihmetellä tai sadatella, ei se kuitenkaan muuksi muutu.
On se kumma kun kunnallis- tai valtiollisessa vaalissa jokainen ehdokas lupaa edustavaa kuka vanhusten, lasten, työttömien ja pienpalkkaisten asiaa, mutta mitä sitten tapahtuukaan.
Onko edustaminen eri asia kuin toimiminen, siinä kysymys johon ei taida ihan helposti löytyä vastausta.
Taitaa tuo oma napa olla kuitenkin lähinnä kun verotuloja pitäisi jakaa, miten sen oikeastaan muuten selittäisi.
Varoja on mutta miten se käytetään se onkin taas eri juttu.
Taitaa tämä hyvinvointivaltio kaatua omaan mahdottomuuteensa, tulevaisuus näyttää mihin ollaan menossa.
Jokainen voisi halutessaan googlata sivistysvaltion tunnusmerkit.
Odotellaan ja katsellaan minkälaisen yhdyskunnan jälkipolvillemme jätämme.
Täällä takatalven keskellä odotellaan kuitenkin kevättä.
Toivottavasti löydän ensikerralla jotain hauskempaa kirjoittamista, mutta elämä on tälläistä, siihen mahtuu niin monenlaista.
Rakkaudella murmur.
Taisi tulla lunta tupaan myös Turkulaisille.
Noin 600 hoito- ja opetussalan ammattilaista sai nk."lottovoiton"säästötalkoisiin osallistumisesta, palkkaa hieman tarkastetaan, ei ylöspäin vaan laskusuuntaan.
Pikkukoululaisilta vietiin koulukyyti, nyt 7-8 vuotias kävelee jos matka on vähemmän kuin 5 km.
Pitkäaikaissairaiden lääkityksestä saamaa Kelakorvausta tarkastetaan, ja niin edelleen jono säästämisestä on loputon.
Turunsanomien yleisenosaston kirjoittaja ihmetteli mistä Turkulainen yleensä voi enää säästää.
No tuohon vastatakseen ei yliopistoa tai korkeakouluja käydä, tai onkohan niin ettei näinkin vaikeaan kysymykseen ihan heti osaa vastata.
Kun muualla säästetään niin johdon palkkioissa tai optiossa ei säästöjä synny eikä ilmeisesti tarvitsekaan syntyä.
Tai mitä tulee mieleen kun Kaupunginjohtajien palkkahaitari tuntuu venyvän ja venyvän ja suunta on nousujohteinen, kuinkas muuten.
No onhan se totta kun kaupungintulot ovat rajalliset niin saadakseen palkkansa nousuun pitää jostain tinkiä, mutta kun tämä tinkimisen kohde on jo ennestään pieni niin kyrsiihän se, nimittäin hoito-tai opetusalan ammattilaisen palkka.
Muutenkin asia on nurinkurinen, jos kaupungin johtaja tyrisi työssään elikä häntä kohtaan käynnistettäisiin luottamuspula ja hänet sen johdosta irisanottaisiin hän voisi saada 12 kuukauden palkan elikä 180000 euroa kipukorvauksina??
Herää kysymys kuka ne kipukorvaukset oikeastaan tarvitsevat, työntekija vai työnantaja?
Työntekijähän on nk. tehnyt työnsä huonosti, jos on aiheuttanut työllään tai muulla käytöksellään epäluottamus pulan.
Edellytys tämän kipukorvauksen saamiseen on kuitenkin että kaupunginjohtaja sanoutuisi irti työtehtävästään ennen valtuuston tekemää potkupäätöstä.
Tätä hyväveli järjestelmää voi vain ihmetellä tai sadatella, ei se kuitenkaan muuksi muutu.
On se kumma kun kunnallis- tai valtiollisessa vaalissa jokainen ehdokas lupaa edustavaa kuka vanhusten, lasten, työttömien ja pienpalkkaisten asiaa, mutta mitä sitten tapahtuukaan.
Onko edustaminen eri asia kuin toimiminen, siinä kysymys johon ei taida ihan helposti löytyä vastausta.
Taitaa tuo oma napa olla kuitenkin lähinnä kun verotuloja pitäisi jakaa, miten sen oikeastaan muuten selittäisi.
Varoja on mutta miten se käytetään se onkin taas eri juttu.
Taitaa tämä hyvinvointivaltio kaatua omaan mahdottomuuteensa, tulevaisuus näyttää mihin ollaan menossa.
Jokainen voisi halutessaan googlata sivistysvaltion tunnusmerkit.
Odotellaan ja katsellaan minkälaisen yhdyskunnan jälkipolvillemme jätämme.
Täällä takatalven keskellä odotellaan kuitenkin kevättä.
Toivottavasti löydän ensikerralla jotain hauskempaa kirjoittamista, mutta elämä on tälläistä, siihen mahtuu niin monenlaista.
Rakkaudella murmur.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Elämä on kuolemista.... ollaan hiljaa
murmurin muistelot: Elämä on kuolemista.... ollaan hiljaa: En koskaan pystynyt ansaitsemaan hyväksyntääsi en täyttämään kriteereitäsi, yritin, lopetin yrittämisen kun ymmärsin, en tule onnistumaan....
Elämä on kuolemista.... ollaan hiljaa
En koskaan pystynyt ansaitsemaan hyväksyntääsi en täyttämään kriteereitäsi, yritin, lopetin yrittämisen kun ymmärsin, en tule onnistumaan.
Elämä ei aina ole reilua, epäonnistuminen satuttaa ja kalvaa, tekee katkeraksi, miksi minä?Yritit varmasti parhaasi, sinun äidin mallisi ei vain kohdannut toiveitani.
Sain kodin, huolenpidon sekä hyvät opit selviytymiseen elämässä. Mutta rakkaus ja hyväksyntä se unohtui.....
Olit kyllä äitinä esimerkillinen, et juonut et käynyt ravintoloissa, olit hyvä emäntä ja täydellinen kokki.
Et suostunut olemaan kuten muut, nostit itsesi aina piirun verran ylöspäin.
Mikä tässä hiertää, minullahan oli aivan hyvä äiti ainakin eilen aamuun asti (jos kriteerinä käytetään kunnollisuutta) olisi voinut käydä hullumminkin.
Nyt minulla ei ole enää äitiä, lopetit hengittämisen eilen aamulla klo 6.30 Ruotsin aikaa.
Olithan Ruotsin kansalainen.
Emäntäkoulun käyneenä leivoit, paistoit ja pyykkäsit, olit varmasti aikaasi edellä.
Mutta ei yksin ahkeruudella ja taitavuudella kasvateta lasta, siihen tarvitaan myös rakkautta.
Kun vertaan nuoria äitejä itseeni tai omaan äitiini, voin vain pyytää lapsiltani anteeksi.
Minusta tuli myös äitini kaltainen suorittaja, olen kuitenkin aina rakastanut lapsiani ja toivon heidän saaneen edes hiukan hyvksyntää osakseen.
Elämä ei aina ole helppoa nuorille äideille, kun se taitaa olla vaikeaa vielä vanhanakin.
Kyllä koti täytyy "pyöriä" mutta kannattaa muistaa mikä lopultakin on tärkeintä elämässä.
Jos lapsi ei saa kaipaamaansa hyväksyntää hän hakee sitä lopun elämäänsä, kuten minä. Ymmärsin "yskän" vasta noin vuosi sitten ja lopetin. Ei se helppoa ollut, satutti ja inhotti koko hyväksynnän hakeminen, tunsi itsensä huonoksi.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa, pitää edelleen paikkansa.
En tiedä tällä hetkellä kumpaa ikävöin enemmän äitiä vai äidin hyväksyntää, kuitenkin itkettää.
Joten lainaan Juicen sanoja ELÄMÄ ON KUOLEMISTA.....ollaan hiljaa.
Kirjoitellaan terveisin murmur.
Elämä ei aina ole reilua, epäonnistuminen satuttaa ja kalvaa, tekee katkeraksi, miksi minä?Yritit varmasti parhaasi, sinun äidin mallisi ei vain kohdannut toiveitani.
Sain kodin, huolenpidon sekä hyvät opit selviytymiseen elämässä. Mutta rakkaus ja hyväksyntä se unohtui.....
Olit kyllä äitinä esimerkillinen, et juonut et käynyt ravintoloissa, olit hyvä emäntä ja täydellinen kokki.
Et suostunut olemaan kuten muut, nostit itsesi aina piirun verran ylöspäin.
Mikä tässä hiertää, minullahan oli aivan hyvä äiti ainakin eilen aamuun asti (jos kriteerinä käytetään kunnollisuutta) olisi voinut käydä hullumminkin.
Nyt minulla ei ole enää äitiä, lopetit hengittämisen eilen aamulla klo 6.30 Ruotsin aikaa.
Olithan Ruotsin kansalainen.
Emäntäkoulun käyneenä leivoit, paistoit ja pyykkäsit, olit varmasti aikaasi edellä.
Mutta ei yksin ahkeruudella ja taitavuudella kasvateta lasta, siihen tarvitaan myös rakkautta.
Kun vertaan nuoria äitejä itseeni tai omaan äitiini, voin vain pyytää lapsiltani anteeksi.
Minusta tuli myös äitini kaltainen suorittaja, olen kuitenkin aina rakastanut lapsiani ja toivon heidän saaneen edes hiukan hyvksyntää osakseen.
Elämä ei aina ole helppoa nuorille äideille, kun se taitaa olla vaikeaa vielä vanhanakin.
Kyllä koti täytyy "pyöriä" mutta kannattaa muistaa mikä lopultakin on tärkeintä elämässä.
Jos lapsi ei saa kaipaamaansa hyväksyntää hän hakee sitä lopun elämäänsä, kuten minä. Ymmärsin "yskän" vasta noin vuosi sitten ja lopetin. Ei se helppoa ollut, satutti ja inhotti koko hyväksynnän hakeminen, tunsi itsensä huonoksi.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa, pitää edelleen paikkansa.
En tiedä tällä hetkellä kumpaa ikävöin enemmän äitiä vai äidin hyväksyntää, kuitenkin itkettää.
Joten lainaan Juicen sanoja ELÄMÄ ON KUOLEMISTA.....ollaan hiljaa.
Kirjoitellaan terveisin murmur.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Mitä yhtäläisyyttä on eläkeläisellä ja kivireellä ...
murmurin muistelot: Mitä yhtäläisyyttä on eläkeläisellä ja kivireellä ...: Löytyyhän sitä yhteläisyyttä vaikka muille jakaa, olemme perässä vedettäviä, kuluerä ainakin joillekin veronmaksajille. Jo muutaman vuoden...
Mitä yhtäläisyyttä on eläkeläisellä ja kivireellä / siinäpä kysymys
Löytyyhän sitä yhteläisyyttä vaikka muille jakaa, olemme perässä vedettäviä, kuluerä ainakin joillekin veronmaksajille.
Jo muutaman vuoden on peloteltu lehdistön ja jopa joidenkin päättäjien taholta suuresta ikäluokasta ja heidän eläköitymisestään.
Ja onhan meitä paljon, ei sitä voi kieltää. Kun isät ja äidit pitkän sodan ja erossa olon jälkeen kohtasivat niin siinä peitto heilui siihen malliin että kansalaisia syntyi kuin sieniä sateella, nyt jos koskaan alkoi se suur-Suomen teko.
Kaikki kunnia vanhemmillemme jälleen rakentamisesta ja sotakorvausten maksamisesta jonka sivussa vielä kasvattivat suurenkin lapsilauman.
Minkä isämme aloittivat sen me sodan jälkeen syntyneet lapset jalostimme, nimittäin hyvinvointi Suomen.
Meitä kun oli paljon, nostettiin myös kansantalous ja veromarkat kilisivät valtion kassaan.
Tarvittiin vain viisaat päättäjät ja niin turvattiin yhtenäinen koulutus ja terveydenhuolto.
Mutta olisiko näitä veromarkkoja myös tarvinnut laittaa sukanvarteen piiloon. Nousukiidossa kun kenenkään mieleen ei tainnut juolahtaa nousun joskus kääntyvän laskuun. Kääntyyhän se kun veron maksajia syntyy perheisiin 1-2, hyvin harvoin enää enempää. Koulutusaika pitenee, me lähdimme ansio työhön jo 15 vuotiaina. Elin ikä pitenee, eikä tätä runsasta eläköitymisen määrää saada luonnollisen poistuman kautta häviämään. Joten pulmaa on kerrassaan, ja rahat olisi saatava riittämään.
Teollisuuden häviäminen ( siirtyminen) ei myöskään lihota verotuloja ja siitä johtuva työttömyys, joten pulmaa on kerrassaan pienelle maalle.
Se on kuitenkin varmaa ettei syyttelyllä saada hyvää aikaan, tulevaisuuden rakennusaineet pitäisi löytää yhteistyöstä ja yhteisestä ymmärryksestä, alhaalta kun ei pääse kuin ylöspäin.
Eläkeläiset tulloo, ollaanko valmiit, ja meitä on paljon!!
Eläkeiän nosto tuntuu utopiselta haaveelta, mistä niitä työpaikkoja löytyy, kun työttömyys luvut ovat tälläkin hetkellä sitä mitä ovat.
Nuorissa on tulevaisuus, mutta meissä vanhoissa vahvat juuret. Molempia tarvitaan tulevaisuuden rakennusaineiksi. Hyvistä raaka-aineista oikein sekoitettuna kun ei voi syntyä kuin hyvä kakku, joten älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.
Kevät tulee ja sen jälkeen lämmin ihana kesä, tulevaisuus on aina toivoa täynnä.
Kirjoitellaan terveisin murmur.
Jo muutaman vuoden on peloteltu lehdistön ja jopa joidenkin päättäjien taholta suuresta ikäluokasta ja heidän eläköitymisestään.
Ja onhan meitä paljon, ei sitä voi kieltää. Kun isät ja äidit pitkän sodan ja erossa olon jälkeen kohtasivat niin siinä peitto heilui siihen malliin että kansalaisia syntyi kuin sieniä sateella, nyt jos koskaan alkoi se suur-Suomen teko.
Kaikki kunnia vanhemmillemme jälleen rakentamisesta ja sotakorvausten maksamisesta jonka sivussa vielä kasvattivat suurenkin lapsilauman.
Minkä isämme aloittivat sen me sodan jälkeen syntyneet lapset jalostimme, nimittäin hyvinvointi Suomen.
Meitä kun oli paljon, nostettiin myös kansantalous ja veromarkat kilisivät valtion kassaan.
Tarvittiin vain viisaat päättäjät ja niin turvattiin yhtenäinen koulutus ja terveydenhuolto.
Mutta olisiko näitä veromarkkoja myös tarvinnut laittaa sukanvarteen piiloon. Nousukiidossa kun kenenkään mieleen ei tainnut juolahtaa nousun joskus kääntyvän laskuun. Kääntyyhän se kun veron maksajia syntyy perheisiin 1-2, hyvin harvoin enää enempää. Koulutusaika pitenee, me lähdimme ansio työhön jo 15 vuotiaina. Elin ikä pitenee, eikä tätä runsasta eläköitymisen määrää saada luonnollisen poistuman kautta häviämään. Joten pulmaa on kerrassaan, ja rahat olisi saatava riittämään.
Teollisuuden häviäminen ( siirtyminen) ei myöskään lihota verotuloja ja siitä johtuva työttömyys, joten pulmaa on kerrassaan pienelle maalle.
Se on kuitenkin varmaa ettei syyttelyllä saada hyvää aikaan, tulevaisuuden rakennusaineet pitäisi löytää yhteistyöstä ja yhteisestä ymmärryksestä, alhaalta kun ei pääse kuin ylöspäin.
Eläkeläiset tulloo, ollaanko valmiit, ja meitä on paljon!!
Eläkeiän nosto tuntuu utopiselta haaveelta, mistä niitä työpaikkoja löytyy, kun työttömyys luvut ovat tälläkin hetkellä sitä mitä ovat.
Nuorissa on tulevaisuus, mutta meissä vanhoissa vahvat juuret. Molempia tarvitaan tulevaisuuden rakennusaineiksi. Hyvistä raaka-aineista oikein sekoitettuna kun ei voi syntyä kuin hyvä kakku, joten älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.
Kevät tulee ja sen jälkeen lämmin ihana kesä, tulevaisuus on aina toivoa täynnä.
Kirjoitellaan terveisin murmur.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: "Norsu" hajuvesikaupassa
murmurin muistelot: "Norsu" hajuvesikaupassa: Kun käy katsoo ja seuraa, näkee ja on itsekin tapahtumien keskipisteessä ennen kuin osaa edes varoa. Itse vilkkaana ja uteliaana karjalais...
"Norsu" hajuvesikaupassa
Kun käy katsoo ja seuraa, näkee ja on itsekin tapahtumien keskipisteessä ennen kuin osaa edes varoa.
Itse vilkkaana ja uteliaana karjalaiset juuret omaavana tulee seurattua ympäristöään vähän liiankin hanakkaan. Ilmeisesti palikat ei aina pysy tällä mummilla kohdallaan, jos niille oikeaa paikkaa on edes koskaan järjestynyt, päähän on naisilla tunnetusti pieni.
No päivänä muutamana olin kaupungin hienoimmassa tavaratalossa kulkemassa tuoksujen ohi ja kuinka ollakkaan näin raavaan noin kuusikymppisen miehen huiskivan päälleen naisten hajuvettä, ja tämä tapahtui antaumuksella, Nosti vielä pulloa kaulalleen ja totesi suureen ääneen "ja kerran vielä", ja jatkoi suihkuttamista. Lähistöllä seisova nuorehko neitonen sai kiireesti jalat alleen, mutta minua tilanne huvitti ja suustani pääsi kuin pääsikin ilon purkaus. Sillä seurauksella myyjätär kääntyi puoleeni kysyen mitä saisi olla, ei saanut olla mitään joten hymyhuulilla jatkoin matkaani todeten itsekseni ilmaisen huvin olevan tarpeen näin pimeänä päivänä.
Viikonloppuna olimme mieheni kanssa viereisen tavaratalon tuoksuosastolla ja yritin löytää uusittua Chanel 5 tuoksua. Konsulentti oli torstaina saanut estelyistäni huolimat-
ta suihkautettua sitä oikeaan ranteeseeni, ja ah mikä tuoksu, ei tullut äiti mieleen.
Nimittäin olen vierastanut tuota tunnettua tuoksua jo lapsuudesta lähtien. Se on äitini tuoksu, liekö isä ihannoinut Marilynia tai oliko huono omatunto mutta kuitenkin aina isä sitä äidille osti, joten eihän kukaan itseään kunnioittava nainen halua tuoksua äidiltään, olkoonpa kuinka Chanelista kysymys.
En ollut katsonut konsulentin kädessä olevan pullon mallia joten etsiskelyksi kyseinen pullo meni, erilaisia Chanel 5 pulloja kun löytyi rivi kaupalla.
Ei auttanut kuin etsiä, ja löytyihän sieltä hieman eri tekstin omaava, joten ei kun suihkaus ranteeseen ja esittelemään uusittua tuoksua miehelle.
Silloin pyörähtikin viereeni n. kuusikymppinen naisihminen kunnon ulkoilutamineis-
saan, tuulipuku, tosin siisti ihan fiksun oloinen rouva. Mutta silloin alkoikin iloittelu jollaista harvoin pääsee todistamaan. Siinä suihkutettiin Chanelit, Diorit ja monet muut yltympäriinsä, jopa tuulipuvun housuihin. Suihkutus jatkui ja jatkui, väliajalla rouva totesi nyt käyvän flaksin tanssilattialla, kyllä miehet nyt hakevat.
Jätimme rouvan harrastuksensa pariin jatkaen matkaamme, mutta tanssia harrastava jäi mieltäni kaihertamaan, missä tämän ikäisille ihmisille järjestetään tansseja?
Tanssit olisi tarpeen itsekullekin, tosin ilman mammutti tuoksupilveä.
Kevättä pukkaa, nautitaan luonnon heräämistä.
Terveisin murmur
Itse vilkkaana ja uteliaana karjalaiset juuret omaavana tulee seurattua ympäristöään vähän liiankin hanakkaan. Ilmeisesti palikat ei aina pysy tällä mummilla kohdallaan, jos niille oikeaa paikkaa on edes koskaan järjestynyt, päähän on naisilla tunnetusti pieni.
No päivänä muutamana olin kaupungin hienoimmassa tavaratalossa kulkemassa tuoksujen ohi ja kuinka ollakkaan näin raavaan noin kuusikymppisen miehen huiskivan päälleen naisten hajuvettä, ja tämä tapahtui antaumuksella, Nosti vielä pulloa kaulalleen ja totesi suureen ääneen "ja kerran vielä", ja jatkoi suihkuttamista. Lähistöllä seisova nuorehko neitonen sai kiireesti jalat alleen, mutta minua tilanne huvitti ja suustani pääsi kuin pääsikin ilon purkaus. Sillä seurauksella myyjätär kääntyi puoleeni kysyen mitä saisi olla, ei saanut olla mitään joten hymyhuulilla jatkoin matkaani todeten itsekseni ilmaisen huvin olevan tarpeen näin pimeänä päivänä.
Viikonloppuna olimme mieheni kanssa viereisen tavaratalon tuoksuosastolla ja yritin löytää uusittua Chanel 5 tuoksua. Konsulentti oli torstaina saanut estelyistäni huolimat-
ta suihkautettua sitä oikeaan ranteeseeni, ja ah mikä tuoksu, ei tullut äiti mieleen.
Nimittäin olen vierastanut tuota tunnettua tuoksua jo lapsuudesta lähtien. Se on äitini tuoksu, liekö isä ihannoinut Marilynia tai oliko huono omatunto mutta kuitenkin aina isä sitä äidille osti, joten eihän kukaan itseään kunnioittava nainen halua tuoksua äidiltään, olkoonpa kuinka Chanelista kysymys.
En ollut katsonut konsulentin kädessä olevan pullon mallia joten etsiskelyksi kyseinen pullo meni, erilaisia Chanel 5 pulloja kun löytyi rivi kaupalla.
Ei auttanut kuin etsiä, ja löytyihän sieltä hieman eri tekstin omaava, joten ei kun suihkaus ranteeseen ja esittelemään uusittua tuoksua miehelle.
Silloin pyörähtikin viereeni n. kuusikymppinen naisihminen kunnon ulkoilutamineis-
saan, tuulipuku, tosin siisti ihan fiksun oloinen rouva. Mutta silloin alkoikin iloittelu jollaista harvoin pääsee todistamaan. Siinä suihkutettiin Chanelit, Diorit ja monet muut yltympäriinsä, jopa tuulipuvun housuihin. Suihkutus jatkui ja jatkui, väliajalla rouva totesi nyt käyvän flaksin tanssilattialla, kyllä miehet nyt hakevat.
Jätimme rouvan harrastuksensa pariin jatkaen matkaamme, mutta tanssia harrastava jäi mieltäni kaihertamaan, missä tämän ikäisille ihmisille järjestetään tansseja?
Tanssit olisi tarpeen itsekullekin, tosin ilman mammutti tuoksupilveä.
Kevättä pukkaa, nautitaan luonnon heräämistä.
Terveisin murmur
maanantai 19. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Nauti, rakasta ja kehitä
murmurin muistelot: Nauti, rakasta ja kehitä: Jos näin elät ja teet työsi, saat työstäsi muutakin kuin leivän ja voin. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, sen tiesi jo viisaat ikämiehet. T...
Nauti, rakasta ja kehitä
Jos näin elät ja teet työsi, saat työstäsi muutakin kuin leivän ja voin. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, sen tiesi jo viisaat ikämiehet.
Tällä kannetulla vedellä eli obtioilla ja bonuksilla on yritetty viimevuosina kiinnittää johtavat yksilöt pysymään yhtiöissään, mutta mitä siinä loppujen lopuksi tapahtuikaan.
Eihän ostettu rakkauskaan tuota lopulta kuin pahan mielen ja pettymyksen, ei ihmisen sielua eli sitoutumista ostaa voi.
Sitoutumiseen tarvitaan muutakin kuin rahaa tai osakkeita.
Luu jää mankujan käteen kun yhtiöön sitoutumismääräaika umpeutuu, hellurei ja hellät tunteet saattaa jäädä lähtijästä muistoksi kun maantie kutsuu ja uudet tuulet puhaltavat.
Entä työpanos, tuskin ostettu lojaalisuus kantaa kaikkein parhainta hedelmää.
Työmoraalia ja omaan työhönsä sitoutumista tarvitaan muussakin kuin johtamisessa, tuskin hoitotyössäkään rakkaus työhönsä on pahitteeksi.
Opiskellessani sairaanhoitajaksi opettaja painotti hoitajan aseptista omatuntoa, minä lisäisin sosiaalisen välittämisen ja kunnioittamisen, tähän jos lisää vielä itsensä kehittämisen halun niin ollaan jo pitkällä.
Ei se leipä ilmaista ole hoitajallakaan joten, särpimeen tarvitaan myös palkkaa.
Mutta palkka yksinään ei tee ketään autuaaksi, nimittäin jos et arvosta työtäsi niin tuskin saat arvostusta muiltakaan.
Hoitajan työnmittari on aina potilas ja omaiset ja työyhteisö. Yksikin heikkolenkki kauniissa helmiketjussa saattaa pilata koko kaulanauhan yhtenäisen kauneuden.
Yhtenäiseen harmooniseen yhteistyöhön tarvitaan meitä jokaista, miten siihen päästään
onkin sitten jo vaikeampi juttu.
Rapatessa roiskuu ja meitä on moneksi, eikä kenkään ole huonompi toista.
Kunhan päästäisi tästä kansakuntaa vaivaamasta kateudesta, pahansuopaisuudesta, rasismista ja narsismista.
Kukaan ei näe malkaa omassa silmässään ja niin ollaan taas samassa pisteessä mistä juttua aloitettiin.
Kuitenkin oikea työnvalinta ja siihen sitoutuminen auttaa ihmeesti työssä viihtymiseen,
sillä työssäänhän pitää myös viihtyä, työ antaa meille kuitenkin paljon enemmän kuin palkan.
Se sitouttaa meidät elämään, kasvattaa itsetuntoa ja sosiaalista kanssa käymistä.
Työ vaatii tekijältään myös kehityksen mukana kulkemista, maailma kehittyy ja meidän on pysyttävä siinä mukana.
Ei se aina helppoa ole, vanhana paljon kokeneena huomaan sen melkeinpä joka päivä.
Mutta kärryillä kannattaa pysyä, muutosvastarinta kannattaa kuopata navetan taa, elä-
mä antaa paljon joten kannattaa ottaa vastaan. Muutoksilla ja yrityksillä on rakennettu terveydenhuolto ja tullaan vastedeskin rakentamaan, muutenhan ei päästä eteenpäin, ei kukaan takapajulassa halua elää.
Kevättä rintaan ja muista työ voi olla muutakin kuin jaksamista, se antaa ja ottaa.
Ilman rakkautta ei siitäkään kyllä selviä, nimittäin jos haluaa saada on myös pakko antaa, ja tämä koskee myös hyvää potilas suhdetta.
Kirjoitellaan t. murmur
Tällä kannetulla vedellä eli obtioilla ja bonuksilla on yritetty viimevuosina kiinnittää johtavat yksilöt pysymään yhtiöissään, mutta mitä siinä loppujen lopuksi tapahtuikaan.
Eihän ostettu rakkauskaan tuota lopulta kuin pahan mielen ja pettymyksen, ei ihmisen sielua eli sitoutumista ostaa voi.
Sitoutumiseen tarvitaan muutakin kuin rahaa tai osakkeita.
Luu jää mankujan käteen kun yhtiöön sitoutumismääräaika umpeutuu, hellurei ja hellät tunteet saattaa jäädä lähtijästä muistoksi kun maantie kutsuu ja uudet tuulet puhaltavat.
Entä työpanos, tuskin ostettu lojaalisuus kantaa kaikkein parhainta hedelmää.
Työmoraalia ja omaan työhönsä sitoutumista tarvitaan muussakin kuin johtamisessa, tuskin hoitotyössäkään rakkaus työhönsä on pahitteeksi.
Opiskellessani sairaanhoitajaksi opettaja painotti hoitajan aseptista omatuntoa, minä lisäisin sosiaalisen välittämisen ja kunnioittamisen, tähän jos lisää vielä itsensä kehittämisen halun niin ollaan jo pitkällä.
Ei se leipä ilmaista ole hoitajallakaan joten, särpimeen tarvitaan myös palkkaa.
Mutta palkka yksinään ei tee ketään autuaaksi, nimittäin jos et arvosta työtäsi niin tuskin saat arvostusta muiltakaan.
Hoitajan työnmittari on aina potilas ja omaiset ja työyhteisö. Yksikin heikkolenkki kauniissa helmiketjussa saattaa pilata koko kaulanauhan yhtenäisen kauneuden.
Yhtenäiseen harmooniseen yhteistyöhön tarvitaan meitä jokaista, miten siihen päästään
onkin sitten jo vaikeampi juttu.
Rapatessa roiskuu ja meitä on moneksi, eikä kenkään ole huonompi toista.
Kunhan päästäisi tästä kansakuntaa vaivaamasta kateudesta, pahansuopaisuudesta, rasismista ja narsismista.
Kukaan ei näe malkaa omassa silmässään ja niin ollaan taas samassa pisteessä mistä juttua aloitettiin.
Kuitenkin oikea työnvalinta ja siihen sitoutuminen auttaa ihmeesti työssä viihtymiseen,
sillä työssäänhän pitää myös viihtyä, työ antaa meille kuitenkin paljon enemmän kuin palkan.
Se sitouttaa meidät elämään, kasvattaa itsetuntoa ja sosiaalista kanssa käymistä.
Työ vaatii tekijältään myös kehityksen mukana kulkemista, maailma kehittyy ja meidän on pysyttävä siinä mukana.
Ei se aina helppoa ole, vanhana paljon kokeneena huomaan sen melkeinpä joka päivä.
Mutta kärryillä kannattaa pysyä, muutosvastarinta kannattaa kuopata navetan taa, elä-
mä antaa paljon joten kannattaa ottaa vastaan. Muutoksilla ja yrityksillä on rakennettu terveydenhuolto ja tullaan vastedeskin rakentamaan, muutenhan ei päästä eteenpäin, ei kukaan takapajulassa halua elää.
Kevättä rintaan ja muista työ voi olla muutakin kuin jaksamista, se antaa ja ottaa.
Ilman rakkautta ei siitäkään kyllä selviä, nimittäin jos haluaa saada on myös pakko antaa, ja tämä koskee myös hyvää potilas suhdetta.
Kirjoitellaan t. murmur
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Ilman pillaaja, työpaikka kiusaaja / onko nyt hyvä...
murmurin muistelot: Ilman pillaaja, työpaikka kiusaaja / onko nyt hyvä...: Sinäkö se olet joka keikuttaa venettä ja tietenkin eri tahtiin, ei pysy vene suorassa, ei kulje luistavasti, voimat liikkumiseen ja tasapai...
Ilman pillaaja, työpaikka kiusaaja / onko nyt hyvä mieli
Sinäkö se olet joka keikuttaa venettä ja tietenkin eri tahtiin, ei pysy vene suorassa, ei kulje luistavasti, voimat liikkumiseen ja tasapainoon on tasattava huolella, jokaisella on oltava oma paikkansa ja omat tehtävänsä.
Näinhän todettiin jo kirkkoveneessä missä airopareja oli vaikka muille jakaa. Miksi siis
sama ei päde työyhteisössä. Ei päde ei, kun joka työpaikasta löytyy omat Rätynsä ja omat herra Hakkaraisensa sekä omat vastarinnan kiiskensä ja löytyyhän sieltä myös omat "saksanseisojansa".
Erilaisuutta tulee arvostaa, mutta entä kun erilaisuus onkin työilmapiiriä rikkovaa, kenellä oikeastaan on oikeus pilata työyhteisön yhteishenkeä, kenellä loukata, alistaa ja aliarvioida.
Suomen ja myös Turun kaupungin talous on kuralla, tätä on toitotettu jo pitemmän aikaa.
Ennen puhuttiin juustohöylästä kun etuja karsittiin, nyt käytetään ronskisti leikkuria.
Leikataan ja karsitaan, työpaikkoja häviää yleiseen etuun vedoten.
Mutta millä ihmeellä sitä rahaa riittää Turun apulaiskaupunginjohtajan kuukausipalkan reippaaseen korotukseen, siis 2099.40 euroa. Tämä korotushan on enemmän kuin keskiverto kaupungin työläinen ansaitsee koko kuussa. Jos työilmapiiriä joku huonontaa niin eriarvoisuus.
Entäs Finnairin sotkut, työntekijät olivat yhteisrintamassa kun Finnairilla meni huonosti, mutta niin huonosti ei voinut mennäkkään ettei johtoryhmä olisi saanut optioitaan, joten kuka sai ja mitä, ja mistä silloin puuttuvat eurot löydettiin.
VR on sitten taas jo ihan oma lukunsa, ei voi kuin hymy huulilla odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Entäs ihmemies Nokian Stephen Elop, mikä oli työnlaatu ja kriteerit, tuhansia menetti työpaikkansa säästökuurin takia. Palkittiin kuitenkin optioilla ja miljoonapalkalla.
Joten voiko enää puhua työilmapiirin laadusta ja sen kohottamisesta?
Kun on kerran virka saatu niin siinä pysyy ja vanhenee, näin on, ainakin kunta-tai valtionsektorilla. Mikä muuttaa ahkeruuden vetelyyteen, mikä yhteistyön kehittämisen
ajatukseen, näin on aina ennenkin tehty. Työn ilo, mikä se olikaan kun tähän työhön tulin ja opiskelin, mikä vei palon jonka voimalla jaksoin suunnitella ja nauttia olemassa
olostani, olenhan työpaikalla suuren osan ajastani.
Kuitenkin se ilo on, pinnan alla piilossa, se tulisi kaivaa esiin, rohkaista. Aika muuttuu ja me sen mukana, kysymys onkin pysymmekö kärryillä vai putoammeko penkiltä jo ensimmäisessä mutkassa, mutkia elämässä riittää, eikä niissä voi oikaista, ne on elettävä.
Hyvää kevättä, kevät keikkuen tulevi, soudetaan ja keikutaan kuitenkin samassa tahdissa, ainakin työelämässä.
Kirjoitellaan t. murmur
Näinhän todettiin jo kirkkoveneessä missä airopareja oli vaikka muille jakaa. Miksi siis
sama ei päde työyhteisössä. Ei päde ei, kun joka työpaikasta löytyy omat Rätynsä ja omat herra Hakkaraisensa sekä omat vastarinnan kiiskensä ja löytyyhän sieltä myös omat "saksanseisojansa".
Erilaisuutta tulee arvostaa, mutta entä kun erilaisuus onkin työilmapiiriä rikkovaa, kenellä oikeastaan on oikeus pilata työyhteisön yhteishenkeä, kenellä loukata, alistaa ja aliarvioida.
Suomen ja myös Turun kaupungin talous on kuralla, tätä on toitotettu jo pitemmän aikaa.
Ennen puhuttiin juustohöylästä kun etuja karsittiin, nyt käytetään ronskisti leikkuria.
Leikataan ja karsitaan, työpaikkoja häviää yleiseen etuun vedoten.
Mutta millä ihmeellä sitä rahaa riittää Turun apulaiskaupunginjohtajan kuukausipalkan reippaaseen korotukseen, siis 2099.40 euroa. Tämä korotushan on enemmän kuin keskiverto kaupungin työläinen ansaitsee koko kuussa. Jos työilmapiiriä joku huonontaa niin eriarvoisuus.
Entäs Finnairin sotkut, työntekijät olivat yhteisrintamassa kun Finnairilla meni huonosti, mutta niin huonosti ei voinut mennäkkään ettei johtoryhmä olisi saanut optioitaan, joten kuka sai ja mitä, ja mistä silloin puuttuvat eurot löydettiin.
VR on sitten taas jo ihan oma lukunsa, ei voi kuin hymy huulilla odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Entäs ihmemies Nokian Stephen Elop, mikä oli työnlaatu ja kriteerit, tuhansia menetti työpaikkansa säästökuurin takia. Palkittiin kuitenkin optioilla ja miljoonapalkalla.
Joten voiko enää puhua työilmapiirin laadusta ja sen kohottamisesta?
Kun on kerran virka saatu niin siinä pysyy ja vanhenee, näin on, ainakin kunta-tai valtionsektorilla. Mikä muuttaa ahkeruuden vetelyyteen, mikä yhteistyön kehittämisen
ajatukseen, näin on aina ennenkin tehty. Työn ilo, mikä se olikaan kun tähän työhön tulin ja opiskelin, mikä vei palon jonka voimalla jaksoin suunnitella ja nauttia olemassa
olostani, olenhan työpaikalla suuren osan ajastani.
Kuitenkin se ilo on, pinnan alla piilossa, se tulisi kaivaa esiin, rohkaista. Aika muuttuu ja me sen mukana, kysymys onkin pysymmekö kärryillä vai putoammeko penkiltä jo ensimmäisessä mutkassa, mutkia elämässä riittää, eikä niissä voi oikaista, ne on elettävä.
Hyvää kevättä, kevät keikkuen tulevi, soudetaan ja keikutaan kuitenkin samassa tahdissa, ainakin työelämässä.
Kirjoitellaan t. murmur
perjantai 9. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Kauneusleikkaus / kaunistus vai kauhistus / kauneu...
murmurin muistelot: Kauneusleikkaus / kaunistus vai kauhistus / kauneu...: Onko yleinen kauneuskäsite ahdas, mikä on pielessä jos itsetuntomme riippuu kuvasta jonka peili meille auliisti tarjoilee. jo aikaisemmass...
Kauneusleikkaus / kaunistus vai kauhistus / kauneus on katsojan silmässä
Onko yleinen kauneuskäsite ahdas, mikä on pielessä jos itsetuntomme riippuu kuvasta jonka peili meille auliisti tarjoilee.
jo aikaisemmassa blogissani valotin kuvaa supernaisesta jota ei oikeasti ole edes olemassa, on vain tietokone harhaa, tietokoneella muokattu kuva naisen vartalosta.
Tämähän huomattiin kun esim. HM:n Norjan esitelehtisessä oli käytetty samaa tietokoneella paranneltua vartaloa useimmilla kasvoilla varusteltuna, joten edes valokuvamallit eivät täyttäneet kriteerejä kurvien tai kurvittomuuden osalta. Onneksi sentään kasvot kelpasivat, mutta niitähän onkin jo helpompi korjata, meikkejä, botoksia, irtoripsiä ja sopivasti varjostuksia, siitähän se lähtee.
Kun synnymme tähän kylmään ja valojen täyttämään synnytyssaliin emme varmasti tiedä mikä on kaunista ja mitä tulemme halajamaan, mutta jostakin se lähtee kytemään.
Se kytee ja roihuaa ja ennen kuin huomaamme olemme jo koukussa, ja siellä pysymme.
Mikä siellä on pysyessä, aamulla ensimmäisenä ajatuksissa ja illalla viimeksi.
Tällä kertaa syylliset löytyvät jo kaukaa historiasta, silmiä rajattiin mustalla, luomille levitettiin vihreää, kulmakarvat nypittiin ja tilalle maalattiin soikeat mustat kaaret, eikä säästyneet poskipäätkään, kynnet eikä kämmenet, ne punattiin okranpunaisella hennalla. Kasvojen iho valkaistiin jollakin puuterin tapaisella aineella, joten miten me poloiset olisimme tältä säästyneet, kun faaraoiden aikaan kaikki ehostivat itseään, miehet, naiset jopa lapset, faaraot käyttivät jopa tekopartaa vallanmerkkinään.
Rahalla saa ja hevosella pääsee on vanha sananlasku joka on aina pitänyt pintansa.
Mutta saako sillä ostettua itsetuntoa?
Kuitenkin 51% naisista voisi kuvitella menevänsä kauneusleikkaukseen, ja tähän joukkoon olisi helppo kuulua, myös murmurin (ilman sarvia ja hampaita kirjoitettu).
Ainahan meillä naisilla jotain pientä korjattavaa löytyy, leuankaarta, rintojen pienentämistä, rasvaimua, tästä luettelosta taitaakin tulla pitempi kuin luulin.
On myös iloisessa leikkauskierteessä olevia naisia ja miksei myös miehiä jotka eivät pidä leikkausta muita keinoja ihmeellisempinä.
Ylilyöntejäkin on ja tapahtuu kun kiristetään ja kiristetään ja botoksia pumpataan.
Pian lemmikit ja omistajattaret muistuttavat ulkonäöltään toisiaan enemmän kuin omat lapset.
Mutta kuten ruusussa voi toimenpiteessäkin piillä "piikkinsä". Niitä ei aina tiedosteta,
on infektioita, epäonnistumisia, tulos ei aina olekaan sitä mitä odotti tai oli luvattu.
Joten jos se elämä ei muutukaan paremmaksi leikkauksen jälkeen, olenko kärsinyt turhaan kivut ja rahan menetyksen.
Kynnys kauneusleikkaukseen laskee ihmeesti 40-50 vuotiaalle naiselle, kun maan vetovoima alkaa vetää puoleensa ja kasvot, rinnat, reidet, pylly ja vatsa antaa periksi. Siinä läski jyllää ja ilo katoaa. Tv:ssä ja lehdissä komeilee toinen toistaan kauniinpi missi ja muutenkin potuttaa, aurinkokaan ei paista.
Kun rinnan roikkuvuutta mitataan kynällä joka on roikunnan mitta niin joillakin saattaa pysyä koko penaali ja vielä naapurinkin penaali. ( Siis rinnan annetaan pudota vapaasti ja asetetaan kynä sen alle, jos pysyy, rinta roikkuu)
Joten miksi naiset eivät saisi hakea apua ongelmiinsa, jos sen itse maksaa eikä sitä kustanneta verovaroilla, sen ei luulisi olevan keneltäkään pois, ja jos se vielä parantaa naisen elämänlaatua.
Entä sinä?
Muuten käsi sydämelle, muuttuuko se elämä yhtään aurinkoisemmaksi, menestytkö työssäsi paremmin, saatko enemmän rakkautta mieheltäsi?
Mutta onhan se omakuva peilistä katsottuna kuitenkin ihan mukiin menevä kun lisätään väriä sinne ja toista tänne.
Kevättä rinnassa, kyllä se sieltä tulee, odotellaan.
jo aikaisemmassa blogissani valotin kuvaa supernaisesta jota ei oikeasti ole edes olemassa, on vain tietokone harhaa, tietokoneella muokattu kuva naisen vartalosta.
Tämähän huomattiin kun esim. HM:n Norjan esitelehtisessä oli käytetty samaa tietokoneella paranneltua vartaloa useimmilla kasvoilla varusteltuna, joten edes valokuvamallit eivät täyttäneet kriteerejä kurvien tai kurvittomuuden osalta. Onneksi sentään kasvot kelpasivat, mutta niitähän onkin jo helpompi korjata, meikkejä, botoksia, irtoripsiä ja sopivasti varjostuksia, siitähän se lähtee.
Kun synnymme tähän kylmään ja valojen täyttämään synnytyssaliin emme varmasti tiedä mikä on kaunista ja mitä tulemme halajamaan, mutta jostakin se lähtee kytemään.
Se kytee ja roihuaa ja ennen kuin huomaamme olemme jo koukussa, ja siellä pysymme.
Mikä siellä on pysyessä, aamulla ensimmäisenä ajatuksissa ja illalla viimeksi.
Tällä kertaa syylliset löytyvät jo kaukaa historiasta, silmiä rajattiin mustalla, luomille levitettiin vihreää, kulmakarvat nypittiin ja tilalle maalattiin soikeat mustat kaaret, eikä säästyneet poskipäätkään, kynnet eikä kämmenet, ne punattiin okranpunaisella hennalla. Kasvojen iho valkaistiin jollakin puuterin tapaisella aineella, joten miten me poloiset olisimme tältä säästyneet, kun faaraoiden aikaan kaikki ehostivat itseään, miehet, naiset jopa lapset, faaraot käyttivät jopa tekopartaa vallanmerkkinään.
Rahalla saa ja hevosella pääsee on vanha sananlasku joka on aina pitänyt pintansa.
Mutta saako sillä ostettua itsetuntoa?
Kuitenkin 51% naisista voisi kuvitella menevänsä kauneusleikkaukseen, ja tähän joukkoon olisi helppo kuulua, myös murmurin (ilman sarvia ja hampaita kirjoitettu).
Ainahan meillä naisilla jotain pientä korjattavaa löytyy, leuankaarta, rintojen pienentämistä, rasvaimua, tästä luettelosta taitaakin tulla pitempi kuin luulin.
On myös iloisessa leikkauskierteessä olevia naisia ja miksei myös miehiä jotka eivät pidä leikkausta muita keinoja ihmeellisempinä.
Ylilyöntejäkin on ja tapahtuu kun kiristetään ja kiristetään ja botoksia pumpataan.
Pian lemmikit ja omistajattaret muistuttavat ulkonäöltään toisiaan enemmän kuin omat lapset.
Mutta kuten ruusussa voi toimenpiteessäkin piillä "piikkinsä". Niitä ei aina tiedosteta,
on infektioita, epäonnistumisia, tulos ei aina olekaan sitä mitä odotti tai oli luvattu.
Joten jos se elämä ei muutukaan paremmaksi leikkauksen jälkeen, olenko kärsinyt turhaan kivut ja rahan menetyksen.
Kynnys kauneusleikkaukseen laskee ihmeesti 40-50 vuotiaalle naiselle, kun maan vetovoima alkaa vetää puoleensa ja kasvot, rinnat, reidet, pylly ja vatsa antaa periksi. Siinä läski jyllää ja ilo katoaa. Tv:ssä ja lehdissä komeilee toinen toistaan kauniinpi missi ja muutenkin potuttaa, aurinkokaan ei paista.
Kun rinnan roikkuvuutta mitataan kynällä joka on roikunnan mitta niin joillakin saattaa pysyä koko penaali ja vielä naapurinkin penaali. ( Siis rinnan annetaan pudota vapaasti ja asetetaan kynä sen alle, jos pysyy, rinta roikkuu)
Joten miksi naiset eivät saisi hakea apua ongelmiinsa, jos sen itse maksaa eikä sitä kustanneta verovaroilla, sen ei luulisi olevan keneltäkään pois, ja jos se vielä parantaa naisen elämänlaatua.
Entä sinä?
Muuten käsi sydämelle, muuttuuko se elämä yhtään aurinkoisemmaksi, menestytkö työssäsi paremmin, saatko enemmän rakkautta mieheltäsi?
Mutta onhan se omakuva peilistä katsottuna kuitenkin ihan mukiin menevä kun lisätään väriä sinne ja toista tänne.
Kevättä rinnassa, kyllä se sieltä tulee, odotellaan.
tiistai 6. maaliskuuta 2012
murmurin muistelot: Onko samaa työtä tekevä mies arvokkaampi kuin nain...
murmurin muistelot: Onko samaa työtä tekevä mies arvokkaampi kuin nain...: Sitä taitaa ihmetellä yksi jos toinenkin 30 kymppinen nainen palkkaliuskaa katsoessaan. Muuten mistä moinen ero? Miksi naisen euro on ede...
Onko samaa työtä tekevä mies arvokkaampi kuin nainen?
Sitä taitaa ihmetellä yksi jos toinenkin 30 kymppinen nainen palkkaliuskaa katsoessaan.
Muuten mistä moinen ero?
Miksi naisen euro on edelleen 80 senttiä?
Naisella menee työelämässä hyvin kunnes hän täyttää maagiset 30 vuotta, sitten tapahtuukin jotain mitä on vanhan murmurin hankala ymmärtää.
Tähän asti saman ikäisen miehen ja naisen työura ja työtehtävät kulkevat melko vierekkäisiä ratoja.
Mutta kello tikittää nimittäin biologinen eikä yksin äidiksi haluavan naisen, kello taitaa tikittää kovaakin koskapa työnantajakin reagoi ja niin miehelle lankeaa kuin Manulle illallinen johtotehtävät, konsultaatiotehtävät sekä koulutukset.
Naiselle jää kuin jääkin rutiinitehtävät ja kotipesän pystyssä pitäminen.
Mutta miten siinä näin pääsi käymään, minne katosi Suomen edistyksellisyys?
Suomihan antoi 3. maailmassa naiselle äänioikeuden, silloin nainen oli ja tunsi itsensä tasa-arvoiseksi miehensä rinnalla.
Valitsimme maailman ensimmäisen naispresidentin, mutta siihen tämä taisi sitten jäädäkin.
Eikä koulutustakaan voi syyttää asiasta, ei niin kutsutusti nappaa, nainen jää rannalle ruikuttamaan paremmasta työhistoriastaan tai koulutuksestaan huolimatta.
Tätä voisi nimittää jo syrjinnäksi, miten sen muutenkaan nimittäisi.
Mutta liittyykö tämä nk. syrjintä naisen kykyyn lisääntyä, tuleeko nainen kalliiksi työnantajalle äitiyslomallaan.
Jos näin on tilanteeseen olisi tehtävä korjaus, Suomihan tarvitsee veronmaksajia, ja siihen tarvitaan molemmat osapuolet niin mies kuin nainen.
Nainen lapsen synnyttää mutta ennen kuin näin pitkälle päästään tarvitaan myös tätä toista sukupuolta.
Mutta palkoista tässä oli kysymys joten palataan asiaan.
Kolmekymppinen mies toimihenkilö ansaitsee vuodessa n. 37000 euroa, nainen vastaavasti n.7000 euroa vähemmin, niin ja kyseessä on samat työtehtävät? Aika outo yhtälö.
Mutta mitä tämä palkkaero merkitsee loppupeleissä kun jäädään eläkkeelle.
Kun naisen työuran koko palkka on 20%-30% pienenpi kuin vastaavan koulutuksen omaavan miestoimihenkilön niin siinä jos missä tasa-arvo on kaukana.
Mutta miten asiaan voisi saada järkeä, nainenhan on fiksu ja osaava.
Olemmeko liian kilttejä, tyydymmekö me vai olisiko meistä ainesta vaatia parempaa ja
tasa-arvoisempaa kohtelua työrintamalla.
Voisihan se mieskin sihteeri olla, voisi auttaa lapsen hoidossa ja jäädä isyyslomalle, miksi aina nainen. No taidetaan siskot olla myös hieman itsekkäitä.
Totuus on etten millään ilveelläkään oli jättänyt äitiyslomaa väliin, mutta kuitenkin.
Meitä kaikkia tarvitaan, eritoten veronmaksajia, joten naisiin kannattaa satsata, ilman meitä ei Suomi tai pyörät kulje.
Hyvää naistenpäivää torstaina 8.3, olemme joka nainen ruusumme ansainneet.
Kirjoitellaan.
Muuten mistä moinen ero?
Miksi naisen euro on edelleen 80 senttiä?
Naisella menee työelämässä hyvin kunnes hän täyttää maagiset 30 vuotta, sitten tapahtuukin jotain mitä on vanhan murmurin hankala ymmärtää.
Tähän asti saman ikäisen miehen ja naisen työura ja työtehtävät kulkevat melko vierekkäisiä ratoja.
Mutta kello tikittää nimittäin biologinen eikä yksin äidiksi haluavan naisen, kello taitaa tikittää kovaakin koskapa työnantajakin reagoi ja niin miehelle lankeaa kuin Manulle illallinen johtotehtävät, konsultaatiotehtävät sekä koulutukset.
Naiselle jää kuin jääkin rutiinitehtävät ja kotipesän pystyssä pitäminen.
Mutta miten siinä näin pääsi käymään, minne katosi Suomen edistyksellisyys?
Suomihan antoi 3. maailmassa naiselle äänioikeuden, silloin nainen oli ja tunsi itsensä tasa-arvoiseksi miehensä rinnalla.
Valitsimme maailman ensimmäisen naispresidentin, mutta siihen tämä taisi sitten jäädäkin.
Eikä koulutustakaan voi syyttää asiasta, ei niin kutsutusti nappaa, nainen jää rannalle ruikuttamaan paremmasta työhistoriastaan tai koulutuksestaan huolimatta.
Tätä voisi nimittää jo syrjinnäksi, miten sen muutenkaan nimittäisi.
Mutta liittyykö tämä nk. syrjintä naisen kykyyn lisääntyä, tuleeko nainen kalliiksi työnantajalle äitiyslomallaan.
Jos näin on tilanteeseen olisi tehtävä korjaus, Suomihan tarvitsee veronmaksajia, ja siihen tarvitaan molemmat osapuolet niin mies kuin nainen.
Nainen lapsen synnyttää mutta ennen kuin näin pitkälle päästään tarvitaan myös tätä toista sukupuolta.
Mutta palkoista tässä oli kysymys joten palataan asiaan.
Kolmekymppinen mies toimihenkilö ansaitsee vuodessa n. 37000 euroa, nainen vastaavasti n.7000 euroa vähemmin, niin ja kyseessä on samat työtehtävät? Aika outo yhtälö.
Mutta mitä tämä palkkaero merkitsee loppupeleissä kun jäädään eläkkeelle.
Kun naisen työuran koko palkka on 20%-30% pienenpi kuin vastaavan koulutuksen omaavan miestoimihenkilön niin siinä jos missä tasa-arvo on kaukana.
Mutta miten asiaan voisi saada järkeä, nainenhan on fiksu ja osaava.
Olemmeko liian kilttejä, tyydymmekö me vai olisiko meistä ainesta vaatia parempaa ja
tasa-arvoisempaa kohtelua työrintamalla.
Voisihan se mieskin sihteeri olla, voisi auttaa lapsen hoidossa ja jäädä isyyslomalle, miksi aina nainen. No taidetaan siskot olla myös hieman itsekkäitä.
Totuus on etten millään ilveelläkään oli jättänyt äitiyslomaa väliin, mutta kuitenkin.
Meitä kaikkia tarvitaan, eritoten veronmaksajia, joten naisiin kannattaa satsata, ilman meitä ei Suomi tai pyörät kulje.
Hyvää naistenpäivää torstaina 8.3, olemme joka nainen ruusumme ansainneet.
Kirjoitellaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)